September 26, 2013

Kostosta

Kaksi kommenttia Ironmistressin päreeseen ‘Ylimääräinen ET:n etiikan tehtävä syksyn ylppäreihin’.
.
1
Utilitarismilla ei pitäisi olla mitään tekemistä kuolemanrangaistuksen oikeutuksen moraalifilosofisessa arvioinnissa. Ihmisen arvon/arvottomuuden voi toki laskea, jos niin halutaan, mutta kyseinen arviointi ei ole moraalinen vaan teknokraattis-poliittis-uskonnollinen. Velvollisuuseettisestä lähtökohdasta ihmisen kohteleminen pelkkänä keinona/hyötynä johonkin päämäärään nähden [myös kuolemanrangaistus kostona ja pelotteena käsittelee ihmistä keinona] on kuitenkin täysin epämoraalista ja tuomittavaa. Sitä paitsi [kääntäen] ei ole olemassa rikosta, joka pitäisi lunastaa kuolemalla. Ja jos on, niin jonkun pitää silloin olla viimeinen ja samalla kaikkein arvokkain uhri, joka lopettaa uhraamisen [muuten koston kierre jatkuu loputtomiin]. Kristinuskossa hän on Jeesus. Tämä on Rene Girardin syntipukki-teorian eräs pääpointti. On sitten kokonaan toinen juttu, mitä kauheuksia ihmiset ovat kristinuskosta ja sen nimissä tehneet. Uskonnot ovat siis ihmisen ‘käsiin annettuina’ yhtä hyvin saatanasta kuin jumalasta. - - Kannattaisi ehkä kallistua pikemminkin universaalin stoalais-kantilaisen etiikan kannalle, koska se ainakin yrittää olla mahdollisimman ‘järjellis-universaalisti perusteltua’, toisin kuin oikeudenmukaisuuden yksipuolisesti hyödyksi/hyväksi tulkitseva utilitarismi tai oikeudenmukaisuuden metafyysis-biologis-uskonnollis-yhteisölliseksi luonteen ominaisuudeksi käsittävät eri hyve-etiikan suuntaukset ajattelevat – oltiinpa ‘loogisen järjen’ kyvystä määritellä moraalia sitten mitä mieltä tahansa.
.
Kohlbergin teoria on empiirisesti falsifioitu jo ajat sitten. Ks. esim. Klaus Helkama: Moraalipsykologia.
*
.
2
Jos hyväksymme koston periaatteen [mihin en tässä ota suoraa kantaa] ‘oikeudenmukaisena’ rangaistuksena, niin kenellä sitten on legitimaatio/oikeus kostaa? Yksilöllä, suvulla, heimolla, kansalla, valtiolla?
.
Olipa nyt miten tahansa, ainakin verikosto on saatava oikeudelliseen kontrolliin, muuten se jatkuu ‘vastavuoroisesti’ loputtomiin [hieman samankaltaisella logiikalla kuin Marcel Maussin tutkima lahjan antaminen arkaaisissa kulttuureissa]. Ongelmana vain on, etteivät oikeuden päätökset tyydytä toista [kumpaakaan?] osapuolta, koska se vaatii yleensä vain kuolemantuomiota.
.
Kosto on [kuin] perisynnin seuraus - kuin avoin haava – sekä kostajan että kostetun ruumiissa ja sielussa, ja sen haavan aiheuttama kipu sekä tuska vaatii tulla lunastetuksi. Kostoa, koska se on determinoitu vastavuoroiseksi, ei kuitenkaan voi lopettaa viime kädessä kuin armahdus/armo, joka taas on jyrkästi ristiriidassa oikeusjärjestelmän omaksuman rangaistus [‘ansainta’]logiikan kanssa.
.
Muistutan edelleen Jeesuksen merkityksestä viimeisenä ja kaikkein arvokkaimpana uhrina, jonka kautta itse Jumala kostaa yhdellä iskulla luomansa ihmisen [Aatamin] synnin/t uhraamalla itsensä ristillä pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä inkarnaation ja ylösnousemuksen välillä tapahtuva syntien lunastus [ja koston kierteen katkaiseminen] on kristinuskon ehkä huikein uskonnollis-moraalis-dramaturginen saavutus, jonka vaikutus länsimaiseen oikeusjärjestelmään on stoalaisen etiikan ja roomalaisen oikeuden ohella ollut valtava.
.
PS.
En samaista [ainakaan suoraan/täysin] uskontoa ja politiikkaa moraaliin, koska ne sekä ‘ylittävät että alittavat’ moraalisten kategorioiden ylivertaisuuden vaatimuksen. On nimittäin niin, että moraalin kategoriat saavat viimekätisen legitimaationsa politiikasta ja/tai uskonnosta [eivätkä pelkästään muodollisesta järjestä, joka pyrkii ehdottoman luotettavaan proseduraaliseen pätevyyteen], mutta niitä ei silti voi eikä pidä palauttaa systemaattisesti uskontoon ja politiikkaan, koska oikeuden on oltava mahdollisimman johdonmukainen eivätkä uskonnot ja politiikka voi täyttää tätä vaatimusta puolueettomasti [yhtä vähän moraali on palautettavissa johonkin hyötykalkyyliin, joka sekin tulkitaan aina moraalisten kategorioitten puitteissa mutta politiikan ja uskonnon kontekstissa].
.
Tätä ongelmallista suhdetta moraalin ja uskonnon/politiikan välillä pitää kuitenkin pohtia lisää. Tässä se ei ole mahdollista.
*

7 comments:

Anonymous said...

Haloo...

Syyrian tilanteessa se tarkoittaa sitä, että on paljon järkevämpää auttaa syyrialaisia paikanpäällä kuin rahdata muutama sata sieltä Suomeen. Apu paikanpäällä on myös moraalisesti oikein, koska se pakottaa paikalliset sopimaan konfliktinsa keskenään. Jos suuret ihmisjoukot valitsevat mieluummin pakolaisuuden kuin oman maansa ja kulttuurinsa suojelemisen, en ymmärrä miksi heitä pitäisi auttaa, koska hehän ovat juuri osoittaneet etteivät ole valmiita puolustamaan omaa maataan ja kulttuuriaan.

Tarvitaan esimerkkejä, että kansakunta voi hajota sisäisiin ristiriitoihinsa, mikäli se ei kykene ratkomaan omia ongelmiaan itse, tekemään kompromisseja. Ulkopuolinen apu on yleensä miehittäjä, ja vain muutaman kerran ihmiskunnan historiassa miehittäjä on tukenut kansakunnan jälleenrakennusta ja lähtenyt pois jättäen entistä ehomman yhteiskunnan. Näin on käynyt viime vuosisadalla Japanissa ja Saksassa. Ei Amerikka kuljettanut satoja tuhansia siviileitä turvaan toiselle mantereelle vaan panosti auttamaan ihmisiä näiden kylissä ja kaupungeissa. Miksemme ottaisi oppia ihmiskunnan ainoasta onnistuneesta laajamittaisesta avustusoperaatiosta?

Rauno Rasanen said...

Hehheh. Kylläpä on helppoa, kun tietää ja osaa ratkaista erään maailmanhistorian vaikeimmista poliittis-humanistista ongelmatyypeistä tuosta noin vain. Jopa Kemppinen, jolla on aina useita historiallisia esimerkkivaihtoehtoja joka ongelmaan, jää toiseksi noin vakuuttavan, ehdottoman, ainutlaatuisen ja 'oikean’ toimintamallin edessä.

Tarkoitan tietysti, että tekstisi on yhtä aikaa sekä ällistyttävän naivia että kyynistä luettavaa. Yksi ohittamaton pointti on nimittäin siinä, millaisia poliittisia seurauksia on siitä, että jättäydymme kansainvälisen rauhanturvaamisen ja avustustoiminnan ulkopuolelle. Suomella kun on tiettyjä yleisesti tunnustettuja perinteitä ja sitoumuksia näissä asioissa. Niitä ei noin vain voi kumota ilman ikäviä tai mahdollisesti vielä ikävämpiä seurauksia.

Antiikin Spartassa ja nykyisessä Pohjois-Koreassa ehdottamasi politiikka sai/saa tietenkin kannatusta. Mutta onko Suomi yhtä sisäänpäin lämpiävä impivaaralainen persläpi kuin nuo kaksi ‘omavaraista’ valtiota?

Anonymous said...

Impivaara väärin ajateltu.

Jokaisessa yhtiössä ja järjestössä on joku keskeinen tunnusluku, jota mitataan. Koska yhteen lukuun sisältyy tulkinnanvaraisia piirteitä, mitataan muitakin asioita, joiden uskotaan selittävän keskeisen tunnusluvun ominaisuuksia syvällisemmän kuvan saamisesksi. Keskusjohtoisen talousjärjestelmän ongelmista kuvaava oli tarina, jossa Neuvostoliitossa valvottiin ikkunatehtaan tuotantomääriä. Koska ikkunalasia haluttiin lisää, tehtaiden tuotantomääriä mitattiin pinta-alalla: kuinka monta neliometriä tehdas tuottaa ikkunalasia. Ymmärrettävästi tehdas alkoi valmistamaan ohuempaa lasia saavuttaakseen tavoitteensa. Seurauksena ikkunat menivät rikki kuljetuksessa, joten tuotantotavoitteet määriteltiin seuraavalle mittausjaksolle pinta-alan sijaan tonneissa. Siitä seurasi, että ikkunoista tehtiin niin paksuja, etteivät ne hajonneet kuljetuksessa, mutta eipä niistä nähnyt kuulemma läpikään.

Kaikessa toiminnassa voidaan siis keskittyä yhteen tai useampaan tavoitteeseen, joita mitataan muutamilla tunnusluvuilla. Länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä tunnuslukuja ovat maahanmuuttajien, energian kulutuksen ja taloudellisen eriarvoisuuden määrä. Erilaisten salaliittoteorioiden sijaan on ihan perusteltua väittää, että nämä tavoitteet ovat käytännössä aivan samat kuin Neuvostoliitossa ja kommunismin sisaraatteissa Italiassa ja Saksassa maailmansotien välisenä aikana. Siinä missä kaikki sosialistiset ihannevaltiot pyrkivät kasvattamaan maahanmuuttajien määrää valtaamalla uusia kansoja hallintaansa, moderni vasemmistolaisuus pyrkii järjestämään vallankumouksen muuttamalla kansallisvaltioiden väestörakenteen sellaiseksi, joka suosii vasemmistoa. Käytännössä se tietenkin tarkoittaa erilaisia tukiaisia tarvitsevia maahanmuuttajia ja julkisen hallinnon erityissuojelua kaipaavia toimia, kuten "positiivista diskriminaatiota".

Rauno Rasanen said...

Mitä oikein halusit sanoa tuolla vuodatuksella? Itse olen sitoutumaton mutta vankkumaton vasemmistolainen, en kuitenkaan kommunisti enkä ehkä aina sosialistikaan. En myöskään viittaa mihinkään salaliittoteoriaan vaan maailmanpoliittisiin realiteetteihin, jotka asettavat rajoituksia ja ehtoja valtioiden toiminnalle. Puhut suurista asioista, mutta pyörit kovin pienessä kalkyyliympyrässä. Matematiikka on matematiikkaa ja tilastot tilastoja. Etenkin parlamentaarisissa monipuoluedemokratioissa poliittiset päätökset on kuitenkin ylipäätään mahdollista tehdä hyvin toisenlaisten ja varsinkin hyvin erilaisten muuttujien/mielipiteitten/arvojen vallitessa kuin, mitä pelkät laskennallis-teknokraattiset tilastot antaisivat aihetta. Vaarana tässä järjestelmässä on tietysti se, että poliittisista päätöksistä tulee pelkkiä sisällyksettömiä kompromisseja, joissa mitään linjaa ei saada kunnolla ajettua eteenpäin – varsinkaan sitä ‘hyvää’ linjaa, mitä se sitten ikinä kulloinkin lieneekään. Mutta mikä järjestelmä olisi kansalaisoikeuksien [myös ihmisoikeuksien] kannalta parempi vaihtoehto parlamentaariselle demokratialle, jolla on ilmeiset validiin päätöksentekokykyyn liittyvät puutteensa? Mielestäni ei lopulta mikään. Onhan näitä kokeiltu kautta historian.

Rauno Rasanen said...

Toki huomaan, että kalkylointiesi sovellutukset arvottuvat maahanmuuttajavastaisesti ja mitä luultavimmin myös piilorasistisesti. Mutta millainen on se demokratia, jossa sinun politiikkasi voisi toteutua? Malli Putin vai?

Anonymous said...

Piilorasismi ???

Kummallista, kuinka amerikkavastaisuus ei saa mitään vastaavaa hullaantumista aikaiseksi, vaikka se saa jopa väkivaltaisia muotoja. Ainoastaan tumma ihonväri yhdistettynä riippuvuuteen yhteiskunnan taloudellisesta holhoamisesta on sitä oikeaa rasismia, koska siihen syyllistyvät äärioikeistolaiset. Millä tarkoitetaan siis kansallismielisiä. Vasemmistollehan kansallisvaltio ei edusta kotimaata, vaan kunnon vapaustaistelijan kotimaa on globaali. Siksi heidän on niin häkellyttävän helppoa samaistua äiti-Gaian riitteihin ja rajattoman maailman muuttoliikkeen kaltaisiin loitsuihin. Rasismi-ajattelun taustalla on kuvitelma siitä, että maahanmuuttajat vievät jotain oleellisia resursseja kuten työt ja naiset.

Rauno Rasanen said...

Me puhumme toistemme ohi. Kuten sanoin, en ymmärrä, mitä edustat ja mihin pyrit. - - Minulla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Gaia-myytin kanssa. Ihminen muuttaa biosfääriä joka tapauksessa palautumattomalla tavalla, tekipä hän sitten mitä tahansa. Tuho on löysän hirren tavoin sidottu ihmiskunnan kaulaan jatkuvan kasvun imperatiivina [kulutusnautinnon imperatiivina, joka perustuu ihmisen evolutiivisen haluluonteen teknokraattis-markkinataloudelliseen manipulointiin]. Mitään pelastusta ei ole. En usko tässä asiassa sosialismiin, vihreisiin enkä teknohörhöihin. Myös rasistis-konservatiiviset asenteet ja aatteet ovat tulevan ekologisen muutoksen rinnalla yhtä tyhjän kanssa, koska paluu ekologisesti kestävien ja toistensa kanssa yhteistyöhön kykenevien paikalliskulttuurien maailmaan on mahdotonta [jos sellaista maailmaa nyt koskaan on edes ollut olemassa]. Juna meni jo.