April 17, 2013

Mitä yhteistä on Aku Ankalla, Sofi Oksasella ja Jonathan Franzenilla?


Kommenttipäre koskien eräitä Ironmistressin päreen ‘Satu ja faabeli’ kommentteja..

Ironmistress kirjoitti: Miten on, lukijat, mikä on teidän suosikkisatunne?’. 
Yksipallisen poika said: Akun Ankan kolme pientä porsasta ja iso paha susi. Sain siitä ekat seksuaaliset vibani. 5-vuotiaana.’.
Anonyymi kirjoitti mm.: ‘Aku Ankasta en ole tykännyt koskaan. Niiden juoni toistaa aina itseään ja loppuhuipennus on sitten sellainen lässähdys.’
*
Anonyymi Aku Ankka-kriitikko, olet varmasti oikeassa, mitä viime vuosikymmenien Akuihin tulee, mutta Yksipallisen pojalla lienee muistoissa toiset ajat, sillä ne Akun Ankan ensimmäiset vuosikirjat, joita oma isäni kävi minulle Kotkan saaren Gutzeitilta työstä palatessaan kaupunginkirjastosta lainaamassa [on pieni ihme, että vakaumuksellinen SKDL:n mies sellaiseen amerikkalaishapatukseen edes sormellaan koski, mutta äitini oli tässäkin asiassa paljon pragmaattisempi ja ylipäätään modernimpi], ja joista opin lukemaan 1950-luvun lopulla, ovat edelleenkin kova kamaa.
.
Siitä tasosta vain lipsuttiin melko nopeasti pelkkään toistoon ja vanhojen juonikuvioiden plagiointiin piirrosten tason laskusta nyt puhumattakaan. Vanha ikuinen laki kulttuuristen tuotteiden kohtalosta toteutui tässäkin ja suorastaan esimerkillisellä tavalla, sillä kaikki, josta/mistä tulee muotia ja joka/mikä saa massiivista suosiota, latistuu hyvin nopeasti tuotanto- ja markkinointikoneiston marionetiksi, ellei jo alunperin ole sen suunnittelemaa eli tuotteistamaa.
.
Vain poikkeuksellisen lahjakkaat ja itsen/p/äiset artistit pystyvät [ja hekin vain hetkellisesti] vastustamaan tätä kapitalismin raadollista logiikkaa, joka latistaa persoonallisen taiteilijan ja kulttuuri-ilmiön [PS.] pelkäksi markkinatuotteeksi [muoti, brändi ja trendi ovat vain harhauttavia eufemismeja tuotteistetuille kulttuuri- ja/eli viihdenautinnoille], joka korvataan mahdollisimman nopeasti uudella trendillä/genrellä jne., kun se ei enää tuota kapitalistille siinä määrin voittoa kuin hänen ahneutensa vaatii. Aku Ankka ei ole mikään poikkeus tästä säännöstä tai siis pikemminkin kapitalismin sisäisestä lainalaisuudesta.
.
Jos taiteilijan pitää olla itsenäinen, itsepäinen ja lahjakas pystyäkseen edes vähäisessä määrin vastustamaan kapitalismin tuotekampanja-estetiikkaa, pitää myös taiteen kuluttajan olla itsenäinen, itsepäinen ja lahjakas. Mutta ehkä tällainen tiedostavampi kulttuurikriittisyys ja itsenäinen, harkitseva mutta silti persoonalliseen ajatteluun perustuva valikoivuus taiteen/viihteen suhteen on liikaa vaadittu. Jos nimittäin Sofi Oksasen tapainen mukaansatempaavan näytelmän ja romaanin [Puhdistus] kirjoittanut taiteilija myy itseään mediassa kuin pahin ‘Baabelin portto’, niin ei kai hänen lukijansakaan voi enää muuta kuin juosta kulttuurituote kourassaan anelemassa nimikirjoitusta SO:n kirjoittaman nautinto-fetissin kanteen.
.
Vaikka toiveikkaasti pidänkin Sofin medialinjaa perimmältään sarkastisena ja kapitalismi-kriittisenä, niin on mielestäni täysin mahdotonta kieltää sitä tosiasiaa, että se, mitä Sofi todella ja oikeasti myy, on hän itse eli Sofi Oksanen nimisen kirjailija-mallin oma dramaattisen [ei sympaattisen] kaunis ulkonäkö. Sofi on siis median pyörityksessä pikemminkin malli tai ylipäätään turha julkkis [kaikki julkkikset ovat turhia] kuin vahvasti vaikuttava totalitarismi-kriittinen kirjailija, eikä tämä ole mikään antifeministinen huomio, sillä näin tekevät melkein kaikki kapitalistisesta tuotantokoneistosta riippuvaiset ja sen lainalaisuudet hyväksyneet taiteilijat – esimerkkinä vaikkapa kirjallisissa tavoitteissaan alunperin radikaali [muttei koskaan postmoderni] ja markkinakulttuurikriittinen kirjailija, tolstoilaisen, ‘suuren’ realismin amerikkalainen ‘nyky-epigoni’, Jonathan Franzen [Muutoksia, Vapaus].
.
Niinpä Aku Ankka, Sofi Oksanen ja Jonathan Franzen kuuluvat samaan viihteen Hollywood-sarjaan, joka tuottaa ja myy tiettyä tuotemallia niin kauan kuin sitä kustantajan mielestä ostetaan tarpeeksi paljon. Liian suuria riskejä ei oteta, jos vanha tyylikin myy kohtuullisesti. Ja mikäs siinä, me kuluttajathan sen ratkaisemme. Vai mitä?.
PS. 
En nyt tarkoita persoonallisella esim. Andy Warholia, joka muka nerokkaasti teki juuri teknologisesta kapitalismista taidetta, sillä eihän’ idiotiasta’ voi syntyä kuin toisenlaista idiotiaa – varsinkaan siinä tapauksessa, kun kyseessä on pelkkä vallitsevan kulttuurikapitalismi-latteuksien kopiointiprojekti kuten Warholilla.
*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jonathan_Franzen 
 http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2011/01/11/Sofi+Oksanen+on+vuoden+2010+karikatyyppi/2011210327731/4
http://en.wikipedia.org/wiki/Donald_Duck
http://fr.wikipedia.org/wiki/Sofi_Oksanen

1 comment:

dudivie said...

minulla akuankkaviikolla tuli mieleen etta ajattele naa on kestany samoina, naissa on joku juttu