*
'Ollako vai ei olla, siinä pulma: jalompaa onko hengen kärsiä kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan, lopettain kaikki? – kuolla, – nukkua, ei muuta; – luulla, uness’ että päättyy tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat, nuo lihan perinnöt, – se loppu hartaast’ ois halattava.' - [Hamlet näytelmässä Hamlet (suom. Paavo Cajander, 1879)].
*
´[M]eistä tuntuu, että vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisikin vastattu, elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu' - [Wittgenstein: Tractatus 6.52].
*
[Kielimafian kuten tämän blogin kirjoittajankin salaisena joskin hieman perverssinä haaveena on olla luova kone, joka ei koskaan tee virheitä vaan kirjoittaa kertapierasulla kielellisesti täysin valmista tekstiä, jota ei tarvitse jälkeenpäin korjailla. Mutta [onneksi] se on mahdotonta, joten nytkin on jouduttu vähän viilailemaan, jotta luettavuus paranisi ja kirjoitusvirheet tuomittaisiin jyrkästi - klo: 14.10].
I
1
Etsi yläkuvasta elämän tarkoitus. Tiedemiehet [etenkin biologit ja fyysikot] eivät luonnollisestikaan voi tai ainakaan heidän ei ehkä kannattaisi osallistua 'kilpailuuni', koska löytäessään kuvasta elämän tarkoituksen, he tulevat samalla kumonneeksi oman tieteensä, sillä tarkoitus, merkitys ja arvo eivät ole 'luonnollisia' ominaisuuksia, vaikka ne luontoon sisältyvätkin [vrt. naturalistinen virhepäätelmä].
Mikäli tiedemiehet kuitenkin yhä sitkeästi väittävät, että jo DNA itsessään on elämän tarkoitus, he esittävät vain tyhjän tautologian [DNA=elämän tarkoitus=DNA jne.], joka väistämättä saa psykologisen innoituksensa ja 'oikeutuksensa' jostain aivan muualta kuin absoluuttisen formaalista ja siten myös ei-semanttisesta DNA-informaatiosta sellaisenaan - nimittäin heidän omista [esim. esteettis-tyyppisistä] fantasioistaan [hyvä esimerkki tällaisen innoituksen valtaamasta puoli-hörhöstä on Esko Valtaoja scifi-robotti-romantiikkoineen].
Kaiken kaikkiaan etenkin biologien on syytä olla tarkkana, etteivät he huomaamattaan implikoi funktionaalisiin selityksiin intentionaalista tarkoitteita ja pyrkimyksiä. Infomaation siirtymisen turvaaminen luonnonvalintana on funktionaalinen prosessi eikä lisääntyvän organismin oma reflektiivinen eli harkittu päämäärä.
Kun sanotaan, että biologinen organismi [ihmistä lukuunottamatta] pyrkii turvaamaan lisääntymisensä, kieltä käytetään antropomorfisesti väärin, koska organismin subjektius antaa aivan liian helposti ymmärtää, että sen toimijuus [agenttius] olisi tietoista ja siten itsenäistä kuten ihmisellä eikä täysin determinoitua eli luonnonlakien ja mahdollisesti vaistojen määräämää.
2
Hamlet sen sijaan esittää elämän tarkoituksen ongelman dramaattis-teatraalisen intuition vallassa eikä siitä olisi muulla tavalla edes mahdollista puhua 'järkevästi'. Uskonto ja teatteri - taide ylipäätään - pystyy ilmaisemaan eksistentiaalisen ahdistuksen mielekkäästi, mutta luonnontieteelle tämä kysymys sen sijaan jää täysin vieraaksi, ja/tai jonka tiede sitä tutkiessaan voi ainoastaan kadottaa väittäen luultavasti, ettei sitä ole olemassakaan.
Silti - ja tämä on minulle olennaisen tärkeää - Hamletin ongelma on todellinen ja ikuinen olematta välttämättä tippaakaan metafyysinen. Ellei sitten tiedemies onnistu tekemään ihmisestä täydellistä konetta, joka on ikivanhan metafyysis-gnostilaisen henki-olion tekninen 'sovellutus tai mallinnus'. Täydellisen ja virheettömän kun ei tarvitse kysyä tarkoitustaan - ei edes tiedostaa epätäydellisen olemassaoloa.
II
Kommentti, joka on alunperin kirjoitettu Ironmistressin päreeseen Mitä mahayanabuddhalaisuus ei ole.
*
'Tiedemies' kirjoitti kommentissaan: 'Itse en koskaan kärsinyt pahemmin teiniahdistuksesta, mutta sekin vähä karisi lukemalla Wittgensteinia.'
*
Hmm. Outoa. Minulle ei käynyt noin [en vapautunut eksistentiaalisesta angstista], vaikka tunnen Wittgensteinin perusideat mielestäni kohtuullisen hyvin - esim. Wittgensteinista väitöskirjansa tehneen Heikki Kanniston erinomaisen selventävistä W-luennoista löytyy tarkat muistiinpanot - [en kuitenkaan ole missään tapauksessa Wittgenstein-asiantuntija].
No - olinhan jo nelikymmppinen enkä mikään teini-ikäinen, kun aloin perehtyä tosissani myös Wittgensteiniin.
Teini-iässä tai vähän sen jälkeen minut tyrmäsi ensin Nietzsche ja heti perään Dostojevski, nopeasti tämän jälkeen mm. Camus ja Sartre, joten ahdistus, joka on ollut [ehkei tosin enää] minun persoonallisuuden dynamiikalleni hyvin luonteenomaista, saattoi ehkä vain lisääntyä näiden herrojen eksistentiaalis-nihilistisistä näkemyksistä ;|].
Siirsin tähän sitaatin koskien Wittgensteinin perimmäistä intentiota Tractatuksen suhteen. Wittgensteinhan piti Russellin kirjoittamaa esipuhetta kirjaan epäonnistuneena, mikä hänen mielestään todisti, ettei Russell ollut Tractatusta lopultakaan ymmärtänyt - paitsi väärin.
Mutta rauhoittaako tämä sinänsä tärkeä joskin hieman paradoksaalinen selvennys sellaisen ihmisen sielua, joka kysyy elämänsä tarkoitusta - kysymystä, joka on kategorisesti toisella tasolla kuin rajattu, subjektiivinen mielipide siitä, onko esim. jäätelö hyvää vai ei ja tuntuuko elämä saavan lisää tarkoitusta, kun syö hyvää jäätelöä ;].
Jos minulta sitä kysytään, niin tiedemiehen sinänsä johdonmukainen common sense-rationalismi ei tavoita olemassaolon tarkoitus-kysmyksen niitä ulottuvuuksia, joista siinä todella on kyse.
Eivät Jumala tai olemassaolo ole selitettävissä jollain funktionaalisesti rajatun käyttötarkoituksen selventämisellä [Jumala ja olemassaoloko välineitä johonkin - haha]. Joka niin tekee, on vaihtanut keskustelunaihetta, ikäänkuin hän voisi uskottavasti sen tehdä päätymättä kategoriseen viheeseen kuten tuo jäätelön syöjä väittämällä, että kaikki hyvä on pelkästään aistein koettua mielihyvää.
Wittgenstein sen sijaan ei vaihda puheenaihetta vaan vaikenee näistä asioista, koska niistä ei todellakaan voi puhua luonnontieteen ideaalikieleen palauttamalla, ja kaikkea muuta puhetta etiikasta, uskonnosta ja estetiikasta voi täydellä syyllä pitää laverteluna [mitä se ei tietenkään ole kuin Tractatuksen 'tiede-solipsistiselle autistille' ;\].
Tunnetusti Wittgenstein kuitenkin hieman muutti käsitystään em. 'vaiettujen' kielipelien/diskurssien semanttisesta luonteesta myöhemmässä tuotannossaan.
*
'Kirjani [Tractatus] tavoite on eettinen. Tarkoitukseni oli kerran sisällyttää esipuheeseen lause, joka tosiasiassa ei ole siinä tällä hetkellä, mutta jonka kirjoitan Teille nyt, koska se saattaisi olla Teille avaimena teokseen. Ajattelin kirjoittaa näin:
Teokseni koostuu kahdesta osasta: siitä, joka on tässä esitetty, sekä kaikesta siitä, mitä en ole kirjoittanut. Ja juuri tämä jälkimmäinen osa on tärkeä. Kirjani rajoittaa eettisen ikään kuin sisältäpäin, ja olen vakuuttunut, että AINOASTAAN näin se on täsmälleen rajoitettavissa. Lyhyesti sanottuna: uskon, että kaikelle sille, mistä monet muut nykyisin pelkästään lavertelevat, olen onnistunut osoittamaan oikean paikkansa vaikenemalla siitä.'
[Ludwig Wittgensteinin kirjeestä vuodelta 1929].
III
http://www.youtube.com/watch?v=1TLWpmIKayc
Eppu Normaali - Elämän tarkoitus
*
Heräsin, katsoin aurinkoon
juuri mailleen laskevaan
hetken mietin kuka oon
ja mistä herätä mä saan
Kuka tietää kuinka eilen lensinkään
nyt päätä särkee miksi join ensinkään
Järki sanoo "kotiis meet!"
on juhlat loppuneet
Mä nousin ylös, astuin sekaan peikkojen
mä muistan kuinka viime yönä kanssa veikkojen
päättelimme, että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus
Kas, huomenta P.
Onko pääsi kipee
Vieläkö muistat eilisen
Katso peiliin, alien
On ilta tullut ja vieraat poistuneet
niin monet kerrat on
nää aamut toistuneet
Me ikävämme karkoitimme kauas Gruusiaan
On vanha riimi "muusiaan" siis joku muu sijaan
Me möyrimme ja kierimme ja kättä väänsimme
ja ikävänkarkoitusloitsun äänsimme
Kas, huomenta Ä.
ei maistu ilman ystävää
aamukahvit, hyvä kun jäit
pahaako unta näit?
On aika sen nyt mennyt minkä muistoihini paan
maailmamme pyörii, antaa pyöriä sen vaan
Heräsin, katsoin aurinkoon
juuri mailleen laskevaan
hetken mietin, kuka oon
ja mistä herätä mä saan
Ei riitä edes olon vaikeus
mieleni valtaa outo haikeus
mutta minkäs sille teet
on juhlat loppuneet
Huomenta siis Pauno,
joko päästiin järjestämme
vaiko vielä yhdet
kaunojuhlat järjestämme
niin monet kerrat on
nää aamut toistuneet
nyt vieraat ovat poistuneet
Kas, huomenta Ä.
ei maistu ilman ystävää
aamukahvit, hyvä kun jäit
pahaako unta näit
On aika sen nyt mennyt minkä muistoihini paan
maailmamme pyörii, antaa pyöriä sen vaan
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Meaning_of_life
http://takkirauta.blogspot.com/2011/11/mita-mahayanabuddhalaisuus-ei-ole_29.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naturalistinen_virhep%C3%A4%C3%A4telm%C3%A4
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/kayta/vk/tukiainen/1luku.html
http://vccslitonline.cc.va.us/vcstills.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/DNA
4 comments:
http://milttonfriidman.blogspot.com/2011/12/koyhyys-on-sairautta-naulan-kantaan.html
Normaalius yhteiskunnallisesti tuotettuna [vaan ei vielä tuotteistettuna] patologiana! Milttonilaisen ajattelun solmukohta on siis siinäkin, että yhtäältä köyhät toisaalta "väkivalloin" hoidetaan terveiksi, mutta samalla terveydenhoitopalveluja ei tietenkään voida tarjota maksutta.
Eli köyhät pakkohoitoon pikavipeillä?
En itse asiassa ymmärrä, miksi Miltton niin kovin kärkkäästi kritisoi sosiologeja, vasemmistolaisia ja ylipäätään köyhiä.
Eikö Miltton todellakaan tajua olevansa laissez faire'llään myös itse edistämässä ja aiheuttamassa sitä 'vasemmistosairautta', jonka hän on kuitenkin samalla valmis 'eliminoimaan' darwinistisen logiikkansa mukaisesti.
Pitäisikö köyhien ja alemman keskiluokan muka biologisen 'kohtalonsa' hyväksyen vain kiltisti marssia ghettoonsa [tai keskitysleiriin] kuin juutalaiset aikoinaan ja antaa alfa-herrojen huseerata?
Miltton on siis käytännössä natsi, vaikkei natsi-ideologiaa julkisesti edustakaan.
Ei tarvita kuin muutama tuollainen [joskin kohteensa hiukan tarkemmin nimeävä] juttu lisää ja äijän teksteistä pätkähtää tutkimuspyyntö. Jopa minä kirjoitan nimeni siihen tutkimuspyyntöön niin ilmaisuvapauden etiikan rajoilla liikkuva anarkisti kuin olenkin [esim. Zazi- ja Zysse-satiirini].
Ei Milttonin kanssa kannata keskustella järkevästi, koska hän ei enää kuulu yleisesti tunnistamamme ja tunnustamamme rationaalisuuden piiriin. Miltton on ylittänyt sen rajan, joka yhdistää ihnmisiä tiettyjen rationaalisuuden ehtojen puitteissa toisiinsa. Laissez faire on tila ilman sääntöjä.
Siten Milttonilla by definition ei voi olla ystäviä vaan pelkästään vihollisia, koska hän ei Machiavellin Ruhtinaan tavoin edes pysty olemaan luotettava kyetäkseen ylläpitämään omaa laissez faire-projektiaan eli kaikki-mulle-heti-nyt-haluaan.
Habermasin kehittelemä kommunikaation rationaalisuus- ja oikeudenmukaisuusvaade on tarkoitettu erottamaan juuri Milttonin kaltaisten tyyppien ääripropagandistinen polemiikki kritiikistä, jolla on mahdollisuus edetä jopa konsensukseen asti.
Miltton jää tässä keskustelussa väistämättä yksin oman 'dystooppisuutensa' vangiksi - [näin käy myös utooppisille äärikommunisteille ja ylipäätään ääriajattelulle, jota tietysti jossain määrin itsekin sui generis edustan].
Vähän samaan tapaan joskin lievemmin perustein voi sanoa Perussuomalaisille käyneen kevään hallitusneuvotteluissa samalla tavalla kuin Milttonille käy psykologisine egoismeineen ja ultra-liberalismeineen joka hetki [väittipä hän sitten menestyvänsä taloudellis-sosiaalisesti tai ei].
Vaikkei vallassa oleva hallitus mikään oikeudenmukaisen konsensuksen lopullinen kriteeri olekaan, niin varsinkin monipuoluehallituksen muodostaminen vaatii sekä harkittua tiukkuutta, yleistä tolkkua että poliittista todellisuudentajua ja juuri nämä ominaisuudet Milttonilta puuttuvat. Hän on utopisti helvetistä.
PS.
'Köyhät pakkohoitoon pikavipeillä.' Hehheh. Tuon paremmin Milttonin periaatteita tuskin voi enää kiteyttää.
''Köyhät pakkohoitoon pikavipeillä.' Hehheh. Tuon paremmin Milttonin periaatteita tuskin voi enää kiteyttää.'
Mutta eikö tämä ole myös kommunismin 'toimintakaava'? Siinä ihmistä riistävän Pääoman tilalle vain on tullut ihmistä verottava ja suojeleva Valtio.
tarpeeksi kaukana ihmisesta kaikki nayttaa helpolta. miksei kukaan usko etta ollaan hyvaan suuntaan menossa
kuka
Post a Comment