Politiikkaa ja muuta retoriikkaa

Slavoj Zizek and Alain Badiou at NYC's Jack Tilton Gallery [15.10]
*
'Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä' [?]

I
Matteusta [5:5] siteeraava alaotsikkoni [johon kysymysmerkki suhtautuu hyvin epäillen] vaikuttaa paradoksaaliselta jo sen vuoksi, että toki tiedämme, miten äänekäs 'ADHD-nomadi' ja jokapaikan höylä Slavoj Zizek yleensä on [eipä tosin Alain Badiou'kaan ole mikään vaatimaton mies ideoiltaan].

Mutta ehkä Zizek nyt vihdoinkin on päätymässä erään perustavan filosofis-poliittisen paradoksin äärimmäiselle rajalle, jossa Hegelin negatiivinen dialektiikka [kuin nurinkääntyvä Möbiuksen nauha] kohtaa Lacanin reaalisen, joka ilmaisee itsensä vain hiljaisuuden uhkaavuudessa - ilman imaginaarista samaistumista tai symbolista lakia - ilman fantasiaa, ilman suurta Toista - - ahdistuneitten ihmismassojen mykän toivon ehdottomuudessa, joka kieltäytyy enää kumartamasta jatkuvan kasvun Molokia ja maksamasta tuolle Molokille uhrattujen riskien takuita, joille ei ole olemassa mitään määrää.

II
1
Lukiessani Zizekin St. Mark's Bookshop-puheen transkriptioita tajusin melko nopeasti, että olin kuluneen syksyn aikana ajatellut eräitä siinä käsiteltyjä asioita ja osittain jopa kirjoittanut niistä jotakuinkin samasta näkökulmasta kuin Zizek ja Badiou.

Ongelmana on vallan legitimointi parlamentaarisen demokratian puitteisiin/puitteissa.

Me emme pysty [siltä ainakin pahasti näyttää] kritisoimaan kapitalismia tuloksekkaasti demokraattisen päätöksentekoneiston 'sapluunassa'.

Toisaalta meillä ei ole varaa menettää demokratiaa, koska totalitarismin [fasistisen tai kommunistisen] historiallinen varjo on aivan liian synkkä unohdettavaksi edes hienoimman poliittis-teoreettis-tieteellisen argumentin nimissä.

Niinpä olemme ajautuneet pattitilanteeseen, kaksoissidokseen tai peräti umpikujaan poliittisen päätöksenteon suhteen.

Me emme pysty vaikuttamaan tarpeeksi tehokkaasti kapitalismin rakenteelliseen/sisäiseen noidankehään demokraattisen edustuksen ja päätöksenteon kautta, koska

We do not vote about who owns what, about relations in a factory and so on. All this is left to process outside the political sphere proper. And it is illusory to expect that one can effectively change things by simply extending our parliamentary democracy into this sphere, for example by organizing democratic banks under people’s control. Radical changes in this domain should be made outside the sphere of legal rights. Such democratic procedures, of course, can play a very positive role. No matter how radical their anti-capitalism is, the solution they seek resides in applying representative democratic mechanisms but again, and Applebaum is right, they live out of control, the economic sphere proper and so on.

Mutta kuka vielä uskoo väkivaltaiseen vallankumoukseen, jolla tuosta vain simbsalabim muutetaan yhteiskunta sekä tasa-arvoiseksi, vapaaksi että samalla taloudellisesti toimivaksi - veljeyden ja sisaruuden hengessä?

Uskooko Sammalkieli? Minä sen sijaan uskon, että massiivinen ja parlamentaarisen enemmistö-demokratian periaatteet kumoava vallankumous syö lapsensa. Ja jos olen tällä tunnustuksella astunut askeleen Ironmistressin suuntaan, niin sittenpähän olen.

Dead End? - [ks. osa II, 3]

2
Tulevaisuuden globaalia politiikkaa on luultavasti lähes mahdoton tehdä ilman, että Occypy-liikkeen synnyttämä uusi poliittinen vasemmistolaisuus [joka on vielä utopiaa] ja konservatiivinen oikeistosiipi [esim. Tea Party] pääsevät yhteisymmärrykseen siitä pienimmästä yhteisestä nimittäjästä, jonka nimissä ne voivat tehdä yhteistyötä kokematta muitten intressiensä tulevat täysin uhratuiksi.

En tiedä löytyykö sellainen pienin yhteinen nimittäjä, mutta joka tapauksessa länsimaisen proseduuri-demokratian [perinteisen oikeiston tai vasemmiston/demareitten] vaikutusmahdollisuudet nähdään Zizekin ja Badioun edustamassa [eli filosofisesti ja poliittisesti syvällisimmässä vasemmistossa] melko vähäisiksi.

Joko tuo yhteinen nimittäjä löytyy tai vanha liberaali-demokraattinen meno jatkuu demokraattisten länsivaltioiden yhteiskuntarauhan alkaessa yhä vakavammin horjua - - [no - ehkäpä Kemppinen ylivertaisen jälkiviisautensa valaistamana kirjoittaa 20 vuoden kuluttua blogissaan, että ennustukseni meni täysin pieleen; - se ilo hänelle suotakoon, sillä kaikkihan on silloin 'hyvin'].

Tämä tarkoittaa yleisesti ottaen myös sitä, että sekä Euroopan ja USA:n nykyiset levottomuudet [Lontoon mellakat, Occupy-liike jne.] että islamilaisessa maailmassa ilmenevä [ja joskus jopa länsimaihin asti ulottuva] terrorismi ovat liberaali-demokraattisen modernisaation ja kapitalismin synnyttämiä vastareaktioita - ikäänkuin liberalismin välttämätön kääntöpuoli.

Länsimaiset levottomuudet ovat reaktioita a] kapitalismin yhteiskunnallis-taloudellisesti eriarvoistavaan tendenssiin [Lontoon mellakat, Occupy] ja b] sen perimmäiseen arvotyhjyyteen sekä globaaliin liberalismiin [oikeisto-nationalistiset raha-konservatiivit, Tea Party].

Islamilaisissa valtioissa vanha uskonnollinen yhtenäiskulttuuri yrittää puolustautua [kristillisten konservatiivien tavoin] ennen kaikkea maallistunutta ja arvoliberaalia demokratiaa vastaan, mutta niin tehdessään islamilaiset puolueet eivät voi myöskään sallia, että kontrolloimaton ja säätelemätön markkinatalous-kapitalismi läpäisisi mahdollisesti koko islamilaisen maailman, koska viimeistään se aiheuttaisi islamin totaalin vesittymisen pelkäksi tapakultuuriksi [= kansallisten ja uskonnollisten eli symbolisten identiteettien mureneminen].

Näinhän kristinuskolle on jo tapahtunut ainakin ateistisessa Euroopassa.

Koska kapitalismin ytimestä löytyy aina arvotyhjiö, jonka täyttää raha eli valta, niin hiukan ihmetyttää ja arveluttaa se tapa, jolla kaupallisuus sekä arvo-fundamentalismi yhdistyvät nykyään USA:n konservatiivisessa kristillisyydessä. Mieleen tulee mutatis mutandis idän autoritaarisen kapitalismin suurvalta eli Kiina.

Kiina on ymmärtääkseni varsin ateistinen [ja animistinen] maa, mutta toisin kuin Euroopassa [demokraattis-tapakristillinen ateismi] tai USA:ssa ['demokraattinen' fundamentalismi] Kiinan pseudo-kommunistinen [eli pseudo-uskonnollinen] hallinto yrittää silti puoliväkisin säilyttää ideologis-konservatiivis-autoritaarisen otteensa kansasta.

Ero USA:n konservatiivis-fundamentalistis-autoritaariseen raha-oikeistoon on tietenkin siinä, että kiinalaiset eivät näytä täysin hyväksyvän johtajiensa keskitettyä valtaa, joka pyrkii lisäämään sensuuria sekä sanan- ja ilmaisunvapauden rajoituksia.

Kristilliset konservatiivit sen sijaan vaikuttaisivat olevan henkilökohtaisesti sitoutuneita paitsi [liittovaltioiden suurempaa autonomia suosivaan] demokratiaan myös [etenkin] poliittis-uskonnollisiin ja taloudellisiin näkemyksiinsä, kun taas kiinalaisia ohjataan molempien [etenkin ideologian] suhteen ulkoapäin.

Mutta onko uskonnollis-konservatiivisia arvoja edustava perinteinen kapitalismi in the long run valtiollisella tasolla sittenkin kestävämpi kuin autoritaarisesti ohjatun Kiinan valtiollinen ryöstökapitalismi [maa-alueitten imperialistinen ostopolitiikka Afrikassa], joka siis yrittää mahdotonta: a] nostaa kiinalaisten elintasoa entistä nopeammin b]  kaventamalla ja sensuroimalla kuitenkin samanaikaisesti kansalaisten poliittista mielipiteen- ja sanavapautta [eikö tämä tie jo kerran kokeiltu ja huonoksi havaittu reaali-sosialismissa?].

Toisin sanoen - voimakkaan autoritaarisesti ulkopäin ohjattu informaatio-teknologinen modernisaatio/kapitalismi sisällyttää itseensä halkeaman [mitä korkeampi teknologia ja elintaso, sitä suurempi on kansalaisten tarve poliittiseen itsemääräämiseen], josta seuraavaa protestiaaltoa Kiinan johtajat eivät pysty hallitsemaan kuin terrorisoimalla kansaansa.

Tai - - sitten nuo johtajat panevat kaiken toivonsa juuri siihen, että Kiinasta voimakkaan ja laajan elintason nousun myötä tulee ihan oikeasti kapitalistis-fasistinen maailmanvalta, jonka väestö ei prostestoi, sillä valtiollinen ohjaus pyrkii mahdollistamaan ja turvaamaan globaalit bisnekset niin hyvin, ettei kenelläkään ole valittamista ja että kansalaiset päinvastoin hyväksyvät sensuurin, koska kiinalainen ryöstökapitalismi rulettaa ja kaikilla on näin ollen yhteinen ideologinen tavoite: - kiinalaisen Dynastian valta yli Aasian ja Euroopan ;\]. 

Tällaisen natsi-kommunistisen kapitalismi-utopian toteutumiseen Kiinalla on kuitenkin onneksi vielä matkaa enemmän kuin kolme kvartaalia ;\].

3
Liberaali vasemmisto on demokratiaa puolustaessaan ajautunut ikäänkuin itse asettamaansa [osittain ennakoimattomaan] ansaan, sillä demokraattinen päätöksenteko [huolimatta sosiaalisen perusturvan merkittävästä paranemisesta monissa Euroopan maissa] ei ole kyennyt [vaikka alunperin toisin oletettiin] merkittävästi kontrolloimaan kapitalistisen sfäärin perimmäisen noidankehän eli pääoman yksipuolisen kasautumisen lähes determinististä prosessia.

Sanottakoon siis vielä kerran, että itse kapitalismiin ei näköjään voi vaikuttaa muualta kuin demokraattisen proseduurin ulkopuolelta [demokratiasta on tullut suurpankkien panttivanki] eli kieltäytmällä 'poliittisesti korrekteista' kompromisseista pääoman palkkaamien, poliittisen busineksen puolustamiseen ostettujen 'perustuslaillisten' juristien kanssa.

Edellä sanotun vuoksi juuri se, mistä Occupy-liikettä on arvosteltu: - poliittisen ohjelman epämääräisyys - saattaakin olla sen todellinen voima, joka ei suostu korruptoituneen lobbari-parlamentarismin suitsittavaksi edes teorian tasolla. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä, että vajoaisimme nostalgis-vasemmistolaisen melankolian päiväuneen. Tulevaisuus ei saa olla menneisyyden kaltainen.

'What one should always bear in mind is that any debate here and now necessarily remains a debate on enemy's turf; time is needed to deploy the new content. All we say now can be taken from us – everything except our silence. This silence, this rejection of dialogue, of all forms of clinching, is our "terror", ominous and threatening as it should be.'

Zizekin The Guardian kolumin yhteenveto näkemyksestään Occupy Wall Street'in poliittiseen ohjelmattomuuteen, sen demokraattisen vaikuttamisen mahdottomuuteen ja oletettuun vasemmistolaiseen melankoliaan on tietenkin vahvasti retorinen mutta yhtä kaikki retorisuudessaan osuva, sillä hiljaisuudessa ja kieltäytymisessä poliittisesta väittelystä sekä sofistikoituneista argumenteista protestinsa oikeuttamiseksi [ks. III, 1] on aina jotain pahaenteistä - itse asiassa paljon pahaenteisempää kuin uhittelevassa möykkäämisessä ja kivien heittelyssä.

Tunnemmehan vanhan sanonnan - 'tyyntä myrskyn edellä'.

III
1
Juuri argumentti-väittämiä oikeiston juristit odottavat, koska he tietävät, miten ne voi upottaa helposti ja nopeasti - olipa sitten kyse kuinka hienoista perusteluista tahansa. Laki suojelee vapaata kilpailua, omaisuuden määrätöntä hankintaa ja ylipäätään yksilön vapautta tehdä, mitä huvittaa.

Pahinta käytöstä juristeille lienee juuri argumentaatiosta kieltäytyminen, sillä hiljaisuutta ei voi syyttää mistään [hiljaisuus itsessään ei ole omissio] eikä sitä näin ollen voi oikeuttaa tai kumota vallitsevaan eli poliittisesti korrektiin rationaliteettiin vedoten. Hiljaisuus on freudilaisittain sanottuna unheimlich - outoa, vierasta - jopa kauhistuttavaa.

2
Zizekin kritiikki Anne Applebaumin The Washington Post kolumin johtopäätöksia kohtaan ei kohdistu niinkään Applebaumin premisseihin kuin hänen outoon johtopäätökseensä, jonka sanoma selkokielellä kuuluu: - kapitalismin korjaamiseksi ei demokraattisen järjestelmän puitteissa ole tehtävissä mitään sellaista, mistä Occupy haaveilee, joten jäljelle jää pelkästään tuo em. vasemmistolainen melankolia, joka nostalgiseen päiväuneen pysähtyneenä haikailee menneiden protestien perään - kohtalo, jonka myös Occupy tulee Applebaumin mukaan kokemaan.

Zizekiin Applebaumin piiloideologinen johtopäätös [kapitalismiin ei voi vaikuttaa demokratian keinoin, joten turhaa siis edes kuvitella mitään sellaista] kuitenkin osuu ja sattuu sekä teorian tasolla että varmaankin myös henkilökohtaisesti, sillä onhan hän itse osallistunut monenlaisiin poliittisiin protesteihin jo yli 40. vuoden ajan. Itse asiassa hän on elävä protesti koko mies.

Ymmärrän Zizekin The Guardian kolumnin viimeisen kappaleen retoriikan [retorisesti] niin, että jos ihmisille sanotaan, etteivät he voi vaikuttaa kapitalismiin demokraattisesti, kun he nyt ovat tulleet kirjaimellisesti tyhjin käsin [eivätkä pelkästään keskenkasvuisen anarkismin hengessä kuten joskus hippiliikkeen aikaan] vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja provokatiivista oikeutta ottaa hallintaansa Wall Street'in casinohuijarien riskienpesu-automaatti, niin se äärimmäisen turhauttava vastaus, jonka Applebaum heille tarjoaa, jättää väistämättä jälkeensä kytevän hiljaisuuden, jota ei keneltäkään voi enää riistää - jota ei millään juridisella saivartelulla voi kumota - joka on kuin hitaasti mutta varmasti demokraattisen kapitalismin näennäisen avoimessa mutta tosiasiallisesti suljetussa kattilassa [maapallo, ekosfääri] lisääntyvä paine, jota Wall Streetin ja Chicagon taloustieteellisen koulukunnan kvantti-matemaatikot eivät hienoissa laskelmissaan osaa arvioida oikein yhtä vähän kuin he ymmärsivät laskelmissaan ennakoida vuoden 2008 talouskuplan puhkeamisen.

Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä [Matt. 5:5]

Ne hiljaiset, joista minä puhun eivät kuitenkaan ole hiljaisia jonkin ylimaallisen valaistumisen takia [heidän autuutensa on pikemminkin päätöksen varmuutta kuin sokeaa uskoa] vaan siksi, että heidän kärsivällisyytensä alkaa olla lopussa eivätkä he enää jaksa pitää ääntä itsestään. - - Minä toivon parasta ja pelkään pahinta. Se tarkoittaa yhtä ja samaa asiaa. Jonain päivänä nämä hiljaiset tarttuvat aseisiin ja toimivat. Wall Streetiä ei kuitenkaan räjäytetä kuten tehtiin WTC-torneille - se vallataan ja 'ohjelmoidaan' uudestaan - kohtuuden ja tolkun matematiikalla.

IV
http://www.youtube.com/watch?v=dTCNwgzM2rQ&feature=related
Simon & Garfunkel - The Sound of Silence - Live in Central Park, New York, 19.9.1981 - - [paikalla oli yli puoli miljoonaa ihmistä].

Lyrics

Hello darkness, my old friend
I've come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left its seeds while I was sleeping
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Within the sound of silence

In restless dreams I walked alone
Narrow streets of cobblestone
'Neath the halo of a street lamp
I turned my collar to the cold and damp
When my eyes were stabbed by the flash of a neon light
That split the night
And touched the sound of silence

And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs that voices never share
And no one dared
Disturb the sound of silence

"Fools", said I, "You do not know
Silence like a cancer grows
Hear my words that I might teach you
Take my arms that I might reach you"
But my words, like silent raindrops fell
And echoed
In the wells of silence

And the people bowed and prayed
To the neon god they made
And the sign flashed out its warning
In the words that it was forming
And the sign said,
"The words of the prophets are written on the subway walls
And tenement halls"
And whispered in the sounds of silence
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/12/all-we-say-now-can-be-taken-from-us.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://fi.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://en.wikipedia.org/wiki/Tea_Party_movement
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Concert_in_Central_Park
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Sound_of_Silence
http://kasamaproject.org/2010/10/26/badiou-zizek-in-nyc-on-philosophy-communism/