HYVÄÄ NIHILISMIÄ

Hi everybody! I hope you are tolerant enough for my "exhibitionism!" Or - let`s beat it as soon as possible...there´s always two choices...

Minultakin on kysytty, mitä uskontoa edustan tai kannatan. Kysymyksen voi tulkita monella tavoin. Suurin osa vastannee sen perusteella, mikä on hänen uskonnollinen viiteryhmänsä, tai jos sitä ei ole lainkaan, toteaa ykskantaan, ettei asia kiinnosta tai että hän on ateisti.

Minä en vastaa millään edellä mainituista tavoista. Vaikka eräästä järjellisen harkinnan ylittävästä syystä kuulun ortodoksiseen kirkkoon, en halua suoranaisesti pitää sitä uskonnollisen kokemukseni aivan perimmäisenä instituutiona. Mutta jos kysymys rajataan valinnaksi kristinuskon eri muotojen välillä, niin vastaus on ehdottomasti ortodoksinen kirkko.

Mutta en minä ole uskovainen siinä mielessä kuin tuosta vastauksestani saattaisi päätellä. Joka tapauksessa olen väistämättä jollain tavalla "uskonnollinen" minäkin, mutta tämän uskonnollisuuden muoto on aivan jotain muuta kuin, mihin on ainakin kristillisissä länsimaissa totuttu.

Nietzsche kirjoittaa suurin piirtein seuraavasti: "nihilismikin on omalla tavallaan jumalainen ajattelutapa."
Ja minä olen nihilisti. Joku saattaa nyt luulla, että palvon NIHIL nimistä Jumalaa, ja jos se auttaa häntä asian ymmärtämisessä, niin olkoon niin. Sillä nihil on ei-mitään eli tyhjä. Minä palvon siis tyhjyyttä eli ei-mitään.

Aamulla, kun herään, ryhdyn taistelemaan tyhjyyden kanssa; illalla, kun ryhdyn nukkumaan, koetan karistaa tyhjyyden mielestäni. Yleensä se ei onnistu, joten nukun "tyhjyyteen" - sitten, kun ylipäätään nukahdan.

Uskonnollinen valintani on ollut varsin luonnollinen. En ole etsinyt "Jumalaa": se/hän eli siis NIHIL tuli luokseni hyvin nopeasti jo nuorna miesnä ollessani, eikä ole sen koommin häipynyt elämästäni. Mitä nyt ortodoksinen ystävättäreni aikoinaan "viekoitteli" minut kyseisen kirkon piiriin ikäänkuin parisuhteen sinetöimiseksi. Eipä tainnut tuolloin arvata, millaisen käärmeen hän silloisella igumeni Panteleimonilla vihitytti ortodoksiseen kirkkoon Valamon luostarissa 25.6. 1995!

Nihilistiortodoksi - kas siinäpä on merkillinen hybridi kristillisyyttä. (Salaisessa hybriksessäni olen usein fantasioinut olevani ortodoksien Sokrates!)

*

Tietoisku: Itse asiassa nihilismiortodoksisuudessa on lopultakin kyse uusplatonismin päivitetystä versiosta.
Muistakaapa esimerkiksi saksalainen mystikko Mestari Eckhart (1260-1328) ja Heideggerin häneltä kierrättämä käsite Gelassenheit (silleen jättäminen) eli ajatus Jumalan jättämisestä ikäänkuin omilleen, koska emme me hänestä voi mitään tietämällä tietää - paitsi ehkä - mutatis mutandis - niiniluotolaiset truthlikeness-teorian kannattajat sekä Alvin Plantingan tapaiset, teismin perustalle (naturalismin sijasta) tietonsa rakentavat tietoteoreetikot!

Edellisen selvityksen perusteella ei ole lainkaan ihmeellistä, jos paljastan olevani äärimmäinen fideisti, enkä siis järjen sanaa Jumalasta kykene lausumaan. Mielettömyyksiä kylläkin - kuten Kant, Kierkegaard ja Wittgenstein.

Uskoni on niin sisäistä, ettei siitä ota tolkkua itse Konstanttinooppolin patriarkkakaan. Mutta vakaata ja lujaa se on. Olen täydellisen varma asiastani.

Tunnuslauseeni: TYHJYYS RULES, NIHIL "TULES"!