Esa Saarisen onnellisuuskurssit tänä vuonna Sumatralla?

Joukkokirje (Suomen kallupin tosikkotesti)

HEI

Menehän Esa vaihteeksi pitämään valaistumiskursseja Sumatralle - Acehiin. Vasta siellä testautuu sun länsimaista onnellisuushapatusta kirnuavan rahakoneesi todellinen luonne. Varo etteivät paikalliset uhraa sinua jumalana ja heitä tulivuoreen. Minun puolestani voisit hypätä sinne ihan itse kuten Empedokles - se olisikin ainoa tosi filosofinen teko sofistikon elämässäsi...

*

- Tylsäpäinen onnellisuus ja naivi optimismi ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä valheita, joilla pyritään lepyttämään huonoa omatuntoa ja tyhjyyden kauhua.
- Tylsäpäinen onnellisuus ja naivi optimismi eivät ole ihmisoikeuksia vaan ideologisia savuverhoja psykologisen egoismin oikeuttamiseksi.
- Tylsäpäinen onnellisuus ja naivi optimismi ovat huumeiden vaikutuksen kaltainen tila, joka rappeuttaa ajattelun.

- Tylsäpäinen onnellisuus ja naivi optimismi katoavat samassa hetkessä, kun ironikko astuu näyttämölle. Ja se on jo tapahtunut...


Mutta tuo niin "henkevä" tyhmyys, joka näistä onnellisista idiooteista vielä jää jäljelle, kun ironikko on heidän itsepetoksensa paljastanut, ei katoa milloinkaan. Se muuttuu - kuten Nietzsche oikein vihjaa - ressentimentiksi: kaunaksi ja kateudeksi, joka oikeutti aikoinaan muun muassa sekä Sokrateen että Jeesuksen murhan...

RR

PS. Edellisen tarkoitus oli huvittaa - se oli siis vitsi....ai ei ollut vai? No - entäs seuraava - varsin schopenhauerilais/kierkegaardilais/nietzscheläinen - määritelmä? Rakkaus on kahden, persoonallisen identiteettinsä ja realiteettitajunsa kadottaneen ihmisen välillä vallitseva empaattisen sadomasokismin tila.


PPS. Lukekaa Schopenhaueria, Kierkegaardia ja Nietzscheä...heidän tekstinsä virkistää ja auttaa kestämään. Mutta jos tämänkin jälkeen koette itsenne jotenkin alakuloiseksi - siihen löytyy varma lääke: Dostojevskin Kirjoituksia Kellarista - kirjan ensimmäinen luku: Kellariloukko!


View: Front Cover Table of Contents Copyright Excerpt Back Cover

Tämän jälkeen voi hieman jäähdytellä lukemalla Sartren Inhon ja Ionescon Erakon, niin ei tule kovin ankaria "vieroitusoireita..." Myös Camus´n pienoisromaanit Sivullinen ja Putoaminen vaikuttavat Kellariloukon miehen jälkeen pikemminkin rauhoittavasti kuin ahdistavasti.