July 7, 2009

Nocturnal - not enuresis but fantasy





Saamme vähän oppia paitsi Frédéric Chopinil/sta (google ei linkkaa) myös musiikin teoriasta.
Nocturne, opus 27 #2, solo piano
- - Miksi musiikin pitää joskus olla niin helvetin kaunista? Onko tarkoitus tuhota minun mieleni ja identiteettini - rakastuneen Shakespearen viimeinen linnake? - - Olenhan jo muutenkin paranoidi. Miksi sitten kauneuden pitää tehdä minusta lopullisesti hullu? - - Siksi. Ole hiljaa ja kuuntele!
*

2 comments:

dudivie said...

mi music is mostly radio. acoustic analogy, ultaraviolet x rays are high
notes
infrared li at the other end.
electromagnetic spectrum ranges 100 octaves. the Visible light is just one octave

mikis said...

Ei tällaista lohtua voi muusta kuin kuolemasta saada. (Hellyyttä saa Bachilta, Modern Jazz Quartetilta ja Mozartilta.) Šostakovitš siirtää sydämen paikasta toiseen, Symphony No.2 in B Major, Op. 14 "October". (Ainakin minulla. Mutta minulla onkin pallolaajennettu pumppu.)