Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen Työmiesaski ja kaljapullo.
*
En oikein kehtaisi taas kehua tekstiäsi, koska minulle saatetaan hymyillä ja pitää Iineksen lakeijana, mutta olkoon.
Näytän kieltä sinne kateellisille ja mustasukkaisille päin - olivatpa nämä sitten naisia tai miehiä (Vaari! - I'm back again!)
*
No - se oli huumoria.
Luulenpa kuitenkin , että aika monet naiset jakavat nämä kirjoittamasi tuntemukset isästä kanssasi. Kiva ja turvallinen mutta samalla jossain määrin arvaamaton ja uhkaava.
Olen usein miettinyt, mitä isä todella merkitsee naisille.
Minulla ei ole omia lapsia eikä siis tyttäriä, joten en osaa reflektoida tilannetta ikäänkuin osallistuvasti, joskin oletan vahvasti - osallistuvan kenttätutkimuksen kritiikkiin liittyen, että yritys analysoida omakohtaisesti mutta silti objektiivisesti sitä kontekstia, missä itse elää, on tuomittu vinoutumaan, eli tulos ei tieteen kriteerien kannalta voi olla pätevä.
Mutta intuitiivisesti se saattaa olla todempi kuin yksikään kontrolloitu havainto tai laboratoriossa testattu kokemus.
Kaikki kunnia silti ja siis Freudin sitkeälle pyrkimykselle rehellisyyteen itsensä kanssa.
Freud nimittäin analysoi psykoanalyysin teoriaa jatkuvasti uudistaessaan paitsi potilaitaan myös itseään sekä vaimoaan ja tyttäriään enemmän kuin olisi ehkä tieteellisesti ollut 'luvallista'.
*
Mitä nainen isältä haluaa?
Opin tuntemaan S:n kautta hänen tuttavaperheensä (insinööri ja opettaja - stereotyyppinen pari ;]!) , joka oli saanut ns. iltatähden: tytön.
Kaksi edellistä lasta olivat noin kymmenen vuotta vanhempia poikia.
Minkälainen oli isän ja tyttären suhde tässä tilanteessa? Jaa-a. Näin jälkeenpäin sanoisin, että he olivat melkein naimisissa keskenään. Tyttö oli aina isänsä mukana ja isä huolehti tästä enemmän kuin mistään elämässään.
(Ymmärsin kyllä S:n lievää, positiivista hämmennystä, sillä hänen, hieman ambivalentissa isäsuhteessaan oli ollut jotain samankaltaista. Voisin mainita muitakin samaa syndroomaa 'potevia' naisia mutta en tee sitä - nyt).
En tiedä, miten mainittu tyttö on elämässään edennyt, ja mikä hänen suhteensa isään tänään on, mutta jos jotain pohdin, niin sitä, miksi miehen ja naisen suhde on niin vääjäämättömän kohtalokkaalla tavalla aina kahden roolin suhde: äiti/tytär -isä/poika.
Me olemme heterosuhteissamme - ja varmasti osaltaan myös bi-suhteissa - toisillemme aina sekä lapsia että vanhempia. Nämä roolit vain on niin pirun vaikea erottaa toisistaan, koska ne limittäytyvät ja menevät koko ajan päällekkäin ja ristiin.
Kun sanon: minä rakastan sinua, niin kenelle minä sen sanon: äidille vai tyttärelle, isälle vai pojalle - vai molemmille sekoittaen ymmärrykseni?
*
Nyt - narri ja hullu kun olen - varoitan sinua Iines. Aion nimittäin tänään 'matkia' isääsi, joten deletoi minut heti kun näet sen tarpeelliseksi.
*
ec.europa.eu/agriculture/organic/toolbox/phot....
*
En oikein kehtaisi taas kehua tekstiäsi, koska minulle saatetaan hymyillä ja pitää Iineksen lakeijana, mutta olkoon.
Näytän kieltä sinne kateellisille ja mustasukkaisille päin - olivatpa nämä sitten naisia tai miehiä (Vaari! - I'm back again!)
*
No - se oli huumoria.
Luulenpa kuitenkin , että aika monet naiset jakavat nämä kirjoittamasi tuntemukset isästä kanssasi. Kiva ja turvallinen mutta samalla jossain määrin arvaamaton ja uhkaava.
Olen usein miettinyt, mitä isä todella merkitsee naisille.
Minulla ei ole omia lapsia eikä siis tyttäriä, joten en osaa reflektoida tilannetta ikäänkuin osallistuvasti, joskin oletan vahvasti - osallistuvan kenttätutkimuksen kritiikkiin liittyen, että yritys analysoida omakohtaisesti mutta silti objektiivisesti sitä kontekstia, missä itse elää, on tuomittu vinoutumaan, eli tulos ei tieteen kriteerien kannalta voi olla pätevä.
Mutta intuitiivisesti se saattaa olla todempi kuin yksikään kontrolloitu havainto tai laboratoriossa testattu kokemus.
Kaikki kunnia silti ja siis Freudin sitkeälle pyrkimykselle rehellisyyteen itsensä kanssa.
Freud nimittäin analysoi psykoanalyysin teoriaa jatkuvasti uudistaessaan paitsi potilaitaan myös itseään sekä vaimoaan ja tyttäriään enemmän kuin olisi ehkä tieteellisesti ollut 'luvallista'.
*
Mitä nainen isältä haluaa?
Opin tuntemaan S:n kautta hänen tuttavaperheensä (insinööri ja opettaja - stereotyyppinen pari ;]!) , joka oli saanut ns. iltatähden: tytön.
Kaksi edellistä lasta olivat noin kymmenen vuotta vanhempia poikia.
Minkälainen oli isän ja tyttären suhde tässä tilanteessa? Jaa-a. Näin jälkeenpäin sanoisin, että he olivat melkein naimisissa keskenään. Tyttö oli aina isänsä mukana ja isä huolehti tästä enemmän kuin mistään elämässään.
(Ymmärsin kyllä S:n lievää, positiivista hämmennystä, sillä hänen, hieman ambivalentissa isäsuhteessaan oli ollut jotain samankaltaista. Voisin mainita muitakin samaa syndroomaa 'potevia' naisia mutta en tee sitä - nyt).
En tiedä, miten mainittu tyttö on elämässään edennyt, ja mikä hänen suhteensa isään tänään on, mutta jos jotain pohdin, niin sitä, miksi miehen ja naisen suhde on niin vääjäämättömän kohtalokkaalla tavalla aina kahden roolin suhde: äiti/tytär -isä/poika.
Me olemme heterosuhteissamme - ja varmasti osaltaan myös bi-suhteissa - toisillemme aina sekä lapsia että vanhempia. Nämä roolit vain on niin pirun vaikea erottaa toisistaan, koska ne limittäytyvät ja menevät koko ajan päällekkäin ja ristiin.
Kun sanon: minä rakastan sinua, niin kenelle minä sen sanon: äidille vai tyttärelle, isälle vai pojalle - vai molemmille sekoittaen ymmärrykseni?
*
Nyt - narri ja hullu kun olen - varoitan sinua Iines. Aion nimittäin tänään 'matkia' isääsi, joten deletoi minut heti kun näet sen tarpeelliseksi.
*
ec.europa.eu/agriculture/organic/toolbox/phot....
