.
Jos helmiä kyyneleet ois
mua rikkaaksi mainita vois
sinä rikkaaksi tehnyt mun oisit
jos helmiä kyyneleet ois
jos kyyneleet helmiä ois
niin ne luokseni kai sinut tois
sen vain tiedän, sä yksin vain voisit
ne kyyneleet pyyhkiä pois
Jos helmiä kyyneleet ois
niin eivät ne särkyisi pois
mä voisin ne nauhassa kantaa
jos helmiä kyyneleet ois
mua rikkaaksi mainita vois
jos vain kyyneleet helmiä ois
ne jos sulle mä voisin nyt antaa
mua koskaan et päästäisi pois
.
[sanat Helena Eeva; sävel Topi Kärki]
.
Jos helmiä kyyneleet ois
mua rikkaaksi mainita vois
sinä rikkaaksi tehnyt mun oisit
jos helmiä kyyneleet ois
jos kyyneleet helmiä ois
niin ne luokseni kai sinut tois
sen vain tiedän, sä yksin vain voisit
ne kyyneleet pyyhkiä pois
Jos helmiä kyyneleet ois
niin eivät ne särkyisi pois
mä voisin ne nauhassa kantaa
jos helmiä kyyneleet ois
mua rikkaaksi mainita vois
jos vain kyyneleet helmiä ois
ne jos sulle mä voisin nyt antaa
mua koskaan et päästäisi pois
.
[sanat Helena Eeva; sävel Topi Kärki]
.
*
Hiljaa pyyntösi sun kuulen
Pehmyt ääni on kuin tuulen
Mutta silti niin vain luulen
En antaa muuta voi
Yö tai päivä aurinkoisin
Tuskin muuta tehdä voisin
Koskaan sano en mä toisin
En antaa muuta voi
Paljon ei mulla ja kaiken sen saat
Jos vain tahdot, mä vastusta en
Mutta en antaa
En muuta voi antaa kuin rakkauden
Luokses aina on mun kaipuu
Tahtoos tahtoni mun taipuu
Olkaas vasten pääni vaipuu
En antaa muuta voi
Onni, pienin hetkinenkin
Kanssas on, mä tiedän senkin
Mutta sait jo sydämenkin
En antaa muuta voi
Paljon ei mulla ja kaiken sen saat
Jos vain tahdot, mä vastusta en
Mutta en antaa
En muuta voi antaa kuin rakkauden
Luokses aina on mun kaipuu
Tahtoos tahtoni mun taipuu
Olkaas vasten pääni vaipuu
En antaa muuta voi
Onni, pienin hetkinenkin
Kanssas on, mä tiedän senkin
Mutta sait jo sydämenkin
En antaa muuta voi
Hiljaa pyyntösi sun kuulen
Pehmyt ääni on kuin tuulen
Mutta silti niin vain luulen
En antaa muuta voi
Yö tai päivä aurinkoisin
Tuskin muuta tehdä voisin
Koskaan sano en mä toisin
En antaa muuta voi
Paljon ei mulla ja kaiken sen saat
Jos vain tahdot, mä vastusta en
Mutta en antaa
En muuta voi antaa kuin rakkauden
Luokses aina on mun kaipuu
Tahtoos tahtoni mun taipuu
Olkaas vasten pääni vaipuu
En antaa muuta voi
Onni, pienin hetkinenkin
Kanssas on, mä tiedän senkin
Mutta sait jo sydämenkin
En antaa muuta voi
Paljon ei mulla ja kaiken sen saat
Jos vain tahdot, mä vastusta en
Mutta en antaa
En muuta voi antaa kuin rakkauden
Luokses aina on mun kaipuu
Tahtoos tahtoni mun taipuu
Olkaas vasten pääni vaipuu
En antaa muuta voi
Onni, pienin hetkinenkin
Kanssas on, mä tiedän senkin
Mutta sait jo sydämenkin
En antaa muuta voi
6 comments:
Kyllähän tuo Cheekin voittaa.
Ei Keekkiä pitäisi edes mainita samaan aikaan näiden kappaleitten ja esitysten kanssa. Nämä ovat klassikkoja, Keekki on keekki eli pelkkää pintaa, jos sitäkään.
Nämä kappaleet tekee klassikoiksi se, että niissä laulajan ilmaisema tunne sisältyy laulun musiikilliseen ja sanalliseen muotoon niin vakuuttavan kokonaisvaltaisesti, että tuntuu kuin sanat ja sävel olisivat yhtä eli erottamattomia. Pyrkimys muodon ja sisällön ykseyteen onkin ollut kaiken taiteen peruspyrkimys, ainakin 1900-luvulle asti. Minua ei nyt tässä kiinnosta se, kokeeko joku nämä laulut itselleen läheiseksi vai ei [henkilökohtainen maku, joka on toki merkittävä seikka] vaan se, mikä tekee niistä näin kokonaisvaltaisia. Tuo kokonaisvaltaisuus ei palaudu [eikä voi palautua] pelkästään subjektiiviseen makuarvostelmaan vaan on ‘jotain’ yhteisesti tunnistettavaa, koska muussa tapauksessa keskustelu taiteesta olisi turhaa suunpieksäntää, jossa jokainen puhuu vain ‘omiaan’ tavoittamatta toisen arvioijan kokemusta millään tasolla. Nimitämme tätä ‘jotain’ yleisemmin esteettiseksi pyrkimykseksi kauneuteen ja siinä pyrkimyksessä nämä kappaleet ovat onnistuneet erinomaisesti, pitipä niistä henkilökohtaisesti tai ei. Myönnän kuitenkin, että ihmisellä itsellään pitää olla erittäin hyvä maku, jotta hän kykenisi erottamaan edellä määritellyllä tavalla hyvän viihteen/taiteen vähemmän hyvästä [;\].
Aika rajoitettu räpin tuntemukseni on, se ei herätä minussa suuria intohimoja. Hieman vähempi minulle hyvin piisaisi, ei sen tarvitsisi olla niin hallitsevaa kuin se on.
Kun Helena Eeva kirjoitti surusta tai tuskasta, se oli aitoa. 16-vuotiaana lapsena etsi kaatuneiden kokoamispaikalla silpotuneista ruumiista tunnistelevyjä. Sulhasensa kaatui. Painajaisia näki loppuelämänsä, joka ei ollut pitkä. Ehti silti kirjoittaa monia loistavia sanoituksia. Topi Kärjen lapsia avusti koulutehtävissä, työnsä teki Musiikki-Fazerin kirjanpitäjänä. Ehkä kokonaisvaltaisuus syntyi Evena ja Kärjen toistensa tuntemisesta. Koivuniemelle en anna Koivuniemen herraa vaan kahdeksikon.
Pidän kyllä myös räpistä, mutta sen pitää olla aitoa. Cheek on poppia, ja tietysti sellaisenaan elää irrallaan todellisuudesta, edustaen jotakin yleistystä. Mikäpä siinä. Valitettavasti (joillekin, ei minulle) räp taitaa olla se tulevaisuuden valtavirta ja kyllä minusta näyttää siltä, että sieltä löytyy kaikista kiinnostavimmat nuoret artistit tällä hetkellä. Vai mitä mieltä olette vaikka Stepasta: https://www.youtube.com/watch?v=3vClGuKdEFU
Tai sitten vaikka Rauhatäti: https://www.youtube.com/watch?v=llqwahMhGys
Aitoa, rehellistä suomalaista musiikkia ja kansainvälisen tason tuotantoa!
En pidä rapista. Voi sillä silti olla tulevaisuutta, koska moni pitää siitä. Toisaalta se on laji, joka voi herättää hilpeyttä joskus, kun pöly on laskeutunut ja ghettojen ääntämys ja käsiliikkeet eivät ole enää trendi.
Räppi on puheen ja laulun sekamuodostelma. Se ei tiedä, kumpaa se olisi, ja siksi se ei puhu minulle henkilökohtaisesti oikein mitään.
Post a Comment