She Does It Right, Roxette & interview. Filmed
19.07.1975 in Kuusrock Festival, Oulu, Finland (Iltatähti, TV2
YLE).
.
Perustava syy, miksi tämä bändi [tässä alkuperäisessä
muodossaan] miellytti ja miellyttää minua edelleen, on se hillitön energia, jota
sen esiintyminen pursuaa, sen esittämien kappaleitten äärimmäisen karu
yksinkertaisuus, jota kiidätetään rytmillä, joka paukuttaa eteenpäin kuin kone. Se ei turhia keekoile tai hienostele, eikä ole mitään tekemällä tehtyä
yliteatraalista hevipelleilyä tai virtuoosimaista mutta puuduttavan tyhjää kitarasoolopilitystä. Tästä paketista pursuaa
rehellisyys: hiki, tuska ja kirosanat.
.
Muistan elävästi, kun näin tämän ohjelman televisiosta kesällä
1975. Olin ällikällä lyöty. Melkein jäi Hurriganeskin toiseksi. Äänityksen taso nyt on mitä on, mutta olkoon, koska bändin viesti menee perille
näinkin. Englannin paras boogie-kone, totesi Joe ‘The Clash’ Strummer vuosia
myöhemmin.
*
Stupidity [Dr. Feelgood live 1975/76]
*
24 comments:
Tietysti tällaisenkin populaarimusiikin kuunteleminen puuduttaa nopeasti [jos kohta kaiken musiikin kuunteleminen lukuun ottamatta parasta klassista, joka ei puuduta ikinä], mutta jos olen siihen 1975 jälkeen palannut vähintään 3-4 vuoden välein aina yhtä innostuneena, voin kai hyvällä omalla tunnolla sanoa pitäväni siitä ihan oikeasti.
Merkittävä tekijä bändin lavaolemusta oli tietenkin kitaristi Wilko Johnsonin lavaliikehdintä. Kuin heinäseiväs olisi saanut sähköiskun ja alkanut poukkoilla ympäriinsä. Laulusolisti Lee Brilleaux [myös Wilko laulaa joissain kappaleissa muttei mitenkään kaksisesti] on rankka energiapakkaus. Kroppa vapisee ja hiki virtaa.
Ainakin vanhempana Wilko laulaa minusta ihan mallikkaasti. Tässä vähän huonolaatuinen pätkä, Johnny B Goode, tammikuulta Turusta. Syövästä ja melkein seitsemänkympin iästä huolimatta äijässä on vielä myös vanhaa kunnon sähköjänistä tallella.
Eli siis Johnny Been kakkosversio Bye Bye Johnny.
Wilko hakkaa Telecasteriaan niin, että sormet ja nivelet paukkuu. Kivun voi kuulla soundista.
Totta on, että kipu näkyy Wilkosta, hänellä on vähemmän energiaa kuin reilua vuotta aiemmin tehdyissä taltioinneissa. Velmun näköinen basistinsa on muuten Norman Roy-Watts, joka aikanaan bassotteli mm. tämän mestariteoksen.
Dr. Feelgood: Live At The Kursaal 1975 [erinomainen äänen laatu]
https://www.youtube.com/watch?v=RrtBlf_DDe8
*
DR FEELGOOD LIVE 1975 TV SHOW - FULL CONCERT - FEAT. WILKO JOHNSON
https://www.youtube.com/watch?v=aBBfVBqQif8
Vähän mysteeri minulle on, kuinka Wilko pystyy soittamaan noin hienosti tuollaisella heilumisella. Vaikkapa linkkaamasi konsertin viimeisessä kappaleessa, Route 66.
Wilko oli parhaimmillaan rockin tiukimmin soittava riffikitaristi.
HIT ME WITH YOUR RHYTHM STICK on mestariteos, ilman muuta. M. A. Numminen on esittänyt sitä, ruotsiksi.
https://www.youtube.com/watch?v=Jb3qi-1OobE
Kännykällä saa usein kaikkein parhaat taltioinnit, koska liiallinen tekniikka ei ole niitä pilannut. M. A. N.in esityksestä ei oikein saanut selvää, mutta Numminen on aina mestariteos.
Hurriganesissa ja Dr Feelgoodissa oli myös se samankaltaisuus, että kitaristi lähti varhain, sen jälkeen bändi oli vain ihan jees, muttei paljon kummempi,
Osuva pointti Feelgoodin ja Hurriganesin historiasta. Albert muuten, kuten muistat, oli ehdolla Feelgoodin kitaristiksi Wilkon jälkeen. Alppu kuitenkin lähti Hurriganesista osittain sen vuoksi, että oli hieman kyllästynyt 'monotonisemman' rockin soittamiseen ja Royals olikin jo progempaa kamaa. Se tyyli ei olisi sopinut Hurriganesiin, mutta ei se olisi sopinut myöskään Feelgoodiin.
On ihan pakko sanoa, että etenkin nuo kaksi ‘Live At The Kursaal 1975’ keikan viimeistä biisiä, ‘You schouldn’t call the Doctor (if you can’t afford the Bills)’ ja ‘Route 66’ ovat luultavasti tiukinta ikinä kuulemaani rockia, kiitos koko bändin mutta etenkin Wilkon, jonka riffitekniikka ja lavaliikunta tekevät lähtemättömän vaikutuksen.
Wilko esittelee riffiktekniikkaansa. Ei ole vaikeaa?
https://www.youtube.com/watch?v=FBfZ8VxsAUk
Helppoa kuin heinänteko, jos nyt aloittaa harjoittelun, aika pian pitäisi olla valmista. "Näyttää vähän samalle, mutta kuulostaa ihan erille!"
Kursaalin huvipuisto Essexissä oli Feelgoodin kotikenttä. Stupidity on äänitetty siellä.
https://www.youtube.com/watch?v=GzF0AETdRF8
http://en.wikipedia.org/wiki/Kursaal_%28amusement_park%29
Typeryys kuulostaa hienolta!
Tuo lyhyempi Kursaal-video on vielä parempaa materiaalia ääneltään ja kuvaltaan kuin aiempi.
http://www.amazon.com/NEW-Going-Back-Home-DVD/dp/B0006MLSJY
http://www.drfeelgood.ch/going.htm
Kun puhutaan Wilkon riffitekniikasta, tarkoitetaan Mick Green-imitoinnin lisäksi Wilkon uskomattoman tiukkaa tatsia ja taimausta. Ilman niitä hyväkin Green-tekniikka kuulostaisi vaisummalta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Mick_Green
https://www.youtube.com/watch?v=wMlhWvIh7U4
https://www.youtube.com/watch?v=mPg9P1q2icA
Tämä on Wilkon erinomaisen havainnollinen tekniikkavideo She does it right'sta.
https://www.youtube.com/watch?v=imTpekYHPVo
Post a Comment