Pyysin lääkäriä otattamaan mahdollisen
paniikkihäiriöni veriarvokokeen, koska muut veriarvotulokset [ja mittaukset] eivät näyttäneet juurikaan poikkeamisia normaaliarvojen linjasta [tälläkään kertaa]. Oireet tunsin tästä huolimatta hyvin todellisiksi
ja hetkittäin lähes ylivoimaisen tuskallisiksi. Haluaisin nimittäin viimeinkin tietää kaksi asiaa. Ovatko
‘PNH-arvolukemani’ normaaliarvojen rajoissa ja ennen kaikkea, miten tuo
normaaliasteikko määritellään – verikokeen perusteella. Selkokielellä kärjistäen
haluaisin tietää olenko hullu vai en. En saanut vastausta – toistaiseksi, mutta
ehkäpä se tulee aikanaan, kunhan teknologia tästä vielä kehittyy – siis
ihmisluonteen teknologia.
4 comments:
Mitä Michel Foucault nyt sanoisi?
Painotan, että kyseessä on lähes epätoivoinen itseironia ja teknologia-satiiri, koska oireet ovat inhottavia ja jopa tuskallisia - siis todellisia eikä hysterisoituja. Syykin on tutkittu ja varsin vakava, vaikkei sitä pystykään päättelemään veriarvoista eikä tässä vaiheessa [enää/vielä] edes EKG:stä tai rtg:stä. Foucault tuskin ryhtyisi psykologisoimaan näitä oireita jo senkään vuoksi, että psykologia on hänelle pseudotiede. Mutta jos akuutteja fyysisesti vaikuttavia oireita kuten kipu [ym. ‘kvaliat’] ei pysty selittämään suoraan somaattisilla testeillä, ei niitä pitäisi myöskään psykologisoinnin avulla ryhtyä ‘diagnosoimaan’. Älyllisesti rehellisempää olisi vain sanoa: emme tiedä. Mutta lääkärit toki haluavat löytää syyn vaivoihin ja helpottaa potilaan oloa: sehän on heidän toimenkuvansa. Enkä minä tässä lääkäreitä olekaan syyttämässä. Tilanne vain on kaikin tavoin äärimäisen hankala, koska en tiedä, mikä oire on kestettävissä ja mikä taas hengenvaarallinen. Esimerkiksi: meneekö juuri nyt tuntemani selkäkipu ohi vai ennakoiko se aortan rikkoutumista. Ei paljon naurata...
Perustava ironiani ja kritiikkini kohdistuu siis oletukseen, jonka mukaan emotionaalisia kokemuksia/tuntemuksia [kvalioita] - siten myös psyykkisiä oireita – voisi kvantifioida normaaliasteikolle pelkästään somaattisen mittausparadigman puitteissa ja säilyttää samalla sellainen ihmiskäsitys, joka perustuu tietoisuuden indeterministiseen ja ‘autonomiseen’ olemassaoloon. Vain konetta voi käsitellä täysin mekaanisesti. Ihminen fysiologisena oliona on kyllä eräänlainen biokone, mutta biokone, jolle on ‘suotu’ intentionaalinen tietoisuus olemassaolosta ja olemassaolona. Tämä ‘holistinen dualismi’ vaatii tietenkin tarkempaa selvitystä, johon en tässä ryhdy. Lue David Bentley Hartia tai Pauli Pylkköä, niin löydät huipputason selvennystä asiaan. Ymmärtääkseni olet jo lukenut.
http://www.amazon.com/The-Experience-God-Being-Consciousness/dp/0300166842
http://www.uunikustannus.fi/kadettiedot.htm
Jos totta puhutaan, niin tämä tauti päättyy ennemmin tai myöhemmin potilaan kuolemaan. ‘Kohtalokas paniikkihäriö’ siis. Oireet ovat pitkäkestoisempia ja pahentuneet parin viime viikon aikana koko ajan. Olen alkanut toivoa kuolemaa.
Post a Comment