Mitä nyt vähän akkojen kanssa höpistään...

Kommentti ikkunaiineksen johonkin päreeseen. En muista mihin. Ai niin - Sanat suussani sulavat.

*
Naiset eivät ole tosikkoja vaan miehillä ja naisilla on perimmältään erilainen huumorintaju.

Molemmat nauravat esim. samalle sketsille, mutta miksi? Eri syistä lopultakin.

Ja koska mies tässä maailmassa falloksineen tuppaa uhoamaan, (vaikka polo onkin täysin kohdun (tai rumemmin: reiän) armoilla) hän määrää naurun hierarkian.

Silti en voi ymmärtää, etteivät perhe-elämää kokeneet naiset pysty ottamaan etäisyyttä satiiriin, vaikka miehet luullakseni pystyvät? (Tai sitten satiirikin on yksinomaan miesten maailmaa).

Ikäänkuin nainen ottaisi "sukupuolidramaturgiansa" jopa näissä stereotypioissa täysin annettuna. Ja että jos sen kyseenalaistaa, niin miehet ei tykkää.

Tää sama ongelma on juuri teiniässä olevilla tytöillä (tottakai myös pojilla, mutta aktiivisuuden aste on aivan erilainen - luonnollisesti(?):
Miks se ei katso mua? Onks mussa joku vika, ku se ei hiffaa mua? Miks mä en kelpaa sille?

Sukupuoliroolit määräävät myös huumorintajun, vaikka älyä ne eivät kumma kyllä determinioi...Mies ja nainen todella ovat yhtä alykkäitä (näin uskon "vakaasti"- anteeksi lainausmerkit).

Vielä huumorista.

Esim. Birdy edustaa marginaalista vittuiluryhmää, kun taas naisten suhteen yhtä pöhjäke lausuntoautomaattimme Panu taas koetaan kohta kansalliseksi suurmieheksi..?

Panun perusperiaatteet pohjautuvat hänen onnettomiin varhaisiin tyttökokemuksiinsa, joiden tuskaa hän ei - koska hän sadomasokistisesti nauttii kokemastaan tuskasta - tänäkään päivänä suostu antamaan anteeksi.

Sääli. Loistava lahjakkuus jäädyttää itsensä tällä tavoin monotonistisesti pajattavaksi journalistiksi.

Sukulaissielunsa Nietzschen tasolle Panulla on vielä pirunmoinen matka.