Koti kuntoon

MOI!

Niksipirkka -lehden Nyt koti kuntoon sarjassa julkaistaan eräs lukijakirje, jossa neuvotaan, kuinka pidentää vanhan rautasängyn ikää ainakin viidellä vuodella kulttuuria hyödyntämällä. Nyt siis jokainen nörtti lukutoukkakin voi ratkaista ongelmia, joihin yleensä tarvitaan "rautakaupallinen" työkaluja sekä sekä remonttimateriaaleja.

"Hei siellä Niksipirkassa. Välttääkseni ilkeitten ja juoruilevien naapureitten takia henkilöllisyyteni paljastumista kerron teille tosiasioita hieman muunnellen eräästä asuntoni kalusteiden korjaukseen liittyvästä ongelmasta, jonka mielestäni onnistuin ratkaisemaan todella tyylikkäästi - pelkästään humanistisen sivistyksen minulle suoman heuristisen luovuuden keinoin.

Vanhan rautasänkyni toinen puoli koki äskettäin kovia ja taipui jysähtävän 150 kg:n painoni alla lähes yhtä paljon kuin Estonia laivan etuvisiiri ennen irtoamistaan (miltei tasan kymmenen vuotta aikaisemmin) - kohtalokkain seurauksin. Rautasänkyni alkoi nimittäin hieman uhkaavasti notkua toisesta laidastaan, tai niin ainakin minä sen koin. Puoli vuotta jos sitäkään, niin se uppoaisi ja tippuisi lattialle, ja minä sen myötä patjoineni.

Mutta nyt tuli apuun ylivertainen niksipirkkaluonteeni, jonka epäkäytännöllisyyden voi ylittää ainoastaan sen verraton laiskuus. Päätin etsiä yksiöstäni esineen, jolla tukea rautasängyn notkuvaa toista reunaa. Paras väline tähän tarkoitukseen olisi ollut mm. auton renkaiden vaihtamisessa käytettävä niin sanottu manuaalipuristin eli käsin veivattava nostokiristin. Tunnnetaan myös nimellä tunkki... Sitä en kuitenkaan jostain syystä löytänyt edes saunasta. (Tunkki saunassa? Miksei - onhan siellä sähkökiuaskin...(?).

Toinen ratkaisuni oli kuitenkin juuri saunasta bongaamani leveä mutta matala puinen astinpalli. Se kuitenkin osoittautui 3-4 senttiä liian korkeaksi, eli sänky olisi jäänyt seinään päin kallelleen, mikäli olisin työntänyt sen rautakehikon alle.
Kolmas ratkaisuni oli toinen pitkän aikaa nurkassa huilanneista 18 kg:n neliosaisista käsipunteistani. Se oli kuitenkin juuri tuon 3-4 senttiä liian matala.

Tongin siivouskaappini käsittämätöntä sisältöä ja löysin mm. pienehkön vasarani. Se ei sopinut tarkoituksiini, mutta kuinka ollakaan - heureka! - siivouskaapista löytyi myös täysin käyttämätön, ohutmetallinen, naisten karvojen poiston helpottamiseen tarkoitettu ladyshave geeliputkilo, jonka olin erehdyksessä, ilman silmälaseja, ostanut Malmin K-marketista miesten partavaahtoputkilona, edellisen vuoden kesällä.

Se oli hyvänhajuista ja olisi varmasti ajanut partavaahdon asiaa erinomaisesti, mutta vaikka olenkin hieman transsahtava hetero, niin akkojen limeteillä en rupea partaani ajamaan - se on vissi!
Nyt kuitenkin - yli vuosi tämän ostosharhan jälkeen tavaralle yhtäkkiä ilmeni käyttötarkoitus: päätin kokeilla sitä taipuneen sängynrautani tukipönkäksi. Ja se olikin täysin passelin korkuinen tarkoitukseen! Niinpä asetin sen hyvillä mielin uuden tarkoituksensa toteuttajaksi ja istahdin sängyn reunalle hikeä päästäni pyyhkien. Niksipirkkamies oli (jälleen?) ratkaissut upean jugend-tyylisen asuntonsa sisustukseen liittyvän, vaikean, arkkitehtonisen ongelman.

Onnea ja iloa ei kestänyt kauan, sillä jalkojeni välistä alkoi kuulua kummaa sihinää ja litinää. Katsoin alaspäin ja näin, miten geelipullon muovikorkin läpi alkoi tihkua valtoimenaan geelivaahtoa, joka sitten valui lattialle - ilmeisesti painovoiman vaikutuksesta?
Olin epäonnistunut arvioimaan oikein putkilon hydraulisen paineenkestävyyden oman painoni alla. Nyt istuin melkein nilkkoja myöten ladyshavessä.

Mutta fiksu ei lannistu. Ankaran siivouslotuamisen jälkeen päätin pinnistää dementoitumiselta ja tärähdykse(i)ltä välttyneet 387 aivosoluani äärimmilleen......ja se sehän kannatti.

Sinänsä vaatimattomassa kirjahyllyssäni oli monia paksuja kirjoja, jotka olin lukenut, ja joita kasaamalla saisin koottua sellaisen pönkän, että se varmasti kestäisi ja estäisi sängyn estonisoitumisen.
Tärkeintä oli nyt valita pari paksuinta, pari melko paksua ja yksi tiivistämiseen käytettävä, pienempi teos. Tulokseksi sain koosteen, joka toimi paitsi pönkkänä, mutta antoi samalla myös vaikutelman erinomaisesta yleissivistyksestäni ja lukeneisuudestani (siis vaikutelman...).

Alimmaiseksi asetin reilusti yli tuhat sivuisen kirjan An Introduction to Psychology. Se sopi alimmaiseksi monestakin syystä! Seuraavaksi asetin käytännöllisistä syistä paksun, kovakantisen Suomi-Ruotsi-Suomi sanakirjan ja sitten kaksi osaa Egon Friedellin Kulttuurihistoriasta - taisivat olla osat 2 ja 3 (osa 1 oli valitettavasti jo liian paksu tiivistämiseen).

Päällimmäiseksi tuli realismin ja vertauskuvallisuuden yhdistävä ylpeyden aiheeni - samannimisestä Helsingin Yliopiston käytännöllisen filosofian seminaarista koottu pehmeäkantinen, ohuehko kirja: Kuoleman filosofia. Sillä sain kiristettyä ja tiivistettyä mainiosti sängyn stabiiliiksi, jolloin heiluminen ei nitkuttanut etuvisiiriä irti ja upoksiin.

Onnesta ja (mahdollisesta) aivotärähdyksestä puolipökertyneenä istuin taas sänkyni laidalla - nyt tosin (jälleen kerran) varmana hengen voitosta materian ilkeitä voimia vastaan!

Kas näin niksipirkkamies keksii ratkaisun lähes jokaiseen kodin sisustusongelmaan. Älä ole mäntti, käytä luovuuttasi! Alisuoriutuminen on vain koulupedagogien retoriikkaa...!


Terveisiä Niksipirkan lukijoille, toivoo nimimerkki R. E. Konstruktio

PS. Myöhemmin - kirjojen hieman annettua periksi - vaihdoin Kuoleman filosofian tilalle Gogolin Kuolleet sielut, joka oli kovakantinen ja hieman paksumpi. Sen jälkeen en ole tarvinnut "lisätilkettä."