Asioitten tärkeysjärjestys muuttuu viimeistään
silloin, kun loppu lähestyy, osittain pakosta osittain ymmärryksen kirkastumisen
takia. Elämä ei ole enää elämän ‘tärkein’ asia. Nietzschen mielestä elämä onkin
vain kuoleman eräs laji. Nihilistinä Nietzschen voi tosin sanoa päätyvän tässä[kin] kommentissa performatiiviseen ristiriitaan oman vitalisminsa kanssa - ellei vitalismi sitten ole perimmältään pelkkää 'kiimaista amokia' [vrt. dionyysinen hurmos] eli elämisen pakkomiellettä olemattomuudesta [kuoleman tilasta] elämää alkuun panevan siemensyöksyn aiheuttaman 'sikiämisen' jälkeen takaisin olemattomuuteen.
.
Elämän evoluutio on siis poikkeus maailmankaikkeuden 'tilassa'. Teisti kuitenkin pitää tuota poikkeusta ihmeenä, joka on pyhä, koska se on Jumalan 'luomus'. Itse asiassa myös Nietzsche yrittää 'pyhittää' elämän, mutta hän ei tarvitse tai halua siihen Jumalaa/jumalia vaan nimenomaan dionyysista hurmosta ja 'oseaanisen tunteen'. Hurmoksen ja haltioitumisen jälkeen tulee enää vain kuolema, ei siis mikään tuonpuoleinen vaan kuolema, joka on jatkuvasti läsnä, ikäänkuin sisäänkirjoitettuna, kaikessa elämässä ja elävässä ['mit' ikään syntyköön, se omiaan vain on häviöön' (Goethe)].
.
Elämän evoluutio on siis poikkeus maailmankaikkeuden 'tilassa'. Teisti kuitenkin pitää tuota poikkeusta ihmeenä, joka on pyhä, koska se on Jumalan 'luomus'. Itse asiassa myös Nietzsche yrittää 'pyhittää' elämän, mutta hän ei tarvitse tai halua siihen Jumalaa/jumalia vaan nimenomaan dionyysista hurmosta ja 'oseaanisen tunteen'. Hurmoksen ja haltioitumisen jälkeen tulee enää vain kuolema, ei siis mikään tuonpuoleinen vaan kuolema, joka on jatkuvasti läsnä, ikäänkuin sisäänkirjoitettuna, kaikessa elämässä ja elävässä ['mit' ikään syntyköön, se omiaan vain on häviöön' (Goethe)].
*
‘Se astraalinen järjestys, jossa me
elämme, on poikkeus; tämä järjestys ja sen edellyttämä melkoinen kesto on taas
tehnyt mahdolliseksi poikkeusten poikkeuksen: orgaanisen elämän muodostumisen.
Kokonaisluonteeltaan maailma sitä vastoin on ikuisesti kaaos (…) ja koko
soittoautomaatti toistaa iäti veisuansa, jota ei koskaan saa sanoa sävelmäksi
(…) Elävä on vain kuolleen eräs laji, ja hyvin harvinainen laji.’
(Nietzsche, Iloinen tiede, §109.)
*
http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/03/pessimismin-ongelma.htm
2 comments:
Pitäisikö Suomea johtaa kuin yritystä, @juhasipila? #ykkösaa
?
Post a Comment