Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
February 5, 2014
Tunne itsesi, ymmärrä siis, mitä muissa halveksit ja miksi
Kaikki, mikä muissa ärsyttää, auttaa meitä
tuntemaan itsemme [Carl Jung]
Aika sopivaan aikaan siteerasit. :) Eilen tuli pohdittua samaista Jungin toteamusta parinkin kaverin kanssa.
Pari samansuuntaista löytyi:
We discover in ourselves what others hide from us and we recognize in others what we hide from ourselves. -Vauvenargues
What angers us in another person is more often than not an unhealed aspect of ourselves. If we had already resolved that particular issue, we would not be irritated by its reflection back to us. -Simon Peter Fuller
A loving person lives in a loving world. A hostile person lives in a hostile world. Everyone you meet is your mirror. -Ken Keyes
'Varjoaan' ei tarvitse hyväksyä, mutta se pitää tunnistaa ja tunnustaa. Aforismi-esimerkkisi antavat sen vuoksi hieman liian yksinkertaistavan kuvan itseymmärryksestämme ja tietoisen luonteemme ‘autonomiasta’. Sama kritiikki menköön myös Jungille, jota tosin arvostan, vaikka hän liian usein liikkuukin gnostilaisten sfäärien lähes käsittämättömän metaforisessa unimaailmassa. * http://fi.wikipedia.org/wiki/Varjo_%28Jungin_arkkityyppi%29
Tuli turhan korostetusti kritisoitua Jungin metaforis-symbolista kieltä ja ajattelua, koska on itse asiassa vielä mahdottomampaa asettua pelkästään historiallis-kriittis-kirjaimelliseen ja/tai fysikalistiseen positioon ja kuvata sieltä käsin ihmistä, ihmisluontoa, mieltä ja tietoisuutta, ei ainoastaan täysin eksaktisti/’objektiivisesti’ [laskennallisena operaationa] vaan myös eksistentiaalisesti uskottavalla tavalla. En totisesti ole tässä asiassa mikään tieteellinen empiristi jos en ole ‘kotonani’ myöskään jossain symbolien, metaforien ja allegorioittenkaan viidakossa. Elän molemmissa tulkinnan maailmoissa yhtä aikaa, mikäli mahdollista [kovien metodien luonnontiedekin (myös fysiikka) on viime kädessä tulkintaa, mitäs muuta].
Niin katsoessamme vuorovaikutussuhteissa ns. sosiaaliseen peiliin, näemme tuskin muuta kuin itsemme heijastuksen. Yleensä ulkoistamme toisiin ihmisiin vastenmielisimmät piirteemme. Lopultakin olenko yksin maailmankaikkeudessa toisten ihmisten ollessa vain mielikuvitukseni tuotteita?
5 comments:
Aika sopivaan aikaan siteerasit. :) Eilen tuli pohdittua samaista Jungin toteamusta parinkin kaverin kanssa.
Pari samansuuntaista löytyi:
We discover in ourselves what others hide from us and we recognize in others what we hide from ourselves.
-Vauvenargues
What angers us in another person is more often than not an unhealed aspect of ourselves. If we had already resolved that particular issue, we would not be irritated by its reflection back to us.
-Simon Peter Fuller
A loving person lives in a loving world. A hostile person lives in a hostile world. Everyone you meet is your mirror.
-Ken Keyes
'Varjoaan' ei tarvitse hyväksyä, mutta se pitää tunnistaa ja tunnustaa. Aforismi-esimerkkisi antavat sen vuoksi hieman liian yksinkertaistavan kuvan itseymmärryksestämme ja tietoisen luonteemme ‘autonomiasta’. Sama kritiikki menköön myös Jungille, jota tosin arvostan, vaikka hän liian usein liikkuukin gnostilaisten sfäärien lähes käsittämättömän metaforisessa unimaailmassa.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Varjo_%28Jungin_arkkityyppi%29
Aamun kiteytys. RT @KariPeitsamo: Hellenistinen filosofia kehittyy. Platon oli täysi Spede, mutta Spede jo puoliksi Platon.
Tuli turhan korostetusti kritisoitua Jungin metaforis-symbolista kieltä ja ajattelua, koska on itse asiassa vielä mahdottomampaa asettua pelkästään historiallis-kriittis-kirjaimelliseen ja/tai fysikalistiseen positioon ja kuvata sieltä käsin ihmistä, ihmisluontoa, mieltä ja tietoisuutta, ei ainoastaan täysin eksaktisti/’objektiivisesti’ [laskennallisena operaationa] vaan myös eksistentiaalisesti uskottavalla tavalla. En totisesti ole tässä asiassa mikään tieteellinen empiristi jos en ole ‘kotonani’ myöskään jossain symbolien, metaforien ja allegorioittenkaan viidakossa. Elän molemmissa tulkinnan maailmoissa yhtä aikaa, mikäli mahdollista [kovien metodien luonnontiedekin (myös fysiikka) on viime kädessä tulkintaa, mitäs muuta].
Hei!
Niin katsoessamme vuorovaikutussuhteissa ns. sosiaaliseen peiliin, näemme tuskin muuta kuin itsemme heijastuksen.
Yleensä ulkoistamme toisiin ihmisiin vastenmielisimmät piirteemme.
Lopultakin olenko yksin maailmankaikkeudessa toisten ihmisten ollessa vain mielikuvitukseni tuotteita?
Post a Comment