Kuolema

Harjunpään kasvot olivat eleettömät. Vain hänen katseensa liikkui, sekin tarkasti kuin janoja pitkin. Hän laski korin vuoteelle ja käänsi peiton syrjään. Ensihoitajat olivat riisuneet Maxin.

.

Sitä ei osannut ajatella ruumiina. Se oli siinä käsittämättömän pienenä, vahankalpeana, kuin nukke. Piskuiset kädet nyrkissä. Silmät kiinni.

.

Hän laskosti peitteen korin pohjalle ja katsoi, että reunoja riitti myös vauvan suojaksi. Sitten hän ujutti kätensä Maxin selän alle ja tuki toisella niskasta, vaistomaisesti, aivan kuin oli joskus tukenut omia lapsiaan. Maxin pää ei olisi tosin enää tukea tarvinnut. Kuolonkankeus oli jo jäykistänyt kapoisen niskan.

.

‘Oli kerran poikaa kaks, toinen Moritz, toinen Max.’ Värssy pulpahti mieleen ilman, että Harjunpää varsinaisesti ajatteli sitä. Se oli ensimmäisestä kirjasta, jonka hän oli jaksanut lukea kokonaan. Hän nosti nukkeruumiin koriin. Se mahtui siihen hyvin. Asian kohtuuttomuus oli siinä, että oli olemassa vain lupaus, jossa kuitenkin oli jo kaikki – ja sitten se peruttiin. Selityksittä.

.

Sitaatti on Matti Yrjänä Joensuun kirjasta Harjunpää ja Rautahuone [luku 1, Kuolemanenkeli].

*

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Yrj%C3%A4n%C3%A4_Joensuu

http://en.wikipedia.org/wiki/Matti_Yrj%C3%A4n%C3%A4_Joensuu

http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4tkytkuolema 

http://en.wikipedia.org/wiki/Sudden_infant_death_syndrome

http://www.bbc.co.uk/news/health-17398728

http://medicmagic.net/6-ways-to-avoid-sudden-infant-death.html 

http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34