Kullervo siteerasi edelliseen
päreeni kommentissaan Mika Waltaria "Ennustukset kuuluvat nuorille. Tuhat kirjaa luettuaan ihminen alkaa
aavistaa masentavan totuuden. Kymmenentuhatta kirjaa tekee hänet
surulliseksi."
.
Mitä realistisempi ihminen on, sitä nuoremmalla
iällä hän tämän totuuden ymmärtää tajuten siitä johdetun stoalaistyyppisen [myös
buddhalaisen] ‘mustan’ viisauden, jonka mukaan onnellinen on se, joka kuolee
nuorena ja kaikkein onnellisin se, joka ei synny lainkaan.
.
***
Eksistentiaalisen pessimismin voi kuitenkin nähdä
myös hyvin toisella tavalla.
.
‘Onko olemassa vahvojen
pessimismiä? - - ‘Onko tieteellisyys ehkä vain pelkoa ja pakoilua pessimismin
edessä? Hieno hätävarustus totuutta vastaan?' [Nietzsche: Tragedian synty, uuden painoksen (1886) esipuheesta: Yritys itsekritiikiksi (esipuhe on parasta Nietzscheä (aikajakso 1885-87)].
.
Nietzsche esitti esikoisteoksessaan ‘Tragedian
synty’ mielenkiintoisen joskin historiallisesti ongelmallisen väitteen, jonka
mukaan varhaisempi tragediaperinne [Aiskhylos, Sofokles], joka esitti ihmisen
kohtalon voimien pelinappulana ja hänen elämänsä kärsimyksenä, itse asiassa
juuri tämän yhteisen kärsimyksen takia [hyvin uskonnollisessa mielessä] yhdisti
ja ‘voimaannutti’ ihmisten elämää yhteisöllisesti, kun taas Euripideen
modernimpi, yksilöiden luonteisiin ja pohdiskeluihin keskittyvä
psykologis-pessimistinen tragedia [jossa ihminen itse on pääosin syypää omaan
kohtaloonsa], jonka intellektuaaliseksi edustajaksi Nietzsche melko
provosoivalla tavalla olettaa Sokrateen, ilmensi rationaalisessa,
yksilökeskeisemmässä optimismissaan paljon syvempää pessimismiä kuin
alkuperäinen tragedia, joka siis päinvastoin toimi ihmisille kärsimyksestä ja
sen kestämisestä voimaa antavana yhteisöllis-eksistentiaalis-metafyysisenä
‘rituaalina’. Kreikan huippukauden eli klassisen ajan [480-330 ekr.] loppu
olikin Nietzschen mielestä jo mailleen menevän kulttuurin epätoivoista
optimismin tavoittelua rationaaliseen [loogiseen, sen ajan tieteelliseen]
menetelmään vetoamalla, optimismin, joka oli enää pelkkää keinotekoista,
loogista ja luonnepsykologista, kulissia [verrattuna varhaisen tragedian
‘performatiiviseen’ yhteisöllisyyteen] ja jonka romahtaminen oli siten
väistämättömyys, koska yhteisön kulttuurisia rakenteita ylläpitävä sisäinen
eetos oli katoamassa.
.
Nietzschen paradoksaalinen väite kuuluukin
[jälleen vapaasti muotoiltuna], että varhaisen tragedian ‘kärsivät ja pessimistiset’
kreikkalaiset olivat itse asiassa aidosti vahvoja ['dionyysisia'] ihmisiä ja siten todellisia
optimisteja suhteessa omaan elämäänsä verrattuna myöhemmän tragedian
rationalistisempiin ja tässä mielessä optimistisempiin [kaikki ongelmat voitiin
periaatteessa ratkaista järjen avulla] mutta sisimmässään tekopyhyydelle,
elämänkielteisyydelle ja kulttuuriselle rappiolle jo periksi antaneet
‘tieteellisen edistyksen’ edustajat.
.
Joten terveisiä vain Pekka Himaselle ja muille
kestävän kapitalistisen kasvuajattelun ‘positiivisille’
humanisti-hölmöläiseille. Todellista pessimismiä on uskoa katteettoman, jopa
itsetuhoisen optimistiseen tulevaisuuteen.
*
19 comments:
Olen sitä mieltä (anti-filosofina; jos ihminen semmoinen voi olla) että ihmisen vahvuus - tai vahvuuttomuus - joka on sama asia, on sitä mitä hän kokee kun tajuaa kuolevansa.
Järkevintä, kun ajattelee kaikkia ko. tapahtumaan osallistuvia osapuolia, olisi se, että ihminen tajuaisi tämän jo syntyessään. -
Mutta se on aika utopistista, minun mielestäni, semmote.
vastaus siihen mita ei ole. elama ei turha
Elämähän ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan se on myös samppanjan nauttimista.
Koska oot muuten viimeksi tanssinut ruusunpiikkien päällä, rakas Anonymous? Siis paljain jaloin... Marssikengät (made in Germany) jaloissa ruusujen päällä voi tanssia vaikka ripaskaa. (Ainakin aikansa.) Ja nauttia välillä Sectiä/vodkaa.
Eniten mua vituttaa se että Rauno Räsänen ei osallistu muiden blogien (kuten aikaisemmin) kommentointiin. Kaikki ne - missä aiemmin kuljeskelit - on menneet huonommiksi. (ilman kommenttejasi)
Ps. Tämä on vain minun mielipiteeni. Itsekin mietin että 1:3 osa mitä pöliset, on paskaa. Mutta 2:3 osaa on... VALTAVAN UPEAA JUTTUA!
Vittu, olet digattava!
Mikis, minä olen vakavasti sairas, en jaksa enää kommentoida niinkuin ennen.
The List of Persons Recognized as Political Prisoners by Russia’s Memorial Human Rights Center: http://imrussia.org/en/projects/political-prisoners/649#.UuE_xBnh9SY.twitter …
Anteeksi, Rauno.
Ihmisenä olet... henkevä!
Rauno,
Sinun kauttasi minä olen nämä kaikki ihmiset löytänyt (iines, meri + kemppisen ja muut).
Sinä olet, sanoin sen jo, kamalan "henkinen" ihminen. (rakastettava)
Surullista.
Voimia!
"Mitä realistisempi ihminen on, sitä nuoremmalla iällä hän tämän totuuden ymmärtää tajuten siitä johdetun stoalaistyyppisen [myös buddhalaisen] ‘mustan’ viisauden, jonka mukaan onnellinen on se, joka kuolee nuorena ja kaikkein onnellisin se, joka ei synny lainkaan."
Olit 2005, 2006 radikaalisti eri mieltä (viittaan sähköpostikeskusteluumme tuolta ajalta), mikähän on muuttunut kohdallasi?
Riipaistakoon sananen Ruukinmatruunasta, kun hän ajoittain blogissasikin kommentoi ja esittää omassaan mm. fasistisia kommentteja abortista. Jos on vähänkään järkeä, viisautta, empatiaa ja moraalia ei tuollaista paskaa heittäisi kuin Ruukinmatruuna abortinvastaisissa suolloksissaan.
Vierailette toistenne blogeissa suht tiuhaan. Hän on aikoinaan asettanut nähdäkseni minun kommenttini boikottiin, ei ole niitä joitain poikkeuksia lukuunottamatta julkaissut.
Eräs vitun tekopyhäinen elämänvalinta on buddhalaisen suvunjatkaminen. Kun elämä on kärsimystä, en ole ikinä pystynyt ymmärtämään miksi helvetissä buddhalainen lisääntyy. Kuinka Ruukinmatruuna pystyy pitämään kulissia yllä (ÄO kuulemma huikeat 159, jos oikein muistan; joten jonkinasteista älyllistä kompetenssia luulisi löytyvän; mutta paskat) siitä, että elämän lisätuottaminen tälle pallolle on ok, mutta elämä sinällään kärsimystä, josta voi askelin(!) kohota kohti samsaraa, nirvanaa mitä ikinä.
Buddhalainen lisääntyminen:
perkeleenmoista kaksinaamaisuutta.
Jos Ruukinmatruuna lukisi artikkelini, josta 2005, 2006 kävimme kanssasi debattia, ei hän voisi sivuttaa argumenttejani kuin älyllisen laiskuuden, tyhmyyden tai älyllisen epärehellisyyden avulla.
Takaisin alun aiheeseen:
Et tarjonnut noin vuosina ainoakaan järkevää perustetta väitettäni vastaan, ja nyt oletkin samoilla linjoilla (laveasti tulkiten), kun olin 2005, 2006. Parasta mitä posteistasi eteeni tuli oli vapaasti lainaten "gut reaction, eihän näin voi olla, eihän ihminen voi toimi näin."
Viitaten alun lainaukseen:
Onko kysymys jälleen jostain itsetarkoituksellisesta provosta (joiden arkeologiaa itsekään välttämättä et tiedä, vaikka kuinka rehellisesti yrittäisit tonkia sitä mistä kaikki tuo paatos, vaahtoaminen, knoppitieto (Nietzsche sitä, Nietzsche tätä) jonka päällimäinen funktio on vain kohottaa ironian/dynaamisen ironia keinoin - älyllisesti epärehellisesti kahdella pallilla istuen siirtyen toiselle pallille, aina kun "keskustelussa"/"bloggaamisessa" sattuu sopimaan?
Blogisi alkusitaatin perusteella huolesi ihmiskunnan loppumisesta on harvinaisen absurdi.
- AHM
Muistaakseni kannatit itsensä kastroimista, Androgyynihullumies, ja se on täysin sinun oma asiasi. Minua ei huoleta ihmiskunnan loppuminen pätkääkään [omituinen olkinukke sinulta], mutta mielipiteeni elämästä on kieltämättä muuttunut kymmenessä vuodessa. Vuosikausia väkisin ylläpitämäni, etenkin Nietzscheen pohjannut, ‘traaginen’ optimismi on romahtanut kai lopullisesti, mikä johtuu osittain [muttei siis kokonaan] myös nykyisestä elämäntilanteestani. Ruukinmatruunaa en minäkään aina ymmärrä, koska hänen ajattelunsa on sisäisesti ristiriitaista, vaikkei hän sitä tunnustakaan. Jos tunnustaisi, asia olisi OK. Omaa ristiriitaisuuttani en pyri enää kieltämään, koska se vapauttaa minut käsitteellis-analyyttisen argumentaation kehämäisestä pakkopaidasta. Kehotan sinuakin lukemaan Pauli Pylkön uudesta kirjasta luvun ‘Esikäsitteelisyyden dialektiikka’. Ehkäpä sen jälkeen ymmärrät edes osittain, että dialektinen ristiriita on ajattelun ja olemassaolon ydin paljon syvemmässä mielessä kuin käsitteellinen filosofointi on koskaan kyennyt tunnustamaan. Nietzsche on ainakin tässä mielessä ajatellut oikeansuuntaisesti.
Minkä minä mahdan sille, Androgyynihullumies, että lyöt päätäsi seinään vaatimalla muilta omien eksistentiaalisten vakaumustesi ehdotonta yleistä tunnustamista analyyttiseen argumentaation vedoten. Vaikka olisit mielestäni jossain määrin oikeassakin, olet silti edelleen käänteinen fanaatikko ja dogmaatikko omassa ajattelussasi. - - Minä en vaadi keneltäkään enää mitään vaan yritän myöhemmän Heideggerin tavoin ‘jättää asiat silleen’, koska en niille mitään mahda, mikä ei tarkoita, ettenkö voisi edelleen esittää kovaakin kritiikkiä. Ristiriidassa eläminen ei merkitse ajattelun loppumista, pikemminkin päinvastoin.
"Minua ei huoleta ihmiskunnan loppuminen pätkääkään [omituinen olkinukke sinulta], mutta mielipiteeni elämästä on kieltämättä muuttunut kymmenessä vuodessa."
Joskus 2005 vuoden tienoilla ilmaisit itseäsi näin (jälleen vapaasti lainaten), että mitä siitä nyt tulisi jos ihmiskunta päättyisi vapaaehtoiseen itsensä lopettamiseen.
Luin sähköpostikeskustelujamme tuolta ajalta. Esitit, että kuka tahansa soveltavaan etiikkaan kunnolla perehtynyt ammattifilosofi pystyisi milloin tahansa osoittamaan, että todistukseni lepää ennakko-oletusten varassa - kuten Wilsonin sosiobiologinen "ideologia" tai Linkolan "laji ennen yksilöä" -lähtökohta.
Tätä ammattifilosofia odotellessa.
Mitä sinä oikein halusitkaan todistaa... Minulle nämä asiat ovat jo lähes unohdettua menneisyyttä. En ole kiinnostunut aiheesta.
.....
Ainakin analyyttisista ammattifilosofeista olen muuttanut kantaani viimeistään Pauli Pylkön kirjoituksiin tutustumiseni jälkeen eli kuluneitten 3-4 vuoden aikana. Se on ollut oikeastaan helppoa, kun on alunperin lähtenyt Nietzschestä ja eksistentialisteista. Pylkkö on kuitenkin analyyttisen filosofian kasvatti, joka luopui akateemisesta urasta ja jatkoi täysin omaa tietään petyttyään karvaasti analyyttisen filosofian institutionaaliseen ‘dogmatismiin ja sovinnaisuuksiin’, joita ei pidä loukkaaman joutumatta epäfilosofin tai jopa hullun kirjoihin.
.....
Mutta kuten edellä totesin, en halua enkä sen puoleen enää edes jaksa väitellä kanssasi jo senkään vuoksi, että et ole kehittynyt ajattelussasi tippaakaan vaan jämähtänyt vanhaan käsite-analyyttiseen ‘uskoon’. Lue se Pylkön 150-sivuinen essee tai mieluummin koko kirja ja tule sitten jatkamaan kommentointiasi, jos olet mitään uutta ymmärtänyt. Silti saat minun puolestani ihan rauhassa pitää oletuksesi siitä, ettei sinua voi kumota argumenteilla. Ei voisi vähemmän kiinnostaa...
......
Mitä biologiaan tulee, olen aivan samoilla linjoilla kuin Juhani Sarsila ja Pauli Pylkkökin. Mitä se merkitsee, vaatii tutustumista kummankin 2013 julkaistuihin teoksiin.
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/3030233/klassisen-humanistinen-aikalaisanalyysi
http://www.uunikustannus.fi/kadettiedot.htm
PS. Tähän kommenttiin ei tarvitse vastata.
Tarkennan hieman. Pylkkö ei toki loukkaannu, jos häntä nimitetään epäfilosofiksi, mikäli epäfilosofi merkitsee ‘irtisanomista/irtisanoutumista’ akateemisen, analyyttis-käsitteellisen filosofian ‘ajatuksellisesta etiketistä’ eli eräistä sen perustavista ennakkoehdoista.
"Mutta kuten edellä totesin, en halua enkä sen puoleen enää edes jaksa väitellä kanssasi jo senkään vuoksi, että et ole kehittynyt ajattelussasi tippaakaan vaan jämähtänyt vanhaan käsite-analyyttiseen ‘uskoon’. Lue se Pylkön 150-sivuinen essee tai mieluummin koko kirja ja tule sitten jatkamaan kommentointiasi, jos olet mitään uutta ymmärtänyt. Silti saat minun puolestani ihan rauhassa pitää oletuksesi siitä, ettei sinua voi kumota argumenteilla. Ei voisi vähemmän kiinnostaa..."
Mitä tulee ajatteluni kehittymiseen: kun on saavuttanut täydellisyyden, on siitä paha mennä enää kehittymään.
Kutsu minua vaikka arrogantiksi, aivan miten vain. Ymmärryksestä ja sen puutteesta: sinuna en siitä kovin paljon huutelisi.
- AHM
Nonniin. Eipä huudella sitten, Androgyynihullumies. Eiköhän tämä ollut tässä.
‘Sormet, soitin, sielu’ esseessä Pylkkö esittää varsin kelvollisen ja 'toimivan' [ei pidä sekoittaa pragmatismiin] ratkaisun mind-body-ongelmaan. Pylkön tulkitsema naturalistinen holismi selittää mielen olemassaoloa järkevämmällä ja lopulta ymmärrettävämmälläkin tavalla kuin identiteettiteoria, dualismi tai ylipäätään materialismi ja idealismi - ja ilman, että tarvitsisi turvautua naiviin luontomystiikkaan.
Post a Comment