*
Tämä päre on kommentti Sammalkielen päreessään Laupias samarialainen nimerkki Valkealle esittämään kommenttiin.*
Sammakieli kirjoitti: '- Eli samarialaiset ja juutalaiset eivät kuuluneet samaan sisäryhmään. Mikään empiiris-historiallinen saivartelu ei muuta tätä asiaa. Kysymys ei ole samarialaisten genetiikasta, vaan siitä että juutalaiset ja samarialaiset eivät ihmisten mielikuvien tasolla muodostaneet yhtä kansaa.'
*
Hyvin kiteytetty.
Imaginaaristen fantasioiden tasosta tässä on kyse jälleen kerran. Virallisille juutalaisille samarialaiset olivat 'saastuneita juutalaisia'.
Sisäryhmä- ulkoryhmä-jako ei määräydy kausaalisesti joidenkin biologisten ominaisuuksien perusteella vaan välittyneesti ikäänkuin rotuerottelun tapaan.
Muistakaamme natsien metodisestikin pöljä asteikkoluokitus, jolla yritettiin määritellä juutalaisuuden aste suhteessa arjalaisuuteen sukulaisuussuhteitten perusteella.
Koko projekti oli viime kädessä paitsi imaginaarisen [samankaltaisuus/muukalaisuus-erottelu] fantasiatason [myytin ja vallan yhteenkietoutuminen] aikaansaannosta myös erittäin epäkäytännöllinen [esim. Saksan armeijassa työskenteli useita juutalaisia korkeimman tason upseereita, joille väärennettiin Hitlerin luvalla ei-juutalainen menneisyys] .
Paljon tai vähän 'saastunut veri' [vrt. aatelisten 'siniverisyys'] ja muut tällaiset ihmisten yhteisöllistä ja jopa eksistentiaalista arvoa määrittelevät kriteerit ovat eläinten rodunjalostukseen viittaavaa pseudo-terminologiaa, joka kuitenkin mystifioitiin toimimaan 'tieteellis-biologisena' perustana rasistiselle myytille alemmista ja ylemmistä ihmisroduista.
Luultavasti juutalaiset pitivät samarialaisia biologisesti alempana rotuna hiukan samaan tapaan kuin natsit 1/4-, 1/2- tai 3/4- juutalaisia [osaako Valkea arvioida määräsuhteen eksaktisti tiedemies kun on].
Mutta vaikka sukutaustasta löytyisikin [ja yleensä sieltä aina löytyy, mikäli vain tarpeeksi pitkälle menneisyyteen päästään] osoitettavissa oleva ja siten biologis-rodullisesti erotteleva fakta, yksinomaan se ei riitä perustelemaan ihmisten, klaanien, heimojen tai rotujen eriarvoisuutta, joka on aina valtapoliittinen ja sosiaalinen eli perimmältään symbolisilla identiteeteillä perusteltu asia.
Näin ollen symboliset identiteetit ikäänkuin edustavat biologisia faktoja tai paremminkin ovat niiden joko sopimuksenvaraisia tai väkivaltaisia tulkintoja. Itsessään nuo faktat eivät ole normatiivisia eikä niistä voi johtaa eettisiä normeja, joita symbolisiin identiteetteihin [esim. nationalismi] on sisällytetty - [Humen laki pätee tässä(kin), vaikkeivät natsit tai juutalaiset siitä piitanneet, mikä piittaamattomuus tosin on pikemminkin (lähes 'välttämätön') sääntö, kuin valtamyytin sokaisemien omaksuma poikkeus, käytännön politiikassa ja elämässä].
*
En kiellä biologian osuutta vaan sen, miten Valkea sisä- ja ulkoryhmän erottelussaan tai pikemminkin samaistamisessaan [koska samarialaiset olivat käytännössä etnis-geneettisesti juutalaisia} haluaa biologiaa käyttää. Samarialainen ei auta sisäryhmän vaan ulkoryhmän jäsentä, joka on yhtä aikaa sekä vihollinen että lähimmäinen - geneettisestä sukulaisuudesta riippumatta.
Syy auttamiseen on siten aivan toinen kuin, mitä kulttuurirelativistit ajattelevat. Pikemminkin kyseessä on etnis-geneettis-relativistisen syyn puute tai poissaolo. Samarialainen auttaa vain siksi, että hän kokee sen velvollisuudekseen kaikkia hädässä olevia ja apua tarvitsevia kohtaan. Antiikin maailmassa tällainen peruste auttamiseen [ja siten koko kristinusko] koettiin lähes mielettömäksi - skandaaliksi ja pahennukseksi.
*
Biologia sinänsä ei ole muuta kuin triviaali amoraalinen ja ei-semanttinen kohtalo, josta kuitenkin esim. antiikin juutalaiset ja 'uusantiikkiset' natsit tai yleisemmin jopa koko eurooppalaisen eli valkoisen rodun kristillis-kolonialistiset valistusihmiset halusivat tehdä symbolisen aseen 'ulkoryhmäläisiä' vastaan.
Vapauden, veljeyden ja tasa-arvo-aatteen nimissä tapettiin niin, että veri vain lensi eikä omatunto soimannut kuin ehkä muutamia, jotka tajusivat sen karmean aatteellisen itsepetoksen, mihin kristinusko ja valistus olivat yhteisvoimin langenneet.
Näin syntyvät jaot sisä- ja ulkoryhmiin.
Saadakseen 'hyvän' syyn rasismiinsa, valloituksiinsa ja julmuuksiinsa valtapolitiikka legitimoi itsensä ja toimintansa symbolisesti. Esimerkiksi kansallinen symboli on yhtä aikaa sekä vallanhavittelijan identiteetti että hänen valheensa, jolla hän vakuuttelee omaa arvoaan ja toimiensa yleishyödyllistä järkevyyttä.
Jopa Machiavellin Ruhtinaalla - tuolla ihmisistä 'eläimellisimmällä' - on symbolinsa [valheensa], jonka nimissä hän pettää lupauksensa. Mutta yhtä lailla Konstantinus Suuri väitti saaneensa unessa tiedon symbolista, jonka nimissä hän tulisi voittamaan Mulviuksen sillan taistelun [kristittyjen käyttämä monogrammi-kuvio].
Tämä on vain ihmisen ongelma. Eläimet sen sijaan tappavat toisiaan ilman lippuja tai ideologioita. Savanni on eläimille [ja milttonilaisille ;\] yhtä aikaa paratiisi ja helvetti. Ihmisyhteisöt sen sijaan ovat pelkästään helvettejä - identiteeteillä ja symboleilla toisiaan raatelevien 'älykkäiden' olentojen itselleen ja toisilleen rakentamia kulutushuumeluolia.
*
http://sammalkieli.blogspot.com/2011/12/laupias-samarialainen.html
http://www2.edu.fi/etalukio/psykka_ruotsi/index.php?cmscid=56&oid=81&subid=81
http://en.wikipedia.org/wiki/In_hoc_signo_vinces
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laupias_samarialainen
3 comments:
Näin ollen symboliset identiteetit ikäänkuin edustavat biologisia faktoja tai paremminkin ovat niiden joko sopimuksenvaraisia tai väkivaltaisia tulkintoja.
1. Biologisiin faktoihin vetoaminen on ideologiaa, jolla luokittelun puhtaasti sosiaalinen luonne peitetään.
Esimerkiksi sukulaisuudessa ei ole kyse polveutumisesta, vaan sosiaalisesta järjestelmästä. Sukulaisuus on sosiaalinen fakta [social fact]. Mutta kun sukulaisuuden kulttuurinen konstituointi tapahtuu juuri biologisiin faktoihin vetoamalla, sukulaisuuden perimmäinen luonne sosiaalisena järjestelmänä peittyy.
Tämä on niin vaikea asia, etten osaa muotoilla sitä erityisen hyvin tai ainakaan niin että Valkea sen ymmärtäisi. Yritän kuitenkin.
Esimerkiksi Valkean edustamat kainuulaiset primitiivit eivät näe omaa kulttuuriaan kulttuurina, vaan ihmisluonnon toteutumana. Väitteeni onkin, että sukulaisuus ideologiana oikeuttaa kainuulaisen hutteriittiyhteisön sosiaaliset käytännöt.
Kainuulainen yhteisöajattelu ikään kuin legitimoi itseään loppumattomilla viittauksilla biologisiin ja sosiobiologisiin tosiseikkoihin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että biologinen tieto toimisi Valkean ideaaliyhteisössä eräänlaisena tuossa yhteisössä vallitsevan organisatorisen vallan mahdollisuusehtona.
Tieto sukulaisuudesta mahdollistaa vallan. Sukulaisuus vallan käyttönä ja alistamisen mekanismina asettuu sosiaaliseksi toimijaksi, joka tuottaa tietoa itsestään itseään varten.
Tämä on erityisen ihmeellistä sen vuoksi, ettei tuolla valtakeskittymällä [Kainuun hutteriitti -yhteisö] vielä ole konkreettista ilmenemismuotoa spatio-temporaalisessa materialiteetissa. Onkin siis niin, että Valkean tietämyksessä itsessään on siis jo läsnä tulevan vallankäytön alkumomentti, jonka päälle tiedon itselisäyksen prosessi tulee myöhemmin jäsentymään - nämä blogithan ovat vain tällainen melko viaton harrastus: Odota kun saadaan todella olevaiseksi se vallan organisaatio, joka ryhtyy tietoa tosissaan tuottamaan.
On siis odotettava, että jonnekin Kainuun perukoille todella perustetaan Valkean isällisesti johtama kommunitaristis-libertaristinen tieteellis-kristillinen hutteriitti-yhteisö.
Sen jälkeen tietoa ja tietämystä tuotetaan entistä rajummin.
Mutta miten voidaan valita perustajajäsenet, jos sosiaalisen järjestyksen oikeuttavana ideologiana onkin sukulaisuus? Valkean yhteisö perustuisi toteutuessaan petokselle, "alkuisien" jakamalle valheelle yhteisestä esi-isästä.
Kysymyksessä olisi yhteisen polveutumisen epätosi ideologia vähän samassa mielessä kuin afrikkalaisilla linjasuvuilla. [Jos sukuun naitu nainen ei tule raskaaksi, hänet lähetetään makaamaan muukalaisen kanssa - lapset lasketaan kuuluviksi sosiaalisen isänsä [pater] patrilineaalisen linjasukuunsa, jolloin biologisen sukulaisuuden aste on lähisukulaisten kesken pyöreät nolla.]
2. Evolutionistiset tiedemies-antropologit voivat kehitellä altruismia kuvaamaan ja "oikeuttamaan" vaikka jonkun Hamiltonin säännön. Eli siis yli kahden oman lapsen puolesta on järkevää vaikka uhrautua, koska geneettinen materiaali on näissä lapsissa "puoliksi sama" kuin auttajassa.
Mutta mistäs tämä vanhemman ja lapsen välinen oletettu 0,5 oikein tulee? Eikös eri ihmisten geeneistä valtaosa ole samoja?
Eikös ihmisellä ja esimerkiksi laakamadollakin ole paljon yhteisiä geenejä? Siitä siis vain "sukulaisuuden" astetta laskemaan - ei siis Hamiltonin "mutu-tuntumalla", vaan ihan genomia tieteellisesti tutkimalla.
Lasketaan sekvenssejä ja vertaillaan perimää kokonaisuudessaan.
Ei tosin kannata jäädä odottamaan tuloksia, sillä niiden valmistumisen jälkeen voi rationalistiselta altruistilta [ts. de facto prososiaaliselta egoistilta] jäädä ainakin matokuuri ottamatta.
Sellaista olisi siis genetiikkaan perustuva rationalistinen sukulaisvalinta. Mutta eihän homma nyt niin mene pienemmissäkään piireissä: Muuli puhuu mielellään enostaan hevosesta, mutta ei koskaan isästään aasista.
Mieleeni on myös jäänyt lapsena lukemastani Tieteen kuvalehdestä otsikko, jonka mukaan kaikki maailman ihmiset ovat geneettisesti lähempänä toisiaan kuin saman lauman gorillat.
Ainakin viimeisen väitteen Valkea voi varmasti kumota laajoilla empiirisillä tutkimuksilla.
Oppinut tarkennus linjasukuihin. Voi olla, ettei jokin patrilineaalinen afrikkalainen kansa ajattele polveutumista ja linja-suvun jäsenyyttä alkuunkaan biologisena ilmiönä, tuntiessaan saman ilmiön esimerkiksi nautojen jalostuksen piiristä.
Jos tämä pitää paikkansa, sukuun naitujen naisten astuttaminen muukalaisilla ei olisi ollenkaan ristiriidassa sukulaisuuden tosiasian kanssa. Vieras veri ei siis kompromettoi linjasuvun jäsenyyttä sen enempää teoriassa kuin käytännössäkään.
Näin ollen linjasuku -järjestelmän syyttäminen valheellisuudesta olisi juuri antropologin tekemä virhe: Oma eurooppalainen sukulaisuusjärjestelmä ollaan ujuttamassa aivan toista kulttuuria koskevaan kuvaukseen tai aineistoon.
Epäily käytännön [naisten tosiasiallinen astuttaminen muukalaisilla] ja teorian ["linjasuvun miehillä yhteinen esi-isä"] välisestä ristiriidasta olisi siis antropologin omien myyttien ja oman kulttuurisen painolastin ["sukulaisuus on yhteistä perimää"] luoma harhakuvitelma.
Post a Comment