UNI
Rauno on nyt väsynyt. Hyvää yötä. Tulkaa mukaan uniini.
Yhden jo sain. En tunnistanut, kuka hän teistä oli, mutta rakastuimme - ei heti mutta unen lopussa tiesin - kuten hänkin, että olemme 'yhtä halussa, tahdossa ja tiedollisessa 'pupudipupudissimissamme'.
Sain häneltä sitä, mitä toivoin: äidin syliä - ja toivottavasti pystyin antamaan hänelle sitä, mitä hän toivoi: miestä - miehen otetta ja turvaa - mitä ikinä 'miehinen ote' sitten naiselle onkaan - - - ehkä sitä - nojaa tähän beibi- juttua...Eh...nappaa siitä...jne.jne.
10 comments:
Keneltä sait mitä? Minä ihmettelen sinun motiiveja ja myös aitoja toiveita, miksi sinä oikeastaan elät ja mihin uskotkaan?
Tämä oli jokin keinuvaihe, missä Suomi keinui itsensä läpi vaikean vaiheen. Olin minäkin siinä sylini antamassa, vain siksi, etten päästänyt kehdostastasi irti.
Pidin kiinni tolpista. Se riitti uneen. Mutta unessasi uneksit IIneksestä.
Tätä Picasso tajusi. Koko ajan kaksi naista: ensin se turva, mamma, ja sitten kun se on tehnyt tehtävänsä niin sitten pimu. Mutta pelkän pimun kanssa ei ole hyvä, rupeaa tulemaan niin paljon vastuuta ja painetta omiin harteisiin. Silloin huudetaan mamia. Ja näin jatkuu.
Sama naisilla. Kun mies ei turvaa haetaan isää. Kun isää ei ole tai on paha lapselle haetaan aviomies joka on kuin isä. Jotenkin ottaa mukaan ja tukee. Kun aviomies on pelkkää turvaa eikä kiihotu naisestaan naisen silmät lähtevät tiirailemaan parempaa siittäjää.
On and on again.
Kunnes sen tajuaa: miksi siis rikkoa jotain historiaa? Jos ei muuta voi historian ansiosta ylläpitää tunnetta, että kaikki ihmiset ovat vajaita. Ei ole ikinä täynnä ja jos olisi, niin kuolisi ähkyyn. Pitää olla tyhjiöitä mitä täyttää koska ne taas ovat elämän suuntaan liittyviä eksistentialistisia alueita.
Ja siinä ollaan elämän ytimessä. Tyhjiö, ei-täytetty tyhjiö.
Mestarillinen kirjoitus Picassosta.
Kunhan et vain taas olisi 'laventanut' liikaa. Mutta menköön...se on sinun tyyliäsi.
Näitten - ja tiettyjen huumoripläjäystesi vuoksi minä sinua täällä vielä siedän...
Haluttaisi tietää, mihin HG:n noeettinen akti kohdistuu.
Päähän. Siinä sulle vastausta - Husserl. Päähän.
Tänään olen ollut poeettinen: tässä pieni "Empatian suunta on valinnainen kunhan itse tai sen kuva on keskellä"
Rauno - oletko sukkahousuissasi? Tanssitko katoilla? Vai istutko psykiatrin tuolissasi, pehmeä ilme silmissäsi ja eletyn elämän viisaus silmiesi ympärillä olevissa hiuksenhienoissa ja elävissä rypyissäsi?
Ok, oletko kuullut joojoosta joskus? Joojoo.
HG
Tule tänne nyt. Juuri nyt! Tänne Fallkullaan.
Yes
Välimatkamme on noin 13 kilometriä.
Post a Comment