September 1, 2007

Nettiyhteisöjen/-keskusteluryhmien yhteiskuntakritiikin mahdollisuuksista ja umpikujista

Kommentti A-K. H:n päreen "Miss Renessanssi" kaikkiin 63:een kommenttiin.

*
Luin lopulta koko tämän kommenttilootan yhteen pötköön ja myönnän, että sinä A-K. H - kilpailet Kemppisen kanssa eräästä Blogistanin mielenkiintoisimmasta keskustelufoorumista - vaikka et tokikaan ole ainut.

Kemppisen - jos kyllä sinunkin kommenttifoorumisi - on laajuudestaan huolimatta sittenkin varsin paljossa 'piiri pieni pyörii touhua', mutta sehän on tunnusomaista kaikille pienistä porukoista kumpuaville keskustelupalstoille - joita Blogistanissa on nykyään lukemattomia.

Tietty avoin jengi hakeutuu 'omiensa' pariin eikä pelkää persoonallista - jopa ärsyttävääkin kielenkäyttöä, jos kokee sen 'avaavan' muistilokeroita sekä persoonallisten tuntemusten piikikkäitäkin ulottuvuvuksia.

Silti näin modifioituneelta blogiryhmältä löytyy enemmän solidaarisuutta keskenään kuin yleisönosastojen kirjoittajien välille sattumanvaraisesti syntyneistä 'sanasukulaisuuksista'.

Keskinäinen - monipuolisen verbaalinen että mustakin huumorintaju toimii monesti sekä vapauttavana että yhdistävänä/sitovana liimana tällaiselle - sanoisinko jossain määrin 'gogolilais-pushkinilaista' kritiikkiperinnettä elvyttävälle 'aatteelliselle toiminnalle', joka lienee eräs Blogistanian mahdollistamia ja yhä vankentuvia 'solutoimintoja', joista tulevaisuudessa kehkeytyy poliittisen elämän yhä voimakkaampia taustavaikuttajia - ellei nettimaailmaa sitten ryhdytä entistä ovelammin ja toisaalta röyhkeämmin - uskonnollisten, tieteellisten sekä valtiollisten sensuurikoneistojen (joiden pitää onnistuakseen toimia yhdessä) kautta kontrolloimaan sitä, minkälaisten 'porttien' kautta tieto kansalaisille lopulta suodattuu.

*
Orwellin 1984 ei tätä kauhukuvaa vasten ole epärealistinen visio, kunhan vain kirjan kompositioon ja konstituutioon tehdään tarpeellisia muutoksia/päivityksiä.

Itse kirjan perusoletuksiin: 1) tieteellisen, taloudellisen ja mediavallan soveltaman uuskielen mystifioidusta kaksoisluonteesta (nykyään esim. terveysvaikutteinen ruoka), 2) vallan ikuisesti mystifioidusta perustasta (valta yksilön vai systeemin/struktuurin 'yksikkönä'?) ja 3) vallan ideologisisten legitimaatioperiaatteiden hämärtämisestä (mikäli vallan/voiton maksimointia voi pitää aatteellisena ideologiana?) - ei ole tarvinnut tehdä oikeastaan mitään oleellisia muutoksia.

Tarvitsee vain seurata MTV:n yhden illan mainokset, niin oivaltaa, mistä uuskielessä on kyse.

Kuten Foucault kirjoitti: valta tulee kaikkialta, eikä oikeastaan kukaan koe sitä enää uhkana ainakaan länsimaissa, joissa parlamentaarinen demokratia ja mainospsykologien valhe sekä pornon yliote kaikkialla taiteessa ja viihteessä on latistanut aidon ja selkeään kohteeseen suuntautuvan vastarinnan olemattomiin.

Asiantuntija-eli professiovalta on sekin pitkälti talous- ja mediavallan riepoteltavana. Toisin sanoen sponsorit määräävät suurten tutkimusten loppuraporttien sanamuodot, koska maksavat myös tutkimukset kulut.
Sponsoroidut kanavat ja sponsoroitu media tekee kaikesta viestinnästä pelkkää showta, jonka tietenkin odotetaan myyvän...

Ainut aatteellis-uskonnollinen protesti, joka pystytään vakavasti ja uhkaavasti esittämään lähtee Islamin taholta.

Mutta jos asetut systeemiä vastaan ei-islamilaisena, niin sinun on syytä tukeutua ilmastonmuutoksen vastustajiin tai ylipäätään tieteellisiin ekologeihin.
Muussa tapauksessa sinut leimataan hörhöksi eli psyko- tai sosiopaatiksi - siis eläinaktivistien kaltaiseksi haihattelijaksi.

*
Edellinen on kirjoitettu hyvin hyvin yleiseksi ja hataraksi yleiskatsaukseksi asiaan.

Helkkarin paljon jää vielä sanomatta, mutta olennaista on, että voimme muodostaa netissä spontaanisti keskustelevia ryhmiä, jotka jopa (talous-) poliittisista mielipide-eroistaan huolimatta tuntevat vetoa toisiinsa taiteen ja etenkin kirjallisuuden tai ehkä myös sukupuoligender-keskustelujenkin kautta - eikä suinkaan ajoittain ilman hyvinkin mustaa huumoria.

Toleranssia pitää siis löytyä, mutta se edellyttää erilaisuuden sietokyvyn ohella myös aitoa kykyä kunnioittaa perusteltuja mielipiteitä, vaikka itse (kuten minä) omaisikin terävän ja joskus ehkä liian ilkeän kielen...

Muun muassa siksi olen hieman useammin kaivannut tänne esim. Iinestä, mutta Iines näyttää mieluusti pysyttelevän oman bloginsa turvallisen vallituksen takana. (Kuten Kemppinenkin.)

Jokainen saa - ja blogithan ovat yleisesti ottaen kaikkein vapain ja demokraattisin ilmaisuväline - valita strategiansa, taktiikkansa ja riskinsä kuten parhaaksi näkee.

Kohteliaisuuden, oikeuden, kohtuuden sekä tolkullisuuden rajoissa tietysti.

Mutta tämän 'netiketin' puitteissa tulemme tietenkin vaatimaan ainoaa oikeaa politiikkaa: - Mahdollisuutta puhua kaikista asioista ilman minkään eturyhmän - poliittisen, tiedonvälityksellisen tai taloudellisen tahon painostusta!

12 comments:

kafkaesque said...

kaikki kunnia vaan a-k.h:n blogin runosuolelle / naisenergialle / insinööriproosalle / toiselle sukupuolelle / täysihoidolle / painepesuriporukalle / tahtipuikoille / normiriemulle / ei-sokeroidulle ilmapiirille ( tarpeeton yliviivataan ).

joku viisas on sanonut lyhimmän tien omaan itseemme käyvän maailman ympäri, mutta minä väitän, että meille narsisteille riittää blogikommenttilaatikkokin.

kommenttiosasto on mielenkiintoinen väline. siellähän niputetaan pieneen tilaan monia vastakkaisia ideoita ja pannaan ihmiset reagoimaan. tulos voi olla naurettava, itkettävä, ruma ja kaunis. kaikkia yhtä aikaa. mielipiteet eivät tappele paljaina, vaan raastavat henkilöt kemioineen mukaan. keskinäinen ystävyys kestää aika paljon. mutta jos ei kestä, niin erimielipidekonflikteissakin voi luottaa oscar wildeen, joka sanoi ystävän tärkeydestä näin: "ystävä ei puukota takaa, hän puukottaa edestäpäin".

minusta on kivaa se, että nimimerkillä kommentoijien siviiliminään viittaavat koodit pidetään sen verran utuisina, ettei ihmisiä viitan alta välttämättä tunnista.
sitä voisi pohtia, että missä määrin tämä on artefaktista eli keinotekoista. ehkä vähän. uskon kuitenkin keskutelijoiden perusrehellisyyteen, jonka läsnäolo on tae siitä, että nyt mennään kartalla eikä pöheikössä.

olen kuitenkin ollut huomaavinani tuon nk. kuuden ketjun meitä kommentoijia yhdistävän vaikutuksen. annan muutaman esimerkin: sinun ja minun välillä on pari ihmislinkkiä, eli minä tunnen runoilijan joka tuntee kääntäjän joka tuntee sinut. tai: ripsa tuntee kirjailijan joka tuntee hotasen joka tuntee toimittajan joka tuntee minut.

jukka kemppinen on kirjoittanut tästä milgramin kokeesta ( http://kemppinen.blogspot.com/2006/
07/erds-lukuni-on-4.html ) :

[....] milgramin koe tunnetaan nimellä six degrees of separation". se joka todistaa tai ei todista pieni maailma -ilmiön eli että kenen tahansa kahden mielivaltaisesti valitun ihmisen välillä on keskimäärin kuusi linkkiä. jos istut papua-uudessa guineassa tai burkina fason pääkaupungissa, jonka nimi on ouagadougou, jutskailemassa jonkun kenen tahansa kanssa, löydätte yhteisen tuttavan korkeintaan kuuden linkin päästä. erdös-luvun tavoin laskien luku on kuusi [....]

Ripsa said...

Niin, minä olen yksi niistä kommentoijista. Kafkaesque antoi tuossa erilaisia epiteettejä mitä meissä on - siis paljon.

Pieni porukka mutta sillä lailla me ollaan elämää nähneitä ettei hätkähdetä turhasta, ei loukkaannuta, ei kiusata toisiaan ja, mitä minä pidän tärkeänä, ollaan rehellisiä.

Blogin kommenttilaatikko on sen takia hyvä, että kukin nimimerkki edustaa jossain määrin aivan omia arvojaan, mutta joskus käy niin onnellisesti, että sen yksilöllisyyden takaa/ ohi alkaa tulla yhteisöllisyys, jolloin kommenttiloota voi ruveta muistuttamaan omaa oliotaan.

Aivan varmasti, kun Blogistanissa kulkee, fiilis on erilainen eri blogeissa.

Tottakai se etupäässä lähtee isännästä tai emännästä, mutta lähtee se myös siitä herkkyydestä, millä ihmiset lähtevät postausta kommentoimaan.

Että otetaan huomioon muut. Että ei käyttäydytä huonosti. Ihan niin kuin Rauno täällä sanoo.

En oikein pysynyt kärryillä siitä, miten Foucault tähän liittyy, mutta saattaahan sen saada liittymään!

Sitä vähän protestoin ettäkö mustaa huumoria. Eikö ennemminkin absurdia?

A-K.H said...
This comment has been removed by the author.
A-K.H said...
This comment has been removed by the author.
kafkaesque said...

ripsa sanoi: "en oikein pysynyt kärryillä siitä, miten foucault tähän liittyy, mutta saattaahan sen saada liittymään!"

raunoa ei tarvitse paljoa raaputtaa, kun alta paljastuu nietszscheä, camusia, dostojevskia, fogertya ja foucaultia, jotka kaikki on funktionalisoitu actuspurus-koneiston palvelukseen optimaalisella tavalla.

Rauno Rasanen said...

Kommentoijille

Tämä yritykseni hahmottaa blogimaailmaa ei oikein osunut kohdalleen.

Se kuuluisa 'punainen lanka' taitaa puuttua. Homma hajoaa käsiin.
Mutta yritetään joskus uudelleen.

Jos vaikka pohtis ennen kirjoitusvaihetta, mitä haluaa sanoa, niin ei tarvi yrittää kirjoittaa 'kaikkea', koska sellainen yritys on absurdi myös metodologisesti - ei pelkästään semanttisesti.

Mutta Blogistan on suuri kuin avaruus, ja avaruushan se tavallaan onkin...olkoonkin, että yhden blogin ympärille kietoutuneet 'välittömät' kontaktit/suhteet jäävät määrällisesti aika vähäisiksi.

Niitä 'välillisiä' kontakteja saattaa sitten kertyä tosi paljonkin.

(Muistan kyllä Kemppisen jutun, josta kafkaesque mainitsi...)

A-K.H said...

- - -
Veli joko uuvuit joko heitit toivosi
väsynyttä kättä leikkaa
julma sirkkeli
ajatuksen säteellä
ei yhtään ystävää
hiki haisi uneen upposi
viimein pieni pää

Silloin villi huuto kaikuu
kirveet verta janoaa
Vain öisin intiaanit ratsastaa
aavaa preeriaa

TN

laila kauppinen said...

ainoa joka minulle on aiheuttanut ongelmia on akh. muutta sehän on hyvä että blogissa on möyheää multaa

A-K.H said...

Samat sanat.

catulux said...

VARJONI

Maan yli aution
varjoni vaipuu,
mulla kuolontauti on-
varjottomuuden kaipuu.

Katselen tuskalla
varjoa tieni:
ei sen yli uskalla
liitää lintu pieni.

Yöhön jo pimeään
varjoni vaipuu,
löytämättä nimeään
sammuu syvin kaipuu.

Varjotta lähtien
varjottomuuteen,
himmetessä tähtien
astun aamuun uuteen.

Yrjö.J



R.Räsänen, arvoisa niitsisti!

Kiitän blogistasi, joka on avartanut yleissivistystäni ja lisännyt suuresti kirjallisuuden tuntemustani.

Ja filosofiassa: Kas, kas!! catulux tavailee jo! Kiitos siitäkin sinulle RR.



Mutta, ettei mene liikaa kehuiksi/nuoleskeluksi, totean tässä ja nyt, että olet selvästikin helvetin ailahteleva tunneihminen, joka heittäytyy/joutuu useimmiten liiallisesti tunnetilojensa johdattamaksi. Olet kaveri,joka "tuntee liikaa" ja maksaa siitä veronsa, Eikka Leinon tavoin.

Jotenkin tunnen sydämessäni tuon samanlaisen tyypin. Kummallista kyllä...

Mutta kestetään, eletään ja ollaan ja hymyillään; ja syödään pullaa näissä hautajaisissa, toveri R!

t. C

(huomattavassa humalatilassa; P.Jäppistä mukaillen)

iines said...

Tämä on niin kultivoitunut ja korkeasfäärinen blogi, että tyydyn vain lukemaan tätä. Minulla ei ole taskussani kovin monta sitaattia suurilta ajattelijoilta, sillä ajattelen mieluusti itse.

On toki muitakin älykköblogeja, joissa en uskalla paljastaa todellista tietämättömyyttäni ja raakilemaisuuttani. Katson suosiolla sivuraiteelta näiden säkenöivää keskustelua, hiljaa ja hieman kadehtien.

Mutta, jos oikein provosoit, saatan toki joskus äityä oikaisemaan sinuakin.

Rauno Rasanen said...

Iines

Kiitos että suostuit edes käymään kylässä..;)