September 18, 2006

Taas Panuttaa

Kirjassaan The Closing of the American Mind Allan Bloom pohtii aluksi amerikkalaisen yliopisto-opiskelijan maailmankuvaa ja sen muuttumista sekä yleistyneen naistutkimuksen "omituisuuksia".

Oivaltavasti hän väittää, että kun naiset ovat nyt muuttuneet (miehen) omaisuudesta (perhe), josta pidetään huolta, vapaiksi ja "itsensä omistaviksi", he YHÄ silti vaativat että miehet olisivat heistä kiinnostuneita muutenkin kuin seksuaalisesti, vaikka miehinen perushyve naisesta huolehtimisen suhteen onkin tasa-arvoistumisen myötä tyystin kadotettu.

Mistä siis taikoa miehelle paternalismin sijaan uusi hyve, joka motivoi hänet naisen kanssa elämiseen sosiaalisesti - ei ainoastaan biologisesti?

Vai tekikö juuri feminismi naisista lopullisesti huoria ja lesboja?

*
http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/

www-news.uchicago.edu/resources/humanities/.

The Closing of the American Mind
The closing of the American mind: how higher education has failed ...

8 comments:

a-kh said...

Kemppisen blogissa Toipila pelkää joutuvansa painimaan Räsäsen sarjaan ja sielläkin höyhensarjaan.

Rauno Rasanen said...

Jotain kommentoin jo sinnekin. Toipila onkin "höyhensarjalainen"...useimmiten.

Rauno Rasanen said...

Mutta kaikissa sarjoissa on mestarinsa - eikö vain?

Timo said...

Sen uuden hyveen on pakko liittyä jollain tavoin ystävyyteen, vrt. "Aikuinen nainen" (joka tietenkin alkoi saman tien soida päässä). Luulen, että tavallisen miehen sielusta, elämänymmärryksestä, kokemuksesta, puuttuu sellainen suunnaton alue, jonka ainoastaan miehelle läsnäolevaksi vihkiytynyt nainen voi antaa, mutta ilmeisen harva mies - tai nainen - on valmis tällaiseen platonis-lihalliseen symbioosiin tai tajuaa edes kaivata sitä (voitaneen puhua "sukupuoliagnosiasta").

Rauno Rasanen said...

Timo

Yli meni ja kaukaa. Mistä sinä puhut? Kaiketi jostain hyvin hyvin syvällisestä.

Totuus lienee, että pelisäännöt on ensin tehtävä selviksi. Sen jälkeen voidaan naida kokopäiväisesti.

Naiset ymmärtääkseni ajattelevat just päinvastoin. Eli että ensin pitää romanttisesti "haihatella" rakkauden suhteen - sitten vasta voidaan lyödä lukkoon "panosäännöt".

Totta kai asia on myös niin (nainen toimii biologisella vaistolla kuten mieskin), mutta mies kai se lopulta "sanoo ja yrittää".

Vai milloin ovat naiset iskeneet avoimesti miehiä niinkuin miehet kautta historian naisia?

Ehkä vain ja juuri nykyaikana. Lukekaamme siis Panumme tarkoin.

Timo said...

Niin tietysti, pelisäännöt... Hyvät tavat & hyvä ja luja tahto & huomaavaisuus & silleen sopivasti kasuistista soveltamista...

Vai eikö riitä?

Rauno Rasanen said...

Sitä juuri.

Jos pari on rakkaussuhteessa, mies voi tehdä melkein mitä vain, ja nainen kiihottuu siitä.

Mutta - jos kyseessä on aloitteleva pari, miehen täytyy käyttää enemmän "kieltään", koska suora toiminta on silloin eräänlaista raiskausta.

Nainen haluaa kyllä itsekin miestä, jonka antaa suudella itseään, mutta siitä on vielä matkaa yhdyntään.

Mikäli suhde on naiselle aivan uusi ja siten liian "pelottava", tai jos suhde on väljähtyntyt, ja nainen vain odottaa, että "kunhan nyt tuokin saisi "sen" tulemaan", niin silloin tarvitaan seksuaaliterapeuttia!

Mutta camoon hei! Älkää menkö onnenne ohi.
Nyt hep - ja kannat kattoon - mutta aina haarojen välistä!

Toivoo seksuaaliterapeutti Rauno Räsänen.

collageeni said...

Ehkä yksinkertainen vetovoima, viehätys vastakkaiseen sukupuoleen riittää syyksi asua/olla naisen kanssa tai toisin päin.
Tai simppelisti sanottuna pitäminen kyseisestä naisesta/ihmisestä.
Suosittelen syventymistä naisen logiikkaan - joka on miesten keksimä termi. Sitä kautta saattaisit alkaa jopa ymmärtää sitä.
En itse kutsuisi naisesta huolehtimista "miehiseksi perushyveeksi". Ilmaus on kohtalaisen naurettava.
Se määrittää miehet ja naiset tavalla joka on perin vanhentunut, mutta ehkä ominaista kaltaisellesi "vanhan koulukunnan miehelle", mutta myös hyve sanan väärinkäyttöä.
Ei Beauvoir turhaan kirjoittanut kirjaansa, ei.
Miehet.
Simppeleitä.
"Järjettömämpi sukupuoli".