Poliisi/Politiikka

Kuvion erilaiset ja ristiriitaiset ajatelmat ja määritykset osoittavat hyvin, kuinka vellovaa politiikkakeskustelu on. Jotkut korostavat politiikan ilmiön harkinnanvaraisuutta, sopimuksellisuutta ja rauhallisuutta, jotkut taas pitävät sitä taisteluna. Mediayhteiskunnassa politiikka määrittyy usein likaisena pelinä tai välttämättönä pahana, kun taas idealistisina aikakausina politiikka voi olla kansalaishyve ja maailmanparantamisen mahdollisuus. Myös politiikan toimijat voivat vaihdella: joskus vain valtion instituutiot hoitavat yhteisiä asioita; radikaalifeministit taas uskovat vain henkilökohtaisten tekojen ja tasa-arvon merkitykseen maailman muuttamisessa. Voidaan perustellen esittää määritelmiä, jotka lyövät toisiaan korville. Politiikan tutkijoidenkin keskuudessa uskotaan hyvin erilaisiin politiikan määrityksiin. Kansalaiskeskustelusta poiketen tutkijat ovat kuitenkin tietoisia omista perinteistään ja perspektiiveistään politiikkaan [Berndtson 1991,17-23.]

I
1
Sitaatti kirjasta Yhteiskuntateorioiden oikeus - luku Tasa-arvon demokratia - Jacques Rancière, erimielisyyden ajattelija [Ari Hirvonen].
*
Teksti kiteyttää erinomaisesti myös oman kritiikkini Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaa kohtaan. Rancierelle Habermasin poliittinen diskurssi on aina jo etukäteen määriteltyä teknistä argumentointia ja siten eräänlaista poliisitoimen harjoittamista eikä tee mahdolliseksi avoimen ja ehkä silloittamattomankin erimielisyyden autenttista ilmentymistä, joka on kaiken todellisen politiikan ytimessä.
*
'Politiikka ei ole parlamentarismia ja edustuksellisuutta, vaaleja ja puoluepolitiikkaa ja kommunikatiivista tai deliberatiivista toimintaa. Myöskään se, että jossain on kyse vallasta ja valtasuhteesta ei tee asiasta politiikkaa. Se, mitä yleensä käsitämme politiikalla, kuuluu Rancieren käsitteistössä pääsääntöisesti poliisin toimialaan. Sen sijaan politiikan 'olemus' on erimielisyys, mikä on skandaali, jota poliittinen filosofia on aina pyrkinyt vähentämään, rauhoittamaan tai siirtämään pois politiikan alueelta vaikkapa talouteen.

Erimielisyys ei ole tietämättömyyttä, väärinymmärrystä, intressien ja mielipiteiden yhteenottoa tai asioista puhumista vaan kiistaa siitä, mitä puhe tarkoittaa ja mitä kielen ymmärtäminen merkitsee. Jos Jürgen Habermasin kommunikatiivisen rationalisuuden mallissa keskustelun säännöt, aiheet, osapuolet sekä heidän asemansa ovat jo ennakolta annettuja, niin politiikassa juuri nämä ovat kiistan kohteita.'

2
Jacques Rancière jakaa yhteis- ja yhteiskuntaelämän kahteen osaan, poliisijärjestykseen ja politiikkaan. Siinä missä poliisi järjestää yhteiskuntaa, jakaa aistittavaa ja perustuu näennäiseen konsensukseen, siinä politiikka kyseenalaistaa aistittavan jakoja ja yhteiskuntaa perustuen erimielisyydelle, konfliktille.

Poliisi ei tarkoita samaa kuin valtiokoneisto, vaan siinä on kysymys 'nähtävissä ja sanottavissa olevan järjestyksestä, jonka myötä tietty toiminta on näkyvää ja toinen ei ja tietyt sanat ymmärretään puheena ja toiset meluna'. Politiikaksi Rancière puolestaan kutsuu yhteiskunnallista toimintaa, joka on vastakkaista poliisitoiminnalle: politiikka 'murtaa osapuolten ja osien tai niiden puuttumisen määrittävän aistisen kokoonpanon tekemällä oletuksen, jolla ei voi määritelmän mukaan olla siinä paikkaa: osattomien osan oletuksen'. Näin hän antaa etusijan politiikkaan osattomille, heidän mahdollisuuksilleen elää ja kapinoida väittäen, 'ettei politiikkaa ole ilman kaikkien tasa-arvoa, joka ei kuitenkaan ole politiikan tavoite, vaan sen lähtökohta'.

Rancièreläisittäin sanoen politiikkaa on vasta kun poliisitoimen keskeyttää sille vieras 'oletus kenen tahansa tasa-arvosta kenen tahansa kanssa tai, loppujen lopuksi, kaiken järjestyksen puhtaan satunnaisuuden paradoksaalinen todellisuus' - [wiki].

3
Poliisi/Politiikka
[....]
Poliisi ei ole pelkästään poliisi- ja järjestysvoimat tai repressiivisten instituutoiden ja käytäntöjen muodostelma. Termin taustana voidaan pitää Foucault'n analyysia poliisista hyvinvoinnin ja terveydentuottamisen ja turvaamisen tekniikkojen kokonaisuutena. Poliisiin kuuluu yhtä hyvin hallinto- ja lainkäyttö kuin terveydenhuolto, sosiaaliturva ja kulttuuri. Se ei ole kuitenkaan sama kuin valtiokoneiston käsite, johon sisältyy erottelu [pahan] valtion ja [hyvän] kansalaisyhteiskunnan välillä.

Poliisi on ruumiiden organisointi. Se laskee yhteiskunnan osat yhteen sekä jakaa yhteiskunnan niin, että sen kaikki osat on otettu huomioon ja niille annettu omat roolinsa, paikkansa, tehtävänsä ja arvonsa. Poliisi määrittelee eri ryhmille ja yksilöille soveliaat tehtävät ja olemistavat sekä näille toiminnoille ja tavoille sopivat ajat ja paikat. Se määrittää, ketkä ovat osallisia ja ilmenevät yhteiskunnassa tehdessään jaon näkyvään ja näkymättömään, kuuluvaan ja kuulumattomaan, sanottuun ja sanomattomaan.

Poliisi on 'implisiittinen laki, joka määrittää osapuolen osan tai sen puuttumisen'. Tämä jako täyttää yhteiskunnan eikä tyhjälle tilalle ole tilaa, sillä se mikä 'ei ole', suljetaan ulos. Poliisin olemuksena ei ole siten repressio tai kurinpito vaan aistittavan jako.

Politiikka, la politique, on ratkeamattomassa konflkitissa poliisin kanssa. Näiden yhteenoton alueesta, jossa tasa-arvon todentaminen kohtaa vallitsevan järjestyksen, Ranciere käyttää maskuliinimuotoa le politique, joskaan ei aivan johdonmukaisesti. Seuraavassa politiikka ymmärretään pääsääntöisesti merkityksessä la politique. Kun kyse on nimenomaisesti kohtaamisesta, käytän termiä poliittinen ja suluissa le politique.

Politiikka ei ole parlamentarismia ja edustuksellisuutta, vaaleja ja puoluepolitiikkaa ja kommunikatiivista tai deliberatiivista toimintaa. Myöskään se, että jossain on kyse vallasta ja valtasuhteesta ei tee asiasta politiikkaa. Se, mitä yleensä käsitämme politiikalla, kuuluu Rancieren käsitteistössä pääsääntöisestä poliisin toimialaan. Sen sijaan politiikan 'olemus' on erimielisyys, mikä on skandaali, jota poliittinen filosofia on aina pyrkinyt vähentämään, rauhoittamaan tai siirtämään pois politiikan alueelta vaikkapa talouteen.

Erimielisyys ei ole tietämättömyyttä, väärinymmärrystä, intressien ja mielipiteiden yhteenottoa tai asioista puhumista vaan kiistaa siitä, mitä puhe tarkoittaa ja mitä kielen ymmärtäminen merkitsee. Jos Jürgen Habermasin kommunikatiivisen rationalisuuden mallissa keskustelun säännöt, aiheet, osapuolet sekä heidän asemansa ovat jo ennakolta annettuja, niin politiikassa juuri nämä ovat kiistan kohteita.

Poliittinen näyttämö on joka kerta ja joka asiassa luotava uudelleen rikkomalla juuri niitä diskurssin pelisääntöjä, jotka määrittävä sen, kenellä on kelpoisuus määritellä rationaalista poliittista konsensusta sovittelevan deliberaation yhteiset aiheet ja pätevöittää puhujat. Erimielisyyden kohteéna on aistittavan esittäminen ja kiistelijöiden asema sen esittämisessä, itse keskustelutilanne, jossa kielipelit ja - säännöstöt ovat aina sekoittuneet. Tämä on syytä pitää erillään Lyotardin erottavasta kiistasta, jossa kyse on kielipelien ja -säännöstöjen yhteensopimattomuudesta .
[....]

II
http://www.youtube.com/watch?v=lY_zxL8roDc
Simo - Politiikkalaulu - [Simo järjestää kunnallisvaaleissa]
*
http://www.booky.fi/kirja/toomas_kotkas/yhteiskuntateorioiden_oikeus/9789525169751
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jacques_Ranci%C3%A8re
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Ranci%C3%A8re
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/09/kaikki-ihmiset-ovat-alyllisesti-tasa.html
http://en.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen_Habermas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Lyotard
http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/valtiooppi/avoin/osa1.htm

Kaikki ihmiset ovat älyllisesti tasa-arvoisia

Tasa-arvoisuus ei ole tasapäisyyttä.
*
Tasa-arvoisuus on aina ensisijainen ja luovuttamaton - yhä uudelleen erimielisyytenä ja vastarintana ilmaistava ontologinen lähtökohta - ei pelkästään pragmaattinen päämäärä, joka lakiin kirjoitettuna joskus muka saavutetaan/rr.
*
Sitaatti kirjasta Yhteiskuntateorioiden oikeus, luku Tasa-arvon demokratia - Jacques Rancière, erimielisyyden ajattelija [Ari Hirvonen].
*
Tiedon ja vallan suhde

[....]
Kirjassaan Le Maitre ignorant [Tietämätön opettaja] Jacques Ranciere käsittelee Joseph Jacotot'n [1770-1840] radikaalia käsitystä oppimisesta. Tämä ranskalainen opettaja, joka ei osannut sanaakaan flaamia, joutui karkotetuksi tultuaan opettamaan ranskaa sitä taitamattomille flaamilaisille. Onnistuessaan hän ymmärsi, että kaikki ovat kykeneviä ymmärtämään mitä tahansa. Opettajan tehtävänä ei ollut selittää totuutta itseään tyhmemmille, vaan hänen tuli olla tietämätön opettamastaan ja saada oppilaat arvaamisen ja kertomisen kautta itse oppimaan asioita. Selittäminen oli oppilaan tyhmentämistä, kun taas tarinan kertominen lähti liikkeelle tasa-arvosta. Opetuksen lähtökohtana on: 'kaikki ihmiset ovat älyllisesti tasa-arvoisia'.

Rancieren kirjan tyyli on uskollinen Jacotot'lle, sillä se ei selitä vaan kertoo tarinan Jacotot'n tasa-arvon kokeilusta ja kokemuksesta [ranskan termi experience merkitsee kumpaakin].

Jacotot'n kertomuksesta Ranciere ymmärsi, että on aina kaksi emansipaation vastaista syntiä. Ensimmäinen on sanoa: minä en kykene. Toinen on sanoa: minä tiedän. Tämä opettaja/oppilas-suhteen pedagogisen hierarkian kumoaminen läpäisee Rancieren koko tuotannon ja ajattelun kuten jatkossa nähdään.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jacques_Ranci%C3%A8re
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Ranci%C3%A8re
http://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_Jacotot

Hän täällä tänään: viimeisin vallankumouksellinen - koko ajan porvarin iholla

Sokea näkevä - Diogenes Fallkullalainen - etsii viisautta harjoittamalla [ei suinkaan lietsomalla] ehdotonta erimielisyyttä ja vastarintaa keskellä hyper-kapitalistista globalisaatiota.
*
[K-mafian tarkennuksia tekstiin 11.5]
I
1
Motto:
Stoalainen Dionysios kertoo, että Khaironeian taistelun jälkeen Diogenes [Kyynikko] joutui vangiksi ja hänet vietiin Filippoksen eteen. Kun tämä kysyi, kuka hän oli, hän vastasi: 'Sinun kyltymättömän ahneutesi vakooja'. Tämä herätti ihastusta ja hänet vapautettiin - [Diogenes Laertios, Merkittävien filosofien elämät ja opit, s.212].

2
Kuvan mies näki liikaa, perusti vallankumouksellisen self made-yrityksen [blind man who sees-project] ja haistatti kapitalisti-porvareilla pitkät. - Hänet karkotettiin toiseen maahan [Lex Sasi], josta hänet karkotettiin edelleen toiseen maahan [Local Patriot Act] jne. - Hän on kapitalismin ympäri maailmaa kiertävä, sokea mutta näkevä omatunto. - Hän on ainoa todellinen postmoderni vallankumouksellinen vailla isänmaata - sokea, joka näkee, mitä tapahtuu todella. - Hänen vuokseen porvari nukkuu huonosti, sillä torjuttu palaa aina ja mitä kiihkeämmin hänet torjutaan, sitä groteskimmassa muodossa hän palaa. - Älä siis porvari kysy, mistä johtuu vastarinta ja erimielisyys, sillä se on sinun oman torjutun omantuntosi aiheuttama painajaisuni, joka kerta toisensa jälkeen palaa sokean/näkevän eli Diogenes Fallkullalaisen hahmossa sinun uniesi, toiveittesi ja lopulta sinun tarkasti vartioidun luxus-reviirisi possunpunaiseen ja bukoliseen eliitti-paratiisiin kuin käärme, jonka Jumala lähettää koettelemaan sinun kaksinais-moralistisen tekopyhää rehellisyyttäsi ja turhamaisen omahyväistä kunniallisuuttasi. - Hän on täällä tänäänkin - pörssi-porvarin silmässä, korvassa, suussa ja iholla - kuin borrelioosia aiheuttava pun(i)kki.

II
http://www.youtube.com/watch?v=7vPOmIwgfnY
Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät: Hän on täällä tänään
*
http://www.youtube.com/watch?v=WLn_ZEgEaPY&feature=related
Tuomari Nurmio - Rahamies
*
http://www.youtube.com/watch?v=yEoPX_YlclY&feature=artist
Tuomari Nurmio & Korkein oikeus - Luuta ja nahkaa
*
http://www.youtube.com/watch?v=qwzhpRcn_SM&feature=artist
Tuomari Nurmio - Hullu puutarhuri

III
Kommentti on kirjoitettu alunperin Ironmistressin päreeseen Chouannerie.

1
Konservativismin ja liberalismin välinen kiista on eräänlainen perspektiiviharha poliittisessa ja moraalisessa tetoisuudessa, koska anarkistinen liberalismi saattaa muuttua jakobiiniseksi tyranniaksi ja keskusjohtoiseksi totalitarismiksi lähes yhdessä yössä, mutta toisaalta konservativismi pystyy tarjoamaan kanavan vastustaa massojen anarkiaa nimenomaan maltillisen liberalismin keinoin.

Pakko myöntää, että englantilaiset onnistuivat 'vallankumouksissaan' parhaiten. Muistakaamme tässä yhteydessä myös vaikutusvaltainen liberaali whig-poliitikko Edmund Burke, joka puolustettuaan ensin Amerikan  itsenäisyysjulistusta [vallankumous sekin], päätyi kuitenkin vastustamaan ranskalaisten hallitsemattomaan terroriin päätynyttä kansannousua, jossa solidaarisuudesta ja luottamuksesta tuli miltei vainoharhan synonyymeja aivan kuten Venäjän vallankumouksessa [ja Stalinin kommunismissa] tai natsien keskinäisissä välienselvittelyissä 1933-35. - Ylipäätään - mitä totalitaristisempi ja keskitetympi hallinto, sitä paranoidisempi ilmapiiri.

Mutta - [jyrkkä mutta] - ellei työväenliikettä liberaalissa kollektiivi-konservatiivisuudessaan olisi syntynyt, myös suurin osa Suomen kansasta eläisi [nuor]suomalaisen kapitalismin [Kokoomus] raha ratkaisee-ehdoilla ja arvoilla paljon suuremmassa määrin kuin, mihin me [tosin viime vuosina heikentyneen] eläke- ja sosiaaliturvamme myötä olemme saaneet mahdollisuuden.

Vanha työväenliike näyttää kuitenkin saavuttaneen eräät perustavimmat tavoitteensa [joskaan ei pääoman ja rahalaitosten kontrollointia!] ja on siltä osin lähes kuollut, joten yhä suuremmassa määrin tarvitaan niitä, jotka jaksavat ja keksivät mitä hämmästyttävimmillä tavoilla ja keinoilla kritisoida sisäänlämpiävää oikeistolaista pankki-kabinetti-elitismiä, joka on viimeisten 25 vuoden ajan edistänyt Suomen [pankkien ja suuryritysten] taloudellista kilpailukykyä Suomen kansan moraalis-sosiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella.

[Ja silti - hyvinvointivaltion rapautuessa - tässä maassa ei saisi laillisesti (suurin osa juristeistakin on Kokoomuksen lobbareita ja management-inkvisiittoreita) enää edes kerjätä eikä jakaa ihmisille ruokaa leipäjonoissa. Mitä vitun 'arvo'talous-fasismia tällainen pään ongelmilta pensaaseen kätkeminen oikein on? Kaiken lisäksi valtiovarainministeri on muka julkisesti kristitty?!].

2
Todellinen edistys on aina vastarintaa ja erimielisyyttä [Jacques Rancier, Zizek], eikä se ole lopullisesti sitoutunut konservativismiin tai liberalismiin vaan rasismin, fasismin ja plutokraattisen oligarkian vastustamiseen.

Demokratia ei lopultakaan ole päämäärä vaan lähtökohta, josta käsin kaikki politiikka [erimielisyys] mahdollistuu. Tämän vuoksi todellinen politiikka onkin niin perin harvinaista teknokraattisissa yhteiskunnissa, joissa sen on korvannut talouden ja juridiikan liitto, joka ei tunne lainkaan aitoa poliittista erimielisyyyttä vaan pelkästään teknis-strategisen kompromissin [eräänlainen vaihdettava sulake valtasuhteitten välisessä jännitteessä] tai idealistisen konsensus-oletuksen [joka on pelkkä transsendentaalis-juridinen abstraktio], mikä proseduuri ilmenee käytännössä poliisi-järjestyksenä, joka pyrkii vesittämään mielenosoituksetkin laillisen konsensuksen ilmaisuiksi.

3
Olipa asia nyt sitten miten tahansa, niin joka tapauksessa Ironmistressin päre-teksti ärsyttää minua jälleen lähes typeryyttä hipovalla itsetietoisuudellaan, farisealaisilla ja hysteeris-populistisilla yleistyksillään, jotka ovat ajoittain pikemminkin konservatiivis-moralistista legendaa kuin dokumentoitua faktaa.

IM ei ymmärrä päätyvänsä henkilökohtaisesti arvokonservatiivina [loogisesti ja ideahistoriallisesti] itsensä kumoaviin väittämiin eli silkkaan rasismiin ja fasismiin, mutta kaikkein eniten minua kuvottaa hänen [tässä tapauksessa] ranskalaisia kohtaan harjoittamansa etninen pilkanteko, joka kautta Israelin valtion [vanhan ja uuden] historian on ollut niin ominaista juutalaiselle legalismille, sen fundamentalistiselle nationalismille ja muutenkin nurkkapatrioottisille arvoille [IM: muuta Israeliin, jos vituttaa asua Suomessa].

Antakaamme siis IM:lle takaisin samalla mitalla, jolla hän meitä/muita vasemmalla olevia mittaa. Silmä silmästä ja hammas hampaasta. - Kuten havaitaan - oikeustajuni on matruunan suhteen yhtä aikaa sekä liberaali että konservatiivinen ;\].

Vive la résistance! Niin oikealla kuin vasemmalla, niin liberaalien kuin konservatiivien leireissä. Eläkäämme niinkuin olisimme keskellä mainiota mutta jatkuvaa vallankumousta!

[Tarkkaavainen lukija ymmärtää toki, että matruuna on suunnattomasta ärsyttävyydestään huolimatta (ja toisaalta juuri sen vuoksi) äärimmäisen turhauttava mutta silti melko hyvä vihollinen - ainakin minulle].

4
Erimielisyys ja politiikka

Rancièren filosofiasta on löydetty piirteitä saksalaisen idealismin ristiriita-ajattelusta ja pidetty sen omaperäisempänä ideana "esteettisen utopian" käsitettä. Se ei perustu valtion ja yhteiskunnan vastakkainasetteluun, vaan viittaa havaitsemistapojen konflikteihin. Näitä politiikan perustana olevia havaitsemistapojen erimielisyyksiä Rancière kuvaa myös "aistittavan jaon" (partage du sensible) käsitteellä. Romanttinen elementti Rancièren ajattelussa korostaa ihmisten lähtökohtaista tasa-arvoisuutta ja vapauden luomaa vapautta.

Rancière jakaa yhteis- ja yhteiskuntaelämän kahteen osaan, poliisijärjestykseen ja politiikkaan. Siinä missä poliisi järjestää yhteiskuntaa, jakaa aistittavaa ja perustuu näennäiseen konsensukseen, siinä politiikka kyseenalaistaa aistittavan jakoja ja yhteiskuntaa, ja perustuu erimielisyydelle, konfliktille.

Poliisi ei tarkoita samaa kuin valtiokoneisto, vaan siinä on kysymys "nähtävissä ja sanottavissa olevan järjestyksestä, jonka myötä tietty toiminta on näkyvää ja toinen ei ja tietyt sanat ymmärretään puheena ja toiset meluna". Politiikaksi Rancière puolestaan kutsuu yhteiskunnallista toimintaa, joka on vastakkaista poliisitoiminnalle: politiikka "murtaa osapuolten ja osien tai niiden puuttumisen määrittävän aistisen kokoonpanon tekemällä oletuksen, jolla ei voi määritelmän mukaan olla siinä paikkaa: osattomien osan oletuksen". Näin hän antaa etusijan politiikkaan osattomille, heidän mahdollisuuksilleen elää ja kapinoida väittäen, "ettei politiikkaa ole ilman kaikkien tasa-arvoa, joka ei kuitenkaan ole politiikan tavoite, vaan sen lähtökohta".

Rancièreläisittäin sanoen politiikkaa on vasta kun poliisitoimen keskeyttää sille vieras "oletus kenen tahansa tasa-arvosta kenen tahansa kanssa tai, loppujen lopuksi, kaiken järjestyksen puhtaan satunnaisuuden paradoksaalinen todellisuus". [wiki]
*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/05/chouannerie.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edmund_Burke
http://en.wikipedia.org/wiki/Edmund_Burke
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jacques_Ranci%C3%A8re
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Ranci%C3%A8re
http://ruminations.selfdesigneduniverse.com/