Lue tästä ajattelua suorastaan kiihottavasta teoksesta Pauli Pylkkö: Ajatus ja kädet [8/2013, ks. uunikustannuslinkki] etenkin sen 150-sivuinen teoreettinen pääessee,
Esikäsitteellisen dialektiikka sekä kirjan sitä [minun mielestäni] aate- ja filosofianhistoriallisesti ikään kuin ‘valmistava, täydentävä, selittävä, soveltava ja tulkitseva’ teemaessee Ajatus
ja kädet. Tämä on parasta ja radikaaleinta pitkiin aikoihin lukemaani
analyyttispohjaista mutta käsiteanalyyttisen filosofian dogmaattis-sovinnaiset rajat murskaavaa perenniaalista filosofointia eli olemassaolon dialektisen perimmäisyyden ajattelua. Et nämä esseet luettuasi ehkä suhtaudu esim. matematiikan
ja logiikan aksiomaattiseen varmuuteen, 'hengen abstraktin totuuden auktoriteettiin' tai Jumalan itsestään selvään hyvyyteen yhtä luottavaisesti kuin ennen.
***
Tehtäköön tässä samalla poleemisesti selväksi, että esim. Pekka Himanen on Pauli Pylkön ajattelijanlaadun ja tyylitaituruuden rinnalla naiivin/valheellisen positiivinen [lue: narsistinen] ja ajatuksiltaan klisheemäinen [lue: rajoittunut] pelle-humanisti, jollaisia analyyttisen filosofian ja luonnontieteen [etenkin kosmologian piiristä] nykyään putkahtelee mediajulkisuuteen pseudosyvällisyyksiään mainostamaan ja bonuspalkkioita nostelemaan.
.....
Blogiruhtinas ja bessewisseristi Jukka Kemppisestä en kohteliaana miehenä sen sijaan lausu tässä mielipidettäni, koska se lienee peruuttamattomasti ambivalentti hänen suhteensa, joskin rivieni välistä voitaneen arvata kritiikkini luonne, joka ei siis ole samassa mielessä ehdoton kuin Himasen suhteen, sillä Kemppinenhän on kaikkea muuta kuin rajoittunut. Kemppinen on kirjoittava [lue: puhuva] automaattinen kulttuuritutka. Pauli Pylkkö sen sijaan on ajattelija - siis harvinaisuus jopa akateemisten filosofien ['argumenttikoneiden'] piirissä.
***
Tehtäköön tässä samalla poleemisesti selväksi, että esim. Pekka Himanen on Pauli Pylkön ajattelijanlaadun ja tyylitaituruuden rinnalla naiivin/valheellisen positiivinen [lue: narsistinen] ja ajatuksiltaan klisheemäinen [lue: rajoittunut] pelle-humanisti, jollaisia analyyttisen filosofian ja luonnontieteen [etenkin kosmologian piiristä] nykyään putkahtelee mediajulkisuuteen pseudosyvällisyyksiään mainostamaan ja bonuspalkkioita nostelemaan.
.....
Blogiruhtinas ja bessewisseristi Jukka Kemppisestä en kohteliaana miehenä sen sijaan lausu tässä mielipidettäni, koska se lienee peruuttamattomasti ambivalentti hänen suhteensa, joskin rivieni välistä voitaneen arvata kritiikkini luonne, joka ei siis ole samassa mielessä ehdoton kuin Himasen suhteen, sillä Kemppinenhän on kaikkea muuta kuin rajoittunut. Kemppinen on kirjoittava [lue: puhuva] automaattinen kulttuuritutka. Pauli Pylkkö sen sijaan on ajattelija - siis harvinaisuus jopa akateemisten filosofien ['argumenttikoneiden'] piirissä.
*
10 comments:
Tuon minä taidan tilata. Tuloksia ajattelussani en voi taata, mutta vaikuttaa hyvältä. Kemppinen on kaikkien kaveri, häntä minä ihailen, mutta nimikirjoitusta en vielä ole uskaltanut pyytää. Takapuolesa olisi vielå tilaa, ei siellä aiemmin ole paljon mitään kryptisia viisauksia.
‘Kemppinen on kaikkien kaveri,’
Voiko kaikkien kaveri olla lopulta mitään mieltä mistään? Jos sinulla nimittäin on ns. oma mielipide, onko realistista olettaa ja odottaa, että kaikki olisivat samaa mieltä kanssasi? Kärjistetysti sanottuna kakkien kaveri on joko pelkkä tuuliviiri [käsiään pesevä Pilatus], myöntyväinen orja tai tyranni. Miten voi luottaa sellaiseen ihmisen? Ethän voi koskaan tietää, mitä hän lopulta ajattelee asioista.
On turhaa ryhtyä nyt hokemaan suvaitsevaisuuden ja kriittisen keskustelun mantraa, sillä eteemme tulee vuorenvarmasti ja useinkin kysymyksiä, joihin on vastattava [ja pitääkin vastata] kyllä tai ei ja joista ihmisten on syystä tai toisesta [tästä tietenkin keskustellaan loputtomiin] mahdotonta olla samaa mieltä. Onko mahdollista olla sellaisen kaveri, joka on täysin eri mieltä kanssasi? Entä onko mahdollista olla sellaisen kaveri, joka on kaikkien kaveri edellä määritellyllä tavalla: siis sellaisen kanssa, johon ei voi luottaa, koska hän ei lopulta ole mitään mieltä mistään? [Ikään kuin sellaisia ihmisiä voisi muka olla olemassa].
Joko siis olet jonkun/joidenkin kaveri tai olet peruuttamattomasti epäluotettava ihminen: esim. tuomari [oikeudenhan pitää olla sokea ollakseen puolueeton ;\].
Väitänkö siis, ettei Kemppisellä ole mielipiteitä? Päinvastoin. Hänellä on niitä liikaa ollakseen täysin ‘vakuuttava’. Mikä tietysti tarkoittaa kääntäen, ettei Kemppisellä itse asiassa ole mitään pysyvää ‘mielipidettä’ mistään. Hän lopultakin ‘vain’ briljeeraa ällistyttävällä lukeneisuudellaan ja muistillaan, mikä tietysti on meille lukijoille vallan mainio juttu sellaisenaan, mutta tosiaankin: mitään ‘vakuuttavaa ja uskottavaa karaktääriä’ en Kemppisestä löydä, ellen sitten yritä sovittaa hänelle opettajan roolia luonnetyypiksi. Mutta kuten sanoin, minulle Kemppinen on ‘puhuva automaattinen kulttuuritutka’. Minun puolestani voitte tulkita tämän määritelmän ihan niin kuin itse haluatte: silti se on metafora joka fiktiivisyydessään paljastaa juuri tietyn tosiasian
Lisäämällä rehelliseen mielipiteeseeni hieman hyvää tahtoa, saatan pitää Kemppistä informaatioähkyaikamme ikonisena ilmentymänä. Elämme valheellisen hektistä kasvun ja kilpailun ‘amokia’, jonka sankari on muistikoneeksi ‘inkarnoitunut’, vempainten, matematiikan ja luonnontieteiden kanssa flirttaileva historioitsija-humanisti, joka on erikoistunut kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan väliltä – sanalla sanoen: ihmistietokone, josta puuttuu off-painike ja joka lopettaa toimintansa vasta, kun sähköt katkeavat ja aggregaatti tyhjenee lopullisesti – mikäli tiedemies ei viisaudessaan sitä ennen keksi energia-ikiliikkujaa, mikä merkitsee, että helvetti jatkuu ikuisesti...
Tuossa se tuli. Yksi Ison Koon blogin koukuttavuuden syitä on ollut jämpti ilmestyminen. Nyt kun se ei ole yhtä säännöllistä, huomaan joskus jättäväni joitain kirjoituksia lukematta.
‘Tuossa se tuli. Yksi Ison Koon blogin koukuttavuuden syitä on ollut jämpti ilmestyminen.’
Jaa. Tuotako minä tarkoitinkin? Ei tullut ihan ensimmäiseksi mieleen, mutta onhan se noinkin. Kommenttini varsinainen pointti on kuitenkin jossain aivan muualla.
Tulee mieleen tästä mielipiteiden puuttumisesta Waltari: "Ennustukset kuuluvat nuorille. Tuhat kirjaa luettuaan ihminen alkaa aavistaa masentavan totuuden. Kymmenentuhatta kirjaa tekee hänet surulliseksi."
Yhden luvun voi tosiaan lukea verkosta, kiitos lukuvinkistä:
http://www.uunikustannus.fi/kadetluku2.pdf
Lukekaapa Pauli Pylkön kirjasta ‘Ajatus ja kädet’ sen ‘Kolme dialogia’-osasta kolmas eli ‘(Jäteasema)’, joka on dialogi Ukon ja nuorukaisen välillä. Ukon kommentit idealistiselle nuorukaiselle ovat myrkyllisen realistinen oppitunti etenkin kaikille demokratiaan, humanismiin, universaalin etiikkaan ja teknologia-hypetykseen sekä vakaumuksellisesti, naivisti kuin ‘valistuneen’ kriittisestikin uskoville.
Post a Comment