Ennen laulettiin
20 perheestä. Tänään perheitä on 100, mutta yhtä lailla valta kulkee narussa,
jossa se ei pääse suuren rahan voimaa puremaan. Keitä ovat Suomen omistajat ja
ketkä heistä ovat julkisuudessa tuntemattomia salarikkaita? Kansanedustajana ja
europarlamentin jäsenenä lähes neljännesvuosisadan toiminut Esko Seppänen on
tässä kirjassa palannut juurilleen. Yleisradion toimittajana hän sai työstään
kaksi tiedonjulkistamispalkintoa. Hän toi julkisuuteen suomalaisyhtiöiden
salaiset omistustiedot ja poimi käsityönä julkisista veroluetteloista esiin
Suomen rikkaat. Tässä kirjassa hän kirjoittaa monen vuosikymmenen kokemuksen ja
ajan tuottaman uuden lähdeaineiston perusteella, miten raha ja valta ovat
Suomessa olleet uusjaossa ja ettei Suomessa koskaan ole ollut niin rikkaita
ihmisiä kuin tänään. Myös yritysten omaisuus on ollut isojaossa. Omistajat ovat
ottaneet yrityksiin verottomasti kerätyn omaisuuden omakseen aliverotetuilla
osingoilla ja myyntivoitoilla. Seppänen löytää monia Suomen rikkaita, jotka
toimivat epäisänmaallisesti viedessään suomalaisella työllä tehdyt yritysten
voitot ulkomaisiin veroparatiiseihin pakoon suomalaisen yhteiskunnan
jäsenmaksua: kansallisia veroja. Näillä verojäniksillä on nimet. Kirjassa
kerrotaan, keitä he ovat. Kukaan muu suomalainen ei olisi pystynyt kirjoittamaan
näistä asioista tällaista kirjaa. [Kirjaesittely, Minerva]
*
Verojen kiertäminen on niin naurettavan helppoa, että pitää
oikein ihmetellä, miksi kaikki eivät tee sitä, vaikka lähes kaikki sitä
tekevätkin. Kun osingot on otettu holding-yhtiöihin, niistä ei ole mennyt veroa
lainkaan. Sellaista veronkiertoa saattaa hieman hillitä vuonna 2014 voimaan
tullut uusi laki, jonka mukaan pörssiyhtiöiden osingot ovat verovapaita vain,
jos holding-yhtiö omistaa pääyhtiöstä vähintään 10 prosenttia. Muun kuin
pörssiyhtiön maksamat osingot ovat holding-yhtiöille edelleen rajoituksitta
verovapaita.Osinkojen kierrättämisestä holding-yhtiöiden kautta saajilleen seuraa se, että nämä omistajat puuttuvat kokonaan suurituloisten listoilta ja superrikkaiden joukosta.
Suomen vasemmiston anteeksiantamaton poliittinen virhe on ollut se, että se on vallan kahvaan päästyään tasannut palkkatuloja mutta jättänyt pääomatulot vastaavalla tavalla verottamatta.
Suomen aineistosta kokoamani kirjan perusteella päädyn samankaltaisiin johtopäätöksiin, joita on tehnyt yleisemmällä tasolla kansainvälisessä keskustelussa tämän päivän kuumin nimi: Thomas Piketty. Minä väitän, että kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa on tapahtunut jättiläismäinen kansakunnan rikkauksien isojako pääoman omistajien hyväksi, ja jaan sen Pikettyn arvion, että rikkaaksi ei voi tulla omalla työllä. Pitää omia muiden tekemän työn tuloksia pääoman omistamisen varjolla ja sen aliverotetun tuoton muodossa. [Esko Seppänen Uuden Suomen blogissaan]
*
Nykyiset rikkaat eivät luo vaurautta Suomeen
Seppänen ei ota kantaa siihen, onko väärin, että Suomessa on rikkaita. Sen sijaan hän sanoo, että ne tavat, joilla rikastutaan, ovat usein kyseenalaisia ja ainakin tasa-arvon mukaisten moraalisäännösten mukaan vääryys.Merkittävä ero entisajan rikkaisiin on nyky-Suomen raharikkailla Seppäsen mukaan se, että ennen vauraat omistajasuvut olivat isänmaallisia ja loivat omistamiensa tuotantolaitosten kautta elintasoa myös työntekijöilleen ja vaurautta koko Suomeen. Nykyajan raharikkaat pelaavat omia kansainvälisiä rahapelejään eivätkä juurikaan sijoita Suomeen.
Kirjansa loppupuolen luvussa Luxemburgin tauti Seppänen kirjoittaa siitä, miten Suomen raharikkaat pelaavat maailmalla veroparatiisipelejään. Luku loppuu ytimekkääseen tekstiin: ”Ja se on ongelma, joka syö Suomea sisältä päin”. [Kansan Uutiset]
*
Seppäsen arvion mukaan viime
vuosikymmenien aikana niin raha kuin valtakin ovat olleet Suomessa uusjaossa ja
Suomessa ei ole koskaan ollut niin rikkaita ihmisiä kuin nykypäivänä.Seppäsen tulkinnan mukaan Suomen nykyiset rikkaat ovat ottaneet yrityksiin kerätyn omaisuuden omakseen aliverotetuilla ja osin kokonaan verottomilla osingoilla ja edullisesti verotetuilla myyntivoitoilla.
Suomessa osinkojen verotus on ollut vuodesta 1992 lähtien kansainvälisesti katsoen sikäli erikoinen, että rikkaat ihmiset ovat saaneet osinkotuloihinsa huomattavia kevennyksiä, jos varoja on sijoitettu yhtiön varallisuudeksi. Samoin verokohtelu on ollut edullista omistajayhtiöille, jotka omistavat vähintään 10 prosenttia pörssiyhtiön osakkeista.
Näitä veroetuuksia on kutsuttu eri aikoina eri nimillä, kuten normaalituotoksi tai yrittämisen kannustimiksi. [Helsingin Sanomat].
*
Seppänen erottelee yrittäjät finanssikapitalisteista.– Yrittäjiä pitää arvostaa. He työllistävät muita. Heille kuuluu kohtuulliset tulot, jos he vastineeksi maksavat kohtuulliset verot. Sitten ovat finanssikapitalistit, jotka ovat mitanneet osingot yrityksistä. Heitä ei voi kutsua yrittäjiksi. He ovat pettäneet isänmaansa viimeisten 20 vuoden aikana.
Seppänen suomii näitä kapitalisteja osinkojen viemisestä ulkomaille holding-yhtiöihin verottajan ulottumattomiin. Heidän toimintansa ei ole moraalisesti oikein ja hyväksyttävää.
– Ennen olivat yritykset rikkaita, nyt niiden omistajat realisoivat yritysten omistukset, Seppänen sanoo ja valittaa, miten investointirahatkin karkaavat maasta. [Kotimaa 24]
*
*
Mitä
meidän tulee tietää rikkaistamme ja miksi? Suuri osa miljonääreistämme on
perinyt rahansa, mutta miten muuten Suomessa voi rikastua? Suomen rikkaimman
miehen läpivalaisu. Tässä teemoja, joista toimittaja Juho-Pekka Rantala
keskustelee Esko Seppäsen kanssa. Seppänen on juuri julkaissut uuden kirjan
Suomen rikkaista ja rikastumisesta – rikkaamme ovat yhä rikkaampia. Onko siis
kaikki hyvin?
*
*
*
1 comment:
On merkillepantavaa, että Apunen ei puhu mitään Seppäsen kirjan olennaisesta viestistä: verosuunnittelun ja veronkierron erottamattomasta yhteydestä finanssikapitalismissa. Ei nimittäin ole niin, että jos laki de facto sallii veronkierron vaikka se de jure sen verosuunnittelun nimellä mahdollistaa ja kieltää, että veronsuunnittelu olisi oikeutettua. Jos esim. holding-yhtiöitä käyttävän verosuunnittelun [lue veronkierron] seuraukset tuottavat Seppäsen [vrt. etenkin Thomas Piketty] kuvaaman asiaintilan eli suurimman pääoman lisääntymisen ja keräytymisen yhä harvempien käsiin, mikä vaikuttaa kansantalouksia heikentävästi, tilanne on kestämätön sekä kansantalouden että oikeudenmukaisuuden kannalta [ja vaikuttaa ajan mittaan myös yhteiskuntarauhaa heikentävästi].
Tämä on olennaista, ei mikään jos ei aivan valheellinen niin ainakin vääristävä ja täysin ylioptimistinen win win-oletus, johon markkinatalouden kauppalopot Adam Smithistä [joka ei kuitenkaan ollut ns. uusliberaali] lähtien, ja nyt Apusen tavoin, aina vetoavat korostaessaan esim. verosuunnittelun olevan finanssi-instrumentti, joka antaa potkua markkinoihin [mm. helpottamalla pääoman saatavuutta ja kiertoa] ja joka tulee siten lisänneeksi muka kaikkien hyvinvointia. Kapitalismilla on kuitenkin vain yksi suunta: pääomien kasaantuminen ja markkinoiden monopolisoituminen työväestön kustannuksella eikä tämä totuus ole muuttunut miksikään sitten Smithin tai Marxin, pikemminkin päinvastoin.
Liberaali-demokraattinen kapitalismi on kehittänyt ja oikeuttanut entistä monimutkaisempia tapoja kiertää veroja laillisesti, niin monimutkaisia, että ne mahdollistavat uuden lakimiesluokan yhä kasvavan hegemonian, jonka tarkoitus on ei ainoastaan ratkoa vaan myös ja nimenomaan ylläpitää ja jopa yhä suuremmassa määrin hämärtää konsulttidemokratiaksi muuttuvan parlamentarismin suhdetta rahan valtaan. Onko tällainen systeemi enää mitään muuta kuin pääomaparlamentarismin legitimoima suurpankkiloisten turvapaikka?
Kirjoittanut nimimerkki ‘Kansaa ei voi huijata loputtomiin’.
Post a Comment