Raamattu puheaktina ja näytelmäkirjallisuutena - kaikkein suurimpana draamana

Linkki- ja tekstilisäys klo: 22.20
*
Raamattua ei enää meidän post-post-post-aikanamme tulkita historiallisena ja teologisena dokumenttina vaan kirjallisuutena. Voila!
*
Vanhoozer pyrkii oikeuttamaan metaforalle antamansa hallitsevan aseman väittämällä, että evankeliumi on itsessään draamaa. Vanhoozerin mukaan sekä evankeliumissa että draamassa on kysymys merkeistä, puheesta, toiminnasta ja kärsimyksestä.

Vanhoozer vie metaforan loppuun asti ja väittää, että kristillisessä uskossa on oikeastaan kyse viiden näytöksen jumalallisesta draamasta (five act Theo-drama) tai lunastuksen draamasta (drama of redemption).

Ensimmäinen näytös oli luominen, toinen liittyi Jumalan ja Israelin väliseen suhteeseen ja kolmas Jeesukseen. Nyt on menossa neljäs näytös, joka alkoi siitä, kun Jeesus lähetti henkensä luomaan kirkon. Vielä tulossa oleva eskhaton on viides ja viimeinen näytös.

Draaman metaforaa teologiaan sovittaessaan Kevin Vanhoozer käyttää seuraavia keskeisiä metaforia:

Teatteri (jossa draamaa esitetään): Kirkko

Aihe: Viiden näytöksen jumalallinen draama

Näyttelijät: Jumala ja kaikki ihmiset

Yleisö: Kaikki ihmiset

Ohjaaja: Pyhä Henki, oppi, papit

Käsikirjoitus: Raamattu

Käsikirjoittaja: Jumala

Dramaturgi: Teologit

Aiemmat sovitukset: Traditio

Huippukohtaus: Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus

Vanhoozer ajattelee, että draama on parempi kehys teologialle kuin kertomus, sillä kertomusta kerrotaan joko ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa, mutta draamassa ennemminkin näytetään kuin kerrotaan. Draamassa sanat ovat osa toimintaa. Siksi draama auttaa Vanhoozerin mukaan pitämään sanat ja teot paremmin yhdessä. Tämä kuvaa paremmin sitä, miten keskeinen osa Jumalalla on kristinuskossa.
*
Ote Daniel Nummelan HY:n systemaattisen teologian Pro gradu-tutkielmasta: Opin hermeneutiikka. Kanonis-kielellisen ja kulttuuris-kielellisen hermeneutiikan keskeiset erot - ks. linkki.
*
Mikäli tämä gradu (2008) ei ole saanut oppineilta arvostelijoiltaan vähintäin eximiaa, on tapahtunut ilmeinen vääryys. Sen verran perusteelliselta työltä se ensimmäisen tutustumiskerran jälkeen vaikuttaa sekä teologisesti että filosofisesti. - - Nummelan opinnäyte edustaa paitsi teologian tutkimuksen myös postmodernin filosofian ongelmien kannalta yhtä tämän hetken kuuminta keskustelunaihetta, joka voitaneen tiivistää käsitteisiin narratologia ja kontekstualismi. - - Etenkin Vanhoozerin tapa käyttää Austinin ja Searlen puheaktiteoriaa sekä genreteoriaa Raamatun 'totuuden' ymmärtämisessä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
*
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/36625/opinherm.pdf?sequence=1
*
http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=337&Itemid=59
Vanhoozeriin painottuva 'journalistis-teologinen' tiivistelmä ko. gradun pääteemasta. Sen otsikossa kiteytyy käytännöllisemmin problematiikka ja näkökulmaero, jota Nummela Vanhoozerin ja Lindbeckin välillä painottaa ja tutkii, mutta tietetysti gradun varsinainen otsikko kuvaa käsitteellisesti relevantimmin tutkimuksen teologis-filosofista sisältöä, joka on varsin teoreettispitoinen. - - Tästä Nummelan on hyvä jatkaa väitöskirjaa kohti. Lähtökohdat ovat perusteellisuudessaan ja inspiroivuudessaan (Vanhoozerhan kannattaa inspiraatioteoriaa;] erinomaiset.
*
http://www.cornerstonearts.com/