Verum ipsum factum ja globaali ajattelu

Planetaarinen ja globaali kotimme. Sininen planeetta.

I
Päreen sitaatti [osa II] on Heikki Patomäen uusimmasta kirjasta Eurokriisin anatomia. Mitä globalisaation jälkeen?

Konservatiivi-nationalisteille Patomänen kokonaisnäkemys ja -ajattelutapa luultavasti ilmentää vasemmisto-liberaalista haihattelelua. Mutta juuri universaalit tutkimusprojektit ja -tulokset itsessään osoittavat, että konservatiivit 'etno-lokalistit' ajautuvat väistämättä ristiriitaan kannattaessaan sekä nationalistista arvopolitiikkaa että universaalia tiedettä, joka kytkeytyy luontevasti käsitykseen globaalista demokratiasta. Tiede on unversaalia ja globaalia kuten demokratiakin.

Patomäen ydinongelma piilee tietysti siinä, missä määrin globaali talousjärjestelmä voi muuttua globaalin demokratian periaatteilla globaali-keynesläiseksi vasemmistolaisuudeksi ja missä määrin se kuitenkin vääjäämättömästi pyrkii yhä toimimaan pääoman kasautumisen ehdoilla. Varmaa kuitenkin on, että globaalia ekologista [talous- ja yhteiskunta-] politiikkaa on mahdotonta toteuttaa sekä globaalin pääoman että yksittäisten valtioiden paikallisilla ehdoilla.

Globaali-keynes'läisyys ei ole utopia samassa mielessä kuin kommunistinen, vallankumouksen aikaansaama 'tasa-arvoinen vapaus'[?] vaan nykypoliittisiin käytäntöihin parlamentaarisesti sovellettavissa oleva proseduuri/praksis [edellyttäen tietenkin aidosti demokraattisen valtiosäännön mukaista legitimaatiota], mutta yhtä kaikki sen toteutuminen vaikuttaa EU:sta huolimatta [ja myös EU:n takia] nykymaailman[kin] poliittisessa tempoilussa melko epätodennäköiseltä ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Pessimistisen visioni mukaan globaalisti legitimoidusta talous- ja yhteiskuntapolitiikasta päästään maailmanlaajuiseen yksimielisyyteen vasta sitten, kun se on liian myöhäistä eli tilanteessa, jolloin/jossa jatkuvan kasvun talous-, teknologia- ja kulutustason kohotus-hulluus on tullut tiensä päähän sekä raaka-aineitten [uusiutumattomien ja eräitten uusiutuvienkin luonnonvarojen] saatavuuden että demokraattisen legitimaation suhteen [uusliberaalien talouspoliitikkojen/talouspolitiikan uskottavuus romahtaa lopullisesti].

II
8. Kohti demokraattista globaalikeynesiläisyyttä
[....]
Kohti planetaarista politiikkaa ja kuvittelumaailmaa
[....]
Toinen maailmansota oli ensimmäinen todellinen globaali sota. Uudet kommunikaatioteknologiat mahdollistivat välittömän raportoinnin kaikilta sodan rintamilta ympäri maapalloa, samalla kun ihmiset olivat intensiivisen joukkotiedotusvälinepropagandan alaisia omissa maissaan.

Globalisaatio on luonut arkipäiväisen tietoisuuden maailman yhteenkietoutumisesta, vaikka uudet teknologiat ovat toisaalta myös lisänneet olemisen ja ajattelun hajaantuneisuutta. Joka tapauksessa planetaariselle kuvittelumaailmalle on kehittynyt materiaalinen perusta uusien teknologioiden ja ja maailmantalouden keskinäisriippuvuuksien kautta.

Yhteiskuntateoriassa kuvittelumaailmalla ['imagery'] viitataan niihin parametreihin, joiden avulla ihmiset voivat työstää eräänlaisen kuvan tai kartan omasta sosiaalisesta olemassaolostaan. Sosiaalinen todellisuus pitää ensin kuvitella, jotta se voidaan tehdä todeksi sosiaalisissa käytännöissä ja instituutioissa [verum ipsum factum-periaatteen mukaisesti' [ks. viite *].

Koska ihmiset syntyvät aina jo valmiiden käytäntöjen ja instituutioiden keskelle, sosiaalinen maailma näyttäytyy heille annettuna objektiivisena todellisuutena. Ja monessa mielessä se sitä onkin, sillä näin rakentuneessa sosiaalisessa todellisuudessa on myös monia suhteita, yhteyksiä ja mekanismeja, joita ihmiset eivät [kokonaan] ymmärrä tai kykene kontrolloimaan, mukaan lukien valtasuhteita, joihin he usein mukautuvat vastarinnasta huolimatta.

Kuitenkin sosiaalisen todellisuuden tekee mahdolliseksi ihmisten kyky kuvitella asioita. Se nojaa kieleen ja kulloisessakin historiallisessa tilanteessa vallitseviin prototyyppeihin, kategorioihin, kehystämisiin ja metaforiin. Hiljaisten taustaoletusten ja kielen perusrakenteiden avulla voidaan kertoa uskottavia tarinoita siitä, keitä me olemme, mistä me olemme tulossa ja mihin menossa - ja mitä meidän yhteiset intressimme ovat. Näin rakentuu kansallismielinen ajattelu, mutta samalla tavalla on mahdollista työstää globaalia kuvittelumaailmaa.

Jo kopernikaaninen tieteellinen vallankumous loi kosmopoliittisia prototyyppejä, kehystämisiä ja metaforia. Jos maapallo ei olekaan maailmankaikkeuden keskellä ja jos kaikki ei kierräkään maapalloa, miten mikään mielivaltainen piste maapallon pinnalla voisi olla 'keskus'?

Giordano Bruno, Christiaan Hyugens ja Voltaire menivät vielä pitemmälle ja kuvittelivat lukuisia aurinkokuntia, joissa monissa voi olla samankaltaisia 'maailmoita' kuin maapallollakin, mutta mahdollisesti edistyneempiä teknisesti ja moraalisesti. Kant aloitti uransa luomalla naturalistisen teorian aurinkokunnan alkuperästä ja kehittelemällä käsitettä galaksi.

Kansainliitto, YK, ja Bretton Woods-instituutiot eivät olisi voineet syntyä ilman kosmopoliittista tietoisuutta. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana markkinaglobalismi on tuottanut monia planetaarisia prototyyppejä, kehystämisiä ja metaforia kaupallisiin tarkoituksiin. Apollo 17:stä otettu kuva kokonaan auringon valaisemasta maapallosta - kuva AS17-148-2276 otettiin matkalla kuuhun - on kaikille ihmisille tuttu, koska sitä on käytetty tuhansissa mainoksissa ja lukemattomissa yhtiöiden logoissa, kirjankansissa ja internetkuvissa.

Ensin kuvaa alkoivat hyödyntää ympäristö- ja hätäapujärjestöt. Sittemmin siihen ovat vedonneet myös monet intellektuellit, jotka eivät ajattele maapalloa niinkään ympäri vuorokauden auki olevana ostoskeskuksena kuin kotina.

Uudet vaihtoehtoliikkeet ottivat 1960- ja 70-luvun taitteessa käyttöön iskulauseen 'ajattele globaalisti, toimi paikallisesti', mutta miksi ajattelun pitäisi olla kahlittu vain maapallolle ja toiminnan yhteen paikkaan maapallon pinnalla? Eikö pitäisi pikemminkin ajatella kosmisesti ja toimia globaalisti? Eivätkö yhteiset ongelmat vaadi globaaleja ratkaisuja?

Visuaaliset tyypit ja metaforat [esimerkiksi kuva sinisestä maapallosta] eivät kuitenkaan yksinään riitä luomaan globaalia kuvittelumaailmaa. Tarvitaan myös prototyyppisiä tarinoita ja niiden henkilöhahmoja luomaan merkityksiä tälle kokonaisuudelle. H. G. Wells loi idean todellisesta maailmanhistoriasta jo melkein sata vuotta sitten. Sittemmin wellsiläisestä maailmanhistoriasta on kehkeytynyt sekä globaalihistoria että kaikkeuden historia.

Näissä tarinoissa ihmiskunnan historia kytkeytyy luontevasti ihmislajin historiaan [asteittainen siirtymä biologisesta kulttuuriseen evoluutioon]. Ihmislajin historiasta tulee osa biologista evoluutiota [monimuotoisuuden ja kompleksisuuden järjestelmällinen lisääntyminen] ja elämän historia sijoittuu osaksi aurinkokunnan ja galaksin historiaa [siirtymä kosmisesta biologiseen evoluutioon].

Näin maailmanhistoria kehystetään osaksi paljon laajempia prosesseja, mikä avaa mahdollisuuden nähdä aktivistit ja poliitikot kosmisen draaman roolihahmoina.
[....]
[*] Verum esse ipsum factum = totuus itsessään on luotu tai rakennettu. - Tämä ei ole yleinen totuusteoria - totuus on myös metafora väitteiden ja maailman vastaavuudesta - vaan ennenkaikkea ontologinen teoria sosiaalisen maailman rakentumisesta. Teorian muotoili Giambattista Vico 1700-luvulla.
*
Sitaatti kirjasta Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia. Mitä globalisaation jälkeen?; s, 209 -212 - [kappalejako RR]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Patom%C3%A4ki
http://www.intokustannus.fi/kirja/eurokriisin_anatomia/
http://en.wikipedia.org/wiki/Giambattista_Vico
http://yellowmagpie.com/about-our-home-planet-earth-third-rock-from-the-sun/