Marxin perillisten ideologinen ristiriita yhteisöllisen anarkismin ja poliittisen voluntarismin välillä jatkuu [ad. inf.]

Anarko-kommunistin ja zizekiläisen voluntaristin hybridi tekemässä pehmeää vallankumousta.

I
1
Päreen sitaatti [osa II] on Antonio Negri-sitaatti Eetu Virenin ja Jussi Vähämäen kirjasta Perinnöttömien perinne [2011]. Siinä viime vuosikymmenten anarkistis-autonomistisen [vrt. Debordin situationalismi ja Trontin operaismo] kommunismin tunnetuin edustaja Antonio Negri sivaltaa melko taitavasti Alain Badiouta ja Slavoj Zizekiä, jotka edustavat lähes kaiken sen vastakohtaa, mihin Negri on viime vuosikymmeninä päätynyt ja sitoutunut eli idealistista vasemmisto-nostalgiaa, poliittista institutionalismia, voluntarismia ellei jopa desisionismia, joka tietenkin perustaa ontologisen lähtökohtansa ei suinkaan Spinozaan, Nietzscheen, Foucault'iin, Deleuzeen&Guattariin vaan Descartes'iin, Kantiin ja Hegeliin.

Etäisesti yhteinen nimittäjä on Heidegger tai se, mikä Heideggerilta kelpaa Zizekin vallankumoukseen ja se, mikä Heideggerin Daseinissa eli yhteisöllisessä a-subjektivismissa kelpaa anarkistien vapauden kaanoniin.

2
Negri-sitaatti on tärkeä sivallus, koska siihen kiteytyy vasemmiston ehkä perustavin riita siitä, onko poliittis-institutionaalinen vallankumous enää [koskaan] mikään relevantti vaihtoehto taistelussa kapitalismia vastaan. Negrin mukaan ilmeisesti ei. Zizekin mukaan kyllä.

Negrin mielestä Zizek on kadottanut vallankumouksen subjektin eli kansan ja ihmiset yleensä. Zizekin mielestä Negrin vallankumous ei pääse koskaan edes alkamaan vaan unelmoi anarkististisesta vapaus-yhteisöstä, joka on Zizekille imaginaarinen illuusio, joka ajautuu loisimaan tai jopa mutualisoimaan kapitalismin kanssa poliittisesti irrallisten vastarintaliikkeiden muodossa kuin virtahevon selkää nokkiva lintu.

Zizek puhuu Negrin paskoista metaforista - toisin sanoen sanahelinästä, joka jää poliittisen vallan jalkoihin. Negri puhuisi Zizekin idealistisesta voluntarismista, 'hypoteettisesta' kommunismista ja kaipuusta [lopullisesti] menneeseen vallankumousajatteluun.

3
Sitaatista juontuu minulle myös kytkös Heideggerin ja Zizekin käsityseroihin vallankumouksesta ja etenkin Heideggerin käsitykseen subjektista, joka mutatis mutandis on sukua anarkistiselle marxismille. Niinpä palaan tähän aiheeseen mielessäni Heideggerin a-moderni oikeistokonservatismi [sekä Mussolinin moderni fasismi], jahkas ensin luen kunnolla tuon Perinnöttömien perinteen, jossa kyllä asetetaan erittäin syvällisesti kysymys siitä, miten kapitalismia voidaan todellisimmin vastustaa, mutta josta näyttäisi puuttuvan niin sanotusti systemaattista munaa ottaa se valta, joka tarvitaan yhteiskunnan muuttamiseksi. Pelkkä mastoihin kiipeäminen tai edes pomminheittely ei riitä vielä mihinkään vaan pikemminkin loitontaa suuria massoja yhä alttiimmaksi oikeiston spektaakkelimaisen mediamanipulaation aivopesulle.

Valtion hallinta ja instituutioden valtaaminen ei anarkisteille siis kelpaa, sillä he haluavat murskata valtion ja instituutiot sisältäpäin. Mikä heille sitten kelpaa, minkälainen on heidän toimiva yhteiskuntansa, jos kyseessä on muutakin kuin pelkkää teoreettista metaforisointia ja/tai kommuuni-hippileireiliyä, jolla minun mielestäni on hyvin vähän tekemistä toimivan yhteiskunnan kanssa?

 Vai onko anarkismi aina ja edelleen poliittisen romantiikan ikuinen ilmentymä, joka ei imaginaarisen vapaus-yhteisö-utopiansa lumoamana tunnista eikä tunnusta alkuoletustensa [ihminen on hyvä, instituutiot ovat pahoja] perimmäistä nurinkurisuutta?

Eivätkö anarkistit olekin kuin ensimmäiset kristityt - siis kuin eräänlainen alkukirkko, jota Paavali ja viimein Konstantinus Suuri eivät vielä olleet ehtineet suostutella ja pakottaa Rooman instituutioiden huoraksi?

Valitettavasti tässäkään ei ole hyviä vaihtoehtoja. Ilman ideologísta organisoitumista ja viimein roomalaiseen hallintojärjestelmään integroitumista etnis-lakiuskonnollisesta juutalaisuudesta ['Neuvostoliiton valtioterrori'] ja monijumalaisesta [-arvoisesta] pakanuudesta ['USA:n kapitalistinen uusliberalismi'] erkaantunut kristillinen anarko-lahko olisi jäänyt jotakuinkin tuntemattomaksi tai ainakin täysin pirstoutuneeksi liikkeeksi samaan tapaan kuin aikoinaan essealaiset tai nykyään amishit.

Mutta ehkä anarkisteillekin riittää juuri oman linjan puhdasoppisuus, jossa ei olla kiinnostuneita korruptoivasta vallasta vaan ainoastaan Pyhästä Yhteisestä Hengestä.
....
Huomautus. Alkukristityt elivät lopun aikojen odotuksessa, mutta he eivät toki eläneet kuolemaa vaan tulevaa elämää ajatellen. En näe tässä psykologisesti merkittävää eroa siihen, että anarkistit elävät vain tätä elämää eikä kuolemaa ajatellen.

4
Tahallisesti kärjistäen voidaan sanoa, että juuri anarkistit ehkä syvimmälle kapitalismin ytimeen menevine kysymyksenasetteluineen työn ja pääoman ristiriidasta edustavat kaikkein dogmaattisinta kommunismia. Jopa niin dogmaattista, ettei sitä voi käytännössä toteuttaa kuin hippiyden kaltaisena luontouskontona, jossa palvotaan ekstaattista kokemusta, joka saadaan pidäkkeettömästä seksistä ja huumaavista aineista - [Marcusen sekopäinen seksuaali- ja luontomystiikka sekä Reichin vielä sekopäisempi pseudotieteellinen orgoni-energiateoria ovat olleet anarkisteille innostavaa 'taktis-teoreettista' lähdemateriaalia].

Pitäessään instituutioita ihmisen vapauden ja hyvyyden tukahduttajina, anarkistit päätyvät lopulta kumoamaan myös avioliiton yhteiskunnan perusinstituutiona. He elävät tasa-arvoisina[?] kommuuneissa, harjoittavat vapaata seksiä eivätkä koskaan ajattele kuolemaa vaan elämää.

Antiikin stoalaiselle elämä oli kuolemaan valmistautumista. Sen sijaan epikurolaiset [anarkistisen liikkeen esi-isät] elivät jatkuvaa optimaalista nautintoa etsien kuin viettiensä orjat tai huumeriippuvaiset, kunnes kuolema tuli ja nappasi nautiskelijan kesken hänen muurahaismaisen hääräämisensä ja kuhnurimaisen hekumansa. Täydellinen vapaus näyttäisikin anarkisteille samaistuvan pakottavaan kiimaan ja robottimaiseen touhuamiseen.

Filosofiselta kannalta katsottuna on vaikea sanoa, ovatko anarkistit idiootteja, psykoottisia, primitiivejä vai barbaareja, mutta ihmisiä he eivät ole ainakaan siinä mielessä kuin me ihmisen yhteiskunnallisena olentona tunnemme.

5
Vasemmisto [joihin en luokittele enää sosiaalidemokraatteja] on ideologisesti hajonnut, mikä ei tietenkään ole uusi asia, mutta nyt tämä hajoaminen näyttäisi ajavan molemmat pääpukarit absurditeetteihin, mikä tekee vasemmistosta [kuten kaikesta muustakin maan päällä] pelkkää kapitalismin raaka-ainetta.

6
Negri on oikeassa: Zizek on kadottanut vallankumouksen subjektin. Mutta myös Zizek on oikeassa: Negrin vallankumous ei pääse koskaan edes alkamaan. Luokkataistelu on ohi. Jäljelle on jäänyt pelkästään suuret puheet ja luulot. Niinpä kapitalismin mainosmies-lobbari [Miltton Friidman] tarttuu tilaisuuteen ja tulee tarjoamaan näille filosofian alalla maailman oppineimmille ja teoreettisesti luovimmille miehille hyvää keikkaa jossain USAn yliopistossa. Ja he suostuvat. Pellet. Kapitalistin mannekiineiksi.

II
[....]
Mitä tulee Alain Badioun 'kommunismihypoteesiin' tai Slavoj Zizekin kommunismihöpinöihin, niin ne ponnistavat vanhan vasemmiston mytologioista ja täyttymyksen historianfilosofiasta. Niihin sopii hyvin Toni Negrin äkäinen tokaisu:

Kas tässä paradoksi, kuunnelkaa: näyttää siltä, että uusi ajatus vasemmistosta olisi muuttumassaq kommunismin hypoteesiksi. Sitä julistavat Badiou ja Zizek. Kummiteleeko aave siis jälleen Euroopassa? Kyllä: mutta valitettavasti kyse on vasemmiston idean viimeisimmästä valepuvusta ja sen menneisyyden puolustelusta, nostalgiassaan ihmettä odottavien filosofien tuotoksista.

Sanottaisiinko, että kommunismin tulkitseman vanhan karkean materialismin tilalle tuodaan pidäkkeetön idealismi. Olkoon, juuri tämä on huonointa vasemmiston ideassa! Tosiasiassa tämä kommunismi omaksuu jälleen tutkimuksen ja historiallisen näkemyksen sijaan abstraktit periaatteet; poliittisen uskon se asettaa vastakohdaksi rakentavalle voimalle, se julistaa ideaalista organisaatiota mieluummin kuin taktista ja strategista kokeilua, kriisiin, taisteluun ja vastavallan rakentamiseen sekä uusien instituutioiden keksimiseen juurtunutta militanttiutta.

Tosiasia on, että suuri osa vasemmistolaisiksi kutsutuista liikkeisä, mukaan lukien Moskovalle uskollisten kommunistipuolueiden jäänteet ja myös erilaiset 'marxilais-leniniläiset' liikkeet [vulgaaristi maolaisiksi kutsutut] olivat luultavasti jo 1970-luvun alussa menettäneet kaiken kykynsä työstää konkreettisesti kommunistista projektia. Ja työstää sitä sellaisena kuin se oli: dialektiikan, työn edustuksen ja siis vasemmiston tuolla puolen.

Nuo liikeet olivat hukkuneet idealistiseen retoriikkaan, nationalismiin ja parlamentarismiin, työläiskorporativismin ja yhteiskunnallisen reformismin sekoitukseen, mutta ennen muuta vihaan historian luovaksi järjestämiseksi ja eksistentiaaliseksi sekä poliittiseksi kudokseksi ymmärrettyä marxilaisuutta kohtaan.

Jo tuolloin yhteinen korvattiin universaalilla, vasemmiston rispaantuneen liberalismin päälle liimattiin egoismi - yhtä kitsas ihanteista kuin kykenevä anteliaisuuteen ja myötätuntoon toista kohtaan.

Militantti länsimainen marxilaisuus oli ennakoinut ja taistellut noita petollisia ja sotkuisia uskovaisia vastaan sellaisissa ryhmissä kuin Sosicialism ou barbarie tai Debordin viinihoureisessa marxismissa ja Trontin operaismossa ja lopulta löytänyt teoreettisen vastarinnan uuden maaperän 'vasemmiston tuolta puolen' Deleuzen&Guattarin Mille Plateaux-teoksesta ja Foucault'n tutkimusmatkoista.

Nyt Marxin unohtanut vasemmistomme ja tämä kommunismimme flirttailevat suoraan porvarillisen kulttuurin ja idealistisen maolaisuuden kanssa, jotka historian kíellettyään kuorsaavat menneeseen loistoonsa käpertyneinä.
[....]
Toni Negri arvostelussaan Augusto Illuminatin kirjasta 'Vasemmiston ajatuksesta eroon pääsemiseksi' [24.11.2009].

Eetu Viren, Jussi Vähämäki: Perinnöttömien perinne, s,12-13 - [kappalejako RR]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Negri
http://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Negri
http://en.wikipedia.org/wiki/Autonomism
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autonominen_marxismi
http://libcom.org/library/libertarian-marxist-tendency-map
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anarkososialismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anarkokommunismi
http://www.totuusradio.fi/marx-ilman-marxismia/
http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=157&category_id=1&option=com_virtuemart&Itemid=26
http://libcom.org/library/libertarian-marxist-tendency-map
http://complit.as.nyu.edu/object/complit.events.pastevents1011