Arvokkaita tosiasioita ja kulttuurimediapaskaa

‘Raivotautinen islam tulee taas. Lyökäämme siltä lopullisesti pää poikki älyllämme, teknologiallamme ja uskonnollamme’ [Reinhold Reiniläinen vuonna 2013].

 

1

Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: ‘Tosiasioista ei edelleenkään voi muodostaa arvolauseita, tämä kaikille rasisteille tiedoksi.’

 

Ai että tämänkö takia emme voi olla rasisteja? Sen vuoksi että jokin looginen sääntö aina säännöllisin ajoin muisteltuna ja mantran tavoin hoettuna jotenkin itsessään lähes automaattisesti estää sen? Ja jos ei estä, niin silloin ihminen on todella ja oikeasti rasisti?

 

Höpöhöpö. Me teemme tosiasioista yleistyksiä arvojen suuntaan ja arvoiksi koko ajan lähes kaikessa puheessamme ja jopa tieteellisissä väittämissämme. Myös älykkyysosamäärästä. Mielestämme korkea älykkyysosamäärä tekee ihmisestä paitsi toiminnallisesti taitavamman ja kyvykkäämmän [empiirinen tosiasia] myös eettisessä arvoasteikossa paremman [normatiivinen arvo]. Juuri sinä itse, Ironmistress, käytät ÄO:ta tässä merkityksessä ja todistelet tällä tavoin [contra Humen laki] vertailemalla keskenään yhteiskuntia, joiden väestöllä on muka faktisesti erilainen ÄO ja myös erilainen uskonto. 

 

Tämän kaltainen vertailu on sitä samaa 1800-luvun imperialistis-kolonialistista sosiaali-darwinismia, jossa älykkyysosamäärältään korkea ja ‘oikeaa’ uskontoa edustava valkoinen ‘mies/nainen’ haluaa ottaa vallan älykkyydeltään tyhmemmistä roduista, joilla on uskonto, joka estää laajan tieteellis-yhteiskunnallisen kehityksen näissä maissa. Niinpä minun katsannossani myös kaikki lähetystyö sisältää edelleen kolonialistisen rasismin intention, sanoipa vaikka itse arkkipiispa tai Paavi mitä tahansa. Kukapa nyt omaa firmaansa haukkuisi ja likaisi. Ei ole olemassa pyyteetöntä avustustoimintaa, kuten ei ole ilmaisia lounaitakaan. 

 

Niinpä se, että tiedostaa kyseenalaistettavissa olevan Humen lain [sillä etenkin ihmistieteissä tosiasioiden ja arvojen erottelu on ellei kehämäistä niin ainakin erittäin vaikeaa/vrt. ongelmat ilmiöiden välisten korrelaatioiden arvioinnissa sekä syyn ja seurauksen erottamisessa toisistaan], ei ‘puhdista’ ketään rasismiin päin kallellaan olevasta mentaliteetista. 

 

Ei riitä, että hokee Ironmistressin lailla ‘tosiasioista ei voi edelleenkään muodostaa arvolauseita’, mikäli sanojan koko intellektuaalinen mentaliteetti itsessään toimii kuitenkin jatkuvasti sellaisen asenteen ja ideologian motivoimana, joka nimenomaan sekoittaa empiirisen tosiasian ja normatiivisen arvon keskenään [sanojan sitä itse tajuamatta]. 

 

Ironmistressin [oletetusti tiedostamaton] intentio puheessaan on seuraavanlainen. ‘Tosiasioista ei voi muodostaa arvolauseita, mutta koska olen tosiasiallisesti parempi, olen myös normatiivisesti parempi eli oikeutettu ohjaamaan ja hallitsemaan näitä tyhmempiä primitiivisen uskonnon edustajia, jotka elävät vailla hyvinvointia, demokratiaa ja naisten vapautta.’ 

 

Tämä ei vielä ole rasismia, mutta tästä kaikki rasismi kuitenkin alkaa: ylemmyydentunteesta, joka perustuu vakuuttuneisuuteen omasta korkeammasta älykkyydestä, korkeammasta sivistystasosta ja oikeasta uskonnosta. Huomataan, että juuri tieteellisesti ja juridisesti kaikkein sivistynein ja poliittisesti kaikkein demokraattis-liberaalein ihminen saattaakin olla samalla Jean-Babtiste Clamencen [Camus: Putoaminen] tavoin oikeamielisyydessään kaikkein omahyväisin ja itsetyytyväisin olento, joka kaiken lisäksi vaatii ihmisten käyttäytyvän kuten hän haluaa, uskovan samoihin uskomuksiin, kuin mihin hän uskoo ja kouluttautuvan kirjaimellisesti saman didaktisen kaanonin mukaan kuin hän itsekin.

 

Kuvattua asennetta ja vaatimuksia ei yleensä kutsuta rasismiksi, vaikka ne tiukasti tulkiten täyttävät rasismin perimmäisen tunnusmerkin: toisten ihmisten yksipuolisen [ei vaihtoehtoa käännytettävän/integroitavan/assimiloitavan omalle/aiemmalle identiteetille] käännyttämisen valtakulttuurin arvojen ja normien mukaisen elämän ja tradition piiriin siinä määrin, että aiempi oma symbolinen identiteetti kuihtuu ja häviää.

 

Tällaista on hienostunein ja oikeutetuin rasismi tänäkin päivänä. Perussuomalaiset konservatiivit ovat sen vannoutuneimpia kannattajia Suomessa [mieluiten Persut eivät tietenkään päästäisi Suomeen ainuttakaan islam-mutakuonoa]. Ironmistress yksittäisenä bloggarina, tosiasioista-ei-voi- johtaa-arvoja-mantrastaan huolimatta tai juuri sen takia [kuten edellä on osoitettu], edustaa perussuomalaistyyppistä mentaliteettia, jota hän ryydittää ‘uskonnollisella teknokolonialismillaan’ ja tulee siten luokitelluksi protorasistiksi par exellence.

 

Nyt voidaan tietysti kysyä, eivätkö edellisen todistelun perusteella lopulta kaikki ihmiset ja kansat ole jollain tavoin rasistisia tai sitten kukaan tai ketkään eivät ole? 

 

En ole tässä halunnut enkä voinut osoittaa, että jotkut ovat tai eivät ole rasismiin päin kallellaan [lopulta kaikki ovat – jokainen ‘vuorollaan’]. Olen vain halunnut tarkentaa sitä, miten helposti me menemme niin sanottujen tosiasioitten taakse piiloon oikeuttaaksemme omat valtapyrkimyksemme, joiden motiivina mitä ilmeisimmin on tulkita esittämämme tosiasiat myös normatiivisesti, arvoina, mikä [muka] oikeuttaa meidän väliintulomme ja kolonialistiset käännyttämiskäytäntömme ilman, että näkisimme tuossa ‘silmänkääntötempussa’ mitään loogista tai psykologista ongelmaa.

 

Ongelma on tosiasioiden ja arvojen käytön kehämäisyys. Toisin sanoen tulkitsemme omat traditionaaliset arvomme välittömästi tosiasioiksi, jotka ovat pysyviä, oikeita ja ikuisia, vaikka kyseessä ovat tietyn kulttuurialueen sisällä syntyneet uskomukset ja tavat. Relativismia tai ei [itse en ole relativisti ‘perusmoraalin’ suhteen], mutta tämä ongelma pitää ensin tiedostaa kunnolla eikä vain aatehistoriallisella ylioptimismilla doupattuna kehiteltävä kulttuuri-sosiologisen kuvittelun ja jälkiviisauden varassa jotain sarjakuvamaista ihannemaailmaa, josta kaikki ‘huono ja paha’ aines on teknologian ja luterilaisuuden avulla saatu eliminoitua, jotta voitaisiin ‘aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos.’

 

Kun oikein tarkkaan kuuntelen, niin viimeiseen lauseeseen kaiku vastaa ensimmäisen kerran jostain 1960-70-luvulta [näenkö samalla punaisen lipun?], sitten toistamiseen erittäin voimakkaasti ja selvästi jostain 1930-luvulta asti [näenkö nyt hakaristin?]: ‘pitää aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos’, ‘pitää aloittaa kulttuurisen paradigman muutos’, ‘pitää al - -‘ [sitten ei kuulu muuta kuin kohinaa, rätinää ja pauketta, sillä aina ennen kuin jotain muutosta ollaan aloittamassa, jotain vanhaa täytyy ensin lopettaa tai ainakin sensuroida].

 

2

Olen osittain samaa mieltä, kuin mitä kuulemani kaiku viestii, mutta kun avaan TV 2:n tai jonkun mainoskanavan [yök!], uskoni korkeatasoisen kulttuurisen muutoksen mahdollisuuteen katoaa lähes tykkänään. Tästä halveksunnan, säälin ja resignaation tunteitten aiheuttamasta pahoinvoinnista saan kiittää liberalismia, demokratiaa, modernisaatiota, globalisaatiota, vapaata kaupankäyntiä, kulttuurien sekoittumista, taiteen tason madaltumista typeräksi viihteeksi ja sekoiluksi, maahanmuuttoa kulttuureihin, joihin muuttaja ei kykene integroitumaan, Schengen-sopimusta, lisääntyvää lentokoneilla matkustelua ympäri maailmaa, ylipäätään monikulttuurisen diversiteetin jatkuvaa lisääntymistä eli traditioon perustuvan yhtenäiskulttuurin yhtaikaista pirstaloitumista ja finansiaalista kaavamaistumista yhdenmukaistavaksi mainosroskakulttuuriksi, jonka perusostohoukuttimina toimivat tietenkin porno ja väkivalta ja jonka ainoa tehtävä on myydä yhä enemmän, jotta jatkuva kasvu eli kestävä kehitys tuottaisivat enemmän voittoa kapitalistille ja pitäisivät julkisen sektorin palvelut nimellisesti mahdollisina, mikäli kapitalisti suostuu maksamaan edes muutaman promillen veroistaan valtiolle ennen kuin siirtää voittonsa veroparatiiseihin.

 

En siis ole mikään kulttuuriliberaali, vaikka poliittisen ontologian lähtökohtani ja perustani onkin liberalistinen: kaikki ihmiset ovat samanarvoisia – ilman mitään rajoituksia. Mutta tämän tunnustuksen jälkeen joudunkin sitten vaikeuksiin, koska inhoan syvästi kapitalistista liberalismia, joka oikeutetaan valtiosääntöjuristien [juristien yleensä] juonimilla demokraattisen representaation/edustuksen positivistis-institutionaalisilla tulkinnoilla [kansalla on äänioikeuden lisäksi erittäin vähän vaikutusmahdollisuuksia parlamentin toimintaan] ja jossa kaupankäynnin häikäilemätön vapaus ja rajaton yksityinen omistusoikeus hyväksytään ihmisten ja kansojen kommunikatiivisen toiminnan perustaksi [esimerkkinä järjestelmän korruptiosta ja suoranaisesta rikollisuudesta on esim. verosuunnitteluksi nimitetty laillistetun veronkierron mahdollisuus ja veroilla keinottelu; lisää esimerkkejä löytyy kymmenittäin]. 

 

Elintasomme ja vaurautemme on varmaankin merkittävästi johdettavissa vapaan kaupan tuottamasta työstä ja veroista, mutta samalla vapaa kauppa monipuolistaessaan tuotevalikoimiamme yksipuolistaa arvomaailmaamme, sillä kapitalismi on darwinistinen prosessi, jossa yksittäinen megayritys evoluution lainalaisuutta noudattaen pyrkii ikään kuin yhtenä populaationa lisääntymään määrättömästi ja siten valtaamaan markkinat kokonaan. Lopputulos on markkinoitten romahtaminen. Mutta mitä tapahtuu oligarkisessa kapitalismissa, jossa vain 2-3 yritystä kilpailevat keskenään? Siellä kulttuuri muuttuu pelkäksi taloudeksi ja kansalaissubjektit pelkiksi taloussubjekteiksi. Tuloksena on rahan ja täysin turhamaisen status-kilpailun mädättämä kilpailusivilisaatio eli pelien ja trivian Idiot-Landia. Uskonnot kuolevat tai muuttuvat nekin pelkiksi viihde- eli/ja kauppakeskuksiksi.

 

Kuka haluaa tällaista kulttuuria? Kuka sitä arvostaa? Monikulttuuriset, kestävän kapitalistisen kehityksen [oxymoron] liberaalitko? - - Minusta ette saa kannattajaa. Taidan äänestää Perussuomalaisia, vaikka yhä edelleen ja loppuun asti olen siis sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat mihinkään ominaisuuksiin katsomatta samanarvoisia. Toiset ovat toki vittumaisempia ja halveksittavampia kuin toiset, eri syistä vain. Täytyy siis yrittää kestää tuo Persujen patologinen mamu-resistenssi. - - Hehheh. Ei taida onnistua. En malta olla vittuilematta sangen pahasti eräille Persujen kaikkein hölmöimmille tai ‘hienostuneimmille’ kansanedustajille. Saattaisivat Juho Eerolan ja Jussi Halla-ahon kaltaiset ‘herkkähipiäiset ja siistit pojat’ vetää herneen nenään - - - . Ei – en aio heittää lokaa niskaanne neidit. - - Ainakaan tänään - - -.

 

3

Nonniin. Nyt keitän kahvit ja leikkaan kohtuullisen palan täytepitkosta, vaikkei se sokeriarvoille hyvää teekään. Mutta eihän tätä kroppaa voi pelastaa enää muu kuin ylösnousemus. Se olkoon tavoitteeni.

*

http://pameladeanne.blogspot.fi/2010/12/islam-is-about-conqueringnot-peace.html