TUON ENQVISTIN TAKAISIN
Jatka esseetä eteenpäin
Kosmologian professori Kari-Pekka Enqvist katseli eräänä kesäisenä aamuna huvilansa rappusilta puutarhansa omenapuita ja niiden lehtien kastepisaroita kuivattelevia auringonsäteitä, huokasi epikurolaisen tyytyväisenä nautinnollisen syvään ja nousi seisomaan.
Muutaman hetken hän vielä katseli puutarhaansa ja sinertävää taivasta, kääntyi ympäri mennäkseen sisälle - mutta jäykistyikin kesken liikkeen kuin kuulantyöntäjä ja kääntyi takaisin. Ojentaen profeettamaisesti molemmat kädet eteensä hän huusi silmät säihkyen kohti lehtien välistä säteitään sinkoilevaa aamuaurinkoa: Tulkoon todennäköisyys!
Kuului vieno suhahdus, aivan kuin tuulenhenkäys olisi puhaltanut tontin läpi. Mutta ei se ollut mikään heppoinen suhahdus vaan todellinen kamikaze – jumalten tuuli, joka nappasi professorin kevyesti kuin höyhenen ja alkoi kuljettaa häntä – niin minne?
No comments:
Post a Comment