September 5, 2006

Monenlaisia tähtiä

Kommentti etappisialle ja A-K.H:lle.
(Lisäyksenä PS.)

*
En ollut tuossa Farewell-konsertissa, mutta B.B eli "Blues Boy" Kingiä toki arvostan ihan rajattomasti.

Ranskalainen BB sen sijaan oli aikoinaan maailman seksikkäin nainen - mutta onhan se blueskin seksiä omalla tavallaan.

Mitä tulee BB Kingin lasten ja niiden äitien määrään, niin kyllähän tällaiset huippumaestrot monesti antavat piupaut joillekin Iineksen "hyvän miehen määritelmiksi" asettamille siveysmoraalivaatimuksille (muistettakoon nyt vaikka Richard Wagner).

He kun ovat muutenkin meidän tavallisten pulliaisten yläpuolella taiteensa ja karismansa kanssa (tämä oli tietenkin provocationia...!)

Toki kaikki riippuu yksilöstä. Muistettakoonpa vain esim. Nietzschen (etenkin hänen sukunsa naisten masinoimat tai torpedoimat) avioliittohankkeet.

Ne episodit menevät yhtä aikaa sekä komedian että tragedian puolelle...

Filosofi kun esitti kolmelle naiselle avioliittotarjouksen jo heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen!
Kosiokirjeet olivat kyllä hienosti sommiteltua retoriikkaa, mutta herää kysymys, pitikö Friedrich naisia enemmänkin sihteereinään kuin rakastajattarinaan...?

Nietzsche oli käytökseltään gentleman, karismaattinen, ulkonaisesti jopa komea mutta etenkin naisseurassa usein auttamattoman arka, hiljainen, mietteliäs ja ylikorostetun kohtelias.

Suurena poikkeuksena tästä säännöstä voidaan pitää pietarilaisen kenraalin nuorta, teräväpäistä tytärtä Lou Salomea, jonka seurassa Nietzsche vapautui.

Kannattaa siteerata Nietzschen ensimmäistä repliikkiä Loulle, kun he Paul Reen "suosituksesta ja miltei vaatimuksesta" tapasivat ensimmäisen kerran eräässä Rooman kirkossa keväällä 1882 .
(Sitaatti on Lou Andreas-Salomèn päiväkirjoista; kannattaa myös tutustua Loun kirjaan Nietzsche.)

"Mitkä tähdet ovatkaan saattaneet meidät samalle kiertoradalle?"

Kuvitelkaa vielä kerran keskiaikainen roomalainen kirkko freskoineen, jossa ikäerosta huolimatta (21 ja 37 vuotta) älyllisesti tasavertainen pari kohtaa ensimmäisen kerran, ja kuunnelkaa mielessänne uudestaan tuo repliikki kirkon holvien kaiuttamana.

Nietzschellä oli parhaimmillaan - sekä teksteissään että puheessaan - aivan lyömätön tyylitaju, ja miten mykistävä onkaan edellä esitetty ensi tapaamisen aloittava "sisääntulo" (kysymys/tervehdys/vuorosana) - tuo sivistyneen nuoren naisen hurmaamiseksi tarkoitettu huippuluokan retorinen ele - yhä tänäkin päivänä...

*
PS. Myöskään Lou ei välttynyt Nietzschen nopealta avioliittotarjoukselta eikä edes toiselta, mutta nyt Nietzsche oli kerrankin todella rakastunut. Hänen äitinsä ja etenkin sisarensa olivat tosin aivan kauhuissaan ja mustasukkaisia Loulle.

(Muistanemme Nietzschen ideoiman kuvan, jossa Lou seisoo ruoska kädessä pienissä kärryissä, jota Paul Ree ja Friedrich vetävät. Kuva oli täydellinen shokki äidille).

Nietzschen sisaren ilkeitten juorujen ja mahdollisesti jonkun naisellisen vaiston vaikutuksesta Lou lopulta kieltäytyi Fritzin kosinnoista.
Parin yhteisistä keskustelunaiheista ja mieltymyksistä huolimatta Nietzschen inspiroitunut ja yksinäinen maailma ilmeisesti jossain määrin kammoksutti Salomea.
Sitäpaitsi hän oli hyvin itsenäinen nainen - olkoonkin, että väitetään hänen ainoana tyttärenä olleen nuorempana emotionaalisesti lähes insestisen kiinteässä suhteessa kenraali-isäänsä.

Aikanaan Lou tutustui runoilija/kirjailija Rainer Maria Rilkeen ja myös Sigmund Freudiin sekä kouluttautui yksityisesti psykoanalyytikoksi. Hänen väitetään sittemmin erikoistuneen anaaliseksin "analysoimiseen", mistä seikasta emme tässä tee johtopäätelmiä...

9 comments:

kafkaesque said...

joku kysyi minulta eilen, mikä minun mottoni on. sitä ei ole. motto on rasite, joka tekee sokeaksi. mutta jos sellainen olisi, ottaisin saman kuin nietzsche: virescit volnera virtus - haavoittuminen palauttaa voimat. viime vuonna ilmestyi nigel rodgersin ja mel thompsonin kirja philosophers behaving badly, jossa on kiinnostavaa niitse-tietoutta. esim: älä yritä ajaa autoa, käsitellä koneita tai ajatella n:n teosten vaikutuksen alaisena.

A-K.H said...

Sanoisin nyt vain tähän hätään: Rauno, osaat kyllä panna sanalla koreasti.

Rauno Rasanen said...

kafkaesque

Kirja on suomennettu - "Huonosti käyttäytyvät filosofit", ja ehdin sen jo lukeakin.

Se on kahden filosofian ja historian ammattilaisen kirjoittama, jossa varsinaiset tosiasiat pitävät täysin kutinsa ja luettavuuskin on mitä mainioin.
(Kyse ei siis ole mistään "juorukirjasta").

Suosittelen kaikille - etenkin filosofian vieroksujille...

*
Mitä haavoittumiseen tulee, se ei tietenkään saa olla liian traumatisoivaa.
Jos juoksijalta menee jalka irtipoikki, niin tämä ei taatusti palauta hänen voimiaan ainakaan juoksijana.

Nietzsche kuitenkin pyrki taistelemaan omaa sairaalloisuuttaan vastaan idealisoimalla kärsimyksensä, ja epäilemättä hänen mottonsa monesti piti paikkansa juuri hänen itsensä suhteen.

Onkin jonkinlainen ihme, että ajoittain lähes sokea, päänsärky- ja oksennuskohtauksista kärsivä ihminen kykenee kirjoittamaan vuosittain satoja sivuja tekstiä?! Eikä ihan mitä tahansa tekstiä...

a-k.h

Kiitos vaan.

kafkaesque said...

olen lukenut blogiasi alle pari vuotta ja ihaillut sitä etäältä. john fogerty ei sytytä, mutta nietzschestä olet räväyttänyt kunnon analyyseja - menevät aikakirjoihin omasanaisina hahmotuksina. niistä olen oppinut että nietzschen pointti on kaikki-tai-ei-mitään, eli elossaolo on senverran ainutlaatuista valttia, että sen täyskäden varaan on syytä satsata koko potti. nietzsche ei mainitse minua nimeltä, mutta hän toteaa ihmisen valtaenemmistön joka hetki nöyristelevän ja tottelevan, prostituoivan itseään milloin minkin käskijän komennossa ( kukapa ei hinkkaisi itseään lauman luokse ja kumartaisi kurikaavaa ). kaikkien aikojen agressiivisin mies hän on kaltaisilleni pumpulipyllyille. jotakin äärettömän innostavaa ja humalluttavaa Nietzschen kirjallinen patteristo eteeni tykittää.

Etappisika said...

Ei siinä varmaan tyylitaju paljoa lämmitä jos bottom line kuitenkin on: en saanut taaskaan.

Ja pyrkimysten kohteet olisivat voineet olla realistisemmalla tasolla Friedrichilläkin; ohjenuorana olisi toiminut hyvin vaikkapa erään suomalaisen miesnäyttelijän määritelmä ihannenaisestaan:
- Riittää kun on hame päällä ja hengittää.

Ja mitä tahdosta riippumattomien aamuerektioiden poisnoitumiseen tulee, aivan pistämätön on seuraava niksi-Pirkasta poimittu konsti: Ajattele Nietzschen siskoa - kikkeli rentoutuu oitis!

Rauno Rasanen said...

Etappisika

You made my day!

Nauran itseni kyyneliin asti...

Ihannenainen: "Riittää kun on hame päällä ja hengittää".

Mutta liekö tuo jälkimmäinekään aina tarpeen..?!

PS. Ettei olis ollut Tarmo Mannin ihannenainen?

A-K.H said...

Riittää kun on marimekko päällä ja hengittää. Oeskoon tuo riittänyt edes Urho Kekkoselle, Mannillekaan tuskin, ainakaan jos oli nainen.

A-K.H said...

Et ole sattumoisin jatkanut folkloristiikan tutkimuksiasi?

Rauno Rasanen said...

Pitää tutkia arkistoja.