Räsänen case studyna halla-ahoille

Kirjoitettu kommentiksi anonyymi 2:lle päreessäni Miksi en ole suvaitsevainen mono- enkä oikeastaan monikulturalistejakaan kohtaan - johdanto.
(Kielimafia kävi taas kieli keskellä suuta säätämässä artikulaatiotani argumentaatiotaidoistani. Ettei tulisi aina langettua hyperbolaan 28.12.)
*
anonyymi 2 kirjoitti:
'Sen sijaan on hieman älyllisesti epärehellistä kanssablogaajia psykoanalysoimalla antaa ymmärtää, että pelko on pään sisällä eikä perustu mihinkään todelliseen, ja samaan hengenvetoon uskoa islaminuskoisia tulee tänne miljoonia teimme me mitä tahansa.'
*
Olen toki tietoinen tästä selitysperiaatteitten niin sanotusta ristiriidasta, mutta mietis nyt vähän.
Onko ristiriitaista selittää puheena olevaa ilmiötä sekä psykologisilla että sosiologisilla tekijöillä yhtä aikaa?

Ei varmasti ole. Kyllä ne molemmat kuuluvat saman ilmiökentän eri muuttujiin.

Eri asia sitten on, jos/kun väität, että provosoidessani kahdella tasolla ja halutessani polemisoida nimenomaan käyttämällä äärimmäisesti näitä kahta ilmiömuuttujaa ilman mitään kytkentää toisiinsa, olisin älyllisesti epärehellinen.

Tämän syytöksen otan kyllä vastaan, mutta en kuitenkaan suostu pitämään itseäni älyllisesti epärehellisenä. Provokaattorina vain.

Mutta polemisoijia me olemme kaikki näissä asioissa. Emootiot jylläävät. Ja minä käytän emootioitani potenssiin n - tietoisesti, enkä edes yritä kaksinaismoralistisesti kätkeä tunteitani kaiken maailman fakta-argumenttien taakse.

Osaan kyllä argumentaatiotaidot. Ne sisäistyvät lopulta erottamattomaksi osaksi ajattelua. Onhan minulla helvetin hyvä peruskoulutus filosofiassa, mutta teen kuten Nietzsche: pyrin kirjoittamaan tietoisesti omalla kielelläni ja omilla tunteillani.

Mitä tulee kirjaimelliseen syytökseesi, niin retorinen asetelmahan tuo yhtäkkinen siirtyminen psykoanalysoinnista väestötieteellis/-poliittiseen väittämään tietenkin oli. Mutta ei ilman piilevää argumenttia.

Halusin 'vain' pelotella. Sillä pelko tässä puhuu enemmän kuin mikään muu tunne ja 'kieli'.

Jos ei psykoanalyyttinen argumentointi pure, niin vedetään kehiin niin rankka visio, että varmaan nähdään, mikä on se primitiivisin reaktio, joka alkaa ilmetä halla-aho-syndroomasta kärsivillä.

Itse asiassa haluaisin julistaa niin rankan argumenttisodan, että antagonistiset asetelmat saataisiin väkisin eksplikoitua eli kirjaimellisesti käärittyä auki.

Nyt ne piilotetaan sofistikoituneitten perustelujen tasolle. Suvaitaan ja keskustellaan älykkäästi mutta itse asiassa - todellisuudessa - vihataan niin perkeleesti!

Ihmiset ovat rehellisimmillään rakastaessaan ja vihatessaan. Näitä tunteita minä - hullu ja perverssi kulttuurianalyytikko kun olen - haluan provosoida esiin.

Niin kauan kuin tässä vain selitellään puolin ja toisin, asetelmat pelkästään lukkiutuvat.

Tarvittaisiin hyvin ujostelematonta kättä, joka saa kakistettua noista halla-ahoista(kin) ulos käheän huudon:

Minä pelkään niitä! Minä vihaan niitä! Minä haluan puolustaa omaisuuttani ja rakkaimpiani kaikelta pahalta!

(Tässä asiassa takkirauta saa sympatiani, koska hän on ollut melko rehellinen tunnustuksissaan. Mutta jos hän tällaisen myönnön jälkeen väittää - kuten väittää - pystyvänsä edelleen argumentoimaan täysin ilman ad hominemia, en voi kuin pudistella vinosti hymyillen päätäni. Se siitä itseymmärryksestä, mitä pätevän päättelemisen oikeuttamiseen ja legitimoimiseen tulee.)

Kun tuo 'viha ulkoista, tuntematonta uhkaa vastaan ja rakkaus omia kohtaan'- tunnustus lausutaan julkisesti, rationaalisuutemme saa emotionaalista katetta eikä lillu jossain spekulatiivisessa kentässä kieltäen todelliset motiivinsa, jotka paljastavat aina ja lopulta ad hominem-lähtökohtamme.
*
- Jätän maineeni menettämisen uhallakin (no - se on jo mennyt aikoja sitten) tähän ensimmäisen version edellisestä.

Minä vitut välitän enää heidän sofistikoituneista ja muka faktapohjaisista argumenteistaan, koska 'haistan' taustalta aivan hillittömän pelon, joka dominoi heidän päättelyproseduurejaan.

Vedän ad hominemiksi niin että kolisee. Tarkoittaa hieman pirullisesti sanottuna, että ryhdyn itse outsiderina heidän vihollisekseen, johon he saavat sitten projisoida vihansa ja pelkonsa.

Teen siis tavallaan itsestäni 'somalin ja muslimin!' Case-studyn, jota he saavat vapaasti riepotella, mikäli kykenevät vaihtamaan tarkastelunäkökulmaansa edes hetken aikaa toiseksi.

Useimmiten he eivät siihen kykene vaan pudistelevat vain päitään, koska eivät provosoidu eivätkä siten voi myöskään koskaan oivaltaa, että heidän pitäisi panna nimenomaan omaa persoonallisuuttaan paljon enemmän likoon pelkkien muodollisten fakta-argumenttiensa sijaan.

Entä onko syytä pitää tällaista provokaatiota muka älyllisesti täysin epärehellisenä?

Minulle ei tällaisessa tilanteessa ole enää olemassa sellaista kysymystä, koska halla-ahojen puolikin on valinnut argumentaatioperustansa ennenkuin esitti ainuttakaan perustetta oman kantansa puolesta = ad hominem!
*
Muutama terveen järjen sana loppuun. Ikäänkuin 'rukoukseksi ja rauhoitukseksi' sielulle ja mielelle.

Kuten edellä totesin - kirjoitit oivallisen järkevää - touuden- ja kokemuksen mukaista tekstiä.

Tarvitaan nimenomaan kurinpalautus järjestyssääntöjen noudattamisen suhteen.

Mutta saammeko aikaan sellaisen tilan enää koskaan? Jospa mopo on jo karannut käsistä? Etenkin huumeitten ja päihteitten suhteen.

Eikö liberalistisen kapitalismimme henki ja eetos ole myös jo yksilötasolla anything goes-sallivuudessaan sellaisen laissez fairen vallassa, että kaipaamasi kurinpalautus onnistuu vain joko poliisivaltion ja/tai totalitarismin muodossa?

Kumpaakaan halla-ahot eivät halua, mutta pointti on se, että mikäli yhteiskunnallinen eetos ja henki ei yleisesti muutu täällä, niin he eivät tule saamaan muuta kuin poliisivaltion suojatakseen omaisuutensa ja yhteiskuntarauhan.

Siitä taas ei ole juurikaan matkaa fasismiin ja totalitarismiin.

PS.
Kävi hieman nyppimään, kun kirjoitat, etteivät pään sisäiset tapahtumat ole itsessään todellisia. Olet täysin väärässä ymmärryksessä emootioitten reaalisuuden suhteen. Me emme ole pelkkiä tyhjiä tauluja syntyessämme, joita yksinomaan geenit, ympäristö ja oppiminen muokkaa, ja joista nämä vaikutteet tekevät mitä kulloinkin sattuu, ja joista käsin asiaintiloja päättelemme.

Mieti sellaista asiaa kuin rakkaus. Jos ymmärtäisit sen pelkästään himona - siis orgastisen purkautumisen tarpeen determinoimana 'pakkoliikkeenä', et sanoisi siitä vielä yhtään mitään sellaista, jonka kautta se tulee viettipohjalta metaforis-rationaalisesti ja metaforis-energeettisesti ymmärrettäväksi eri variaatioissaan.

Älä hyvä ihminen lankea tuollaiseen trivialismiin. Sellaista kantaa edustavia voi täydellä syyllä pitää joko höynähtäneinä metafyysikkoina - olivatpa he sitten luonnontieteellisiä reduktionisteja, platonikkoja tai Jumalaan uskovia.

Ja mikäli he eivät edusta ainuttakaan mainituista näkemyksistä, he ovat - tämä on täysin looginen johtopäätös: eläimiä.

Uhkakuvia

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreeseen Älä silmä pieni katso mihin vain.
*
Ad hominemista sen verran vielä, että keskustelulla ei ole muodollisia sääntöjä, mikäli kirjoittaja säilyttää kommentoinnissaan tietyn laadullisen tason - ja minä aion säilyttää kuten lienet huomannut.
Ei tässä olla ensimmäistä kertaa 'pappia kyydissä'.
Julkaisen kaikki pitemmät kommenttini myös omassa blogissani ja talletan lyhyemmät, joten se siitä moderoinnista ja recycle binistä sitten...
*
'Olet väärässä sen osalta, mitä maahanmuuttajat pahimmillaan voivat olla. He eivät pahimmillaan ole "vain" rikollisia, vaan valloittajia - Algerian entinen presidentti Houari Boumdienne totesi, että tulevaisuudessa kehitysmaat tulevat valloittamaan teollisuusmaat ensin muuttamalla sinne ja sen jälkeen sikiämällä kuin jänikset. Vaikka tämä uhkakuva on aika kaukaa haettu, se on silti mahdollinen.'

Noin sen olen minäkin ajatellut - väetötieteellisiin faktoihin vedoten.

Mustalla ironialla höystettynä kysyn kuitenkin: minkäs teet, jos 'fittest' (soveltuvin) onkin yhtäkkiä muslimi.
Evoluutio on arvaaton niinkuin hyvin? tietänet.

Tosin olen mies ja kristitty (joskaan en uskova, mutta sitähän ei kukaan voi tietää ;), joten minulla ei sinun logiikkasi mukaan ole juurikaan pelättävää, kun joudumme dhimmeiksi lähi-idän pakolaismuslimien ja mutakuonosomalien miehittäessä eduskunnan.
Mutta kaikki naiset raiskataan?!

Komaan hei - eiks tämmönen nyt kuulosta jo pikkasen vainoharhaiselta..?

Minä väitän (en tosin täysin vakuuttuneesti), että jos ja kun Eurooppa täyttyy muslimeista, ja he omaksuvat kaikki modernismin teknologiset 'siunaukset' korkeamman elintason myötä, niin samalla he myöskin maallistuvat kuten kävi suurimmalle osalle Euroopan kristityistä.

Ja kun ihminen maallistuu, hän alkaa arvostaa lähinnä maallista onnea ja mukavuutta.

Pelastusta ei odoteta enää tuonpuoleisessa vaan se yritetään savuttaa jo tämän elämän aikana.
Mutta kaikki, jotka onnea tavoittelevat eivät sitä voi saada, ja tämä aiheuttaa närää - olipa sitten kyseessä muslimi tai kristitty.

Me eurooppalaiset emme tosin viime aikoina (Balkanin kansanmurhia lukuunottamatta, joskin siellä on tapettu aina - paitsi Titon aikana, kumma kyllä) heitelleet pommeja tai räjäytelleet itseämme ja toisiamme kuten muslimit, mutta entäs sitten, jos/kun tuloerot kärjistyvät niin suuresti, että se alkaa jo uhata yhteiskuntarauhaa.

Eivät Pariisin levottomuudet vuoden 2006 lopulla olleet pelkästään ääri-imaamien propagoimaa jihadia vaan hyvin pitkälle musliminuorison suoranaista vittuuntumista kurjiin olosuhteisiinsa.
Ja jos nämä nuoret ovat kärkkäämpiä heittelemään polttopulloja kuin nimikristityt ikäisensä, niin panetko sen heti islamin piikkiin?

Eikö pikemminkin pitäisi tsekata, mikä on työllisyys- ja asuntotilanne muslimiväestön parissa?
Köyhyys synnyttää joka tapauksessa kapinaa - oli uskonto mikä tahansa. Paradoksi vain on siinä, että keskiluokka ei yleensä ryhdy kapinoimaan, vaikka hieman köyhtyisi vaan puurtaa entistä kovemmin saman palkan eteen.

Varsinaisilla köyhillä: kurjalistolla taas ei ole sellaista vaikutusvaltaa, jolla päättäjiä voitaisiin uhata todella vakavasti - paitsi - myönnettäköön: uskonto!
Juuri siksi köyhyys + muslimiväestö = äärimmäisen rähdysaltis yhtälö eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

Tiedän kyllä puhuvani varsin idealistiseen sävyyn, enkä kuten aiemmin vihjaisin usko varauksettomasti itsekään tähän visioon.

Mutta varmaa on, että Suomi kuten muukin eläköityvä Eurooppa tarvitsee lisätyövoimaa (tosin Markku oli eri mieltä, mihin en ihan heti usko), joten emme voi senkään vuoksi sulkea rajoja. Sellaisen 'ihmistullipolitiikan' vuoksi laittomat rajanylitykset ja ihmiskauppa tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti - kuten jo nyt on nähty.

Yhtä lailla meksikolaiset tunkevat USA:han vaikka väkisin, koska he tekevät paskaduunit, jota amerikkalaiset eivät halua tehdä, sillä jo tämä mahdollisuus nostaa heidän elintasoaan aivan toiseen luokkaan kuin kotimaassaan.

Sama pätee muslimiväestöön ja Eurooppaan, mutta - vielä kerran - näitä ihmisiä ei pidä diskriminoida sosiaalisesti tai uskonnollisesti - ellei sitten jo etukäteen olla valmistauduttu siihen, että yhteiskunnistamme tulee maahanmuutajat 'kyykyssä' pitääksemme pahimman luokan poliisivaltioita - mistä asiaintilasta sitten ei olekaan enää pitkä matka yhä eskaloituvaan sosiaalisten ja poliittisten turvarakenteiden totalitaroitumiseen ja sitä kautta myös rapautumiseen (muistakaamme natsismi ja kommunismi) niiden tukahduttavan kontrolliluonteen provosoiman, jatkuvan ja kaikkialla kytevän terroriuhan vuoksi.

Poliisivaltio on siis omaa hautaansa kaivava yhteiskuntamalli. Sitäpaitsi kuka lopultakaan haluaisi elää eräänlaisessa Euroopan Unionin hallinnoimassa 'irakilaisen kauhugallerian' sovellutuksessa?
Ruukinmatruunako?