January 25, 2007

Armotonta menoa...

Lutheria mukaillen voisi väittää, että koska(?) papin kyky ilmaista pelastusopillinen totuus tulee suoraan Jumalalta, niin papin sanat: "Sinä uskot ja pelastut, sillä Jumala haluaa sitä", lienee kaikkein vastaansanomattominta laatua. Entä päinvastoin? "Sinä joudut kadotukseen, koska se on Jumalan tahto".
Lutherin kaksinkertaisen predestinaation perusteella tämäkin on totuus.

Luterilaisella (nimenomaan 'Luther'ilaisella ja 'Calvin'istisella) papilla tuntuu olevan yllättävän paljon valtaa, mitä tulee totuuteen näissä asioissa. Tekisi jopa mieleni sanoa, että Lutherissa ja Calvinissa Kristuksen sijaisen eli Paavin sijaan astuikin Pyhän Hengen "Robespierre".

Mikään "kaste tai ristin teologia" ei voi enää auttaa tässä asiassa, koska "sidotussa ratkaisuvallassa" syytetyltä/pelastettavalta on viety oikeus puolustaa sekä uskoaan että epäuskoaan sen vuoksi, että hän ei ole Jumalan edessä yhtään mitään.

Näin ollen syytetyltä ei itse asiassa ole viety ainoastaan oikeutta (oikeuden vieminen sentään edellyttää, että syytetyllä itsellään on ainakin joskus ollut "ihmisarvo") vaan jopa hänen tahtonsa - siis koko hänen yksilöllinen olemassaolonsa! - on mitätöity.

Ei ihme, että Lutherin kaksinkertaisen predestinaation on sanottu sisältävän natsismin siemenen...

Jopa Melanchton karsasti tällaista fanaattisuutta. Arminius sitten osoitti, että myös Lutherin vanhurskauttamisopin "kesytetty" malli sisälsi tahtoon liittyvän ristiriidan: - ihminen ei voi sanoa Jumalalle kyllä, mutta hän voi sanoa Jumalalle ei.

Aikamoinen sekametelisoppa - etten sanoisi...

*
Augustinuksen ajatus siitä, että vaikka ihminen on "täysi P. Jumalan edessä", niin silti ihmisen sielussa on asuinsija armolle, tuntuu paljon järkevämmältä ja psykologisesti osuvammalta.

Jumala sitten päättää kenen sieluun hän armon asettaa. Armo siis alkaa tehdä työtään ja vaikuttaa asuinsijassaan, mutta tuo työ/vaikutus on edelleen Jumalan - ei ihmisen - aikaansaamaa, vaikka ihminen olikin armon luontaisesti valmis vastaanottamaan.

Sen sijaan Lutherin mukaan edes mitään tuollaista armolle varattua asuinsijaa ei ihmisessä voi luontaisesti olla.

Ihminen ei ole millään tavoin varautunut armon vastaanottamiseen - hän päinvastoin osaa vain torjua armon - tekipä sitten mitä tahansa.

Näin surullinen ja pessimistinen on reformaation pääideologin näkemys ihmisestä.

Ei siinä mitään, että ihminen on läpeensä syntinen - niin hän varmaankin(?) on, mutta kaikkein onnettominta lienee se, ettei meillä Lutherin mukaan ole mitään mahdollisuutta Jumalan edessä.

Me emme tunne hänen tahtoaan, me emme voi vaikuttaa häneen vaikka miten yrittäisimme. Sen vuoksi Jumala-suhde onkin varsin kummallinen kommunikaation muoto...

Jotkut (Barth ja kump.) tietenkin sanovat, että juuri tämä Jumalan ja ihmisen välillä vallitseva pohjaton ja ihmisen puolelta silloittamaton kuilu on myös suurin onni, koska vain silloin armo voi olla todellista...

Niinpä. Kyllä. Kyllähän se niinkin on :- (Ihmettelee ja ryhtyy katselemaan Monty Python videota hän...).

*
Suoraan sanottuna - en minä näistä asioista mitään tiedä. Ehkä minulla ei vain ole tarpeeksi kunnianhimoa tai kutsumusta Paratiisin suhteen, joskin ainakin Danten mukaan Helvetin ensimmäinen piiri vaikuttaisi ihan siedettävältä paikalta.

Sitäpaitsi Paratiisissa on paljon tylsempää porukkaa kuin siellä...

PS. Calvinin soteriologiaan en haaskaa enempää ruutia. Lakimies reformaatikkona on aina kohtalokas yhdistelmä.
Osoittihan Max Weber jo 100 vuotta sitten, mihin kalvinilainen pelastusvarmuus perustuu - pörssikursseihin!

7 comments:

catulux said...

Mitäs se veli Rasanen vääristelee täällä ja eksyttää tahallaan Jumalan armoa ja rauhaa etsiviä ihmisiä? Häh? Selvä väärä profeetta, joista Herramme varoitteli jo 2000 tuhatta vuotta sitten.

Olenko minä ymmärtänyt oppimme väärin, kun luotan Pyhässä kasteessa saamaani armoon ja uskoon. Kasteen vedessä kiemurtelee myös Pyhä Henki, ja se on myös koskettanut minun kuumaa ja puolinaisia ajatuksia täynnä olevaa otsaani. Silloin kun sain kasteen armon osakseni...

lainaus Martti-pojan Vähä katkismuksesta:

" Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat."

Credo. Minä uskon.

Veli-Rauno!! Olet eksynyt ja vaivainen mato matkamies maan, jolta on tähti hukassa.

Tartu siis siis kaksin käsin kiinni kasteen lupauksiin ja palaa takaisin Jumalan armoon!

Ja jos mahdollista, vakuuta myös minutkin asiasta...


P.S. En muuten lisää tähän litaniaa "Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä", koska tälle porukalle kaste ei merkitse mitään; ja ehtoollinen on heille vain muistoateria. Perhana! Pitäiskö perustaa ev.lut.-puhtautta ajava liike, joka työntää "Lahkot" pois kirkostamme???

jarvelainen said...

minä ainakin ajattelin mennä Paratiisiin. Tuu säkin Rauno sinne. Osmo Tiililän kirjassa Oma pääsiäiseni on muuten kerrottu henkilöt, jotka ovat kussakin.

Rauno Rasanen said...

Ehkä uskoon pätee tosiaan sama kuin rakkauteen: ei pidä yrittää liikaa.
Usko/rakkaus tulee jos/kun on tullakseen.

Juutalais-kristillinen Jumala on joka tapauksessa hankalasti lähestyttävä "tapaus". Hieman kuin nainen.

Hän saattaa lyödä oven kiinni nenän edestä, jos mies (uskova/rakastunut) on liian innokas, mutta närkästyy, mikäli tämä ei osoita lainkaan kiinnostusta tai palvoo muita "naisia".

Ota tästä selvää.

Nietzsche kirjoitti osuvasti, että "ehkä totuus (tässä: Jumala/RR) on nainen, jolla on perusteita olla näyttämättä perusteitaan."

a-kh said...

Muistelen, että Augustinuksen mukaan ylösnousemusikä olisi kaikilla 23 vuotta. Siis täydessä terässä ollaan.

catulux said...

Ja eikös ollut niin akh, että kun jotkut kirkkoisät pohtivat meidän "henkiruumiimme" ylösnousemista, niin he tulivat siihen tulokseen, että ylösnousemuksessa ruumiimme on pallon muotoinen??

Koska pallon muotohan on täydellisen symmetrinen ja harmoninen, niin siinä muodossa sitten sopii kohota korkeuksiin ja sille viimeiselle tuomiolle....ja siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

Miettikää nyt tämänkin blogin sankareita kohoamassa kirkkaina ja loistavina "pallopäinä" kohti iänkaikkista autuutta.

Ja räsäselläkin olisi yhä lasit silmillä??

Amen.

dudivie said...

paavi kirjoittaa kesakuun 15. vuona 1520 etta kenenkaan ei pitaisi vastata papille katuvansa syntejaan eika papin pida talliasta kysya

mutta ainako poliitikot ovat toista sanoneet
ja toista

dudivie said...

Pariisissako tylsää?

sanavahvistus parieeriz