Nettiyhteisöjen/-keskusteluryhmien yhteiskuntakritiikin mahdollisuuksista ja umpikujista

Kommentti A-K. H:n päreen "Miss Renessanssi" kaikkiin 63:een kommenttiin.

*
Luin lopulta koko tämän kommenttilootan yhteen pötköön ja myönnän, että sinä A-K. H - kilpailet Kemppisen kanssa eräästä Blogistanin mielenkiintoisimmasta keskustelufoorumista - vaikka et tokikaan ole ainut.

Kemppisen - jos kyllä sinunkin kommenttifoorumisi - on laajuudestaan huolimatta sittenkin varsin paljossa 'piiri pieni pyörii touhua', mutta sehän on tunnusomaista kaikille pienistä porukoista kumpuaville keskustelupalstoille - joita Blogistanissa on nykyään lukemattomia.

Tietty avoin jengi hakeutuu 'omiensa' pariin eikä pelkää persoonallista - jopa ärsyttävääkin kielenkäyttöä, jos kokee sen 'avaavan' muistilokeroita sekä persoonallisten tuntemusten piikikkäitäkin ulottuvuvuksia.

Silti näin modifioituneelta blogiryhmältä löytyy enemmän solidaarisuutta keskenään kuin yleisönosastojen kirjoittajien välille sattumanvaraisesti syntyneistä 'sanasukulaisuuksista'.

Keskinäinen - monipuolisen verbaalinen että mustakin huumorintaju toimii monesti sekä vapauttavana että yhdistävänä/sitovana liimana tällaiselle - sanoisinko jossain määrin 'gogolilais-pushkinilaista' kritiikkiperinnettä elvyttävälle 'aatteelliselle toiminnalle', joka lienee eräs Blogistanian mahdollistamia ja yhä vankentuvia 'solutoimintoja', joista tulevaisuudessa kehkeytyy poliittisen elämän yhä voimakkaampia taustavaikuttajia - ellei nettimaailmaa sitten ryhdytä entistä ovelammin ja toisaalta röyhkeämmin - uskonnollisten, tieteellisten sekä valtiollisten sensuurikoneistojen (joiden pitää onnistuakseen toimia yhdessä) kautta kontrolloimaan sitä, minkälaisten 'porttien' kautta tieto kansalaisille lopulta suodattuu.

*
Orwellin 1984 ei tätä kauhukuvaa vasten ole epärealistinen visio, kunhan vain kirjan kompositioon ja konstituutioon tehdään tarpeellisia muutoksia/päivityksiä.

Itse kirjan perusoletuksiin: 1) tieteellisen, taloudellisen ja mediavallan soveltaman uuskielen mystifioidusta kaksoisluonteesta (nykyään esim. terveysvaikutteinen ruoka), 2) vallan ikuisesti mystifioidusta perustasta (valta yksilön vai systeemin/struktuurin 'yksikkönä'?) ja 3) vallan ideologisisten legitimaatioperiaatteiden hämärtämisestä (mikäli vallan/voiton maksimointia voi pitää aatteellisena ideologiana?) - ei ole tarvinnut tehdä oikeastaan mitään oleellisia muutoksia.

Tarvitsee vain seurata MTV:n yhden illan mainokset, niin oivaltaa, mistä uuskielessä on kyse.

Kuten Foucault kirjoitti: valta tulee kaikkialta, eikä oikeastaan kukaan koe sitä enää uhkana ainakaan länsimaissa, joissa parlamentaarinen demokratia ja mainospsykologien valhe sekä pornon yliote kaikkialla taiteessa ja viihteessä on latistanut aidon ja selkeään kohteeseen suuntautuvan vastarinnan olemattomiin.

Asiantuntija-eli professiovalta on sekin pitkälti talous- ja mediavallan riepoteltavana. Toisin sanoen sponsorit määräävät suurten tutkimusten loppuraporttien sanamuodot, koska maksavat myös tutkimukset kulut.
Sponsoroidut kanavat ja sponsoroitu media tekee kaikesta viestinnästä pelkkää showta, jonka tietenkin odotetaan myyvän...

Ainut aatteellis-uskonnollinen protesti, joka pystytään vakavasti ja uhkaavasti esittämään lähtee Islamin taholta.

Mutta jos asetut systeemiä vastaan ei-islamilaisena, niin sinun on syytä tukeutua ilmastonmuutoksen vastustajiin tai ylipäätään tieteellisiin ekologeihin.
Muussa tapauksessa sinut leimataan hörhöksi eli psyko- tai sosiopaatiksi - siis eläinaktivistien kaltaiseksi haihattelijaksi.

*
Edellinen on kirjoitettu hyvin hyvin yleiseksi ja hataraksi yleiskatsaukseksi asiaan.

Helkkarin paljon jää vielä sanomatta, mutta olennaista on, että voimme muodostaa netissä spontaanisti keskustelevia ryhmiä, jotka jopa (talous-) poliittisista mielipide-eroistaan huolimatta tuntevat vetoa toisiinsa taiteen ja etenkin kirjallisuuden tai ehkä myös sukupuoligender-keskustelujenkin kautta - eikä suinkaan ajoittain ilman hyvinkin mustaa huumoria.

Toleranssia pitää siis löytyä, mutta se edellyttää erilaisuuden sietokyvyn ohella myös aitoa kykyä kunnioittaa perusteltuja mielipiteitä, vaikka itse (kuten minä) omaisikin terävän ja joskus ehkä liian ilkeän kielen...

Muun muassa siksi olen hieman useammin kaivannut tänne esim. Iinestä, mutta Iines näyttää mieluusti pysyttelevän oman bloginsa turvallisen vallituksen takana. (Kuten Kemppinenkin.)

Jokainen saa - ja blogithan ovat yleisesti ottaen kaikkein vapain ja demokraattisin ilmaisuväline - valita strategiansa, taktiikkansa ja riskinsä kuten parhaaksi näkee.

Kohteliaisuuden, oikeuden, kohtuuden sekä tolkullisuuden rajoissa tietysti.

Mutta tämän 'netiketin' puitteissa tulemme tietenkin vaatimaan ainoaa oikeaa politiikkaa: - Mahdollisuutta puhua kaikista asioista ilman minkään eturyhmän - poliittisen, tiedonvälityksellisen tai taloudellisen tahon painostusta!