Kuristaja kirjoittaa esseen

Taas kerran kommentti ("Etkö sä muuta osaa kuin kommentoida? En!").

Kohteena jälleen Blogistanian hirmutietäjä, varsinainen älykköhiiri, ellei peräti "esse(e) pour soi" (lausutaan "essee pursuaa") Kemppinen ja hänen "blogiaattinsa" Akseli.

Eikun "Nöf" ranskaksi... ja lukemaan.

*
Aiheesta puheenollen.

Teollisuus, siis modernin, teknisesti luonnonvaroja hyväksikäyttävän ja niitä uusintavan (jalostavan) yhteiskunnan synty oli varmaankin merkittävin "alarakenteellinen" (marxilais-bourdeulaisittain)perusta romaanin synnylle.

Mutta samalla kun teollistuminen kehittyi, samalla urbanisoituminen alkoi räjähdysmäisesti kasvaa, ja juuri urbanisaatio luo uuden ihmistyypin, jota voidaan taiteellisten luomuksiensa perusteella kutsua yhä enemmän ja enemmän vieraantuneeksi.

Vieraantuneeksi mistä? Gemeinshaftista eli vanhan maatalousvaltaisen, hajakeskittyneen mutta yhtenäisen moraalikoodiston kontrollista, mitä tilaa esim. Baudelaire niin hienosti runoilijana, ensimmäisten havainnoijien joukossa kuvaa.

Samaa "kadotetun ja perspektiivittömän sukupolven" (monesti toistuva (v) aihe taiteen historiassa) outouden tunnetta uudessa vieraassa maailmassa kuvaa myös 1800-luvun romaani, joka toimii yhtä aikaa sekä muutoksen moraalikriittisenä ("Madame Bovary") ja lähes yksinomaan naturalistisen kuvailevana ("Oliver Twist", "Kurjat") mediana että sitä kohtaan syntyneen maailmankatsomuksellisen ja moraalisen epäilyn sekä inhon sodanjulistuksena ("Notes from Undergound").

Kemppisen teesi lienee oikea, mutta sen seurauksia pitää myös korostaa, koska ne ovat linkittyneet "alarakenteeseen" ilman, että kykenisimme tekemään tyydyttävää syysuhde-analyysia muuten kuin teoreettisella tasolla.

Seurauksista merkittävimpiä ovat Marxin painottama vieraantumisprosessi johtuen työn ja sen tuloksen yhteyden täydellisestä katkeamisesta sekä Durkheimin analysoima syvä anomisuuden tunne, joka on seurausta luonnontieteen ja uskonnon/metafysiikan irtautumisesta toisistaan.

Nämä sosiaalipsykologisesti merkittävät "ajan hengen ilmaukset" ovat helposti tunnistettavissa lähes 200 viime vuoden ajan länsimaisen sivilisaation historiassa (1960-70 luvuille saakka).
Industrialismi (uusintamisen teknologia) todellakin loi uudenlaisen eetoksen ihmisen suhteessa maailmaan ja itseensä.

*
Entä vuonna 2006?

Ehkäpä jo Andy Warhol 1960-luvulla vei ensimmäisenä ja parhaiten nykyaikaisen - benjaminilaisen eetoksen päätepisteeseensä.

Enää emme taistele epätasa-arvoa, vieraantumista ja normittomuutta vastaan ideologisesti - kunhan nyt vähän organisoimme ja toivomme YK:lta (muodollista) siunausta tavoitteillemme.

Emme oikeastaan pysty edes kysymään noita 1800-lukulaisille äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä. (Toki myöskään demokratia ja liberalismi eivät enää ole ongelmia länsimaissa - vai?)

Nyt olennaista on "suora emootio tai äärimmäiset elämykset", joista lienee vain parin kolmen "hinkkauksen" matka orgasmiin…

Ja "tätä" tarjotaan (toki "epävirallisesti" mutta avoimesti) myös Saharan eteläpuolisten kansojen ongelmien "ratkaisuksi".

Äärimmäisiä kokemuksia - ikäänkuin ne siellä Saharan eteläpuolella eivät muka tietäisi, mitä sellaiset ovat?

*
Mutta fiktiivinen, psykologinen ja naturalistinen romaani on kuollut. "Faktiiviset" dokumentit, dekkarit ja pornografia sen sijaan elävät - edelleen.