Kommentteja kommentoijille (mm.) päreessäni "Nettiyhteisöjen/-keskusteluryhmien yhteiskuntakritiikin mahdollisuuksista ja umpikujista.
(Lisäyksiä klo: 08:20)
*
Kiitos Catulux
Olen kyllä havainnut kohdallasi (kuten kai moni muukin) tunne-elämän voimakasta mutta myös syvällistä ailahtelevuutta, minkä ilman muuta koen sukulaissieluisuudeksi.
Kommenttisi ovat aina tervetulleita kuten toki kaikkien muittenkin.
*
Veli A-K. H on monessa liemessä keitetty journalisti, ja hänen intentioittensa oivaltamiseen ei aina riitä pelkkä lukutaito - kuten ei Catuluxenkaan kohdalla.
Teitä on opittava lukemaan 'dramaturgeina' eikä pelkästään antihumanistisina strukturalisteina a la Louis Althusser - tai Ronald Barthes tai osittain jopa nuorempi Foucault.
(Tämä kommentti/kysymys suuntautuu epäsuorasti myös Leevi Lehdolle - Suomen Althusser-spesialistille.
Oheinen osuvasti tiivistävä Niin&Näin 2/95:ssä julkaistu artikkeli, joka perustuu filosofian historian dosentin Vesa Oittisen lectio praecursorialle, joka luettiin Oulussa 10. syyskuuta 1994, oli minulle melkoisen valaiseva toisella lukemalla - http://www.netn.fi/295/netn_295_oitti.html.
Samoin tämä lyhyt polemiikki Deleuzen 'ohjelmallista huijausta' kohtaan - http://www.helsinki.fi/~jtakala/oittinen.1996.html).
*
Varsinkin Catuluxen suhteen tarvitaan intuitiivisesti oivaltavaa ja siksi (epäanalyyttisuudessaan) kovin 'hämäränoloista' kykyä kirjoittajan persoonallisuuden motivaatioiden ja intentioiden tajuamiseen hänen ylläpitämänsä persoonan eli naamion läpi.
Tällainen 'pehmeitten eli yksilöllisyyttä painottavien metodien ja arvojen' perspektiivi ilmentää strukturalistit contra eksistentialismi ja fenomenologia-asetelmaa, jota strukturalistit pitävät pelkkänä subjektifilosofian luomana romanttiskantilaisena harha-askeleena.
Etenkin Derridan ja Deleuzen poststrukturalismia ilmentävä dekonstruktionismi ja nomadinen differenssi- eli erojen filosofia (myös Foucault'n siirtymä arkeologisesta genealogiseen (nietzscheläiseen) tukimuspositioon ei palaa enää eksistentialismin/fenomenologian subjektikeskeisyyteen vaan pikemminkin kyseenalaistaa entisestään yhteiskunnallisten/todellisuuden struktuurien metafyysisesti perustavan merkityksen.
Derrida de- ja rekonstruoi tulkitsevat ja tulkittavat rakenteet, Deleuze puolestaan perustaa filosofiansa eroihin ja riippumattomaan nomadiin väittäen, että kyseinen riippumattomuus ilmentäisi spinozalaisia moodeja.
Tässä Deleuze ei vakuuta, koska moodit (fysiologisten ja mentaalisten attribuuttien aksidentaaliset piirteet (esim. ajatukset!) ovat aina! yhteen substanssiin sidottuja sekä siitä lähteviä - miten ne siis voisivat olla metafyysisesti ( ja muka nietzscheläisittäin?!) ontologisesti riippumattomia alkuperästään?
Tästä seuraa muitakin pahoja ongelmia etenkin Spinozan passio-ja conatusopin suhteen verrattuna Nietzschen 'itsensä luovaan/itsensä valitsevaan yli-ihmiseen', joka ei kuitenkaan ole enää mikään metafyysinen perusta (kuten Kantilla sekä mutatis mutandis Hobbesilla ja Lockella), mutta joka kuitenkin yhä vielä jää - ikäänkuin 'virtuaalinomaisesti' Nietzschen ainoaksi psykologiseksi 'päämaaliksi' - olkoonpa tuo päämaali sitten enää vaikka vain pelkkä pseudometafyysinen FIKTIO, eräänlainen paroni munchausenmainen nomadi (älä sekoita Leibnizin monadiin - ainakaan tässä yhteydessä), joka vetää itse itsensä ylös juuri sen metafysiikan suosta, joka on 'nielaissut' metafyysisen cogiton (tietoisuus, autonominen subjekti, vapaa tahto) ja ylipäätään koko subjektifilosofian lopullisen epäuskottavuuden ja lopullisen unohduksen syvyyksiin.
*
Viittaan edellisellä, varsin komplisoidulla vastauksella hyvin epäsuorasti myös Leonooran tähän kohtaan sopivaan 'Syksykesän aamussa' esittämäänsä' pohdintaan persoonan eli naamion yhteisöllisestä merkityksestä ja huom! - pohdintaan ainakin sen hetkittäisestä merkityksettömyydestä, kun yritetään kohdata ennekaikkea oma surunsa, kaipuunsa tai rakkautensa.
Strukturalisteja voi perustellusti, joskaan ei tietysti yksi yhteen, pitää mannermaisen filosofian positivisteina ja reduktionisteina.
(Esim. Foucault - ranskalaisen sosiaalisen (re- ja de-) konstruktivismin Darwin, Marx ja Nietzsche (samassa persoonassa) kutsuu itseään positiviksiksi ja nominalistiksi!)
*
Kiitos myös Jussille. Olet varsin kokeileva kommentaattori, etkä kaikesta anarkistisuudestasi ja tunteitten 'vuoristoradoistasi' huolimatta ole vielä koskaan kirjoittanut täysin sekavaa juttua, josta ei olisi löydettävissä ainakin tietyn perspektiivin muodossa 'punaista lankaa.'
*
Ripsan ja kafkaesquen 'maailmankuvaa' luulen jo pikkuhiljaa oppineeni oivaltamaan auttavasti. Enempää en 'paljasta'.
*
Ja on hienoa, että Pälli näyttää taas palanneen kuvioihin mukaan. Saas nähdä milloin lyömme Pällin kanssa 'kovat päämme' yhteen etenkin teologisista kysymyksistä.
Oletan kyllä pikkasen edenneeni siitä, kun viimeksi (yli vuosi sitten?) väittelimme niistä...En tosin väitä, että suunta olisi 'parempi'...
*
Toivon tietysti, että etappisika intoutuisi tekemään lisää 'pika-analyyseja' tässä pikakulttuurissamme ennenkaikkea 'pikatoimeksiantoja silmälläpitäen...(meinasin kirjoittaa 'pikateloituksia ajatellen..;).
*
Kiitos myös niille, joita en nyt maininnut. Mutta kaikilla on paikkansa kommentaattoreina, vaikka ihan vilpittömästi toivoisin joihinkin kommentteihin kirjattavan muutakin kuin ne pari kolme 'maagista hieroglyfiä', joita tuskin pystyy ymmärtämään ilman pientä sananselityksen kaltaista lisäselvitystä...
*
Kemppiselle suosittelisin vähintäin kuukauden mittaista täydellistä taukoa blogijuttujen kirjoittamisessa.
Tekisi psykkisesti että journalistisesti oikein hyvää vaieta yli kuukaudeksi..;) - ja ihan vain kokeeksi...
Sen jälkeen voisi keskittyä täysillä sekä omiin että muiden reaktioihin ja ratkaisuihin 'Kemppisettömän elämän' kestämiseksi.
Puhelinvastaajansa toistaisi toistamisen perään: 'En juuri nyt bloggaa vaan vedän henkeä eli sikarinsavua ja happea - vuorotellen - eli lataan pattereitani'...
Tosin Kemppisen patterit eivät taida lopahtaa edes haudassa...Ne kun toimivat maasäteilyllä.
*
Samanlainen kokeilu saattaisi päteä samantyyppisin perustein myös minuun itseeni. Tulisi nollattua kertakaikkisesti koko bloggaamiskäytäntö. Olen varma, että se osoittautuisi 'puhdistavaksi' elämykseksi...
17 comments:
Kiitos vaan, kun pääsin listalle mukaan. Tämä onkin sitten hienompi lista, kun se Tiitisen lista.
Puolustuksekseni - mikä sana - kirjoitan kohta ainakin yhden valheen perusteluksi.
Mä olin nuorempana niin hiivatin tinkimätön kaikessa, vasta kun yks nainen pani mut polvilleen, niin aloin funtsimaan, että miks...
ne naiset, ne naiset, elämä olisi paljon köyhempää ilman niitä
Mitäköhän mä oikein silloin aikanaan oikein odottelin, en tosiaan kykene sitä muistamaan.
Tylsää oli ja on ollut senkin jälkeen.
Ikävystymisenkin kanssa oppii jotenkin tulemaan toimeen. ajoittain tuntuu, että siitä melkein voisi yrittää puristaa pari mehukasta tippaa maitolasiin
kuten nyt
sitten sitä puristaa ja kas jotakin siellä lasissa on, ihan pohjalla tosin, siitä ei vaan useimmiten saa lainkaan selvää
Sitten kun mä tässä pöydän ääressä köhin ja huomaan, että toi lantrinkki alkaa loppua, niin tossa lattiaalla - ihan tosi täällä on aika kaaaos - on sunnuntain hesarista vuodelta 1947 Lauri Viljasen kirjoitus Sartresta, se on varmaan pudonnut siihen jostakin jota olen levitellyt tai tönäissyt. En mä mitään etsi, enkä edes kuvittele enää löytäväni
on vaan niin hemmetin ahdasta....
Ihan sika keltainen lehdykkä, rapisee lattialle ja syliin ......
se loppuu näin...
Sartren oppi-isä Heidegger lienee kerran lausunut ylioppilaille, jotka ilmitoivat innokkaan tahtonsa vastustaa uutta sotaa: " Joka ei ole maannut juoksuhaudassa konekiväärin takana, hän ei tiedä, mitä elämä on." Se on elementaarinen kokemus, se on järkyttävä kokemus, se on varmasti sitä, mistä Nietzsche, eksistentialisti hänkin, käytti sanoja
" elää vaarallisesti." Mutta paljaana elämystoteamuksena se ei vielä riitä rakentamaan humanismia.
no joo joo ja sitä rataa, mitenköhän toi tähän liitty pääsi jo unohtumaan. Menempä nyt etsimään jotakin muuta.
Rauno
Kaikessa ystävyydessä
Miksi kiedot niin paljon sanottavastasi filosofian ja erityistieteenalan sanastoon ja viittauksiin?
Varsinaisia filosofisia juttujasi on kyllä oikein mukava lukea.
On blogeja joiden keskeisin idea - kommenttiosastolla - on että "Kehu Sinä Minua niin minä kehun Sitä joka kehuu Sinua".
(Ihan lutuista.)
On plögeja joita lukee samalla silmällä kuin katselisi pygmien koripallomaajoukkueen kokokentän miesvartiointia...
(Ihmiset lyhyitä, suomenkieli ei.)
Muuten olen samaa mieltä kuin a-h.k
a-k.h
'Miksi kiedot niin paljon sanottavastasi filosofian ja erityistieteenalan sanastoon ja viittauksiin?'
*
'Tyylirikko'?
Tämä ongelma vainoaa minua jatkuvasti ja on vakavaa laatua.
Tarkoitukseni on yleensä kirjoittaa melko suoraan ja enintään parista teemasta, mutta teksti muuttuu ajoittain ja oudon salakavalasti liian filosofiseksi.
Filosofian selkokielistäminen on kuitenkin vaikeaa - samoin filosofinen esseemuoto, jota ihailen (esim. Montaigne ja Nietzsche).
Toisaalla vaanii ammattijargon, toisaalla banaali ja mitäänsanomaton höpötys eli filosofinen kolumni - mitä ihmettä se muka voisi olla?
Vaikea laji - ainakin...
(Esimerkkeinä jälkimmäisestä vaikka Veltto V. tai eräät Esa Saarisen pateettiset aikalaiskirjoitelmat, joskin Saarinen on kyllä ammattimies filosofiassa toisin kuin Veltto.)
Jotenkin jää myös tunne, että yrittämällä sanoa asiat erittäin yksinkertaisesti ei välttämättä pysty ilmaisemaan olennaista.
Toisaalta kirjoittamalla spesifillä filosofisella sanastolla ei pysty kirjoittamaan kuin hyvin harvoille ja silloinkin hiukan keinotekoisesti - joskin ehkä 'tarkemmin'.
Mutta eräänlainen tyylirikko tämä on.
Joko filosofia filosofiana tai sitten ei filosofiaa lainkaan, mikäli se muuttaa jutun liian hankalaksi lukea.
Otsikko Pragmaattista Solipismia (s on typo, josta tein harkitun mokan) jo haluaa ilmaista, että tämän blogin kirjoittaja suhtautuu filosofiaan kieli poskessa ja pitkin hampain, vaikkei asia nyt aina ihan näinkään ole.
Valitettavasti filosofia on jäänyt 'kummittelemaan' vähän joka puolelle teksteissäni - kuin deus ex machina.
'Manaan' sen paikalle, jos tarvitsen 'hyvää selitystä'.
Pitäisi vain osata kirjoittaa ilman ammattijargonia, josta muodostuu monesti ikäänkuin pakopaikka, jos ei oikein osaa muutakaan sanoa.
Toisaalta filosofisissa teksteissäni on myös tietty kertauksen ja lähes opiskelun piirre, mutta jälleen törmätään päreitten luettavuuteen ja siihen, mikä on oman kirjoittamisen ideaali.
Ammattifilosofointi ei siis kuitenkaan ole minulle kirjoittamisen ideaali - jonkinlainen yleisfilosofointi kylläkin.
Mutta, tosin, jne. ad inf.
Miksi rähjäät Kemppiselle joka puhuu järkeviä asioita, kuin sinä? Oletko kateellinen. Ei kukaan kiellä että olet hölmö, saat olla, höpöttäjä.
Melkein Tiitisen listalla ollaan ja ehkä myös sillä Hymyssä 70-luvulla julkaistulla "mustalla listalla". Ei vaitiskaan; Sillä mustalla oli vain isovanhempani äidin puolelta.
Jussi; naisten kanssa pitää muistaa Leevin sanat;
"Jos etsit kadonnutta aikaa;
jotain josta jouduit luopumaan.
Liian usein huomaat
ei se totta ollutkaan."
Raunolle kiitokset huomioinnista; suurin osa jutuista meni valitettavasti yli hilseen; mutta yritin ponnistella kovasti ja luin jopa sen oulun linkin.
Filosofia on R:n rakas harrastus ,joka näyttää seuraavan miestä kuin iho ja ikenet. Ja välissähän tuo veli Rauno suorastaan koketeeraa ja keikaroi tuolla filosofisella taituruudella.
Kuten oikeastaan minäkin teen tuolla työpaikan taukotuvassa.
Mutta Minä Lämmittelen kavereita/opettajattaria Runon ja Sanan mehulla ja idän viisasten lauseen pätkillä, koska rakastan sanoja ja niiden sisällä olevia tunteita ja tunnelmia.
Poimin Raunon tekstin ydinkohdat ja valitsen, koska valinta on vapaa, mutta samalla myös pakollinen.
Strukturalismi on useissa – varsinkin humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä – vaikuttanut lähestymistapa, joka korostaa rakenteen merkitystä kokonaisuuden ymmärtämisessä. Strukturalismissa huomio kiinnitetään peruselementteihin, josta korkeamman tason kielelliset, sosiaaliset tai kulttuurilliset rakenteet voidaan ajatella muodostuvan. 1900-luvun strukturalismin lähtökohtana pidetään monesti sveitsiläisen kielitieteilijän Ferdinand de Saussuren postuumissa kirjassaan Cours de linguistique générale (1916) esittämiä ajatuksia.
Esimerkiksi psykologiassa strukturalistit yrittävät hajottaa psyykkiset prosessit joihinkin peruselementteihin, jotka sitten muodostavat monimutkaisempia mentaalisia rakenteita. Aikanaan psykologeja innosti tähän fyysikkojen ja kemistien menestys, kun nämä pystyivät analysoimaan monimutkaisten molekyylien atomirakennetta.
Ja sitten eksistentialismi=
Eksistentialismin mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja on toisaalta siihen myös pakotettu. Nimensä mukaisesti eksitentialismi pitää ihmisen olemassaoloa (existentia) ensisijaisena verrattuna hänen olemukseensa (essentia): ihmisen olemus on hänen olemassaolonsa eli olemuksettomuutensa. Eksistentialismin mukaan ihmisen olemassaolossa on ensisijaista kokemus yksilöllisestä, ainutlaatuisesta olemassaolosta (eksistenssistä), joka edeltää olemassaoloa esimerkiksi ryhmän jäsenenä tai biologisena olentona. Olemassaolossaan ihminen on "heitetty maailmaan". Hän on sekä täysin vapaa valitsemaan olemuksensa ja arvonsa että tähän pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (Angst).
Tunnen olevani puhdasverinen eksistentialisti....
Catulux, olet sympaattinen. Minä vaan en sanojen sisältä löydä kuin sanan siemenen, tai sanat ovat kuin omenia: omenamadon voi löytää. (Ja se mulkoilee häijyn näköisenä.) Filosofoinnin lopetin samoihin aikoihin kuin metsälenkkeilyn; potkaisin kerran (vahingossa) tatin kumoon ja se älähti "Auch"...
Samperi, että säikähdin.
Ymmärrän, Rauno, ymmärrän. Olet persoonallinen ja omaperäinen ilmiö näissä kuvioissa ja jos et kirjoittaisi niin kuin kirjoitat, et varmaan kirjoittaisi, joten anna palaa. Mukana tullaan vaikka hihat sauhuten.
Hyvä ettei rauno lopeta, tarvitsemme seitsemännen ydinvoimalan. hyva!
'Miksi rähjäät Kemppiselle joka puhuu järkeviä asioita, kuin sinä?'
*
Hehheh! Etkö tiedä, että Kemppiselle rähjääminen merkitsee oman journalistisen etiikkansa päivittämistä.
Kemppinen on hyvä vihollinen - ehkä liiankin hyvä!
"... merkitsee oman journalistisen etiikkansa päivittämistä."
No, joo...
Usko auktoritteetteihin (tiedän ettei Sinun kohdallasi tästä ole kyse. Mutta mun on) loppui kun aloin vaihtaa vaippani itse.
(En tiedä oliko vaihtoehto että olisi pitänyt lopettaa kuseminen, se ei enää kiinnosta.)
Catulux, kiitos vaan lämpimistä sanoista, kyllä mä sen jutun nykyään jotenkin klaaraan, mutta aina välistä tuntuu, että jotakin puuttuu.
Mä joskus duunasin sille muijalle sellasen ison puisen arkun - puhe ei ole ruumisarkusta - en tiedä miksi niitä sanotaan, faijan mutsi sano aina ruumisarkkua kirstuksi kun se oli sellasessa hommassa nuorempana, että joutu niiden kanssa tekemisiin.
Siis mä tein sille sellasen puisen laatikon :)
Joo ihan hiano siitä tuli ja sen sisäpuolelle mä skrivasin yhden runon, se oli muistaakseni täääää;
THE GARRET
Come, let us pity those who are better off than we are.
Come, my friend, and remember
that the rich have butlers and no friends,
And we have friends and no butlers.
Come, let us pity the married and the unmarried.
Dawn enters with little feet
like a gilded Pavlova
And I am near my desire.
Nor has life in it aught better
Than this hour of clear coolness
the hour of waking together.
Ezra Pound
jussi
Hieno runo!
Vinttikamarissa
Tule, säälikäämme niitä jotka ovat paremmissa varoissa
kuin me.
Tule, ystävä ja muista
että rikkailla on hovimestarit, ei ystäviä,
ja meillä on ystäviä, ei hovimestareita.
Aamunkoi käy sisään pienillä varpaisillaan
kuin kullattu Pavlova,
ja minä olen lähellä haluttuani.
Eikä ole elämässä mitään parempaa
kuin tämä kirkas vilpoinen hetki,
yhdessä heräämisen hetki.
E.Pound suom. Tuomas Anhava
Saakohan sitä enää koskaan lausua tällaista runoa naiselle, jota rakastaa Intohimoisesti?? Rakastaa vaikka sen lyhyen,kuulaan ja läpikiitävän hetken
hieman ennen kuolemaa?
http://media.sas.upenn.edu/pennsound/authors/Pound/1970/Pound-Ezra_05_Lies-a-dead-deer_Italy_1970.mp3
ääni
"To-morrow, and to-morrow, and to-morrow,
Creeps in this petty pace from day to day
To the last syllable of recorded time,
And all our yesterdays have lighted fools
The way to dusty death. Out, out, brief candle!
Life's but a walking shadow, a poor player
That struts and frets his hour upon the stage
And then is heard no more: it is a tale
''Told by an idiot, full of sound and fury,
Signifying nothing..."
Macbeth
toivoo hieromglyfi
Post a Comment