Jos osaat korjata mopon vikoja, osaat korjata myös yhteiskunnan epäkohtia - [?]

Mopo-sosiologi ja hänen pienoismallinsa yhteiskunnasta.
*
Kirjoitettu alunperin kommentiksi Ironmistressin päreeseen Kaksitoista säätöpistettä.

1
Täydellistä ikiliikkujaa ei termodynamiikan ilkeitten lakien vuoksi ole vielä pystytty rakentamaan, mutta ilmeisesti Ironmistress on teoreettisella tasolla juuri nyt keksimäisillään sellaisen. Onneksi olkoon.

Odotan mielenkiinnolla, milloin hän julkaisee metodisesti mulllistavan, meemi-strukturaalista evoluutio-paradigmaa edustavan ja yhteiskunta-insinööriydelle radikaalisti uusia tieteellis-teknisiä tehtäviä osoittavan Nobel-teoksen 'Suuri mopon- ja masuuninkorjaus-sosiologia'.

Varsinkin sen kahdelta ensimmäiseltä osalta odotan paljon. Niissä kun annetaan sovellutusohjeita talouden ja politiikan ongelmiin [I osa] sekä uskonnollisiin ja moraalisiin säätövaikeuksiin [II osa].

2
Koska en nyt puutu, IM, mallinnustapasi ja analogioittesi tieteenfilosofisiin ongelmiin, jotka eivät ole vähäisiä [esim. selittävän ja selitettävän looginen ja kausaalinen suhde, selittävän semanttinen relevanssi selitettävään nähden, matemaattisen faktan, teoreettisen metaforan/analogian sekä arvojen/normien välisen yhteensopivuuden ongelma tieteenfilosofisessa selittämisessä] tyydyn vain ihastelemaan, että joku vielä tässä maassa ajattelee konemaisest - eh - johdonmukaisesti ja ehdottoman tieteellisesti - Humen lakia unohtamatta.

Humen lakihan merkitsee perinteistä skeptikon logiikkaa noudattaen tietenkin sitä, että tosiasioista ei voi johtaa arvoja, mutta Ironmistressille Humen laki on kuitenkin alkanut [yllättäen?] osoittaa myös sen, että tosiasioita ei pidä omaksua, jos ne ovat moraalisesti arveluttavia. Tämä uusi johdonmukainen linja minua erityisesti sävähdyttää [selkäytimeen asti].

http://actuspurunen.blogspot.com/2012/01/haaste-humen-giljotiinille-rasismi-eli.html

3
Muistan avoimen yliopiston ajoiltani joskus viime vuosituhannen lopulla, kun eräs matematiikan opettaja tai insinööri mikä lie esitteli filosofian seminaarityötään silloisessa Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa, joka on nykyisin yliopisto [luennot H:gin yliopiston vaatimuksilla].

Kyseinen luonnontieteilijä-teknikko [?] yritti ihan tosissaan todistaa lopulta kai itse elämän tarkoituksen sisällyttämällä numeroihin/lukuihin merkityksiä ja substanssia sekä kaavoihin lähes maagista todistusvoimaa tavalla, joka toi mieleen pikemminkin horoskoopit kuin fysiikan.

Seminaarityötä ei hyväksytty. Hylkäämisestä päätti luennoitsija eli fil. tri [pragmatismin erikoismies] Sami Pihlström, joka oli keskustellut asiasta myös laitoksen kahden matematiikasta hyvin perillä olevan henkilökunnan edustajan kanssa. Nämäkin olivat hylkäämisen kannallla. Seminaarityötä ei olisi kuulemma hyväksytty myöskään matemaattisena opinnäytteenä.

Mielestäni ko.seminaarityössä oli mahdollisesti jostain uskonnollis-maailmankatsomuksellis-vakaumuksellis-psykologis-tyyppisestä syystä johtuen 'pahanlaatuisen perinpohjaisesti' sekoitettu keskenään/toisiinsa kaksi kategorisesti eroavaa ontologiaa ja semantiikkaa eli matemaattis-numeraalinen kaavatodistussääntö ja käsitteellis-argumentatiivinen rakennepäättely.

Niinpä sen sisältämä todistus muistutti lähinnä hindulaista ja/tai buddhalaista mystiikkaa - ei niinkään Sokalin [joka tunnusti, ettei ymmärtänyt parodiansa kohteiden ajattelusta juuri mitään] parjaamien ranskalaisten postmodernistien tekstejä; - esimerkkinä vaikka jotkut Deleuzen matematiikka-analogiat, joissa aika härskisti käytetään matemaattisia termejä ja ilmaisuja ikäänkuin ne olisivat filosofis-käsitteellisiä metaforia.
....
Lacanin 'algoritmitkaan' eivät ole matematiikkaa vaan algebraa muistuttava [Lacanin omiin teoreettisiin tarpeisiinsa kehittelemä] merkkijärjestelmä tai mallinnus, joka koodautuu auki lacanilaisen psykoanalyysin puitteissa eikä suinkaan matemaattisten lainalaisuuksien kautta.

4
Jos matematiikka on todellisuuden oma kieli, niin logiikan voi sanoa olevan käsitteiden matematiikkaa. Matematiikka selittää empiiristä todellisuutta, logiikka argumentoi rationaalis-käsitteellistä maailmaa.

Itse asiassa matematiikka ei ole kieli vaan todellisuuden oma merkkijärjestelmä, sillä kieli sisällyttää itseensä ja voi siten jo itsessään ilmaista [etenkin runous] semantiikan perustaa eli emootioita ja affekteja.

Sen sijaan matematiikassa myös emootiot redusoituvat kuolleiksi, tyhjiksi eli puhtaiksi muodoiksi [koska todellisuus pluraalisessa itsessään ilman ihmistä on tyhjä, kuollut eli 'puhdas'], jotka täytyy ilmaista ensin kokemuksen tasolla [jos se ylipäätään on mahdollista muualla kuin musiikissa] ennenkuin niitä voi pitää kielenä.

II
1
Postiluukusta tipahti eilen Suuri suunnitelma. Olemme näköjään siirtyneet absoluuttisen mallinnuksen todellisuuteen. Emme siis tule tietämään todellisuudesta muuta kuin, että se voi ilmetä meille rationaalisesti tajuttavana vain lukemattomien tosiaan täydentävien mallien limittäisyytenä näiden todellisuuksien ollessa jopa 11-ulotteisia, mikä tietenkin edellyttää tajutuksi tullakseen tietoisuutemme kompetenssin radikaalia muuttumista 'joustavampaan' suuntaan, koska uudet todellisuudet ovat kuin hallusinaatioita, joissa surrealismi [kvanttitodellisuus kokemuksellisesti] ja kvanttifysiikka [kvanttitodellisuus teoreettisesti] näyttäytytyvät saman asian 'fenomenologis-isomorfisesti' erilaisina ilmentyminä.

Kvanttifysiikka käsitetään teoreettisesti [kaikissa todellisuuksissa] matemaattisena mallina, mutta se koetaan meidän todellisuudessamme [koska muuta kokemuksellisuuden ja kokemuksellisen maailman mahdollisuutta meille ei ole] surrealistisena elokuvana.

2
Postiluukusta tipahti myös Valta ja vastarinta uudessa maailmanjärjestyksessä. Kummastakohan kirjasta opin enemmän tämän maailman todellisuutta? Luulenpa tietäväni vastauksen jo etukäteen.

III
http://www.youtube.com/watch?v=jNeaoCujWcE
Halavatun papat - Napoleonin mopo - [säv.san. Zsyise]
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/01/kaksitoista-saatopistetta.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ikiliikkuja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_suunnitelma
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Grand_Design_(book)
http://www.gaudeamus.fi/verkkokirjakauppa/_politiikka/gill_valtajavastarinta/
http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_Gill_(political_scientist)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Gill
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Pihlstr%C3%B6m
http://fi.wikipedia.org/wiki/Halavatun_papat
http://soliferia.parasiitti.org/pmwiki/pmwiki.php?n=Solifer.Kuvamateriaali

Perustuslaillinen harha

United States Bill of Misconceptions and Confusions

I
Uudistettu ja korjattu lisäys perustuslakiin:
Rajoittamaton omistamisen oikeus/vapaus ja mahdollisimman laaja sananvapaus ovat sekä aksiomaattisesti [loogis-periaatteellisesti] että funktionaalisesti [tilastollis-kausaalisesti] ristiriidassa keskenään. Omistusoikeus ei edellytä eikä turvaa kaikkien ihmisten sananvapautta. Pikemminkin päinvastoin. Sananvapaus ei ole omistamisen eikä minkään muunkaan hegemonia-pyrkimyksen välttämätön ehto eikä riittävä syy vaan itsenäinen ja riippumaton oikeus.

II
Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen päreeseen Keskiluokan itsepetos.
*
Tämän päreesi teemat ja päätelmät, SK, olivat hyvin lähellä omaa kapitalismin ja porvarillisen tietoisuuden eli/tai kapitalistisen mentaliteetin kritiikkiäni.

Suurin osa kuluttajista ja tuottajista elää kapitalismissa 'sosiaalipsykologisen' tajunnan syvimpiin kerroksiin ulottuvan business-juridisen harhan vallassa.

Harhan nimi on lähes rajoittamattoman omistusoikeuden ja lähes täydellisen sananvapauden symmetrinen suhde. Toista ei muka voi olla ilman toista. Toisin sanoen jos rajoitat omistamisen ja ahnehtimisen määrän vapautta, rajoitat väistämättä myös sananvapautta ja päinvastoin.

Näiden kahden oikeuden suhde on kuitenkin asymmetrinen. Ne eivät toteutuakseen edellytä toisiaan.

Kapitalistit kuitenkin osittain tiedostamattaan [koska kapitalistisen tietoisuuden omaaville ko. symmetriassa on kyse luonnollisesta asiasta] mystifioivat asymmetrian vapauden monitulkinnallisuudella, joka toimii plutokraattien eduksi, sillä tottakai rikkaan sanavapaudella on lopulta aina enemmän todellista [rahalla ostettua] valtaa kuin köyhän vastaavalla vapaudella, joka rajoittuu lähinnä vaikutusvaltaan [äänestyksiin, mielenosoituksiin ja kansalaistottelemattomuuteen].

Kapitalistiseen perustuslakiin kirjoitettu omistamisen vapauden ja sananvapauden 'symbioottinen kytkös' synnyttää illuusion siitä, että meille kaikille on kyvyistämme ja kyvyttömyyksistämme tai sosiaalisesta asemastamme huolimatta/riippumatta juridisesti taattu tasa-arvoinen mahdollisuus kulutusnautintoon [ikäänkuin laki itsessään simbsalabim poistaisi lähtökohtiemme empiirisen eriarvoisuuden].

Harha ilmenee siinä, että jompaan kumpaan - joko rajattomaan omistamisen vapauteen/oikeuteen tai sananvapauteen puuttumisen väitetään automaattisesti ja välittömästi merkitsevän vapaan kulutusnautinnon oikeuden rajoittamista.

Juuri tämänkaltainen harha toimii yhtenä kapitalismin vahvimmista juridis-mentaalisista kivijaloista.

2
Minä sen sijaan ajattelen vakaasti, ettei sananvapautta pidä juurikaan [ei ehkä lainkaan] rajoittaa, mutta omistusoikeutta ja pääoman kahmintaa pitää - ja mieluummin kovalla kädellä.
.....
[Välittömästi esiinnousevia jatkokysymyksiä vaikeine ongelmineen kommentoin myöhemmin].

III
http://www.youtube.com/watch?v=fA51wyl-9IE
Richie Havens, Freedom [Woodstock, 1969]
*
http://sammalkieli.blogspot.com/2012/01/keskiluokan-itsepetos-kuva.html
http://en.wikipedia.org/wiki/United_States_Bill_of_Rights

Kalkkarokäärmeen kanssa ei ole leikkimistä

Puritaanit synnillisen maailman kalkkarokäärmettä karkottamassa. Perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin heidän oman sisäisen käärmeensä rauhoittaminen ja oikeuttaminen.  

I
1
Pornografia on eräille ihmisille pahempi synti kuin lähes pakkoneuroottisia muotoja saava tekopyhyys eli asianmukaista/relevanttia rehellisyyttä pakeneva, autoritaarisuudeksi muuttunut pelko.

Minulle juuri tällaiset ihmiset [päresitaattini kirjoittajan kaltaiset] ovat kalkkarokäärmeistä pahimpia, varsinkin jos/kun he käyttävät Jeesusta tai ylipäätään uskontoa psykologisten ja älyllisten traumojensa takuumiehenä ja kulissina.

Kuten tiedetään, heitä vastaan ei voi asettua pelkästään järkisyin. Niinpä heitä voi vain joko halveksua ja/tai sääliä. Pahuuttakin vastaan voi vielä asettua, mutta omahyväiselle tyhmyydellle ei kukaan mahda mitään.

En aseta kyseenalaiseksi Sorensenin pornon välttämisohjeistusta koskien lapsia ja nuoria vaan hänen intellektuaalisesti rajoittuneen maailmankuvansa ja -katsomuksensa. En tosin kiellä, etteikö silmälaput ohimoilla voisi paremmin ja 'häiriintymättä' pysyä 'oikeassa' suunnassa [sen takiahan näitä läppiä hevosillekin laitetaan], mutta valitettavasti vain suuri osa ympäröivästä todellisuudesta jää silloin ennakkoluulojen ja tietämättömyyden suureen tuntemattomaan, eikä sellaiseen 'informaatio-perustaan' vetoaminen voine vakuuttaa muita kuin hyvin samankaltaiseen pia fraus'iin uskovia.

Hyve, joka mahdollistuu vain sulkeistamalla 'paha maailma' tietoisuuden ja aistien ulkopuolelle, ei ole aitoa hyvettä vaan pikemminkin älyllisesti yksipuolisen sivistyneisyyden ja pelokkaan moraalisen rajoittuneisuuden naamio, jonka nimissä saatetaan ei ainoastaan autoritaarisesti torjua vaan jopa tappaa vääräuskoisia ja liian erilaisiksi koettuja. Toisin sanoen sellaisen 'hyveen' varaan on mahdollista rakentaa myös suurin pahe eli rasismi.

2
Liberaali-demokraattinen informaatio- ja kulutuskulttuurimme [etenkin puritaanis-anglo-amerikkalainen] on kieltämättä yhä lisääntyvässä määrin pornografisoitunut, mutta eikö suurinta ja pahinta pornoa tässä tilanteessa ole nimenomaan se moralistinen tapa, jolla liian avointa ja näkyvää pornografiaa pyritään puoliväkisin sensuroimaan, jotta puritaanisen liberalismin välttämätön kääntöpuoli [ja uusliberalismin suora seuraus] eli läpeensä [sosiaali-] pornoistunut kapitalistinen yhteiskunta voitaisiin yhä sofistikoituneemmin perversoituvalla [eli poliittis-juridisten taloussopimuskäytäntöjen legitimoimalla] tavalla nivouttaa osaksi ihmisten yleistä moraali- ja oikeustajua?

Tämä alunperin katolis-kalvinistis-puritaaninen tekopyhyys kuvottaa minua kaikkein eniten maailmassa. Juuri sen aikaansaama, ylläpitämä ja moraalitajuamme korruptoiva/rappeuttava kaikki-on-kaupan-mentaliteetti vaikuttaa kulttuurisen pornoistumisen [esim. Guggenheim-niminen matkailu- ja kauppakeskus] perimmäisenä asenne-lähtökohtana - sen hyveellisenä äitinä ja neuvottelevana isänä, jotka aikamme media-kapitalistisessa todellisuudessa osoittautuvatkin viime kädessä kapitalismin rivoiksi prostituoiduiksi molemmat.

II
Kalkkarokäärmeen kanssa ei ole leikkimistä

Teksti:
Vanhin David E. Sorensen
seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

'Pornografia, jota Saatana mainostaa viihteenä, on erittäin myrkyllinen, petollinen käärme, joka väijyy kerällä aikakauslehdissä, Internetissä ja televisiossa.'

Muutamia vuosia sitten sisar Sorensenilla ja minulla oli etuoikeus vierailla Intiassa. Muistan kun kävelimme eräällä lentokentällä kiitoradan poikki ja näimme miehiä istumassa pajukorien ääressä soittaen huilua. Kun he alkoivat soittaa, he avasivat korin kannen, ja näkyviin tuli kobra! Musiikin jatkuessa käärme kohosi yhä korkeammalle, lähes täyteen pituuteensa, kunnes se lysähti takaisin koriin. Kerran näin kobran putoavan korin ulkopuolelle. Huilua soittava mies ojensi kätensä, silitteli kobraa ja laittoi sen varovasti takaisin koriin. Minua hämmästytti, että mies pystyi käsittelemään niin vaarallista otusta selvästi vahingoittumatta. Mutta oppaamme kiirehti kertomaan minulle, että se oli erittäin vaarallista, ja hän kertoi meille, että yleisin kuolinsyy maakunnassa oli todellakin myrkkykäärmeenpurema.

Ajatukseni palasivat nuoruusaikaani maatilalla. Kesäisin yksi velvollisuuksistamme oli korjata heinää pelloilta latoon talvivarastoon. Isäni nosti hangolla heinää lavalle. Minä poljin sitten heinää saadaksemme sitä mahtumaan kuormaan mahdollisimman paljon. Eräänä päivänä yhdessä kärryihin heitetyssä löyhässä heinähangollisessa oli kalkkarokäärme! Katsellessani sitä olin levoton, hermostunut ja peloissani. Käärme loikoili mukavassa, viileässä heinässä. Auringonvalo kimalteli sen vinoneliöin kuvioidussa selässä. Hetken päästä käärme lopetti kalistelun ja muuttui liikkumattomaksi, ja minä tulin uteliaaksi. Aloin lähestyä sitä ja kumarruin eteenpäin nähdäkseni sen paremmin, kun yhtäkkiä kuulin isäni äänen: "David, poikani, kalkkarokäärmeen kanssa ei ole leikkimistä!"

Tänä iltana haluaisin puhua teille myrkkykäärmeiden kanssa leikittelemisen vaaroista. Niillä, joita tarkoitan, ei ole pitkiä, niljakkaita ruumiita, vaan ne esiintyvät monissa muissa muodoissa. Usein maailma saa nämä vaarat näyttämään harmittomilta – jopa jännittäviltä ja kiinnostavilta. Mutta sellaisten käärmeiden kanssa leikittely täyttää mielen myrkyllä – – myrkyllä, joka karkottaa Pyhän Hengen.1

Veljet, nykyajan laajalle levinnyt viihde saa usein sen, mikä on vahingollista ja väärää, näyttämään nautittavalta ja oikealta. Muistakaamme Herran neuvo: "Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi."2

Pornografia, jota Saatana mainostaa viihteenä, on erittäin myrkyllinen, petollinen käärme, joka väijyy kerällä aikakauslehdissä, Internetissä ja televisiossa. Pornografia tuhoaa itsekunnioituksen ja heikentää itsekuria. Se on paljon kuolettavampaa hengelle kuin kalkkarokäärme, jonka kanssa isäni varoitti minua leikittelemästä. Raamatussa kerrotaan, että kuningas Daavid oli hengellisin lahjoin siunattu, mutta hän seisoi paikassa, missä hänen ei olisi pitänyt. Daavid katseli sellaista, mitä hänen ei olisi pitänyt katsella. Nuo pakkomielteet koituivat hänen tuhokseen.3

Tämän päivän sähköisen tiedonvälityksen luomien kiusausten vastustaminen ei ole helppoa. Se vaatii keskittynyttä rohkeutta ja ponnistelua. Pienessä kaupungissa, jossa vartuin, täytyi ajaa ainakin tunnin verran löytääkseen vaikeuksia. Mutta nykyisin Internetissä ikävyydet ovat vain muutaman hiirennapsautuksen päässä. Välttääksenne sellaiset kiusaukset olkaa kuin muinainen kapteeni Moroni ja pystyttäkää "linnoituksia" lujittaaksenne heikkoja kohtianne. Sen sijaan että rakentaisitte hirsi- ja soravalleja suojataksenne vaarassa olevaa kaupunkia, rakentakaa "linnoituksia" henkilökohtaisten perusperiaatteiden muodossa suojataksenne mittaamattoman arvokasta hyveellisyyttänne.4 Kun olette treffeillä, suunnitelkaa liikkuvanne ryhmissä ja välttäkää yksin olemista. Tunnen miehiä, sekä nuoria että iäkkäitä, jotka ovat päättäneet yksinkertaisesti olla avaamatta televisiota tai olla surffailematta Internetissä koskaan yksin ollessaan. Isät, on viisasta pitää tietokoneet ja televisiot olohuoneessa tai muissa perheen yhteisissä tiloissa kodissanne – ei lasten makuuhuoneissa. Tiedän myös isiä, jotka työmatkoilla ollessaan päättävät viisaasti olla avaamatta hotellihuoneensa televisiota.

Muistakaa, tällaiset linnoitukset eivät ole heikkouden merkki. Päinvastoin ne osoittavat vahvuutta. Pyhät kirjoitukset kertovat meille, että kapteeni Moroni oli niin luja, että jos kaikki ihmiset olisivat hänen kaltaisiaan, "itse helvetin vallat" olisivat "iäksi järkkyneet".5 Muistakaa, että Moronin linnoitukset6 olivat avain hänen menestykseensä. Omien linnoituksienne luominen on avain teidän menestykseenne.

Yksi avainasemassa oleva linnoitus, jonka voitte rakentaa, on se, että päätätte nyt, ennen kuin kohtaatte kiusauksen, mihin vedätte rajan. Profeettamme opettaa, että jos päätämme nyt olla katsomatta sopimattomia ohjelmia ja sen sijaan menemme pois, "haaste on takanamme".7

Äskettäin lapsenlapseni Jennifer kutsuttiin muutamien koulukavereidensa kanssa päivälliselle ja elokuviin. Tytöt sopivat yhdessä elokuvasta, jota menisivät katsomaan, ja Jennifer oli hyvillä mielin mukana. Tyttö, joka lähti päivällisen jälkeen ostamaan elokuvaliput ryhmälle, palasi kuitenkin mukanaan liput eri elokuvaan kuin oli suunniteltu! Hän sanoi: "Tämä on tosi hyvä elokuva, ja se on kielletty meidän ikäisiltä."

Jennifer yllättyi eikä tahtonut uskoa, että tilanne oli muuttunut niin nopeasti. Mutta onneksi hän oli tehnyt päätöksen olla katsomatta kiellettyjä elokuvia jo ennen kuin hän joutui tähän tilanteeseen. Hän pystyi olemaan luja ja sanomaan ystävilleen: "Minä en voi mennä katsomaan sellaista elokuvaa. Vanhempani eivät hyväksyisi sitä." Tytöt vastasivat siihen: "Hei, tule vaan! Vanhempasi eivät saa koskaan tietää!" Tässä tilanteessa Jennifer jatkoi: "Oikeastaan sillä ei ole väliä, saavatko vanhempani tietää vai eivät. Minä en käy katsomassa kiellettyjä elokuvia!"

Jenniferin ystävät närkästyivät ja yrittävät saada hänet antamaan myöten. He väittivät hänen pilaavan kaiken. Kun Jennifer ei taipunut, he heittivät lipun ja vaihtorahat hänelle päin silmiä ja jättivät hänet yksin ja menivät katsomaan elokuvaa. Siitä tuli siis Jenniferille yksinäinen ilta ystävien torjumana. Mutta se oli suurenmoinen hetki hänelle ja perheellemme.8 Hän sai itseluottamusta, itsekunnioitusta ja hengellistä voimaa.9

Tietoinen hengellisen myrkkykäärmeen kanssa leikittely on kaksin verroin vaarallisempaa.10 Ne, jotka tekevät niin, tuovat mieleeni pienen pojan, jonka kuultiin rukoilevan: "Taivaallinen Isä, jos et voi tehdä minusta parempaa poikaa, niin älä ole huolissasi. Minulla on tosi hauskaa tällaisenakin."

Älkää olko kuin tuo lyhytnäköinen poika. Ne, jotka aikovat tehdä syntiä ajatellen voivansa tehdä parannuksen ennen kuin saavat temppelin pyhät liitot ja toimitukset, panevat alttiiksi hengellisen terveytensä. He huomaavat, että palaaminen oikealle polulle on tuskallista.

Kalkkarokäärmeen myrkystä kärsiville on olemassa tuskallinen parannuskeino. Käärmeenpureman kohtaan on välttämätöntä tehdä viilto terävällä veitsellä. Sitten jonkun täytyy puhdistaa myrkytetty veri haavasta. Usein täytyy jäädä sairaalaan. Vetoomukseni teille tänä iltana on välttää leikittelyä tuon kalkkarokäärmeen kanssa. On paljon parempi olla tekemättä syntiä.11

Edistyessään pappeudessa, suunnitellessaan lähetystyötä ja valmistautuessaan menemään temppeliin jotkut nuoret miehet huomaavat kärsivänsä käärmeenpuremista, jotka ovat myrkyttäneet heidän henkensä. Sukupuolisynnit kuuluvat kaikkein vahingollisimpiin.

Jos te tai joku, jonka tunnette, on saanut hengellisen myrkytyksen, on olemassa hengellinen käärmepakkaus. Sitä kutsutaan parannukseksi.12 Ja aivan kuin lääke maalliseen käärmeenpuremaan, se on mitä tehokkain, kun sitä käytetään nopeasti ja varhain. Se voi taistella jopa tappavimpia hengellisiä myrkkyjä vastaan. "Sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; hän siis kärsi kaikkien ihmisten vaivan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen tykönsä."13 Anteeksiantamuksen ihme on todellinen.14 Herra kunnioittaa parannuksentekoanne.15

Tärkeä askel parannuskeinon saamiseksi hengelliseen myrkkyyn on mennä polvillenne ja pyytää taivaalliselta Isältä anteeksiantoa.16 Rukoilkaa halua tehdä oikein. Rukoilkaa rohkeutta puhua vanhempienne kanssa ja piispan kanssa, jos se on tarpeen.17 Peloistanne huolimatta he rakastavat teitä edelleen. Teidän ei tarvitse tehdä tätä yksin. Vaikka parannuksen polku on vaikea, sitä ei tarvitse kulkea yksin. Vanhemmat ja johtajat voivat antaa arvokasta rohkaisua ja tukea.

Anteeksiannon voima ja sen tuoma vapaus ovat todellisia. Vapahtaja opetti: "Totuus tekee teistä vapaita."18 Ilo ja onni tulevat siitä, että elämme kuten Vapahtajamme eli.19 Hän on pyytänyt meitä pitämään ajatuksemme puhtaina.20 Hän on pyytänyt meitä säilyttämään itsekunnioituksemme. Hän on pyytänyt meitä vaikuttamaan hyvällä tavalla perheessämme ja ystäviemme keskuudessa. Meidän tulee rakastaa heitä ja kohottaa heitä kohti valkeutta. Hän sanoi: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne".21 Hän on luvannut meille auttaa meitä elämään mittapuidensa mukaan. Hän on sanonut: "Ottakaa minun ikeeni harteillenne. – – Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."22

Pappeusveljet, voitteko sitoutua kanssani tässä ja nyt jälleen kerran ottamaan Kristuksen nimen päällenne? Tämän pappeuden avulla, joka teillä on, voitteko nousta ja käyttää Jumalan voimaa puolustaaksenne vanhurskautta? Voitteko seisoa pyhissä paikoissa?23

Olemme hyväksyneet vastuun muokata elämämme Mestarin mukaisesti. Hän on antanut pappeuden ja jumalallisen ilmoituksen avaimet elävän profeettamme Gordon B. Hinckleyn haltuun. Hän neuvoo: "Pysykää kaukana pornografiasta."24 "Pyydän teitä hartaasti kitkemään sen pois elämästänne."25

Älkää salliko myrkyn koskettaa sieluanne, veljet. Muistakaa: "Sitä, joka on vanhurskas, Jumala armahtaa."26 Todistan tästä Herramme ja Mestarimme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

VIITTEET
1. Ks. LK 1:33, KH Moos. 8:17.
2. Jes. 5:20.
3. Ks. 2. Sam. 11; LK 132:39.
4. Ks. Al. 53:4, 7.
5. Al. 48:17.
6. Ks. Al. 53:4–5.
7. "Profeetan neuvoja nuorille ja rukous heidän puolestaan", Liahona, huhtikuu 2001, s. 33.
8. Ks. Gal. 5:16–21.
9. Ks. LK 121:45–46.
10. Ks. Moosia 27:10–11; Al. 1:15.
11. Ks. Luuk. 15:21.
12. Ks. Jes. 1:18.
13. LK 18:11.
14. Ks. Moosia 26:29.
15. Ks. 2. Ne. 9:23; 26:27.
16. Ks. Al. 34; 3. Ne. 18:29–32.
17. Ks. LK 64:7.
18. Joh. 8:32.
19. Ks. 2. Ne. 2:25; 9:18, Moosia 2:41; 4:3.
20. Ks. 13. uskonkappale.
21. Joh. 13:35.
22. Matt. 11:29–30.
23. Ks. LK 101:22.
24. "Miksi me teemme joitakin asioita, niin kuin teemme", Liahona, tammikuu 2000, s. 69.
25. "'Runsas on lastesi onni ja rauha'", Liahona, tammikuu 2001, s. 62.
26. 1. Ne. 17:35.
*
http://www.lds.org/conference/talk/display/0,5232,89-19-202-17,00.html
http://de.wikipedia.org/wiki/Pia_fraus
http://en.wikipedia.org/wiki/Pious_fraud
http://en.wikipedia.org/wiki/Library_of_Friedrich_Nietzsche
http://burkevector.com/01/snakes-are-rad/
http://www.theamericanhuman.com/2011/10/human-right-no-3-health-care-is-human.html

Moska-Päre paljastaa presidentinvaalien toistaiseksi pahimman loanheittotapauksen: 'Blogi-hakkeri iski Niinistön kampanjamainokseen'

1] Yläkuvassa a) perinteisiä 50-luvun oikeisto-konservatiivisia hetero-arvoja esittelevä pin-up-tyttö lobbaamassa naisten [ja tiettyjen yrittäjä-vähemmistöjen] edustajana Niinistön kampanjaa. Oi niitä/näitä aikoja! - 2] Keskellä Sauli itse sekä hänen b) talous-, ulko- ja sisäpoliittiset disipliininsä. Niiden sanoma on asiantuntevuudessaan vastaansanomatoni! - 3] Alla Kokoomuksen demareilta plagioima ja piratisoima vaalilaulu, jossa c) korostetaan talouspolitiikan lievän jyrkkyyden vastapainoksi Niinistön sosiaalisesti vastuullista arvojohtajuutta kansanpresidenttinä. Koskettavaa, ylevää, rehellistä! - 4] Youtube-videona kuulemme Niinistön vankimman tukialueen Uusimaan eli Kokoomuksen lobbaaman Guggenheim-matkailupörssi-maakunnan d) isänmaallista henkeä jopa valuuttakurssien läpi tihkuvan yhteishenkilaulun.

I
Sauli Niinistön Suomen kansaa yhdistävä arvojohtajuusviisu

1.
Nyt ukset auki on avattu, jotka Niinistön valtahan vie,
raha valta täällä on murrettu, on selvänä taistelon tie.
Nyt lippusi vaaliuurnalle vie, hyväks Niinistön anta’os äänesi sie;
uusi aika nyt luo, joka lapsilles onnea tuo.

2.
Sä kärsit nälkää ja kalvastuit, sinut huurteli puuttehen suot,
sinä värjyin kyynele lähteissä uit, ja tuskien maljoista juot.
Nyt lippusi vaaliuurnalle vie, näin tuskasi poista’os ponnella sie;
tämä voittohon vie, täm’ on oikea, tie

3.
Sä työmies kalvas ja poljettu, nosta selkäsi suoraksi nyt,
sinä kyllin oot kurjaksi sorrettu, oot kyllin sä nääntynyt.
Nyt lippusi vaaliuurnalle vie, oman onnesi hyväksi ponnista sie;
tämä voittohon vie, tämä sorretun onnen on tie.

4.
Sä nainen sorrossa murtunut, aika haavan syömmeesi piirs’,
sinun toivehes yöhön on hukkunut,. elo onnesi kauaksi siirs’.
Nyt lippusi vaaliuurnalle vie, nyt täytä mit vuosia kaipasit sie;
on ympäri yö, sitä poistaen taistele, lyö.

5.
Nyt miehet ja naiset te kalvenneet, on toimien hetkiä tää,
nyt kaikki mi täällä on kärsineeet, ajan mahtina rynnistäkää.
Veli, lippusi vaaliuurnalle vie, sisko Niinistön onneksi äänestä sie;
tämä voiton on tie, täm’ on Saulin ja sorretun tie!

II
http://www.youtube.com/watch?v=gpu4NB1WRsc
Uusmaalaisten laulu
*

http://www.voice.fi/uutiset/netissa-leviaa-virheellinen-presidenttiehdokkaiden-vastakkainasettelu--katso-kuva/8/34328

http://messukyla.sdp.fi/2011/03/11/vaalilaulu-vuodelta-1908-kannustaa-meita-huhtikuussa-uurnille/

Vain kuolema voi lunastaa ylevimmän ja kiihkeimmän rakkauden estäen sitä muuttumasta turhaksi intohimoksi eli kärsimykseksi - [?]

Ja he rakastivat toisiaan ikuisesti.

I
Päreen sitaatti [nro. 5] on jälleen Luis Buñuelin eletyn makuisista muistelmista Viimeinen henkäykseni.
*
[Kielimafia tarkensi osaa II - klo: 13.45]
*
Rakkautta, rakkauksia

Minua ihmetytti pitkään itsemurha, joka tapahtui Madridissa vuonna 1920 asuessani asuntolassa. Amaniel-nimisessä korttelissa opiskelija ja hänen kihlattuna ottivat itsensä hengiltä erään ravintolan puutarhassa.Tiedettiin heidän olevan intohimoisen rakastuneita toisiinsa. Heidän perheensä tunsivat toisensa ja olivat hyvissä väleissä. Nuorelle tytölle tehtiin ruumiinavaus ja havaittiin hänen olevan neitsyt.

Näennäisesti noiden kahden nuoren liitolle ei ollut mitään estettä [toisin kuin Romeon ja Julian tapauksessa/rr]. He olivat menossa naimisiin. Miksi siis kaksoisitsemurha? En pysty selvittämään salaisuutta. Mutta ehkäpä intohimoinen, ylevä rakkaus, joka saavuttaa roihunsa korkeimman liekin, ei kestä elämää. Sellainen rakkaus on liian suuri, liian voimakas elämälle. Vain kuolema voi ottaa sellaisen vastaan.
[....]
Luis Buñuel: Viimeinen henkäykseni [s, 181]

II
Robert Johnsonin blues-klassikko kertoo eron hetkestä eli siitä miten rakkaus [tai ainakin toive vastarakkaudesta] on nyt ohi, Jäljelle jää tyhjä tunne siitä, että kaikki oli lopulta vain turhaa touhua.

Johnsonin melankolinen päättyvän rakkauden [tai rakkauden toiveen] blues ja Buñuelin kuvaama rakastavaisten kaksois-itsemurha ovat rakkauden kaksi ääripäätä. Molemmat jättävät kuitenkin saman surullisen tunteen, joka vihjaa rakkauden ja ehkä koko elämän olevan turhaa intohimoa.

Huolimatta/johtuen [miten vain halutaankin tulkita] taipumuksesta nihilismiin saatamme yhä Buñuelin tavoin ajatella, että vain kaksois-itsemurhassa rakkauden voi sanoa säilyvän ikuisesti. Kaikkein ylevimmän intohimon [kuten minkään syvästi ihanteellisen tai aidosti viattoman] ei ole mahdollista kestää murtumatta tai kovettumatta tässä elämässä.
*
http://www.youtube.com/watch?v=SnsBlY4rKwM&feature=related
Robert Johnson - Love In Vain
*
And I followed her to the station
with a suitcase in my hand
And I followed her to the station
with a suitcase in my hand
Well, it's hard to tell, it's hard to tell
when all your love's in vain
All my love's in vain

When the train rolled up to the station
I looked her in the eye
When the train rolled up to the station
and I looked her in the eye

Well, I was lonesome, I felt so lonesome
and I could not help but cry
All my love's in vain

When the train, it left the station
with two lights on behind
When the train, it left the station
with two lights on behind

Well, the blue light was my blues
and the red light was my mind
All my love's in vain

Ou hou ou ou ou
hoo, Willie Mae
Oh oh oh oh oh hey
hoo, Willie Mae
Ou ou ou ou ou ou hee vee oh woe
All my love's in vain
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luis_Bu%C3%B1uel
http://en.wikipedia.org/wiki/Luis_Bu%C3%B1uel
http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Johnson
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Johnson
http://en.wikipedia.org/wiki/Love_in_Vain
http://www.myspace.com/crackersnaps

Vaali-Päre kysyy: Haavisto and Hakkarainen - too strange bedfellows?

ÄTSENÄÄ AAKKEP!
I
Päreteksti on kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin päreeseen Parajytky. Tuubivideon löysin Leevi Lehdon facebookista.
*
Ensimmäiset kunnon naurut tänä päivänä kirvoitti itse Puna-Tomi perse-analyyseineen.

Tomi said: 'Perseet (persujen kannattajat) äännestivät Väyrystä ei haavistoa. Kutinasi oli väärässä. Eikä prseitä ole kuin vaajat parikymmentä prosesnntia.'
*
Minua kuitenkin ihmetytti kaikkein eniten Justiinan [IM] väite:

'Haavisto kannattaa pitkälti samankaltaista arvomaailmaa kuin mitä monet Perussuomalaisetkin' [?]

Nationalistista populismia? Arvokonservatiivisuutta? Uskonnollisesti ja etnisesti valikoivaa suvaitsevaisuutta - esimerkiksi muslimi-maahanmuuttajien käännyttämistä kristinuskoon ja heidän erityisvalvontaansa? EU-vastaisuutta? Jne.

Vai onko nyt niin, että itsensä syrjityiksi kokevat tuulipukutaajamien persu-Taavit ja- Tiinat löytävätkin Suuren Idolivaalin toisella kierroksella itsensä yhteisestä sängystä kaltoin kohdellun homoväestön ja sateenkaari-anarkistien kanssa, joilla riittää loputtomiin valitettavaa naisten, lasten ja ylipäätään kaikenlaisten vähemmistöjen syrjinnästä?

Huolimatta siitä, että mitä ilmeisimmin kyseessä on persujen kokemus- tai samaistumis-fantasiasta syntynyt poliittinen ja psykologinen väärinkäsitys, niin ainakin se sopii erinomaisesti äänestystaktikoinnin mielikuva-perusteeksi juuri nyt.

Ja jos ymmärrän vähääkään Timo Soinin poliittisia tarkoitusperiä, niin hän saattaa Haavistoa kannattaessaan jopa valmistella avausta myös laajemman poliittisen kommunikaation mahdollisuuteen vaaleanpuna-vihreitten vastustajiensa kanssa, mikä taas merkitsisi demareitten ja kepulaisten muumioitumis- ja museoitumiskehityksen nopeutumista poliittisena voimana, mitä voinee pitää Soinin poliittisen toiminnan perimmäisenä päämääränä.

Samalla voitaisiin muistuttaa myös Kokoomusta vallan katoavuudesta ja monetaristisen manipuloinnin epäsuosiosta valitsemalla presidentiksi persujen tukemana patamustan Guggenheim-rahaporvarin ja potentiaalin Nato-lobbarin sijasta ulkopoliittisesti kokenut ja pätevästi vihreä diplomaatti.

Näin alkaa Suomen puoluepoliittinenkin kartta muuttua.

2
Haaviston luonteva avoimmuus homoutensa suhteen, asiallinen ja rauhallinen olemus sekä kansainvälisen diplomatian tuntemus herättävät minussa kunnioitusta.

Jos äänestän edes toisella kierroksella, äänestän Haavistoa, vaikka en henkilökohtaisesti pidä presidentti-instituutiota enää lainkaan tarpeellisena suomalaisessa nykydemokratiassa.

Kokoomuslaisen pääsy presidentiksi pitäisi kuitenkin estää, ja se on ehkä ainut syy, joka saisi minut vaaliuurnille tällä kertaa.

II
Julkkis-pellejä riittää mediassa pilvin pimein. Miksi alentaa todellista valtaa vailla oleva valtion päämies sellaiseksi? Joulupukki olkoon meidän nukke-presidenttimme. Eduskunta sen sijaan päättäköön maan todellisista ongelmista ja asioista.
 
III
http://www.youtube.com/watch?v=Og2NIwoDNKg
Hitler saa kuulla Väyrysen tipahtaneen toiselta kierrokselta. Miten Aatu näkee Pekan ja Saulin pärjäävän vastakkain?
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_2012
http://takkirauta.blogspot.com/2012/01/parajytky.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leevi_Lehto
http://pienipiiri.blogspot.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Haavisto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teuvo_Hakkarainen
http://www.hs.fi/politiikka/Teuvo+Hakkarainen+kiist%C3%A4%C3%A4+tukevansa+Haavistoa/a1305554037793
http://pienipiiri.blogspot.com/

Yhteiskunnalliset instituutiomme [lastentarhoista yliopistoihin] ovat toistensa kanssa kilpailevia, tutkimusstrategioita tekeviä sotakoneita tiedon ja totuuksien kilpailumarkkinoilla

Taloussubjektien strategia-kasvatus alkaa varhain. Päiväkodissa luetaan tulevan kesän toimintasuunnitelmaa.

I
Yhteiskunnalliset instituutiomme ovat intressien hallinnoimisen [klassinen liberalismi] sijasta muuttuneet uusliberalistisen kilpailu- ja sotapelin kaltaisiksi. Suvaitsevaistomme eli [vaalean]punavihreät liberaalit eivät poliittisesta naiviudestaan johtuen pysty estämään tämän megatrendin etenemistä eikä nationalistisilla arvokonservatiiveilla [Persut ja esim. Takkirauta] puolestaan ole siihen viime kädessä aatteellista halua, vaikka he kapitalismia kritisoivatkin [RR].

II
Päreen sitaatti on Markku Koivusalon Michel Foucault'a käsittelevästä artikkelista 'Dispositiivi eli valta strategisena kykyjen verkostona' monitieteisestä aikauslehdestä Tiede ja Edistys [3/11].
*
Lopuksi: Kilpailukyvyn tahtotilat ja vallan strategiat verkostotaloudessa

[Te ette ole nähneet vielä mitään, prosessin suuntaa ei voi kääntää/Anti-Oidipus (Deleuze, Guattari)]

Toisin kuin yleisesti luullaan, Foucault'n oma filosofinen tiedontahto suuntautui juuri totuuden kysymyksen tutkimukseen, mutta pyrkimättä etsimään totuuksien universaaleja ehtoja hän oli kiinnostunut erityisesti ihmistä koskevien historiallisten touuksien historiallisista ehdoista ja vaikutuksista.

Seurattaessa dispositiivi-käsitteen toimintaa Foucault'n tiedontahdossa sen huomataan ilmaantuneen Foucault'n ajatteluun 70-luvulla, kun hän pyrki tuomaan valtasuhteitten dynamiikan muutokset osaksi länsimaisen tiedon analyysia ja muodostamaan näkemystä strategisesta tiedontahdosta.

Käsitteen oman strategisen aseman huomataan vastaavasti muuttuneen Foucault'n tiedontahdossa, samalla kun tuon tiedontahdon varsinainen aktuaalisesta ongelmasta lähtevä strateginen kohde koki muutoksia. Sitä ohjaava perusnäkemys tieto-vallan verkostoista taas ammensi sekä aikauden yleisestä pyrkimyksestä siirtyä rakenteen analyysista verkostollisen analyysiin että myös uusista yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan verkostollisista organisaatioista.

Nykyään verkostollisista malleista on tullut keskeisiä kaikessa yhteiskuntatieteellisessä analyysissa ja 70-luvun vasemmistoradikaalien vaihtoehtoisista ja transversaaleista verkostollisista ryhmäprojekteista yleisiä verkostotalouden työn organisoitumisen muotoja. Myös valtaa tutkitaan yhä enemmän verkostollisesti valta-asemien ja toimijoiden suhdeverkkoja kartoittaen.

Mutta samalla kun lähes kaikissa yhteiskunnallisissa valtatutkimuksissa viitataan ainakin 'teoriassa' Foucault'n valta-analyysiin, niin edelleen on harvinaista nähdä Foucault'n tapaan yhteiskunnalliset suhteet itsessään strategisina ja hallinnollisina valtaverkostoina. Tämä siitä huolimatta, että juuri strateginen valta-tieto-näkemys on saanut yhteiskunnassamme hegemonisen aseman ja pyrkinyt kattamaan sen kokonaisuudessaan.

'Pseudo-militaristinen' sanasto, jota Foucault halusi vuonna 1973 kokeilla tieto-valta-suhteitten analyysiin ja jonka hän sittemmin hylkäsi, on asettunut nykyään eksplisiittiseksi yleisen yhteiskunnallisen toiminnan ja tiedon ja totuuden tuotannon ohjaajaksi. Foucault juonsi strategisen valtanäkemyksen uuden ajan kilpailuvaltioiden sisäistämistä sodankäynnin strategisista suhteista, mutta rupesi painottamaan hallinnallisuuden suhteita siirryttyään tutkimaan liberalistista vallankäyttöä.

Tunnetusti klassinen liberalismi hyökkäsikin valtasuhteiden sotaisaa järjestystä vastaan markkinoimalla rauhanomaisten vaihtosuhteiden mallia ja asetti samalla intressit kesyttämään intohimoja. Uusliberalistinen kilpailumarkkinoiden idea ja liiketaloudellinen strategia-ajattelu ovat kuitenkin tuoneet strategisen valtanäkemyksen takaisin hallintoon ja levittäneet sen lopulta koko yhteiskuntaan.

Yliopistoista lastentarhoihin toimintasuunnitelmat ovat nykyään avoisesti strategioita, eikä tässä ole kyse pelkästään viattomasta metaforasta tai militaristiset merkityksensä kadottaneen termin käyttämisestä rauhanomaisessa merkityksessä vaan tiedon ja toiminnan hyvin konkreettisesta liittämisestä juuri strategiseen vallankäytön muotoon ja sen vaatimiin organisaatio- ja johtajuusnäkemyksiin.

70-luvulla nietzscheläinen tutkimushypoteesi valtaintressien ohjaamasta tiedosta, aristoteelisen neutraalin tiedontahdon sijaan, nähtiin vielä radikaalina. Nykyään kaikilta korkeakouluilta ja tutkimuslaitoksilta, siis korkeimman tieteellisen totuuden tuottamisen paikoilta, vaaditaan valta-tieto-strategioita ohjaamaan niiden toimintaa tieto-valta-dispositiiveina ja määrittämään sen tiedontuotannon intressejä, jossa aikamme tieteelliset totuudet ilmaantuvat.

Yliopistot eivät ole enää edes 'ideologiassaan' yleiseen ja yhtäläiseen universaalin älyn verkostoon osallistuvia tutkimus- ja opetuslaitoksia. Ne ovat toistensa kanssa kilpailevia, tutkimusstrategioita tekeviä sotakoneita tiedon ja totuuksien kilpailumarkkinoilla.

70-luvun alussa Foucault'n ajatus vallasta tiedon ja touuden tuottajana tuntui kriittiseltä, vallan käytännöt 'paljastavalta' tutkimuskysymykseltä, nykyään ainoastaan avoimesti vahvojen valtastrategioiden nähdään tuottavan 'tuottavaa' tietoa ja totuuksia. - [Eikä kyse ole vain Foucault'n tutkimista tiedolliselta asemaltaan epävakaista ihmistieteistä vaan myös kaikkein 'kovimmista' luonnontieteistä].

Foucault'n mukaan seksuaalisuuden dispositiivien lukuisissa strategioissa sukupuolihalu ei viitannut enää vain tiettyihin seksuaalisiin tekoihin vaan muuttui kaikkialla läsnä olevaksi mystiseksi ja aina pakenevaksi voimaksi. Jos lukee tämän päivän suomalaisia tieto-valta-strategioita, näyttää siltä, että kilpailukyvyllä on tuo sama asema.

Se ei viittaa enää vain vientiteollisuuden tiettyihin toimiin tai tekoihin, vaan siitä on tullut mystinen voima, energia, kyky, joka ilmenee kaikkialla ja kaikissa yhteiskunnan toimissa ja jota yritetään mitata erilaisilla hullunkurisilla mittareilla, aivan kuin Wilhelm Reich seksuaalienergiaa aikoinaan. Sen tähden vaaditaan kansallista tahtotilaa [strategista intentiota], johtajuutta ja itsensä toteuttamista.

Se on jotakin jatkuvasti kaikissa toimissa läsnäolevaa ja kuitenkin samalla jatkuvasti vaarassa karata käsistämme. Sen torjuminen olisi katastrofaalista koko yhteiskuntaruumiin ja kansantalouden terveydelle. Kuten valtiovarainministerin asettama julkistoimijoiden käytöksen uusi itsehallinnan käsikirja kiteyttää: 'Kilpailukykymme meidän on uusittava, joka päivä.' - [Ministry of Finance, 2006, 6].

[Kappalejako RR]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://blogs.helsinki.fi/mkoivusa/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede_%26_edistys
http://celearning.ph/index.php/news/3-news/173-depeds-eight-week-kindergarten-summer-program-ksp-to-start-this-april-11

Haaste Humen giljotiinille: rasismi eli kun tosiasiat ovat niinkuin niiden ei pitäisi olla

Pitäisikö valkoisen pojan rasistinen käyttäytyminen hyväksyä, koska se on tosiasia ja koska tosiasioista [eli ei-moraalisista faktoista] ei Humen lain mukaan voi päätellä, että asiat voisivat olla moraalisesti toisin? - - Mutta se, joka hyväksyy pojan käytöksen tosiasiana, josta ei voi johtaa muunlaista käyttäytymistä, itse asiassa hyväksyy rasismin ylipäätään humelaisen logiikan nimissä. Logiikka ei siis ole pelkästään neutraali päättelyn väline vaan myös vallankäytön strategia.

I
Racism is rooted in the historical development of capitalism as a world system. It has proved through several centuries to be a useful and flexible tool for the possessing classes. It justified the brutal wars of conquest and genocide, which established the European colonial empires. It rationalized the slave trade, which produced the primitive accumulation of capital necessary for the industrial revolution.

Today racism in its various guises remains an important ideological mainstay for the capitalist elites, providing a rationale for the barbaric oppression of minorities. Racism "explains," for example, why black people in America fail to get a piece of the "American Dream" one generation after another. It can be used to "explain" why Japanese capitalism has been much more successful than its European and North American rivals. The arguments offered by racists, whether the psychotic ravings of a lumpenized skinhead or the "objective," pseudo-scientific scholarship of a Harvard professor, seek to direct popular anger away from the workings of an irrational and decaying capitalist system to some group of "outsiders."

II
Kommentti Ironmistressin kommenttiin hänen päreessään Työnhaun markkina-arvoteoria.

1
RR: 'Niinpä juuri sofistikoitunut rasismi on truismi, jonka myös IM tahtoen tai tahtomattaan hyväksyy ihmisen 'lajityypillisenä käyttäytymisenä'.'

IM: 'RR, rasismi on ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä. Se on yksi syy, miksi ihminen on pohjimmiltaan paha. Mutta muistanet jälleen Humen giljotiinin. Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä miten niiden tulisi olla.'
*
Onko rasismi olemassa de facto vai de jure? Toisin sanoen kausaalis-tosiallisesti vai loogis-määritelmällisesti?

Jos se on de facto [ja 'rehellinen' rasisti olettaa, että se on de facto], niin ihmettelen, mihin oikein tarvitsemme silloin Humen giljotiinia? Muistuttamaan siitä, ettemme voi loogisesti päätellä, että rasismi ei ole lajityypillistä käyttäytymistä - vai mitä? Hahhah.

Minä sen sijaan olen sitä mieltä, että rasismia on [loogis-määritelmällisesti] aina silloin, kun rasistinen taipumus hyväksytään joko välittömänä ja suorana apartheidina tai se päinvastoin pyritään peittelemään/mystifioimaan jollain eufemistisella ja pragmaattisella mutta todellisuudessa taktisesti tai jopa strategisesti eriarvoistavalla käytännöllä.

Väitän myös, että eläimellis-petomainen käyttäytyminen muuttuu ihmisessä rasismiksi jo/vasta sinä hetkenä, kun hän tiedostaa [loogisen etäisyydenoton eli reflektion kautta], että esim. rodullinen eriarvoistaminen on väärin. Mikäli ihminen ei sitä tajua, hän on psykopaatti [mikä merkitsee, että hän ei kuulu ihmiskuntaan vaan pikemminkin villieläimiin, joskaan en halua enkä voi syyttää 'oikeita' eläimiä rasismista].

Näin ollen rasismi ei minun mielestäni ole luonnollisesti/positiivisesti olemassaolevaa käyttäytymistä vaan älyllistä ja moraalista epärehellisyyttä, jota voi tietoisesti yrittää välttää, mikäli haluaa ja älyää. - Monet eivät tietenkään halua ja vielä useammat eivät älyä.

Silti rasismi ei ole ihmiselle lajityypillistä. Se ei ole lajityypillistä millekään lajille. Eläimillä ei ole tietoisuutta ja moraalia tajuta 'rasismiaan', joka ei ole rasismia vaan vaistonvaraista käyttäytymistä. Ihmisellä taas on tietoinen moraali, joka kieltää häntä käyttämästä toista ihmistä yksinomaan välineenä johonkin itsekkääseen päämäärään.

Mutta jos näin tapahtuu systemaattisesti kuten kapitalismissa, voimme pitää nimenomaan vapaata markkinataloutta systeeminä, joka toimii kysynnän ja tarjonnan riskirahanpesu-johdannaisilla manipuloituun peliin sekä liberaaliin demokratiaan ja vapauden savuverhoon kätkettyjen kannustimien varassa, jotka semanttisista eufemismeistaan riisuttuna osoittautuvat rasistisiksi.

Mutta kaikki ihmiset eivät ole kapitalisteja eivätkä siten myöskään [piilo]rasisteja. Lajityypillisyys-oletus haihtuu tässäkin mielessä ilmaan kuin höyry.

2
Kertaus

Olennaista tässä on tajuta, että jos tiedostamme rasismimme, emme enää ole rasisteja ainakaan bona fide ja hyvällä omallatunnolla vaan pahuuttamme eli toimien parempaa tietoamme ja ymmärrystämme vastaan. Mikäli taas emme tiedosta rasismiamme, emme voi olla rasisteja, koska emme kuulu ihmislajiin lainkaan.

Kun siis tiedostamme rasistiseksi ymmärtämämme taipumuksen itsessämme, olemme aina jo [ainakin karkeasti] arvottaneet tietyntyyppiset asenteet ja käytöksen moraalisesti oikeana tai vääränä käyttäytymisenä. Tämän jälkeen me emme enää pysty oikeuttamaan rasistista käyttäytymistä de facto lajityypillisyytenä vaan joko hyväksymme sen huolimatta sen moraalisesta paheksuttavuudesta tai yritämme kätkeä sen etenkin demokraattisiin vapausoikeuksiin ja kapitalismin 'lainalaisuuksiin'.

3
Humen lailla ei ole tässä asiassa psykologisia käyttäytymistaipumuksia selventävää käyttöä. Päinvastoin - se tekee praktisesti johdonmukaisen päättelyn mahdottomaksi loogis-käsitteellisesti dogmaattisella dikotomiallaan muka objektiiviseen tosiasiamaailmaan [deskriptiivisyys] ja muka subjektiiviseen pitämisen maailmaan [preskriptiivisyys]. Päättely loppuu kuin seinään, minkä vuoksi tosiasioitten ja pitämislauseitten kategorinen erottaminen toisistaan jopa ylläpitää rasistisia käytäntöjä kuten kuvatekstisssä osoitetaan.

III
http://www.youtube.com/watch?v=2dcYrG6CRi4&feature=related
Hullujussi - Bingo bango bongo
.....
Nykyään tällaista biisiä ei voisi enää tehdä, mikä viestii siitä, ettei suvaitsevaisuus suinkaan lisää huumorintajua vaan pikemminkin asettaa sille tiukkoja rajoituksia poliittisen korrektiuden nimissä.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Hume
http://www.bolshevik.org/1917/no12/no12capitalismandracism.html
http://takkirauta.blogspot.com/2012/01/tyonhaun-markkina-arvoteoria.html
http://endofcapitalism.com/about/2-what-is-capitalism/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hullujussi
http://en.wikipedia.org/wiki/Civilization_(song)

Buñuel ja sisällissota

Robert Capa: The Falling Soldier - - Tasavaltalainen sotilas kuolee konekiväärin luoteihin - - ['komea' kuva, mutta onko se taidetta vai 'pelkkä' dokumentti?]
*
From 1936 to 1939 Robert Capa photographed the horrors the Spanish Civil War. In 1936, he became known across the globe for a photo he took on the Cordoba Front of a Loyalist Militiaman who had just been shot and was in the act of falling to his death. Because of his proximity to the victim and the timing of the capture, there was a long controversy about the authenticity of this photograph. Historians eventually succeeded in identifying the dead soldier as Federico Borrell García and proved it authentic. This is the best-known picture of the Spanish civil war.

I
Päre koostuu pääosin sitaatista [nro. 4], joka löytyy Luis Buñuelin muistelmateoksesta Viimeinen henkäykseni. 
*
Olisikohan vasemmistolla jotain opittavaa Buñuelin kokemuksista ja muistoista Espanjan sisällissodan ajalta? Luulisin että paljonkin, mutta samalla arvelen, ettei vasemmisto koskaan opi, sillä sen aatteellinen perusta ei ole perimmältään joustava, pragmaattinen ja strateginen kuten liberalismilla vaan ristiriitainen ja pirstoutunut sekoitus anarkistis-dogmaattista ideologiaa - toisin sanoen ihanteellisuutta, joka toimii samalla tavoin kuin kaikki [myös tieteellisesti perustellut] vakaumukset, jotka perustuvat utopiaan ja [oikeudenmukaisuus-] uskoon. Oikeistoliberalismin todellisuus- ja vapauskäsitys sen sijaan toimii kaupan ja vapaan markkinatalouden analogiaan perustuen, jossa myös ihmisen [taloussubjektin] arvo mitataan de facto rahassa. - [Tätä problematiikkaa on syytä pohtia myöhemmin - jälleen kerran].

II
Espanjan sota

[.....]
Tutustuin samoihin aikoihin Santiago Carrilloon, joka oli silloin kaiketi Yhdistyneen sosialistisen nuorison sihteeri. Juuri ennen sotaa olin antanut pari kolme revolveriani alapuolellani työskenteleville painotyöläisille. Nyt olin aseettomana kaupungissa [Madrid], jossa ammuttiin joka puolella. Menin Carrillon luo ja pyysin häneltä asetta. Hän avasi tyhjän laatikkonsa ja sanoi: ' Ei ole enää'.

Lopulta kuitenkin sain aseen. Olin pian sen jälkeen eräänä päivänä ystävieni kanssa Plaza de la Indipendencialla, kun ammunta alkoi. Laukauksia tuli katoilta, ikkunoista kaduilta; kaikki oli täydellistä sekasortoa. Minä seisoin puun takana aseineni, hyödyttömänä, enkä tiennyt, ketä olisi pitänyt ampua. Miksi siis pitäisin asetta? Annoin sen pois.

Kolme ensimmäistä kuukautta olivat pahimmat. Minua järkytti kaamea holtittomuus, samoin useimpia ystäviäni. Olin toivonut palavasti kumousta, nykyisen järjestyksen kaatamista. Äkkiä olin keskellä tulivuorta, aloin pelätä. Jotkut teot vaikuttivat mielestäni järjettömiltä ja suuremmoisilta, niinkuin esimerkiksi se, kun työläiset pakkautuivat eräänä päivänä kuorma-autoon, ajoivat noin kahdenkymmenen kilometrin päähän Madridista etelään, jossa sijaitsi Jeesuksen Pyhän Sydämen monumentti, muodostivat teloitusryhmän ja ampuivat hajalle korkean Kristuspatsaan.

Sen sijaan inhosin summittaisia teloituksia, ryöstämistä, kaikkinaista mielivaltaa. Kansa nousi, otti vallan, ja heti ilmaantui eripuraisuutta. Varsinainen sota unohtui välienselvittelyjen takia, vaikka juuri sodan olisi pitänyt olla ainoa tärkeä asia.

Kävin joka ilta vallankumouksellisten kirjailijoiden kokouksessa, jossa tapasin useimmat ystäväni, kuten Albertin, Bergaminin, kuuluisan lehtimiehen Corpus Vargan ja Jumalaan uskovan runoilijan Altolaguirren. Altolaguirre tuotti muutamia vuosia myöhemmin Meksikossa elokuvan Subida al cielo [Nousu taivaaseen]. Hän kuoli Espanjassa auto-onnettomuudessa.

Olimme usein napit vastakkain. Loputtomien, usein kiihkeiden keskustelujen teemana pyöri: välitön toimintako vai järjestäytyminen? Minun mielessäni törmäsivät vastakkain teoreettinen, tunteellinen viehtymys epäjärjestykseen sekä järjestyksen ja rauhan perustarve. Illastin pari kolme kertaa Malraux'n kanssa. Elimme keskellä kuolemaa ja taistelua, mutta sommittelimme teorioita.

Franco eteni koko ajan. Jotkut kaupungit ja kylät pysyivät uskollisina tasavallalle, mutta toiset antautuivat Francolle ilman taistelua. Fasistinen ote kiristyi kaikkialla selvästi, säälimättömästi. Vapaamielisyyden viimeinenkin häivähdys muserrettiin heti. Me puolestamme haaskasimme aikaamme ja anrkistit jahtasivat pappeja sen sijaan, että olisimme järjestäytyneet keinolla millä hyvänsä, mahdollisimman nopeasti, sillä oli ilmiselvää, että edessä oli taistelu elämästä ja kuolemasta.

Taloudenhoitajattareni sanoi minulle eräänä päivänä: 'Tulkaa katsomaan, kadulla makaa kuoliaaksi ammuttu pappi.' Olin ollut kirkkoa vastaan jo lapsuudestani lähtien ja olin yhä vieläkin, mutten millään muotoa hyväksynyt tätä murhaamista.

Papitkin ottivat osaa taisteluun. He tarttuivat aseisiin niinkuin kaikki muutkin. Jotkut ampuivat kellotorneistaan, eräs dominkaani käytti jopa konekivääriä. Jotkut papit asettuivat tasavaltalaisten puolelle, mutta suurin osa oli selvästi fasistisia. Sota oli totaalinen. Keskellä taistelun tuoksinaa oli mahdotonta pysyä puolueettomana tai kuulua Kolmanteen Espanjaan, josta jotkut hämärästi haaveilivat.

Minä pelkäsin joinain päivinä. Omistin porvarillisen huoneiston. Ihmettelin joskus itsekseni, mitä mahtaisi tapahtua, jos hallitsematon iskujoukko tunkeutuisi keskellä yötä luokseni viedäkseen minut 'kävelylle'. Miten voisin panna vastaan? Mitä sanoisin heille?

Fasistinen puoli syyllistyi jatkuvasti julmuuksiin. Tasavaltalaiset tyytyivät yleensä ampumaan, mutta kapinalliset osoittivat joskus hallitsevansa myös pitkälle hiottuja kidutusmenetelmiä. Esimerkiksi Bajadozissa punaiset heitettiin areenalle ja tapettiin härkätaistelun sääntöjen mukaisesti.

Tuhansia tarinoita kerrottiin. Muistan eräänkin: ollessaan menossa jumalanpalvelukseen kappeliinsa Madridin luostarin nunnat pysähtyivät Jeesusta sylissään pitelevän Neitsyt Marian patsaan edessä. Abbedissa irrotti vasaran ja saksien avulla lapsen äitinsä sylistä, otti lapsen kainaloonsa ja sanoi Neitsyelle: 'Saat lapsesi takaisin, kun olemme voittaneet sodan.'

Nunnat ovat varmaankin palauttaneet Jeesuslapsen.

Tasavaltalaisten leirissä alkoi ilmetä vakavia erimielisyyksiä. Kommunistit ja sosialistit tahtoivat ennenkaikkea voittaa sodan, tehdä kaikkensa voiton hyväksi. Anarkistit puolestaan katsoivat olevansa jo voiton puolella ja hahmottelivat ihanneyhteiskuntaansa.

Ammattiyhdistysliikkeen lehden toimittaja Gil Bel sopi eräänä päivänä tapaamisesta kanssani Cafe Castillassa ja sanoi minulle:

'Olemme perustaneet anarkistien siirtolan Torrelodonesiin. Ainakin parikymmentä taloa on jo vallattu. Sinun pitäisi ottaa yksi niistä hoitoosi.'

Olin hyvin hämmästynyt. Talot kuuluivat ensinnäkin pois ajetuille, ammutuille tai paossa oleville henkilöille. Toiseksi Torrelodones sijaitsi Guadarraman vuoriston kupeella, vain muutaman kilometrin päässä fasistien linjoista, tykin ampumaetäisyydellä, ja anarkistit vain suunnittelivat kaikessa rauhassa utopiaansa!

Eräänä toisen päivänä lounastin ravintolassa muusikko Remachan kanssa. Isännän poika oli haavoittunut vakavasti taistelussa francolaisia vastaan Guadarraman vuoristossa. Sisään asteli melkoinen joukko aseistettuja anarkisteja, jotka tervehtivät kaikkia ja pyysivät sitten heti perään isännältä viinipulloja. En pystynyt hillitsemään raivoani. Sanoin heille, että heidän pitäisi olla vuoristossa taistelemassa eikä tyhjentämässä kunnon isännän viinikellareita, kun tämän poika oli lisäksi kuolemaisillaan.

He kuuntelivat minua vastaamatta, lähtivät sitten pois, mutta ottivat kuitenkin pulloja mukaansa. He tosin antoivat vastineeksi 'kuponkeja', jotka olivat lähinnä mitättömia paperinpalasia.

Kokonaisia anarkistijoukkoja tuli koko ajan Guadarraman vuorilta, jossa taistelu riehui, tyhjentämään hotellien viinikellareita. Heidän esimerkkinsä ajoi meitä lähinnä kommunistein suuntaan.

Kommunisteja oli aluksi hyvän vähän, mutta heidän määränsä kasvoi viikko viikolta. He olivat järjestäytyneitä ja kurinalaisia., minusta he olivat - ja olen samaa vieläkin - moitteettomia. He keskittivät voimavaransa sodankäyntiin. On surullista mutta tarpeellista sanoa, että anarkistit vihasivat heitä ehkä vieläkin enemmän kuin fasisteja.

Viha oli alkanut muutamia vuosia ennen sotaa. Vuonna 1935 Espanjan Anarkistien Liitto järjesti hyvin kovaotteisen yleislakon rakennustyöläisten parissa. Kommunistien valtuuskunta meni anarkistien luo ja sanoi lakon pääpomolle:

'Joukossanne on kolme poliisin ilmiantajaa.'

He mainitsivat nimet. Mutta anarkistit vastasivat kiivaasti valtuuskunnan jäsenille:

'No entäs sitten? Kyllä me sen tiesimme! Meistä poliisin ilmiantajat ovat parempia kuin kommunistit!'

Teoreettisesti tunsin sympatiaa anarkisteja kohtaan, mutta en voinut sietää heidän sattumanvaraista, yllättävää käytöstään ja fanatismiaan.

Joskus insinöörin titteli tai yliopistollinen oppiarvo riitti syyksi siihen, että henkilö vietiin Casa Campolle [vangiksi ja/tai ammuttavaksi/rr]. Fasistien lähestyessä Madridia tasavaltalainen hallitus päätti siirtyä Barcelonaan. Silloin anarkistit rakensivat tiesulun ainoalle vapaalle tielle lähelle Cuencaa. Barcelonassa anarkistit tappoivat metallitehtaan johtajat ja insinöörit osoittaakseen, että tehdas saattoi toimia täysin työläisten varassa. Tämä oli vain yksi esimerkki monien joukossa. Anarkistit rakensivat panssarivaunun ja näyttivät sitä ylpeänä Neuvostoliiton edustajalle. Tämä pyysi parabellumin ja ampui vaivatta panssarivaunun hajalle.

Kerrotaan vielä, että pieni anarkistiryhmä olisi ollut vastuussa kuuluisan Darrutin kuolemasta - mutta tapahtumasta kuulee myös muunlaisia versioita. Durrutiin osui luoti hänen laskeutuessaan autosta Princesakadulla, kun hän oli menossa auttamaan piiritettyä yliopistokaupunginosaa. Kurittomat anarkistit eivät voineet antaa anteeksi Durrutille sitä kurinalaisuutta, jonka hän oli onnistunut iskostamaan omiin joukkoihinsa.

Parasta oli varoa myös trotskilaisen ryhmän sattumanvaraisia tekoja. Tämä ryhmä, johon anarkistit olivat liittyneet, pystytti jopa katuesteitä Barcelonassa tasavaltalaisten armeijaa vastaan.

Ystäväni, kirjailija Claudio de Torre asui yksittäisessa talossa vähän matkan päässä Madridista. Olin antanut hänelle häälahjaksi Max Ernstin taulun. Hänen isoisänsä oli ollut vapaamuurari, mikä oli fasistien mielestä hirvittävintä maailmassa. Vapaamuurareja vihattiin yhtä paljon kuin kommmunisteja.

Claudiolla oli hyvin arvossa pidetty keittäjätär, tämän sulhanen taisteli anarkistien joukoissa. Menin eräänä päivänä Claudion luo lounaalle. Silloin tuli äkkiä vastaani trotskilaisten auto keskellä maaseutua. Se oli helppo tunnistaa suuresta maalatusta iskulauseestaan. Minä hermostuin, sillä mukanani oli vain sosialistisia ja kommunistisia asiakirjoja, joilla ei ollut minkäänlaista arvoa trotskilaisten silmissä. Auto pysähtyi, kuljettaja kysyi minulta tietä ja sitten he jatkoivat matkaansa. Minä huokaisin helpotuksesta.

Toistan vielä, että kirjoitan tässä vain henkilökohtaisia vaikutelmiani, mutta luulen niiden vastaavan monen vasemmistolaisen kokemuksia. Epävarmuus ja sekasorto, joita sisäiset taistelumme ja erimielisyytemme vain pahensivat, vallitsivat kaikkialla, vaikka fasistinen uhka vaani ovellamme.

Näin silmieni edessä vanhan unelmani toteutuneen, mutta se teki minut vain surulliseksi.

[.....]
Vuonna 1936 Espanjan kansa puhui ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Kansa hyökkäsi vaistomaisesti ensin kirkon ja suurten maanomistajien kimppuun. Kansa poltti kirkkoja tai luostareita ja murhasi pappeja, molemmat olivat sen ikivanhoja vihollisia.

Fasistien puolella rikoksia tekivät rikkaammat, sivistyneemmät espanjalaiset. He murhasivat lukemattomia, usein vääriä henkilöitä kammottavan kylmäverisesti.

Siksi saatan sanoa nyt melko tyynesti, että pohjimmiltaan kansa on jalomielisempää. Syyt kansan kapinaan olivat ilmiselvät. Sodan ensimmäisten kuukausien aikana tasavaltalaisten kiihkeys vähän kauhistutti minua, mutta melko pian, 1936 marraskuusta lähtien, laillinen järjestys palasí ja summittaiset teloitukset loppuivat.

Olen ollut koko elämäni hyvin järkyttynyt kuuluisasta valokuvasta, jossa korkeat kirkonmiehet seisovat koristelluissa, pyhissä kaavuissaan Santiago de Compostelan katedraalin edessä upseerien vierellä ja tekevät fasistitervehdyksen. Jumala ja isänmaa seisovat siinä rinta rinnan. Ne toivat meille vain ahdistusta ja verta.

En ole koskaan ollut Francon fanaattinen vastustaja. Minusta hän ei edustanut pirua itseään, Luulenpa jopa, että hän esti heikon Espanjan sortumasta natsien käsiin. Mitä häneen itseensä tulee, mielipiteeni ei myöskään ole aivan yksiselitteinen.

Väkivallattoman nihilismin näkökulmastani toisen puolen, siis francolaisten, vaurauden ja kulttuurin avulla olisi pitänyt rajoittaa kauhua. Mutta niin ei suinkaan tapahtunut, päinvastoin. Siksi, istuessani tässä yksin dry-martinini kanssa, en voi olla epäilemättä rahan ja kulttuurin hyvää tekevää vaikutusta.

Luis Buñuel: Viimeinen henkäykseni [s, 190-196, 210-211]
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Luis_Bu%C3%B1uel
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luis_Bu%C3%B1uel
http://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjan_sis%C3%A4llissota
http://en.wikipedia.org/wiki/Spanish_Civil_War
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Capa
http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Capa
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Falling_Soldier
http://fi.wikipedia.org/wiki/Santiago_Carrillo
http://en.wikipedia.org/wiki/Santiago_Carrillo
http://en.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Malraux
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Malraux
http://www.thefewgoodmen.com/thefgmforum/showthread.php?157-The-Spanish-Civil-War-1936-1939

Portto Neitsyt Mariana eli esteettinen vaikutelma, jonka merkitystä rumuus ja kauneus tai hyvyys, huonous ja pahuus eivät riitä selittämään eivätkä kuvaamaan

Death of the Virgin [Caravaggio]
*
Caravaggio's painting is the last major Catholic work of art in which Mary is clearly dead. Her feet are swollen, and no cloud of cherubs ferries her heavenward as depicted less than a decade before by Annibale Carracci (see Assumption of the Virgin (Carracci)) for Cerasi Chapel. He does not depict an assumption but her death, arm drooping to the earth. The figure, like that in nearly all Renaissance and Baroque Assumptions, looks much younger than a woman some 50 or more years old; medieval depictions of the death were often more realistic in this respect. Contemporaries accused Caravaggio of modelling a mistress/prostitute as the Virgin.
*
[Kielimafian tarkennuksia 18.1]
*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommentteihin edellisessä päreessäni Ihmisnahkalamppu ja teloituksen estetiikka. 

1
IM: 'Caravaggion töitä leimaa ilmiömäinen taituruus, tekninen osaaminen ja aivan uudet taidot, kuten perspektiivi'.
.....
RR: 'Jos sinä olisit ollut konservatiivinen kardinaali, olisit tuominnut Caravaggion jyrkästi'
.....
IM: 'Ei suinkaan. Ruukinmatruuna olisi tuominnut hänet jyrkästi, jos "taideteos" olisi ollut purkillinen ulostetta alttarilla.'
*
Asetat kysymyksesi taiteen arvosta [ja vastaavasti historian mielestä] koko ajan sellaiseen [kapean subjektiiviseen] näkökulmaan, joka vie sinut vain yhteen suuntaan - omaan konservatiiviseen olohuoneeseesi. Samalla yrität objektiivisesti arvottaa hyvän taiteen redusoimalla sen käytettyihin teknisiin hienouksiin - ikäänkuin taideteoksen tekninen toteutus ja sen muotoon liittyvät seikat voisivat riittävästi selittää taideteoksen vaikutusta ja arvoa samassa mielessä kuin mopo on selitettävissä osiensa summana.

Mutta nyt ei ole kysymys pelkästä tekniikasta vaan [kuten itse sanot] nimenomaan 'purkista ulostetta' katolisen kirkon seinällä - toisin sanoen Caravaggion miltei inhorealistisesta naturalismista, joka kerta kaikkiaan soti katolisen kirkon esteettis-teologisia näkemyksiä vastaan.

Esimerkiksi Caravaggion käsinkosketeltavan 'lihallinen' maalaus kuolleesta Neitsyt Mariasta surevine kaljupäisine apostoleineen herätti pahennusta. Neitsyen mallina Caravaggio oli käyttänyt tuntemaansa prostituoitua - [huom. Caravaggion maalaus oli viimeinen merkittävä työ, jossa kuvattiin Neitsyt Maria kuolleena, sillä katolinen kirkko julisti myöhemmin, että Pyhä Neitsyt otettiin elävänä suoraan taivaaseen].

Olennaista kuitenkin on, että sinä IM ainakin epäsuorasti väität vanhoillisen kardinaalin ominaisuudessa hyväksyneesi/-väsi Caravaggion 1600-luvun alun katolis-kristillisestä korrektiudesta jopa kaikkein rankimmin poikkeavat maalaukset.

Käsittämättömän subjektiivinen ja anakronistinen väite.

Sinulta puuttuu kykyä rekonstruoida historiallinen tilanne mielikuvituksessasi etenkin 'epämiellyttävien' ihmisten ja suoranaisten 'vihollistesi' [muslimit, sosialistit, ranskalaiset, postmodernistit ym.] kannalta. Toisin sanoen - yhtä aikaa deterministisestä ja moralistisesta historiankäsityksestäsi johtuen sinun on lähes mahdoton asettua tietyn aikakauden kulloistenkin toimijoiden sen hetkiseen asemaan [toki se on vaikeaa kenelle tahansa] eli yrittää samastua heidän intentioihinsa.

Näin ollen puhut barokki-kardinaalin ominaisuudessakin lähinnä omien intentioittesi ja oman aikakautesi kautta ja puitteissa. Kukaan historioitsija ja taidekriitikko ei tietenkään välty anakronismeilta, mutta ainakin se olisi syytä tiedostaa ja tunnustaa, mitä sinä et kuitenkaan näytä tekevän.

Oivaltaaksesi mitä tarkoitan, kannattaa tutustua vaikka R. G. Collingwoodin historian-metodologisiin pohdintoihin sekä kulttuuri-antropologian ja sosiologian etic- ja emic-näkökulmien eroavuuteen, vaikka en usko, että tulet koskaan tajuamaan, mistä selittämisen ja ymmärtämisen erossa todella on kysymys tai edes hyväksymään, että niiden välillä ylipäätään on kategorista eroa - [ks. ennen postmodernin relativismin vaikutusta kirjoitettu von Wrightin 'Explanation and understanding' [1971], jota Tiede ja edistys 4/2011 käsittelee myös kriittisesti teemanumerossaan].

2
IM: 'Se kuvaa toisaalta ranskalaisten julmuuksia Espanjassa Napoleonin sotien aikana; ja toisaalta sen symboliikka on valtava.'

Paha Napoleon, ilkeät ja tyhmät ranskalaiset - niinpä tietysti.

Tiedän loukkaavani ainakin kiihkeimpien espanjalais-nationalistien tunteita, mutta on todellakin viime kädessä aivan sama, kenen julmuuksia Goyan maalaus kuvaa. Julmuudet valitettavasti ovat osa ihmislajin ihmisyyttä. Joka toista väittää elää joko idealistis-universaalissa ihmisoikeusunien maailmassa tai suljetussa nationalistista apartheidia demokraattisesti ajavassa territoriossa [vrt. USA:n etelävaltiot 1900-luvulla tai Israel juuri nyt], jonne hyväksytään vain yhteiskunnalliselta nettokontribuutioltaan kohtuullista positiivisempia konservatiivi-ihmisiä.

Maalaus näyttää yksittäisessä historiallisessa tilanteessa ilmenneen saatanallisen julmuuden. Ja vaikka ihan oikeasti oksettaakin sanoa, niin edellisessä päreessä esitelty Ilse Kochin Ihmisnahkalamppu kuvaa tuota julmuutta vielä vaikuttavammin joskin äärimmäisen rivolla tavalla.

Jossain kuitenkin kulkee raadollisen faktan eli kovan pornon tai suoran väkivallan ja esteettisen eli fiktion keinoin kuvatun julmuuden raja. En tiedä varmasti missä, mutta sopikaamme, että Kochin 'näkemys' ei kuulu taiteeksi kutsutun eli fiktiivisesti ilmaistun faktan piiriin, koska se itsessään on myös julmuuden ilmentymä ja tuote.

Mutta olipa kyseessä ilmentymä/tuote tai pelkästään kuvaus niin universaalista julmuudesta niissä molemmissa nyt kuitenkin on kyse, vaikka sinä haluatkin aina etsiä oman patrioottisen nurkkasi, josta käsin voi 'turvallisesti ja 'oikeamielisesti' määritellä hyvän ja pahan. Valitettavasti teet sen samaistalla keskenään huonon ja pahan. Huono on nimittäin esteettinen arvoarvostelma [se mikä on hyvää tai kehnoa], paha sen sijaan moraalinen maksiimi [se mikä on oikein tai väärin].

Tällaisessa asenteessa moralismi yhdistyy epäillyttävällä tavalla teknologisiin perusteluihin. Mielestäni kyseinen asenne on totalitarismi- ja futurismi-kritiikistäsi huolimatta vahvasti sukua 1920- ja -30-luvun nationalistis-fasistiselle konservativismille, jota voi perustellusti pitää kaikenlaisen apartheid-huuhailun ideologisena valepukuna.
*
Minua voidaan tietysti syyttää nihilismistä [ikäänkuin olisin rivo ja perverssi murhamies], mutta minun tapauksessani nihilismi on se, mitä ontologisesta universalismista ja Jumalasta on nietzscheläis-weberiläisen entzauberungin [eli/tai valistuksen] jälkeen enää jäänyt jäljelle [lukuunottamatta ehkä Badioun ongelmallista Tapahtuma-ontologiaa], koska olen menettänyt uskoni universaaliin moraaliin. Jumalaan sen sijaan en ole uskonut koskaan vaan ainoastaan 'puheeseen' Jumalasta.

3
IM: 'Jos taide kuvaa todellisuutta, tällöin ainoaa taidetta on realismi.'

Ja realismiko on yksinomaan esittävää taidetta? Mistä tiedät, että todellisuus on realistinen eli käsitettävästi esitettävissä? Jumalako kertoi? Vai Newton? Kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria ovat nimittäin eri mieltä.

4
IM: 'Tarkoitatko siis, että nykytaide on pelkkää postmodernia kitschiä?'

Jotakuinkin. Kitschiä ja campia nimenomaan. Nykytaide on ontologisen nihilismimme eli sosiaalisen konstruktivismimme omakuva ja nihilismissä/konstruktivismissa syvyys ja pinta ovat erottamattomia. Mutta kyllä sieltä aina ne suurimmat lyövät jossain vaiheessa läpi [kun taas populaareimmat nykypellet monesti unohdetaan - ei toki kaikkia].

Tosin syvyyden ja pinnan voi sanoa ikäänkuin naivisti [vrt. Schiller: 'Naivista ja sentimentaalisesta runoudesta'] olleen yhtä antiikin Kreikan kulttuurissa [jonka taidetta arvostamme suuresti], joskaan se kulttuuri ei ollut nihilistinen ainakaan samassa mielessä kuin moderni länsimainen sivilisaatio, vaikka päätyikin polyteismissaan 'liian' monien jumalien ´synkretismistä 'tuntemattoman jumalan' tyhjyyteen.

Analogisesti samassa mielessä länsimainen rahatalous elää futuurikauppojen muodossa [päästö- ja lukemattomat muut 'futuuriyksiköt'] eräänlaista polyteismin lopun alun kautta. Pää tulee yhä nopeammin vetävän käteen - tyhjä jää. Tarvitaan uusi perusvahva 'monoteistinen valuutta', mutta kuka siihen enää uskoisi ja luottaisi? Pitäisikö ryhtyä palvomaan keisaria Jumalana  kuten Roomassa viimein tapahtui ennen lopullista romahdusta - [Jumalan maanpäälliseksi sijaiseksi keisarin 'lobbasi' areiolainen kirkkoisä Eusebios - kristitty teologi!].

5
Moraali on aina keinotekoinen pakkopaita, joka määrittelee taiteelle sen sisällölliset rajat, mutta josta taide samalla pyrkii ilmaisussaan irtautumaan, koska totuudella ei ole sisällöllisiä eikä ilmaisullisia rajoja.

'Me emme voi puhua Jumalasta [Totuudesta], mutta meidän täytyy ja tämä on meidän suurin ahdistuksemme. Sen rinnalla kaikki muu on lastenleikkiä.', kirjoiitti Karl Barth - [vrt. Tractatuksen vaikeneva Wittgenstein tai Heideggerin keskiajan saksalaisilta mystikoilta [Mestari Eckhard] omaksuma Gelassenheit eli Silleenjättäminen, jossa annamme Jumalan olla (jätämme hänet olemiseen/sa), koska emme voi häntä tietoisesti/rationaalisesti saavuttaa, vaan/koska teemme hänestä aina oman kuvamme].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/01/ihmisnahkalamppu-ja-teloituksen.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_of_the_Virgin_(Caravaggio)
http://en.wikipedia.org/wiki/Caravaggio
http://en.wikipedia.org/wiki/R._G._Collingwood
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emic
http://en.wikipedia.org/wiki/Emic_and_etic

Ihmisnahkalamppu ja teloituksen estetiikka - kaksi kommenttia taiteesta Takkiraudalle

Yläkuva. Ilse Koch, Ihmisnahkalamppu. Alakuva. Francisco Goya, The Third of May 1808, Museo del Prado, Madrid.
*
Kommentteja Ironmistressin päreeseen Toisten rahoilla.

I
Taidekäsityksesi muistuttaa natsismin ja kommunismin pysähtynyttä propaganda-estetiikkaa keskiluokkaisen oikeisto-konservatiivin turvallisen tyylikästä olohuonetta mallina käyttäen.

Miten ihmeessä hyvä taide muka on pelkästään harmonista, rauhoittavaa, sopusointuista ja ties mitä hyvää? Toki se on sitäkin, mutta taiteen vaikutus perustuu viime kädessä totuuteen eikä sovinnaisuuteen, poliittiseen korrektiuteen tai edes subjektiivisiin mielteisiimme.

Olivatko Caravaggion katoliselle kirkolle tilaustyönä tekemät [hätkähdyttävät] maalaukset muka sovinnaisia ja rauhoittavia? Eivät taatusti olleet, mutta olisi lähinnä typerää moralismia väittää, että ne olivat ruman ja väkivaltaisen kulttuurin tuotteita [ne olivat tietysti sitäkin kuten kaikki hyvä taide].

Taidekäsityksesi kavaltaa [sillä itsehän sinä et näe siinä mitään ongelmaa] kerta toisensa jälkeen henkisen sukulaisuutesi konservatiivis-rasistiseen maailmankuvaan [olkoonkin, että pidän kapitalismi-kritiikkiäsi ajoittain jopa terävänä ja hyvin organisoituna].

II
1
Ironmistress kirjoitti: Kysymys Rauno Räsäselle: Ovatko Ilse Kochin Buchenwaldissa nikkaroimat ihmisnahasta tehdyt lampunkuupat taidetta vaiko eivät?
*
Taide kuvaa todellisuutta - ei yksinomaan jotain tiettyä moraalista tai 'moraalitonta' asennetta. Koch-esimerkkisi vastapainoksi heitän vaikkapa Goyan karmivan kuva teloituksista. Se maalaus on nykyään klassikko. Hyvää vai huonoa taidetta? Typerä kysymys. Pitää puhua suuresta tai pienestä taiteesta.

Toistan - taide kuvaa todellisuutta - ei yksinomaan jotain tiettyä moraalista tai moralistien moraalittomaksi nimittämää asennetta.

Oma asenteeni saattaa tietenkin vaikuttaa hieman nihilistiseltä, mutta sitä on perimmältään todellisuuskin [tyhjyyttä, ei-mitään] - ihmisen kaikessa viisaudessaan keksimistä arvoista ja normeista nyt puhumattakaan, jotka ovat pelkkää pintaa, joka on konstruoitu muka kestäväksi [hahhah] palomuuriksi tyhjyyttä, kaaosta ja turvattomuutta vastaan.

Taide ei tarvitse moraalia mutta moraali tarvitsee taidetta. Tämä epäsymmetrinen suhde on kääntynyt lopulta aina moraalin tappioksi.

On sitten toinen ja ehkä jopa umpikujaan johtava juttu, että myös taide ollakseen herättävää, hätkähdyttävää, ajatuksia herättävää ja innostavaa ikäänkuin dialektisesti [tietoisuuden ilmaantumisen ehtona] tarvitsee moraalia [arvo- ja normijärjestystä], sillä ilman moraalia [mikä ei ole sama asia kuin moraalitomuus ikäänkuin perversiona] taiteesta saattaa tulla pelkkää postmodernia kitshiä [ja huonoa sellaista].

Mutta yhä silloinkin [suuri] taide kuvaa lopulta aina todellisuutta eikä vain yhtä kulttuuria. Tässä tapauksessa kulttuuri, jossa kaoottiselta ja muodottomalta vaikuttava [itsetarkoituksellisen ei-esittävä ja/eli ääriekspressionistinen] taide syntyy, on menettänyt uskonsa moraaliin, uskontoon ja ideologioihin ja se ilman muuta näkyy juuri taiteessa, mutta ei ole suinkaan taiteen tai kulttuurin vika vaan todellisuuden eräs ja ehkä perimmäisin ilmentymä.

2
On pakko tarkentaa aiempaa kommenttia, koska et ymmärtänyt, mikä siinä osuu juuri sinuun.

Eräs pointti oli tietenkin se, että syyllistyt anakronismiin.

Kirjoitat seuraavasti: 'Caravaggion töitä leimaa ilmiömäinen taituruus, tekninen osaaminen ja aivan uudet taidot, kuten perspektiivi'.

On helppo kirjoittaa tuolla tavoin monta sataa vuotta Caravaggion jälkeen, kun hänet on jo ajat sitten kanonisoitu yhdeksi historian suurimmista kuvataiteilijoista.

Pitää kuitenkin muistaa, että katolinen kirkko pääosin kauhistui Caravaggion naturalistisia asetelmia, jotka kaikessa taitavuudessaan yllättäen näyttivätkin ilmaisevan jotain aivan muuta kuin kardinaalien edustaman instituutio-kristillisyyden poliittisesti ja teologisesti korrektia kiiltokuvamaailmaa.

Jos sinä olisit ollut konservatiivinen kardinaali, olisit tuominnut Caravaggion jyrkästi, koska hän horjutti sinun maailman- ja todellisuudenkuvaasi [toisin sanoen mielenrauhaasi] aivan samaan tapaan kuin nyt tuomitset kategorisesti yksittäisiä taideteoksia tuosta vain lonkalta - joko vakaumuksellis-moraalisista eli/tai mutu-syistä.

Kuten sanottu taiteen tehtävä on kuitenkin herättää ihminen itsetyytyväisestä unestaan - hätkähdyttää ja horjuttaa hänen mielenrauhaansa SEKÄ HYVÄSSÄ ETTÄ PAHASSA eikä suinkaan tuudittaa häntä konservatiivisen tekopyhyyden, valheellisen turvallisuuden ja omahyväisen mukavuuden uneen [eli pysähtyneisyyden estetiikkaan].

'Maailma on paha ja sitten sinä kuolet', kirjoitti eräs säikähtänyt Darwinia lukenut buddhalainen perheenäiti ;\].

Mutta myös ja ehkä juuri sellainen maailma kelpaa erinomaisesti taiteen materiaaliksi - niinkuin tietysti mikä tahansa muukin maailma.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/01/toisten-rahoilla.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Caravaggio
http://fi.wikipedia.org/wiki/Caravaggio
http://www.virtualjerusalem.com/judaism.php?Itemid=1062
http://en.wikipedia.org/wiki/Francisco_Goya
http://fi.wikipedia.org/wiki/Francisco_de_Goya
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilse_Koch
http://en.wikipedia.org/wiki/Ilse_Koch