Jottemme vallan häikäistyisi positiivisen ajattelun
muodikkaasta [lue: ohimenevästä] voimasta, miettikäämme vastapainoksi ikuista ja
ajatonta tunnetta: melankoliaa. Puheena olevan Melankolia-sarjan tunnelmaa tai atmosfääriä taitaisi esim. Suomen paras bloginpitäjä Jukka Kemppinen [jolle 'blogi' on kaikkein omin 'lajityyppi'] olla lähes kykenemätön ilmaisemaan tai käsittelemään, ‘mainoskristus’ Jari-että-mä-kärsin-Sarasvuosta nyt
puhumattakaan. Tässä kun ei höpötetä suut silmät täyteen, vaikka oltaisiin kuinka
oppineita, viisaita ja retorisesti vetoavia. Tässä ajatellaan ja tunnetaan,
eikä vain esitellä tai esitetä ajattelua ja tunnetta. Tässä ei katsota yleisöä
eikä peiliä vaan omaa sisintä. Tässä ollaan eksistenssin ytimessä eli sellaisen
minä- ja maailmakokemuksen syvyydessä, jota ei voi paeta mihinkään rooliin,
triviaan tai mediaan. Tässä jokainen on lopultakin täysin yksin itsensä ja
maailman kanssa. Tätä kokemusta ja tietoisuutta et siis voi loppuun asti jakaa kenenkään toisen kanssa, et myöskään vapaaehtoisesti ottaa tai jättää, koska
‘Se’ ottaa sinut – ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.
.......
Melankolia on eräänlaista kuolemaan valmistautumista, mikä ei kuitenkaan sulje pois hetkittäistä iloa ja huumoria, kuten Kierkegaardilta opimme. Melankolisessa huumorissa saattaa tosin piillä hieman 'myrkyllinen' sävy - - .
.
Musta aurinko -sarjassa perehdytään 12 jakson ajan
meille suomalaisille niin rakkaan melankolian tunteen historiaan. Sarja liikkuu
historiassa, mutta peilaa sitä meidän aikaamme. Toimittajana Kaisa
Pulakka.
*
2 comments:
Kuuntelua hieman häiritsi alussa soiva Barberin Adagio. Olisivat soittaneet sen aluksi omana osionaan, ikään kuin sopivan melankolista tunnelmaa luomaan ja vasta sen jälkeen aloittaaneet puheen. On vaikea kilpailla mielenkiinnosta Barberin Adagion kanssa.
Sattuneesta syystä katsoin tuossa pari päivää sitten elokuvan Elefanttimies, jonka vaikuttavassa loppukohtauksessa soi sama kappale. Barberin jousikvartetto on "tiukkaa mättöä" ja "hyvin jätkät sen vetivät", niin kun kai nykyään pitää sanoa.
'Kokonaisuuksiin' keskittyminen ja niiden ajattelu on aina vaikeaa.
Post a Comment