Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
April 30, 2006
Vuoden 1975 vapun sankarit
Metallimies Kauko ”Kake” Immonen (oik.), 35, ja sekatyömies Tapio ”Tapsa” Höttölä, 32, ovat sammuneet Porthaninkatu 6:n rappukäytävään.
Miksi he makaavat rapussa? Mitä työmiehille oikein on tapahtunut? Ja miksi Kaukolla on vetoketju auki? Palatkaamme ajassa taaksepäin, Vapunpäivään.
Seuraava kuva
http://www.ylioppilaslehti.fi/1999/990430/990430k1.html.
Hyvää Vappua köyhät!
(Lisäys klo: 23.15)
*
Oikeistolle köyhyys on "luonnollinen" asia - siis luonnonmukainen. Näin ollen sitä ei tarvitsekaan korjata - ellei se sitten korjaudu itsestään, mikä taas on ristiriidassa kapitalismin käytäntöjen kanssa, koska kapitalismi nostaessaan elintasoa väistämättä synnyttää köyhälistön, joka myös pidetään köyhyysloukussa!
Tämä ilmiö on siirtymässä USA:sta myös meille (*).
Vasemmisto kai ajattelee köyhyyden olevan luonnoton eli ei-luonnonmukainen ilmiö, joka johtuu tiettyjen perusarvojen puutteesta tai niitten laiminlyönnistä.
Kaksi näin erilaista käsitystä luonnosta...Se merkitsee aina arvojen välistä tai arvojen ja arvottomuuden (= ei arvoja) ristiriitaa eli tavallaan sotaa.
En vain ymmärrä, miksi oikeistolaiset väittävät, että sotiminen on (yleensä) väärin, vaikka heidän arvomaailmansa ja talouspolitiikkansa perustuu nimenomaan äärimmäiseen kilpailuun - so. strategiseen toimintaan a la Hobbes tai Foucault (vastakohtana kommunikatiivinen toiminta a la Habermas).
Voisi väittää, että oikeistolainen talouspolitiikka on jo itsessään sodankäyntiä, koska sen pelisäännöt eivät perustu vakaisiin arvoihin - tai arvoihin ollenkaan! Mitä muuta kuin sotaa se silloin voisi olla?
Näin ollen - en ymmärrä lainkaan, miksi nämä sasit ja syskovitsit kirkuvat ääneen, kun joku vasemmistolaisesti ajatteleva astuu heidän tielleen.
Helvetti - maistakoon omaa lääkettään - nyt vain retorisista hämäyksistä riisuttuna!
*
(*) Afrikka on pantu polvilleen jo niin moneen kertaan riistokolonialismin keinoin, että se ei tule ehkä koskaan nousemaan.
Periaatteessa sama tapahtuu myös sille - alati lisääntyvälle - köyhälistölle, jonka kapitalismi synnyttää "näkymättömän kätensä" avulla, sillä on selvää, ettei monopolistuminen johda kaikkien etuun vaan harvojen superrikkauteen ja yhä lisääntyvän keskiluokan köyhtymiseen.
John Rawlsin eroperiaate (**) on jäänyt pelkäksi teoriaksi markkinavoimien puristuksessa.
Koska suuryritykset pyrkivät aina 1) maksimaaliseen voittoon ja siten tietysti myös minimoimaan menonsa (esim. juuri verot ja tuotantokustannukset), tälle kehitykselle ei voi olla muuta suuntaa kuin 2) yhä laajempien kansalaisryhmien elintason lasku yhä pienempien suurpääomaryhmien kustannuksella.
Oikeistolainen hyväksyy ensimmäisen määritelmän, mutta väittää, ettei siitä seuraa toista. Mutta hän valehtelee. Joko tietoisesti tai tietämättään...
Lapsikin tajuaa, ettei kakusta riitä kaikille, jos yksi haluaa väkisin saada niin paljon kuin mahdollista...
Ehkä tähän voiton maksimoinnin "lainalaisuuteen" ei ole mitään lopullista parannuskeinoa, ja että sen vastustaminen on turhaa, mutta palkansaaja - tajutessaan tulevansa jatkuvasti kusetetuksi, ei sitä kovin mielellään hyväksy, vaikka sasi-syskowitsit miten häntä maanittelisivat...
*
Hyvää Vappua siis - köyhät!
PS. Kirjoitukseni sasi-syskowitsiaaninen "opetus" on, että köyhät tulevat aina jäämään köyhiksi, mikäli he eivät ryhdy kapitalisteiksi...(m.o.t).
PPS. En tee tässä kemppismäistä erottelua sellaisiin kapitalisteihin/yritysomistajiin, joille ensisijainen asia on yrityksen "hyvä kunto" ja niihin, jotka pyrkivät rikastumaan "kaikki-mulle-heti-nyt- optioperiaatteella", koska minun mielestäni kapitalismilla on lopulta vain yksi - viime kädessä itsensä kumoava tavoite - maksimaalinen voitto, jonka kannustimena ja motiivina toimii ihmisen ahneus ja kateus.
Lisäys
PPPS. Mikäli yrityksen tavoitteena on joitain muitakin päämääriä tai arvoja kuin maksimaalinen voitto, se EI toimi enää rajoittamattoman kapitalismin periaatteella vaan pyrkii ottamaan huomioon vastuunsa esim. työllistäjänä.
Uusliberalismin mukaan tällaiset yritykset ovat kuitenkin konkurssikypsiä jo syntyessään - ellei niitä subventoida valtion verovaroin, mitä kokoomuslainen tietysti pitää verovarojen haaskauksena.
Siis - ei voi olla kuin yhdenlaista kapitalismia...
*
(**) The First Principle of Justice
First: each person is to have an equal right to the most extensive basic liberty compatible with a similar liberty for others. [Rawls, p24]
The Second Principle of Justice
Social and economic inequalities are to be arranged so that:
a) offices and positions must be open to everyone under conditions of fair equality of opportunity
b) they are to be of the greatest benefit to the least-advantaged members of society (the difference principle=eroperiaate). [Rawls, 1971, pg. 303]
*
Reflective Equilibrium (John Rawlsin käyttämän reflektiivisen tasapainon periaatteen määrittelyä)
Terho Pursiainen - HTML-versio (Maltillista kommunitarismia - Communitarianism)
April 29, 2006
CCR 1:n takakansi vuodelta 1968
John Fogerty (pyssyn kanssa, Tom Fogerty-vainaa oikealla seisomassa) oli itse tuohon aikaan vielä armeijassa (ei tosin enää täyspäiväisesti), ja ehkäpä sisällissodalla haluttiin viitata sekä USA:n kipeimpään historiaan että J. Fogertyn armeijainhoon.
(Viiksineen ja silmälaseineen John näyttää tässä melkein Nietzscheltä!?)
Creedence Clearwater Revival (20 Bit Mastering)
*
Creedence Clearwater Revival
American Civil War
Amazon.com At a Glance: Creedence Clearwater Revival
free-scores.com/boutique/boutique-frame.php?clef=25014
"Turvallista yksityisyyttä"
Security fence
Loistava oivallus pilapiirtäjältä! Tämä sopii myös esim. Suomen nykyisen tupakkalainsäädännön vertauskuvaksi. Terveyttä turvataan viemällä oikeus tehdä "huonoja" yksityisiä valintoja.
Näyttääkin siltä, että liberaali-demokraattisen valtiomuodon ytimestä löytyy eräänlainen "guiljotiini", sillä vapausoikeuksien lisääntyminen johtaa aina myös kontrollin lisääntymiseen yksittäisten ilmiöitten ja- tapausten suhteen.
Vapaus on kuin harakka tervatulla katolla. Se ei voi kumartaa eikä nostaa nokkaa. Aina jämähtää kiinni tervaan.
*
Emme me ole yhteiskunnasta ja valtiosta paljoa oppineet sitten Thomas Hobbesin päivien. Suvereeni Leviathan eli näkymätön Lainsäätäjä päättää puolestamme sen, mitä saa tehdä ja mitä ei - aivan riippumatta siitä ketä äänestämme vaaleissa.
Tosin lainsäätäjäkin kavahtaa yhtä, joka kaataa silloin tällöin jopa Leviathanin. Tämä merkillinen ilmiö ja voima on yleensä median kautta masinoitu Yleinen Mielipide - kaiken järjellisen ajattelun vihollinen.
Yleinen Mielipide ei nimittäin ole sama asia kuin Yleinen Oikeustaju eli käsitys Oikeudenmukaisuudesta - tuosta oikeuden ja kohtuuden "synteesistä". Se on pelkkä ennakkoluuloisen demagogian mediassa hyväksytty ilmentymä.
Kieltämättä näitä kahta on vaikea erottaa toisistaan, koska ne molemmat ovat - Yleinen Mielide lähes täysin - poliittisia ja siten muuttuvia käsitteitä, mutta noin nyrkkisääntönä sanottakoon, että Yleinen Mielipide ei välttämättä piittaa oikeudesta ja kohtuudesta.
Yleinen Oikeustaju Oikeudenmukaisuutena puolestaan ei ole muodollisesti eikä sisäisesti riippuvainen Yleisestä Mielipiteestä. Oikeudenmukaisuus on yhtä aikaa sekä ikuista että muutoksen alaista, kun taas Yleinen mielipide on pelkästään häilyvää.
Tästä nousee aito paradoksi. Kun sanotaan, että Oikeus on sokea, se johtuu juuri siitä, että Oikeuden tulee olla kaiken yläpuolella eli (*) kaikkivaltias kuin Jumala tai Platonin korkeimmat ideat. Mutta mitäpä kokonaisuus=kaikkivaltias osistaan=yksittäistapauksista ymmärtäisi...
PS.
Jos Oikeus on sokea, niin eikö Yleistä Mielipidettä voisi hyvällä syyllä pitää eräänlaisena mediamaailman kulkutautina - "lintuinfluenssana"?
April 27, 2006
Sähkökitaransoiton todellinen innovaattori - Jimi Hendrix
Clapton on neljäs. Sitä en oikeastaan ihmettele, mutta eräitä muita sijoituksia kylläkin - en tosin mainitse nimiä tässä yhteydessä. On tyyppejä liian korkealla tai liian alhaalla listaa. No - makuasioitahan nämä tietysti ovat.
(Vaikuttaa siltä, että suurinta osaa näistä linkeistä ei voi avata ainakaan minun PC:lläni.)
*
Jimi Hendrix - All Along The Watchtower
Jimi Hendrix – Are You Experienced?
Jimi Hendrix Experience – Fire (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Foxy Lady (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Hey Joe (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Hey Joe
Jimi Hendrix Experience – Izabella (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Jam Back At The House (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix – Killing Floor (Dir. D.A. Pennebaker)
Jimi Hendrix Experience – Like A Rolling Stone (Live Monterey)
Jimi Hendrix Experience – Lover Man (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Message To Love (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Purple Haze (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience - Purple Haze
Jimi Hendrix Experience – Red House (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Spanish Castle Magic (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – Star Spangled Banner (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix Experience – The Wind Cries Mary (Live Stockholm 1967)
Jimi Hendrix Experience – Villanove Junction (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix – Voodoo Child (Live At Woodstock)
Jimi Hendrix – Woodstock Improvisation (Live At Woodstock)
Clapton-videoita
Tsekatkaa etenkin Kind Hearted Woman Blues. Se on Claptonia parhaimmillaan.
*
Eric Clapton – Have You Ever Loved A Woman (Blues In C) (Live)
Eric Clapton – If I Had Possession Over Judgement Day
Eric Clapton – Interview
Eric Clapton – Kind Hearted Woman Blues (Sessions @ AOL)
Eric Clapton – Layla (Live)
Eric Clapton – Layla (Live Aid)
Eric Clapton – Milkcow’s Calf Blues (Sessions @ AOL)
Eric Clapton – Revolution
Eric Clapton – Riding With The King (With BB King)
Eric Clapton – Sweet Home Chicago
Tarinaa The Cream yhtyeestä
(Tarkennus 1.5, linkkilisäys - Songs for a Tailor)
*
Ehkäpä Eric Clapton Creamin kitaristina ja myöhemmin on aina saanut sitä rock-legendalisää kuten kaikki supertähdet.
Mutta Jack Brucea pidän tämän bändin lahjakkaimpana muusikkona/säveltäjänä, olkoonkin, että hän nykyään alkaa näyttää uhkaavan rapistuneelta. Mutta mitä sen on väliä, kun sormet vaan pelaa (1.5).
Ja ehkei mies bassonsoitonkaan suhteen sentään ihan parhaimpien päiviensä supervireessä ole, vaikka sitä termiä ehdin jo käyttää (Kyllä on! - väittää RR 1.5 viiden kuuntelukerran jälkeen.)
Mutta sellaiset kappaleet kuin "White Room" ja Creamille alunperin tarkoitettu, mutta bändin hajoamisen vuoksi Brucen ensimmäiselle soololevylle Songs for a Tailor päätynyt "Theme for an Imaginary Western" ovat pop-rock-balladien aatelia.
West, Bruce & Laing lienee esittänyt jälkimmäistä biisiä ja itse Westhän teki siitä hitin aiemmassa bändissään Mountain, jossa soitti bassoa Creamin Disraeli Gears albumin tuottanut ja osittain sen säveltäjänäkin toiminut Felix Pappalardi.
En tiedä kumpi tuon biisin WBL: ssä lauloi, sillä myös Westin ääni sopi aivan erinomaisesti kappaleeseen.
Bruce teki muuten sivuhomminaan levyllisen silkkaa free-jazzia Creamin loppuaikoina (ei luokitella varsinaiseksi soololevyksi(?) ja jatkoi West, Bruce & Laingin jälkeen Tony Williamsin Lifetimessa jazzin sarkaa sekä käväisi siinä sivussa soittamassa, laulamassa ja säveltämässä Frank Zappan Apostrophella kuten mainitsit (1974).
Zappa totesi, että Jack Brucen kanssa oli hankalaa jammata, koska hän soittaa niin nopeasti basistiksi. Frank ei oikein päässyt perille Brucen aivoituksista, mutta jäihän meille "Stinkfoot" - sekä LP:n nimikappale Apostrophe - Zappan ja Brucen yhteinen biisi!
*
Seuraavassa anekdootteja etenkin Brucen ja Bakerin keskinäisestä vihanpidosta.
Multi-instrumentalisti Jack Bruce oli saanut klassisen koulutuksen mm. sellossa sekä kontrabassossa ja soittanut sittemmin jazzia Graham Bond Organisationissa, jossa myös Ginger Baker soitti rumpuja.
Gingerin ja Jackin välit olivat aina olleet vähintäinkin huonot.
Kun Graham Bond ratkesi taas vaihteeksi heroiiniin, otti Baker bändin johdon käsiinsä ja erotti Brucen, koska tämä soitti Gingerin mielestä väärin.
Jack ei lähtenyt minnekään sanoen Gingerille, että sinä et ole tämän bändin pomo.
Niin tiukaksi meni kiista, että eräällä live-keikalla Baker taas kerran suuttui, kun Jack soitti muka liian kovaa ja heitti tätä rumpukapuloilla. Jack uhkasi lyödä Bakeria bassolla ja Ginger alkoi ajaa häntä takaa pitkin lavaa - kesken keikan!
Se oli muuten alunperin Ginger Baker, joka halusi soittaa Claptonin kanssa ja perustaa bändin. Eric oli valmis, mutta sillä ehdolla, että Jack Bruce otetaan basistiksi.
Baker taisi vähän nieleskellä siinä paikassa, muttei kertonut asioita tietämättömälle Erkille, minkälaiset välit hänellä Brucen kanssa oli.
Asia tietysti selvisi myöhemmin ja Clapton on jälkeenpäin todennut, että jos olisi tiennyt, hän ei välttämättä olisi ainakaan heti suostunut siihen kokoonpanoon.
Eric kertoi Creamin alkuajoista, kun bändi oli keikkamatkalla Skandinaviassa ja herrat muusikot istuivat kolmistaan auton takapenkillä - Eric itse keskellä.
Tunnelma siellä takapenkillä oli Erkin mukaan kaamea. Hän sanoi tunteneensa aivan fyysisesti sen vihan ja katkeruuden, mikä noitten kahden bändikaverin välillä taas kerran vallitsi ja oli purskahtanut itkuun.
"Ajatelkaa nyt - minä olin parikymppinen, melko viaton kundi ja yhtäkkiä tahtomattani joutunut ihmissuhdehelvettiin." (RR:n retorinen muistuma E.C:n kertomasta.)
Clapton yritti tietysti sovitella näiden kahden itsepäisen skotin välillä - hän oli erityisen hyvissä väleissä Bakerin kanssa, mutta mikä on lopullisesti rikki, se ei enää korjaannu täydellisesti...vai?
Sitäpaitsi Claptonhan oli bändin kitaristitähti eikä mikään ihmissuhdeterapeutti...
Bakerin ja Brucen vihanpidosta nousee kuitenkin yksi rock-maailman suurista paradokseista. Miten on mahdollista, että nämä kaksi toisiaan vihaavaa skottia - pitkä ja pätkä - soittivat lavalla paremmin yhteen kuin ehkä mikään rytmiryhmä maailmassa siihen aikaan ja ylipäätään kautta aikain?
*
Jack kertoi kerran pilke silmäkulmassa, että itse asiassa Cream improvisoi periaatteessa samaan tapaan kuin jazz-trio eli siten kuin hän ja Ginger olivat jo aiemmin oppineet soittamaan.
"Mutta tätä me emme tietenkään kertoneet Ericille" - (joka oli alunperin vannoutunut bluespuristi).
Heheh! - tuo juttu on minua usein naurattanut...Tietenkin se on vain huuli, mutta vihjaa mainiosti Creamin musiikillisen kehityksen taustoihin - varsinkin livebändinä.
Tiesitkö muuten, että Creamin hajoamisen yhteydessä Jack Bruce oli Jimmy Pagen ensimmäinen basistivalinta Led Zeppeliniin?
Bruce itse sanoo, ettei hän kadu sitä, että kieltäytyi.
The Cream live at Royal Albert Hall 2005
3.5. Kuunnelkaa noita Claptonin sooloja! Uskomatonta taituruutta ja jopa hyvää blues-makua. Esim. Sleepy Time Time (säv. Jack Bruce) ja Stormy Monday (säv. T-Bone Walker) kappaleissa.
Kaiken kruunaa ja pitää koossa Ginger Bakerin monipuolinen, kaiken kattava ja huipputarkka polyrytmiikka.
Entä Jack Brucen ääni, jota hieman morkkasin. Höh! Mitä vikaa siinä on? Karismaattista ja edelleenkin tosi vahvaa laulantaa.
Nonniin - nyt olen perunut kaikki epäilyni siitä, etteikö Creamin reunion olisi ollut tämän vuosituhannen huipputapaus rock-maailmassa.
Kyllä äijien naamastakin näkee, että nyt kulkee!
Cream - Royal Albert Hall, London (Tästä linkistä löytyy konsertin arviointia paikan päällä olleilta katsojilta. Hyviä kuvia löytyy myös).
Videot Quick Time muodossa. Loadaus kestää oman aikansa.Mutta joka tapauksessa - tästä löytyy jotakuinkin uusinta Creamia.
Ehkä kundit olivat jopa hivenen paremmassa soittovireessä syksyllä Madison Square Gardenissa, New Yorkissa (eräs molemmissa paikoissa konsertin nähneen arvio), mutta ammattitaidolla hoituu tämä kevään Albert Hall- konserttisarjakin.
Eivät vain ole enää nuoria, vihaisia ja tulisia miehiä nämä ukot. Sen vuoksi joku saattaa kritisoida soittoa lievästä "väsähtäneisyydestä" verrattuna -60-luvun lopun live- esityksiin, mutta kuten sanoin - kuulemme joka tapauksessa instrumenttinsa täydellisesti taitavien ja vuosien varrella kypsyneitten huippuammattilaisten soittoa - ja hienoja biisejä tietenkin.
Äänityksen laatu on erinomainen ja pieni Quick Time ruutu erinomaisen tarkka.
*
Cream – Badge (Live Royal Albert Hall)
Cream – Crossroads (Live Royal Albert Hall)
Cream – Deserted Cities Of The Heart (Live Royal Albert Hall)Cream – I’m So Glad (Live Royal Albert Hall)
Cream – Inside Cream 1966-1969 DVD Trailer
Cream – Politician (Live Royal Albert Hall)
Cream – Sleepy Time Time (Live Royal Albert Hall)
Cream – Stormy Monday (Live Royal Albert Hall)
Cream – Sunshine Of Your Love (Live Royal Albert Hall)
Cream - White Room (Dir. Martyn Atkins)
*
/about_etv/pressroom/highlights/2005/dec/Decemberfest.cfm.
news.bbc.co.uk/. ../html/1.stm.
http://www.very-clever.com/information/xbdddzxwxfxfxsq (arvioita konsertista)
*
http://home.comcast.net/~othastar/Music.html
- Tästä linkistä löytyy ensi hätään Creamin lisäksi "muutama" muukin video.
April 26, 2006
Steve Morse ja muutama kuuluisa kitarariffi/-soolo
Smoke on the Water alkaa vasta, kun Steve Morse on ensin näyttänyt, miten sähkökitaraa käytetään.
Deep Purple
Deep Purple - Smoke on the Water live
(Huom. ko. biisistä löytyy sivulta parikin versiota - esim. kuvallisesti parempitasoinen ja uudempi Live in Japan taltiointi.)
*
http://www.milinkito.com/archivos/001373.php (Tästä linkistä saattaa löytää eräitä varsin mielenkiintoisiakin videonäytteitä.)
http://www.voyagermagazine.com/morse/.
http://www.nrk.no/musikk/artistar/2335513.html.
April 24, 2006
Kielinäytteitä Yömyöhästä (PPP ja Pedro)
*
Studiossa...mm. tanskalainen Jörgen Pölsen.
Nuorisokulttuurin edustajana Jarna Kuiva.
Kokki Veijo Kuutonen tekee savo-karjalaisia olutrullaati-ripsipiirakoita.
Per "Pelle" Hashisbladin haastattelu.
Vanhan Vennamon luostarin Imaamipappi Heliaksen haastattelu.
Toimittaja Ari Mänty haastattelee huora Ulla "Gigi" Saastamoista Amsterdamissa.
Maanviljelijä Helga Orvo Hynnisen haastattelu.
Entisen ympäristöketjukauppias Tuure Juntturan haastattelu.
Zep Ahkio kokoaa hypokondristin.
Aivo Kasvain esittää Andrein kanssa kappaleen "Lyökää nyt saatana puukolla".
Armas Skörbän haastattelu
*
hellyysilta (17.1.1986)
luontoilta (6.6.1986)
hippiäisen ja nousiaisen perinteet (9.1.1987)
kulttuuriruutu (23.10.1987)
karvaspartakiadit (5.2.1988)
matkailu kaventaa (9.9.1988)
sota ja rauha (10.2.1989)
sana on vapaa (15.9.1989)
burn out ja in (24.12.1989)
ey-henkinen vainajien toivekonsertti (26.10.1990)
freoninkierrätysiltamat Gumbostrandissa (19.4.1991)
kriittinen katsaus menneeseen (20.3.1992)
uusia ilmiöitä ja teknologiaa (20.11.1992)
usko tai älä usko (14.5.1993)
tasa-arvo ja suvaitsevaisuus (11.2.1994)
jarrutusilta (4.11.1994)
ammatit eu-aikana (23.4.1999) http://www.zambe.net/yomyoha/index.html#interaktiivinen (2.12.2005)
April 23, 2006
Absurdin taiteen luominen vaatii näköaistin erikoistumista
"Veljeni, me näemme pimeässä selvästi."
(Dans le noir nous verrons clair, me frères.)
Säe Henri Michaux`n runosta Contre!
http://tampub.uta.fi/tup/951-44-5478-2.pdf (kts. s. 233 ja 241)
http://www.alliancefrancaise.com.hk/paroles/numeros/192/08.html.
http://www.alimbaratur.com/All_Pages/Ater_06.htm.
April 21, 2006
Eräs ehdotus uudeksi päresarjaksi (itselleni - ei muille)
Esimerkki aiheesta.
RR: "Lehti: Huovinen porrastaisi avioeron päästöjen mukaan."
(Väärinlukeminen assosioituu nimen Huovinen yhdistämisestä piispa Eero Huoviseen)
Pitää olla:
Lehti: Huovinen porrastaisi autoveron päästöjen mukaan
Ja lopuksi...hahhaahaaahhahhhaaahahahhahaaahahahhaaa...
*
(Päreen selitys)
Itse asiassa pitäisin tätä esimerkkiä/ehdotusta täysin itsenäisenä ja riippumattomana - sovellutuksena "Thank God, it`s Puopolo!"-ohjelmasta.
Ensi alkuun inhosin syvästi Puopolon "talk-spittingia", mutta mieleni on nyttemmin muuttunut, kun olen havainnut, että Puopolo kykenee luomaan ohjelmastaan äärimmäisen itseironian ja itsehalveksunnan kautta ajoittain jopa TODELLA hauskan parodian yleensä niin itseriittoisista ja naiveista talk-show-juontajista.
Haastateltaviaan hän ei kuitenkaan aliarvioi kuin näiden omilla ehdoilla(?) Hienoa!
Thank God! It`s Puopolo!
*
YleQ - Thank God it's Puopolo
http://www.soneraplaza.fi/uutiset/artikkeli/0,2936,h-8487_a-31011708_feed-1,00.html
April 18, 2006
Kirjaesittely ja tarkennus Alister McGrathin CV:hen
Tekijä: MCGRATH
Ilmestymisaika: 2006
TUOTTEEN TIEDOT
Teologi Alister McGrath haastaa Dawkinsin keskusteluun ateismista, tieteestä ja Jumalasta. Biologi Richard Dawkins on tullut kuuluisaksi tieteen popularisoijana ja ateismin äänitorvena. Itsekin luonnontieteilijän koulutuksen saanut teologi Alister McGrath haastaa Dawkinsin keskusteluun ateismista, tieteestä ja Jumalasta.
McGrath kumoaa Dawkinsin väitteet uskon ja järjen yhteensopimattomuudesta ja osoittaa ateistisen uskontokritiikin heikkoudet. Samalla hän tunnustelee luonnontieteen ja uskon yhteistä maastoa.Voisiko tieteen ja uskon vastakkainasettelun korvata rauhanomaisella ja luonnon ihmeitä kunnioittavalla vuoropuhelulla?
”Merkittävässä kirjassaan Alister McGrath haastaa Dawkinsin tämän kaikkein pyhimpinä pitämillä perusteluilla – järkisyillä – ja riisuu mestarin aseista.” -Francis Collins, Human Genome -projektin johtaja.
Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori Alister McGrath on sekä teologi että molekulaarisen biofysiikan tohtori (!/RR).
Hänen laajasta tuotannostaan on aiemmin käännetty suomeksi mm. teokset Ateismin lyhyt historia, Kristillisen uskon perusteet ja Modernin teologian ensyklopedia.
April 12, 2006
Meemi ja Alister E. McGrath
Alister McGrath "Professor of Historical Theology".
Alister McGrath homepage
(Huom! Editoitu viimeksi 14.4, klo: 21.35)
Idea meemiin saatu Androgyynihullumiehen blogista.
*
Alussa oli sana –blogissa oli tämä meemi, johon osallistun.
1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita lause journaliisi.
*
RR:n meemi
(Olen ottanut vapauden lukea/laskea virkkeet enkä pelkkiä lauseita).
Alister McGrath (toim.) Modernin teologian ensyklopedia (suom. 2000, 900 s., paino 1,8 kg).
The Blackwell Encyclopedia of Modern Christian Thought
Meemiksi tuli yllättäen kappaleen "ekumenia" viimeinen virke (siis koko virke, jotta saadaan tolkkua ajatukseen).
"Vaikka muut kirkot hyväksyvät ajatuksen, että ykseys vaatii jonkinlaista "Pietariin perustuvaa pappisvirkaa", joka palvelisi maailmanlaajuisen kirkon ykseyttä, ne eivät kuitenkaan usko, että sen olisi välttämättä perustuttava yhteen henkilöön."
*
Alister E. McGrathiin kannattaa tutustua. Grathilta on suomennettu kaksi muuta teosta, joissa hän on ainoa kirjoittaja: Kristillisen uskon perusteet: johdatus teologiaan (2. tarkistettu painos, 1999, 620 s.(*) ja Ateismin lyhyt historia, 2004, 310 s. (**)
(*) Christian Theology: An Introduction. 3rd edn. Oxford: Blackwell, 2001
Molempia kirjoja käytetään monien muiden yliopistojen lisäksi Helsingissä luterilaisen teologian perus- ja aineopintojen kurssikirjoina.
Oppikirjana käytetään myös McGrathin toimittamaa, opettajan tietopakettina kerrassaan mainiota The Christian Theology Reader koostetta olennaisimmista teologisista kysymyksistä.
Tämä kirja pystyy yhdistämään toisiinsa valtavan tietomäärän monipuolisine knoppikohtineen tinkimättä silti käyttökelpoisuudestaan ja "nopeudestaan". Näin taitavasti tiivistetty kooste osoittaakin, että parhaimmillaan kirja tietolähteenä pystyy yhä edelleen säilyttämään kilpailukykynsä internetin kanssa.
Ensyklopedia puolestaan on erinomaisen kattava, asiantunteva, ja myös ainoa suomenkielinen käsikirja aiheeseen hieman toisenlaisesta luokitusperspektiivistä lähtien.
*
McGrath (s. 1953) oli alunperin marxilainen ateisti, joka lähti opiskelemaan luonnontieteitä (kemiaa -!), mutta josta sittemmin on tullut sekä englantilaisen, amerikkalaisen että lisääntyvässä määrin myös mannermaisen teologian (protestantismi laajasti tulkittuna) huomattavimpia aate-/oppihistorian mutta myös dogmatiikan/systematiikan hallitsevia asiantuntijoita, jonka tieteenfilosofinen perehtyneisyys on samalla poikkeuksellisen syvällistä.
Näin ollen McGrathin ajattelun vankka tieteenfilosofinen ja oppihistoriallinen perusta tekee siitä erityisen varteenotettavaa tämän hetken ekumeenisessa keskustelussa.
Viime aikojen tuotannossaan tämä entinen kemian opiskelija osoittautuu myös teräväksi Richard Dawkins-kriitikoksi .
Kts. etenkin: Dawkins' God: Genes, Memes, and the Meaning of Life - A critique of scientist Richard Dawkins' critical attitude towards religion.
Myös The Twilight of Atheism: The Rise and Fall of Disbelief in the Modern World -2nd edn. Oxford: Blackwell, 2001 (**).
"Twilight" on suomennettu kuten aiemmin jo mainittiin nimellä "Ateismin lyhyt historia", jossa myös osoitetaan, että Dawkinsin tieteenfilosofiseen ajatteluun sisältyy "sokeita pisteitä."
Onko Dawkins siis eräänlainen tieteenfilosofian "Sokea Kelloseppä"/RR?
Keskustelu mm. Dawkinsin sekä tieteen kehittymisestä ja modernisaatiosta kumpuavien aatteiden kanssa jatkuu McGrathin uusimmassa: - Latest book: The Order of Things: Explorations in Scientific Theology Oxford: Blackwell Publishings, due to appear June 2006. Click for contents.
faith.propadeutic.com/ authors/refschol.html.
http://www.church.fi/webshop/proddetail.php?prod=0631198962.
April 4, 2006
Testi
You ain't too bright. But all those other idiots annoy the hell out of you. You may not be the brightest bulb in the bunch, but at least you know your limits.
Take theIdiot Test@ FualiDotCom
*
(Lisäys 13.4) Käyn kommentissani läpi tiettyjä bloggaamisen motivaatioon sekä bloggaamisen käytännön seikkoihin liittyviä ongelmia, joiden kanssa olen alkuvuoden aikana käynyt ajoittain todella turhauttavaakin Jaakobin painia.
Kiitos Aimo-Kalevi Hotaselle (A-K.H ), joka omalla kommentillaan sai minut viimeinkin pohtimaan näitä asioita ääneen eli blogissa.
April 3, 2006
Jälkiviisastelua
http://www.yle.fi/yle24/videosali/index.php?a=2&t=1&q=10, josta näkyy kaiken muun, yltäkylläisen tarjonnan lisäksi
Jälkiviisaat-talk-show.
Entinen "Valtakunnan syyttäjä" Ritva Santavuori on toki fiksu ja sanavalmis nainen, mutta joskus alkaa mennä eläkeläiselläkin överiksi, kun hän jo miltei muutenkin varastaa shown itselleen.
Liekö tuo syyttäjän (eräs) ammattitauti vai pelkästään temperamenttia?
Esimerkiksi "mattivanhas-hölötyksessä"(pe, 31.3) Santavuori sanoi, ettei voi ymmärtää bloggaamista - vanhan kansan ihminen ja kärryiltä tippunut kun on.
Nuori journalisti Ville Blåfied sen sijaan piti bloggaamista varsin positiivisena asiana.
Claes Andersson puolestaan alkoi heittää asiasta huulta...
Mutta Yes - antaa eläkeläisen tippua kärryiltä. Niinhän meille kaikille aikanaan käy.
Hieman tragikoomista vain on seurata Santavuoren pikku hiljaa yhä merkillisemmäksi muuttuvaa henkistä tilaa.
Se tuleekin olemaan - ainakin minulle - tulevaisuuden jälkiviisaat-pölötyksen kiinnostavin media-aihe.
*
http://www.akateeminen.com/fin/ajankohtaista/kp_santavuori.asp.
April 2, 2006
Spektaakkeliyhteiskunta
("Kuvassa" Silvio Berlusconi)
*
Hyvä juttu!
Entä opimmeko siitä mitään? Ei ainakaan kirjoittajan mukaan, ja näin saattaa ollakin.
Itse olen päätynyt siihen lopputulokseen, että koska niin sanotulla "totuudella" tai sen "symboleilla" ei ole enää mitään merkitystä poliittisessa elämässä, sillä politiikka on muuttunut viihteeksi=businekseksi eli siis tavaraksi, niin ainoa vaihtoehtoni tehdä pesäero tähän latteaan törkykasaan on yrittää luopua ja pysytellä erossa siitä niin paljossa kuin mahdollista.
Tietenkään tämä ei ole helppoa eikä - joidenkin mielestä - edes mahdollista, mutta viittaan edellä kirjoittamaani: miksi saastuttaa itsensä mediabusineksessä, koska sen jälkeen et pysty enää hallitsemaan edes omia mielipiteitäsi - et ehkä ajatuksiasikaan (vrt. Matti Vanhanen).
Sinusta on lopullisesti tehty marionetti.
Tietenkin voisin ajatella asian toisin, vaikkakin mediabusiness tuomitsee minut heti, koska en silloin pelaa sen säännöillä.
Tämä toinen vaihtoehto on tietenkin totaali vastarinta – äärimmillään terrorismi!
Terrorismin perustelu ei kuitenkaan näyttäydy niin nihilistisenä kuin, miltä ensi alkuun vaikuttaisi - ainakaan verrattuna spektaakkeliyhteiskunnan "pelisääntöihin" (mikäli niitä voi sellaisiksi kutsua?).
Spektaakkeliyhteiskuntahan on ytimeltään kaikkea muuta kuin kommunikaatioyhteiskunta. Se on nimenomaan valtapeliyhteiskunta, joka on naamioitu kommunikaatioyhteiskunnaksi mediabusineksen rautaisella otteella.
Valtaisa informaation määrä on suoraan verrannollinen kommunikaation sisällölliseen tyhjyyteen, jonka taustalla toimii strateginen valta-ajattelu a la Hobbes ja Foucault.
Et (välttämättä) menetä henkeäsi tässä pelissä, koska mediabusines-diktaattori haluaa vain rahojasi, (jos sinulla rahaa on; - jos ei ole, muutut enintään tekopyhän sosiaalipornon välineeksi), joita tarvitaan mediabusineksen kulutuskierteen ylläpitämiseksi, mutta kaikki muu sitten meneekin.
Jäljelle jää/jätetään pelkkä ihmisen kuori, jonka sisään Berlusconin ja Antti-Pekka Pietilän kaltaiset rahantekokoneet tunkevat sisältöä, jota ihmiset sitten ostavat ja kuluttavat.
Spektaakkeliyhteiskunnassa ihminen "murhataan" kahdesti.
Ensin hänet mitätöidään business-jättien mediamarionetiksi ja ruumiista imetään kaikki hyöty irti.
Ihmisistä tulee siten eräänlainen - verta imevää vampyyria elättävä - uhri.
Mikäli ihminen tämänkin jälkeen vastustelee liikaa, annetaan armonisku ja hänet suljetaan ulos "vapauden ja demokratian" piiristä (vrt. USA:n politiikka).
*
Berlusconista ja hänen kaltaisistaan mediabusiness-diktaattoreista tuskin pääsee eroon muuten kuin "eliminoimalla" heidät...(hyvällä omallatunnolla).
Valitettavasti vain silloin saattaa joutua "eliminoimaan" jatkuvasti.
Mutta parempi ehkä sekin kuin tulla jatkuvasti kusetetuksi jonkin "haluan vain rahasi=intressisi=valtasi; - sinusta itsestäsi en ole pätkääkään kiinnostunut-assholen" periaatteisiin alistumalla...
*
cc.joensuu.fi/kst/kertomukset_ kritiikin_index.php. (Hyvä suomalainen linkki aiheesta)
http://www.metaforum.it/forum/index.php?showtopic=6451&st=30.
April 1, 2006
Älä mene sokkotreffeille! - Valitse mieluummin Matti Vanhanen
Alakuvamme tyttö ei kuitenkaan näytä tykkäävän euroviisuehdokkaastamme ja tulevasta Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaasta, josta ennustetaan tulevien vaalien ääniharavaa...
Varo siis sokkotreffejä! Seuraukset voivat olla arvaamattomia...