*
Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Aistihavaintoja.
(Kielimafia taas vähän viilailee ja ehkä lisäilee - minkäs se itselleen mahtaa. - Teksti ei siis ole enää täysin yksi yhteen Mummon kommenttilootasta löytyvän version kanssa. - Linkkilisäyksiä klo: 21.00.)
*
Vielä jonain päivänä, Mummo, minä kirjoitan parodian sinun teksteistäsi - niiden tyylistä ja aiheista. Ei pidä sitten ottaa nokkiinsa, koska kyse on kunnianosoituksesta.
Ensimmäinen juttu voisi alkaa vaikka näin:
Raakoja lihapullia ja ruumiin kieltä
Sirpa menetti neitsyytensä (se kuului kurssivaatimuksiin) xyz:nnen kerran Porthanian vaatenaulakon vasemmassa nurkassa 'Pentti Saarikoski -teemapraktikum'-kokoontumisen jälkeen keväällä XX lumien jo sulaessa.
Sattumaa vai ei, mutta sinä päivänä ei edes Porthanian keittiöstäkään saanut muuta kuin ällöttävän puoliraakoja lihapullia.
Oksentaessani noita verisiä jauhelihamykyjä yliopistokirjakaupan muovikassiin näin ruokalan ikkunasta, miten professori Kannunen liukastui sulaneeseen trooppiin rakennuksen pyöröovien edessä.
Minua nauratti ensin mutta sitten pelästyin, vaikka ukko ei edes kaatunut. Menin täysin mykäksi, kunnes Ö osti minulle mansikkajäätelöä ja sai minut nauramaan.
Enää en voinut pahoin vaan lähdin Ö:n kanssa lukemaan Anais Niniä, Kama Sutraa ja perenniaalista filosofiaa hänen opiskelijayksiöönsä.
Kommunikoimme viittomakielellä, koska minä olen joskus niin kovin hiljainen enkä ymmärrä (enkä sitäpaitsi haluakaan ymmärtää) Ö:n filosofian opinnoista yhtään mitään.
Kirjoittaminen ja ruumiin sanaton muttei suinkaan äänetön kieli tuottaa minulle kuitenkin paljon enemmän iloa kuin puhuminen. Ainakin eräät tuntemani miehet ovat sanoneet niin.
Olen kai aika poikkeuksellinen nahkapussi naiseksi. En pelkää rivouksia. Rakastan kiroilua. Päinvastoin kuin Sirpa, joka tietääkseni vain ynisee naidessa kuin hylje. Toisin kuin minä. Sillä minähän - - (poikki/rr).
(jne.)
Paikka, aika ja nimet on tietenkin muutettu aivan toiseksi kuin mitä ne alunperin ovat koskaan olleet.
*
Vielä jonain päivänä, Mummo, minä kirjoitan parodian sinun teksteistäsi - niiden tyylistä ja aiheista. Ei pidä sitten ottaa nokkiinsa, koska kyse on kunnianosoituksesta.
Ensimmäinen juttu voisi alkaa vaikka näin:
Raakoja lihapullia ja ruumiin kieltä
Sirpa menetti neitsyytensä (se kuului kurssivaatimuksiin) xyz:nnen kerran Porthanian vaatenaulakon vasemmassa nurkassa 'Pentti Saarikoski -teemapraktikum'-kokoontumisen jälkeen keväällä XX lumien jo sulaessa.
Sattumaa vai ei, mutta sinä päivänä ei edes Porthanian keittiöstäkään saanut muuta kuin ällöttävän puoliraakoja lihapullia.
Oksentaessani noita verisiä jauhelihamykyjä yliopistokirjakaupan muovikassiin näin ruokalan ikkunasta, miten professori Kannunen liukastui sulaneeseen trooppiin rakennuksen pyöröovien edessä.
Minua nauratti ensin mutta sitten pelästyin, vaikka ukko ei edes kaatunut. Menin täysin mykäksi, kunnes Ö osti minulle mansikkajäätelöä ja sai minut nauramaan.
Enää en voinut pahoin vaan lähdin Ö:n kanssa lukemaan Anais Niniä, Kama Sutraa ja perenniaalista filosofiaa hänen opiskelijayksiöönsä.
Kommunikoimme viittomakielellä, koska minä olen joskus niin kovin hiljainen enkä ymmärrä (enkä sitäpaitsi haluakaan ymmärtää) Ö:n filosofian opinnoista yhtään mitään.
Kirjoittaminen ja ruumiin sanaton muttei suinkaan äänetön kieli tuottaa minulle kuitenkin paljon enemmän iloa kuin puhuminen. Ainakin eräät tuntemani miehet ovat sanoneet niin.
Olen kai aika poikkeuksellinen nahkapussi naiseksi. En pelkää rivouksia. Rakastan kiroilua. Päinvastoin kuin Sirpa, joka tietääkseni vain ynisee naidessa kuin hylje. Toisin kuin minä. Sillä minähän - - (poikki/rr).
(jne.)
Paikka, aika ja nimet on tietenkin muutettu aivan toiseksi kuin mitä ne alunperin ovat koskaan olleet.
*
6 comments:
Lamppuni jalan pitäisi olla toisenlainen ja lahjapussukka ei saisi olla valeanpunainen, mutta muuten minähän se siinä.
Loppukappaleesta ("Paikka, aika...") pidän erityisesti.
Kiitos, Rauno.
Mummo,
olet oikeassa oman blogisi kommentissa, mitä tulee tuohon 'tavallaan'-sanan käyttöön kurssivaatimusten yhteydessä.
Sitäpaitsi sinä et paljoa kiertele ja kaartele sanoissasi, kuten minulla on usein tapana - ainakin kirjoittaessa (oikean? kielikuvan löytämiseksi). - Ja muutenkin ilmaisusta tulee tässä nasevampi, kun sanotaan ihan suoraan, että yes but no.
Poistin siis 'tavallaan' tekstistä (saas nähdä koska palautan sen takaisin ;/).
ai dimitri, oh eikun rauno, oot sitt kiva
mieitin tässä taas näitä. mikähä on raunon mielipide/filosohvia Rahasta?
en mina nyt ymmarra mika tuota rauno a vetaa naihin posteihin. jarea mies. siis kaksi viimeista postausta?
jaa, kirjallisuustieteesta tuli mielee kun siehä et tykänny yhteen otteeseen tuosta kirjallisuudentutkija heikki räisäsestä?
mutta se mita mun sitte piti sanoo, on kylla kaukana seka räisäsestä ..no ehka mietin sita ensin mukanani
Post a Comment