*
Päre on kirjoitettu kommentiksi Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Euro vaiko deuro?
1
Tiedemies kirjoitti: 'Kukaan eikä mikään taho ei sanele korkoa kenellekään tai millekään.'
*
Kyllä sanelee - jatkuvasti.
Kuuntelepa Tiedemies linkistä Radio Suomen Ajantasan klo: 14.03 -14.30-osio, jossa professorit Kanniainen ja Patomäki kommentoivat eurokriisin viimeisimpiä vaiheita - ennenkaikkea Patomäen kanta yksinomaan markkinavetoisen korkopolitiikan osuudesta eurokriisin syntyyn.
Patomäki sanoo asiantuntevasti sen, mitä olen itse hämärästi ajatellut jo pitkään. Kanniainen ei taida olla samoilla linjoilla vaan uskoo markkina-jumalaan.
2
Mitä muuta esimerkiksi odotus- eli riskiarvoilla spekulointi ylipäätään on kuin korkopolitiikan manipulointia suuntaan, jonka laskelmoidaan tuottavan parhaimman lyhyen tähtäimen voiton 'vivutetuilla' oletus-asetuksilla keinotteleville sijoittajille?
Odotusarvot perustuvat psykologisiin tekijöihin [oletetun (sic) luottamuksen arvon oletettu [sic] vaikutus sijoitusten korkoihin], jotka yritetään mallintaa matemaattisiksi riskikaavoiksi ja siten ikäänkuin manata toteuttamaan itse itsensä vaikuttamalla niiden puitteissa pörssikursseihin.
Tämä ei ole enää todellista/reaalista kauppaa vaan näennäisen vapaata uhkapeliä eli manipuloiduilla uskomuksilla pelaamista, jota on hankala erottaa rikollisesta eduntavoittelusta.
Analogia sodankäyntiin pätee siltä osin, että riskimallinnuksien suhdetta pörssikursseihin voisi verrata ovelaan propagandaan, jolla yritetään vaikuttaa vihollisen uskomuksiin ja moraaliin.
Syksyllä 2008 nähtiin, mihin tämä 'mallinnetun villin lännen' talousteoreettinen ajattelutapa johti USA:ssa. Euroopassa USA:n pankkikriisi laukaisi EU-valtioiden välisen valuutta- ja luototuskuplan, jonka perussyynä pidän kuitenkin poliitikkojen hyväuskoisuutta euron toimivuuden suhteen kaikissa EU-maissa.
Markkinat eivät kumarra ylikansallisia symboleja - ne pyrkivät vain yhteen asiaan, joka jyrää kaiken muun eli lopulta myös itsensä - siis markkinasysteemin. Kyse on itsetuhoisesta luonnonvoimasta.
Manipuloitujen odotusarvojen ja riskinhäivysmekanismien [jotka käytännöllisesti katsoen ovat huijausta] illusorinen 'toimintakaava' räjähti käsiin, koska itse tuo järjestelmä oli/on rakenteeltaan sisäisesti mätä [pyramidi-huijauksen makromuoto] eli sisällyttää oman romahduksensa funktionaaliseen rakenteeseensa poissuljettuna raja-arvona.
Malli siis toteutti itsensä takuuvarmasti - olivathan sitä olleet rakentamassa maailman parhaimmat laissez faire-talousmatematiikan asiantuntijat.
Se, joka sanoo, että juuri tällä tavoin vapaa markkinatalous toimii, samaistaa järjenkäytössään edesvastuuttoman tai selkokielellä sanottuna rikollisen eduntavoittelun ja vastuullisesti vapaan kaupankäynnin, sillä rikollinen kaupankäyntihän ei ole vapaata vaan perustuu vapauden mystifikaatioon. Rikollinen eli laissez faire-libertaari väittää, että kaikki toimii vapaasti samalla, kun hän mitä kieroimmin pyrkii manipuloimalla rajoittamaan tuota vapautta.
Vapaassa markkinataloudessa tarvitaan luottamusta 'vain' siksi, että juuri luottamus mahdollistaa ja legitimoi sen huijauksen, jota kapitalismin reason for being perimmältään on. Tuota huijausta nimitetään negatiivisen vapauden oikeudeksi.
3
Kukaan ei siis muka sanele korkoa kenellekään, vaikka sitä pyritään jatkuvasti manipuloimaan yksityisten suursijoittajien lyhyen tähtäimen edun nimissä.
Se, joka väittää, ettei tällainen toiminta ole sanelua vaan vapaata, neutraalia ja senkin vuoksi suositeltavaa kilpailua, lukee riski- ja korko-pelin todellista semantiikkaa kuin piru raamattua.
Kannattaa kuunnella Heikki Patomäkeä, jolla on faktat hallussaan. Minä sen sijaan kirjoitan pitkälti intuitioni varassa ja siten väistämättä retorisesti.
Mutta mitä muuta Tiedemiehen naivi käsitys korkojen määräytymisen vapaudesta sitten on kuin a] väärinkäsitys, b] retoriikkaa tai c] rikollisen mielen kehittelemä silmänkääntötemppu?
*
http://areena.yle.fi/ohjelma/259444
http://takkirauta.blogspot.com/2011/12/euro-vaiko-deuro.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Patom%C3%A4ki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_ja_negatiivinen_vapaus
http://bigpicture.typepad.com/comments/federal_reserve_/
7 comments:
Korkoja, rahan määrää, pankkien minimipääomaa eikä mitään muutakaan tulisi säädellä.
Interventio (=säätely) johtaa aina ongelmiin.
Minun utopiassa yksittäinen ihminenkin voisi toimia pankkina, jos hän siihen kykenee.
Kontrafaktuaalisesti saa tietenkin ajatella mitä tahansa - esim. jos lehmällä olisi siivet, niin lehmä osaisi lentää.
Utopiasi yhteiskunta on olemassa vain mahdollisena maailmana - modaliteettina. Sillä ei siis ole paljonkaan tekemistä reaalimaailman kanssa.
Itse asiassa kyseessä ei edes ole yhteiskunta - ei ainakaan siinä mielessä kuin minä yhteiskunnan alkeellisenakin hyvinvointivaltiona ymmärrän, vaan suuri pelikasino, jota ympäröi valtava ghetto.
Casinoa johtaa yksinvaltias mafiapäällikkö ja sitä vartioi hänen armeijansa. Tällaisia casinoja nousee enemmän tai vähemmän rikollisin toimin [eli täysin säätelemättömästi] ympäri maailmaa ja ne tietenkin alkavat kilpailla keskenään vallasta.
Nyt pitää kuitenkin muistaa ja myös tajuta, että valta [mikä tahansa valta] pyrkii aina säätelemään niiden elämää, joilla tuota valtaa ei ole.
Niinpä utopiasi säätelemättömästä yhteiskunnasta voi toteutua vain, mikäli vallanhalu katoaa. Mutta mitä muuta pankki on kuin kasino, johon aktuaalinen valta [sekä poliitinen että taloudellinen] viime kädessä keskittyy. Sotaakin voidaan käydä vain niin kauan kuin rahat riittävät.
Ongelmasi ei siis ole niinkään säätelemättömyys kuin se, miten kykenet ylläpitämään tätä säätelemättömyyttä yhteiskunnassa, jossa raha eli valta voi vapaasti keskittyä pankkeihin, sillä pankit joutuvat välttämättä luomaan mekanismeja, joilla ne yrittävät turvata voittonsa eikä se onnistu ilman valtaa - eli ilman säätelyä.
Koko säätelemättömyys-utopiasi romahtaa valtaan.
Ongelma onkin siinä, kuka tuota perimmäistä valtaa käyttää tai oikeammin sanottuna, kuka on saanut valtaan legitimaation, koska juuri se vaaditaan, jotta yhteiskunta pysyisi kasassa - toisin sanoen, jotta yhteiskuntarauha säilyisi ilman totalitaarista terroria. Jos taas hyväksytään totalitaarisuus, on mieletöntä puhua säätelemättömyydestä.
Kaikki kommunikatiivinen toiminta on vallankäyttöä - jopa Habermasin ihanteellinen kommunikaatio, jossa muka oikeudenmukaisuusvaade toteuttaa itseään ikäänkuin automaattisesti, jos vain diskurssi-eettistä proseduuria noudatetaan. Tämä kantilainen ideaali on todellakin vain [sinänsä kannatettava] ideaali ja siten idealismia sen ontologisessakin merkityksessä.
Mutta minä uskon edelleen, että Nietzschen peruslähtökohta on oikea - kaikki on valllantahoa ja valtaa - aivan kaikki.
Voi ehkä kuulostaa yllättävältä, mutta kuten jo edellä sanotusta käy ilmi, perustan kritiikkini ultra-liberaalista talousteoriaa kohtaan juuri vallan tosiasiaan.
Vielä kerran - poista vallantahto systeemistäsi, niin myös interventiot poistuvat. - - Ei onnistu. Valta on pakko 'ottaa huomioon' - mutta miten?
[En jatka nyt enempää, vaikka mieli tekisi ;\]
Delete paukkui, Miltton, koska täällä saa kyllä kommentoida, mutta ei mainostaa - ei ainakaan ilmaiseksi eikä ilman minun lupaani [haha].
Sitäpaitsi vihaan mainostamista enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Etenkin mielikuvamainoksia pidän kapitalismin härskeimmin rikollisena muotona.
Kuinka paljon pitää maksaa, että saan mainostaa blogissasi?
Niin paljon, ettei se kannata. Blogisi menee konkurssiin, jos maksat.
Olen kerran käynyt Kanniaisen Etiikka ja talous luennoilla (5 op, suoritus esseellä). Suututti lopulta sen verran että essee jäi sillä kertaa kirjoittamatta. Ajattelin kirjoittaa paremman kunhan olen ensin opiskellut joitakin vuosia.
Aika suuruudenhullu hanke kieltämättä. Nimittäin professori Kanniaisen ymmärryskyvyn puutteita esim. Marxin teorioita, antropologista kulttuurirelativismia tai perinteistä moraalifilosofiaa kohtaan ei ihan yhdellä opiskelijan rustaamalla kirjoitelmalla korjata.
Sen verran krooninen tapaus on kyseessä.
Parasta olisi jos mies lukittaisiin viskipullon ja Karl Marxin Pääoma -teoksen kanssa muutamaksi viikoksi johonkin kellariin. Kunhan arvomuodon dialektiikka ensin otetaan kerralla haltuun, voisi myös ihan normaali moraalifilosofian opiskelu myöhemmin sujua, ts. Kanniaisen tapauksessa on varmaan parasta lähteä liikkeelle vaikeammista opeista ensin.
Jonkun G.E. Mooren kritiikki Spenceriä kohtaan on loppujen lopuksi niin yksinkertaista ja selkeää, että jos professori on ensin ymmärtänyt Marxin teorian oikein ja siten osoittanut älyllisen kyvykkyytensä, luulisi myös pahimpien naturalististen virhepäätelmien sortuvan melko helposti.
Siteeraan nyt kuitenkin vielä Moorea.
"Kun sanotaan, että appelsiini on keltainen, ei väitteen ajatella johtavan käsitykseen, että "appelsiini" ei tarkoita muuta kuin "keltainen", tai ettei mikään muu kuin appelsiini voi olla keltainen. Oletetaan, että appelsiini on myös makea! Saako se sanomaan, että "makea" on täsmälleen sama asia kuin "keltainen", että "makea" pitää määritellä "keltaiseksi"? Entä jos oletetaan, että "keltaisen" myönnetään tarkoittavan vain "keltaista" eikä mitään muuta, tekeekö se yhtään vaikeammaksi olla sitä mieltä, että appelsiinit ovat keltaisia? Aivan varmasti ei tee. Päinvastoin olisi täysin mieletöntä sanoa, että appelsiinit ovat keltaisia, ellei keltainen viime kädessä tarkoittaisi keltaista eikä mitään muuta - ellei se olisi ehdottoman määrittelemätöntä. Meillä ei olisi mitään selvää käsitystä kohteista, jotka ovat keltaisia - emme pääsisi tieteessä kovinkaan pitkälle, jos täytyisi pitäytyä siihen, että kaikki mikä on keltaista tarkoittaa samaa asiaa kuin keltainen. Pitäisi ajatella että appelsiini on täsmälleen sama asia kuin tuoli, paperinpala, sitruuna ja mitä tahansa muuta. Voitaisiin todistaa vaikka kuinka paljon kummallisuuksia, mutta oltaisiinko lähempänä totuutta? Miksi sitten "hyvän" kohdalla pitäisi olla toisin? Jos hyvä on hyvää ja määrittelemätöntä, miksi minun pitäisi kieltää, että mielihyvä on hyvää? Mitä vaikeutta on pitää molempia yhtaikaa tosina? Päinvastoin ei ole mitään mieltä sanoa, että mielihyvä on hyvää, ellei hyvä ole jotain muuta kuin mielihyvä. Ainakin etiikassa on täysin hyödytöntä todistaa, kuten Mr [Herbert] Spencer yrittää tehdä, että mielihyvän lisäys ja elämän lisäys käyvät yksiin, ellei hyvä tarkoita jotain muuta kuin joko elämää tai mielihyvää. Hän voisi aivan yhtä hyvin yrittää todistaa appelsiinin olevan keltainen osoittamalla, että se on aina kääritty paperiin."
Post a Comment