Viimeisiä haikuja tankaamassa

Nauraako hän vai itkee?








Motto: Method in the madness - [Hamlet Act 2, scene 2]

Polonius: What is the matter, my lord?

Hamlet: Between who?

Polonius: I mean, the matter that you read, my lord.

Hamlet: Slanders, sir; for the satirical rogue says here that old men have grey beards, that their facesare wrinkled, their eyes purging thick amber and plum-tree gum, and that they have a plentiful lack of wit, together with most weak hams; all which, sir, though I most powerfully and potently believe, yet I hold it not honesty to have it thus set down, for yourself, sir, shall grow old as I am, if like a crab you could go backward.

Polonius: [Aside] Though this be madness, yet there is method in't.

I
Tämänkertainen teksti on alunperin tarkoitettu kommentiksi Ironmistressin päreeseen [Jisatsu ga issho ni damashouka?], mutta siitä tuli niin 'kipeä', että siirrän tekstistä vain pärelinkin Masuunilaan.
*
Ai että mitäkö tarkoitan tällä pikapäästöllä? Hmm. Sitä kai, että olemassaoloa [joka ei loogisesti ottaen ole sama asia kuin elämä, mutta tässä erolla ei ole niin väliä] on katseltava järkähtämättä kuiluun asti, on tultava hulluksi sen kuilun pohjattomuudesta ja lopulta hypättävä itse sinne kuiluun, jos siltä tuntuu, koska ihminen, joka kuiluun tarpeeksi kauan katselee, saattaa [kuten Nietzsche sanoo] itsekin muuttua kuiluksi, mikä merkitsee eräänlaista kuolemaa jo tässä elämässä. Tosin se merkitsee myös nihilismiä, joka tarkentaa ajatuksen voimaa, psykologista oivalluskyskyä ja enenkaikkea älyllistä rehellisyyttä/'omaatuntoa'.

Tämä päre on eräänlainen älyllisen 'meditaation', kielipeleilyn, ja räävittömän satiirin hybridi - hulluutta, josta saattaa löytyä järkeäkin [ks. Hamlet-motto].

II
Ironmistress kirjoitti: 'Japani on itsemurhien luvattu maa, ja kansa, jonka kielessä on 16 eri termiä erilaisille ja eri tavoin tehdyille itsemurhille, on a) tavalla b) toisella kipeä. Ja maassa joka neljäs kansalainen on harkinnut itsemurhaa. Ja kaupan päälle nuoret aikuiset ovat kaikkein raskasmielisimpiä, sillä yleisintä itsemurhan pohdinta on kaksikymppisten ikäryhmässä.'

1
Tuskinpa Masuunilassa ollaan vilpittömästi huolissaan ja surullisia japanilaisten puolesta. Ja miksi oltaisiinkaan? Minun puolestani kadotkoon japsit vaikka koko planeetalta. Who cares? Sehän on joka tapauksessa meidän kaikkien kohtalo niin yksilöllisesti kuin elollisina olioina.

Kauhistelu kollektiivisen, hierarkisen, epävapaan ja vieläpä uskonnosta vieraantuneen yhteiskunnan turmiollisesta vaikutuksesta yksilön moraaliin ja elämänhaluun on tekopyhää hurskastelua, joka tahtoen tai tahtomattaan, tietäen tai tiedostamattaan lobbaa suoraan kulutus-addiktioon pakottavan teknokapitalismin laariin. Ja onko se muka suurikin kunnia, jos oma maa pärjää kymmenen vuotta hiukan paremmin jossain teknolelumarkkinoilla ja raha-saatanan pelicasinolla [=kansainvälinen pörssi]?

Sic transit gloria mundi. Memento mori.

Kohtalo nauraa niille, jotka pakenevat omaa kuolemaansa mammonan ja materian linnakkeisiin. Ja se nauraa sitä kolkommin, mitä ylellisemmän elämän ihminen suojakseen on rakentanut. Sillä kaikki ihmiset kuolevat samalla tavalla - 'kuin eläimet', kuten Hemingway kirjoitti.

Kun maallisen kuolemattomuuden materiaalinen illuusio lopulta kuoleman edessä murtuu, sen särkyminen on tuskallisinta rikkaalle. Tästäkin syystä kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan. Irrottautumisen ja luopumisen vaikeus huumeen lailla psyykeen ja sieluun addiktoituneesta mammonasta on rikkaalle suurin este, jotta hän hyväksyisi, ettei kuolemalle kenenkään ihmisen elämästä langetetun ulosoton maksuksi kelpaa muu kuin kyseisen ihmisen oma elämä ja henki. Taivasten valtakunta on sielunrauha, jonka kuoleman kanssa sopimukseen päässyt lopulta saa osakseen.

2
Valtakunnan oppinein, viisain ja samalla 'masentavin' mies psykohistorioitsija Juha Siltala sanoi asiaa kysyttäessä, ettei hänellä ole varaa olla pessimisti, koska hänellä on lapsi.

Siltalan kannanottoa voi kuitenkin pitää yhtä aikaa ironisena ja epätoivoisena. Lapset kun eivät muuta eksistenssin indifferenttiä luonnetta miksikään. Lapset vain nostattavat pintaan biologisesti vahvan hoivaamisen tarpeemme ja hellyyden tunteemme.

Elämä on silti yhtä mieletöntä, olipa meillä omia lapsia tai ei, ja mikäli optimismiimme ei ole muuta syytä kuin omista lapsistamme koituva yhtä aikaa äärimmäisen itsekäs, syvä ja aito rakkaus [kaikki biologiaan pohjaava rakkaus on sekä itseä että muita pakottavaa], niin eipä kestä sekään ilo elämän yhdentekevyyttä. Mitkään panokset eivät ole elämän pelissä minkään arvoisia.

Toki voimme takertua uskontoon ja etsiä siitä tuonpuoleista vastausta/pelastusta tai ympäröidä elämämme asioilla, jotka ikäänkuin estävät meitä kysymästä miksi ja olla vain ihmisiä, jotka havainnoivat mitä-ongelmia ja ratkovat miten-kysymyksiä. Sellaiset ihmiset ovat kuin koneita.

Mutta juuri Kone- ja Cyborg-Landiahan on tekno-utopioittemme päämäärä. Eikö siis ole hieman kummallista, etteivät saarillaan hierarkisen yhteistoiminnan avulla pärjäämään tottuneet japanilaiset, joita voi pitää robotti-hulluna kansana, ole tulleet yhtään sen onnellisemmiksi teknovouhotuksestaan?

Ehkäpä he ovat katkerasti epäonnistuneet yrittäessään muuttua koneiksi [reifikoitua] ja siitäkin syystä kokevat rajua vieraantuneisuutta [eivät ole oikein ihmisiä mutteivät koneitakaan].

Tai sitten nämä kollektiiviseen kunnia-kulttuuriin kasvaneet samurai-ihmiset ovat tajunneet ihmisyyden täydellisen turhuuden ja typeryyden rehellisemmin ja selkeämmin kuin länsimaiden katoliset ane-uskonnon ja kertakäyttöripin jälkeläiset tai anglo-amerikkalaiset metodisti-kalvinistit, joiden moraalia ja identiteettiä vertaan Troijan hevoseen. Petoksella, itsepetoksella ja kaksinaismoraalilla kun pärjää tässä maailmassa parhaiten eikä tarvitse edes kokea huonoa omaatuntoa.

Japanilaisten psykososiaalisena ikeenä on kuitenkin ikivanhan hyvekulttuurin [vrt. esim. antiikin Kreikka, Preussi, islam] mentaalinen 'jäänne' eli kunnia [kasvojen eli yhteisöllisen roolin edellyttämän (itse-)arvostuksen säilyttäminen]. Kollektiivisessa yhteiskunnassa henkilökohtaisesta mutta samalla yhteisöllisesti roolitetusta kunniasta saatta tulla ylivoimainen taakka

Japanilaisten pitäisi kai oppia valehehtelemaan paremmin sekä muille että itselleen, jottei epäonnistumisen ja siitä seuraavan häpeän uhka olisi psyykkisesti niin vahva. Ottakoot siis oppia Goldman Sachin saalistajista ja Miltton Friedmaneista. Kas siinä tyyppejä, joita ei omatunto kolkuta! Tuskinpa noillä ihmisillä myöskään itsemurha käy mielessä, koska hehän juuri ajavat muita ihmisiä itsemurhan partaalle Heh!

3
Tekopyhien kristillisten kapitalistien ohella toinen itsemurhaa ihmettelevien joukko [näin olen antanut itseni ymmärtää] ovat luonnontieteilijät ja etenkin fyysikot, jotka haluaisivat kai jopa kieltää olemassaoloa koskevat miksi-kysymykset ja tutkia super-hyper-koopeillaan tyhjää ainetta ja idioottimaista avaruutta iloiten jokaisesta kivenmurikasta ja hiukkasesta, jonka löytävät. Jippii! Uusi tähti on havaittu. Miten valtavan ihana juttu.

No - lapsellinen ilo on kai sitä parasta iloa. Silloin ei pääse elämän indiffrenssi iskemään tajuntaan. Sillä mikäpä olisi hyödyttömämpää kuin tuskailla mahdottoman 'miksin' edessä varsinkin, kun sen tuskailun voi käyttää vaikkapa uuden 'be-Mad'in kehittämiseen [ja tällä tavoin 'parantaa maailmaa', kuten eräskin tunnettu entinen yritysjohtaja väitti äsken tehneensä].

4
Eikun siis menoks. Lähden tästä minäkin japseja komppaamaan eli vetämään itseni hirteen, ampumaan kuulan kallooni, ottamaan kourallisen rauhoittavia ja siitä vajaan puolen tunnin päästä purkin verenpainelääkkeitä [ensin menee taju ja sitten sydänkohtaus tappaa, ellei hengitys pysähdy jo vähän aiemmin] tai samurai-henkeen tekemään terävimmällä puukollani harakirin.

Olenhan täysin hyödytön ja tarpeeton kuluerä tässä yhä massoittuvammaksi ja andgrogyynis-feminiinisemmäksi muuttuvassa liberaali-demkraattisessa pelihössytys- ja casino-pörssi-maailmassa, joka tuotteistaa ja johdannaistaa kaiken, minkä ikinä vain voi. En kehtaa enää edes kommentoida minua niin suunnattoman paljon tietävämpiä tilastonikkareita ja besserwisswereitä. Kunniani Blogistaniassa on mennyttä.

Mutta jos tapan itseni, en tee sitä itsesäälistä vaan halveksunnasta ja lopullisesta väsymyksestä maailmaa ja elämää kohtaan. Tuosta vain lonkalta. Naks. Ja piste. Kuolin pois. Elämä voitti jälleen.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/05/jisatsu-ga-issho-ni-damashouka.html
http://www.enotes.com/shakespeare-quotes/though-madness-yet-there-method-t
http://en.wikipedia.org/wiki/Hamlet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Haiku
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Siltala
http://blisstree.com/feel/bad-taste-humor-about-japans-natural-disasters-shrink-survivors-only