Arvokkaita tosiasioita ja kulttuurimediapaskaa

‘Raivotautinen islam tulee taas. Lyökäämme siltä lopullisesti pää poikki älyllämme, teknologiallamme ja uskonnollamme’ [Reinhold Reiniläinen vuonna 2013].

 

1

Ironmistress kirjoitti edellisen päreeni kommentissa: ‘Tosiasioista ei edelleenkään voi muodostaa arvolauseita, tämä kaikille rasisteille tiedoksi.’

 

Ai että tämänkö takia emme voi olla rasisteja? Sen vuoksi että jokin looginen sääntö aina säännöllisin ajoin muisteltuna ja mantran tavoin hoettuna jotenkin itsessään lähes automaattisesti estää sen? Ja jos ei estä, niin silloin ihminen on todella ja oikeasti rasisti?

 

Höpöhöpö. Me teemme tosiasioista yleistyksiä arvojen suuntaan ja arvoiksi koko ajan lähes kaikessa puheessamme ja jopa tieteellisissä väittämissämme. Myös älykkyysosamäärästä. Mielestämme korkea älykkyysosamäärä tekee ihmisestä paitsi toiminnallisesti taitavamman ja kyvykkäämmän [empiirinen tosiasia] myös eettisessä arvoasteikossa paremman [normatiivinen arvo]. Juuri sinä itse, Ironmistress, käytät ÄO:ta tässä merkityksessä ja todistelet tällä tavoin [contra Humen laki] vertailemalla keskenään yhteiskuntia, joiden väestöllä on muka faktisesti erilainen ÄO ja myös erilainen uskonto. 

 

Tämän kaltainen vertailu on sitä samaa 1800-luvun imperialistis-kolonialistista sosiaali-darwinismia, jossa älykkyysosamäärältään korkea ja ‘oikeaa’ uskontoa edustava valkoinen ‘mies/nainen’ haluaa ottaa vallan älykkyydeltään tyhmemmistä roduista, joilla on uskonto, joka estää laajan tieteellis-yhteiskunnallisen kehityksen näissä maissa. Niinpä minun katsannossani myös kaikki lähetystyö sisältää edelleen kolonialistisen rasismin intention, sanoipa vaikka itse arkkipiispa tai Paavi mitä tahansa. Kukapa nyt omaa firmaansa haukkuisi ja likaisi. Ei ole olemassa pyyteetöntä avustustoimintaa, kuten ei ole ilmaisia lounaitakaan. 

 

Niinpä se, että tiedostaa kyseenalaistettavissa olevan Humen lain [sillä etenkin ihmistieteissä tosiasioiden ja arvojen erottelu on ellei kehämäistä niin ainakin erittäin vaikeaa/vrt. ongelmat ilmiöiden välisten korrelaatioiden arvioinnissa sekä syyn ja seurauksen erottamisessa toisistaan], ei ‘puhdista’ ketään rasismiin päin kallellaan olevasta mentaliteetista. 

 

Ei riitä, että hokee Ironmistressin lailla ‘tosiasioista ei voi edelleenkään muodostaa arvolauseita’, mikäli sanojan koko intellektuaalinen mentaliteetti itsessään toimii kuitenkin jatkuvasti sellaisen asenteen ja ideologian motivoimana, joka nimenomaan sekoittaa empiirisen tosiasian ja normatiivisen arvon keskenään [sanojan sitä itse tajuamatta]. 

 

Ironmistressin [oletetusti tiedostamaton] intentio puheessaan on seuraavanlainen. ‘Tosiasioista ei voi muodostaa arvolauseita, mutta koska olen tosiasiallisesti parempi, olen myös normatiivisesti parempi eli oikeutettu ohjaamaan ja hallitsemaan näitä tyhmempiä primitiivisen uskonnon edustajia, jotka elävät vailla hyvinvointia, demokratiaa ja naisten vapautta.’ 

 

Tämä ei vielä ole rasismia, mutta tästä kaikki rasismi kuitenkin alkaa: ylemmyydentunteesta, joka perustuu vakuuttuneisuuteen omasta korkeammasta älykkyydestä, korkeammasta sivistystasosta ja oikeasta uskonnosta. Huomataan, että juuri tieteellisesti ja juridisesti kaikkein sivistynein ja poliittisesti kaikkein demokraattis-liberaalein ihminen saattaakin olla samalla Jean-Babtiste Clamencen [Camus: Putoaminen] tavoin oikeamielisyydessään kaikkein omahyväisin ja itsetyytyväisin olento, joka kaiken lisäksi vaatii ihmisten käyttäytyvän kuten hän haluaa, uskovan samoihin uskomuksiin, kuin mihin hän uskoo ja kouluttautuvan kirjaimellisesti saman didaktisen kaanonin mukaan kuin hän itsekin.

 

Kuvattua asennetta ja vaatimuksia ei yleensä kutsuta rasismiksi, vaikka ne tiukasti tulkiten täyttävät rasismin perimmäisen tunnusmerkin: toisten ihmisten yksipuolisen [ei vaihtoehtoa käännytettävän/integroitavan/assimiloitavan omalle/aiemmalle identiteetille] käännyttämisen valtakulttuurin arvojen ja normien mukaisen elämän ja tradition piiriin siinä määrin, että aiempi oma symbolinen identiteetti kuihtuu ja häviää.

 

Tällaista on hienostunein ja oikeutetuin rasismi tänäkin päivänä. Perussuomalaiset konservatiivit ovat sen vannoutuneimpia kannattajia Suomessa [mieluiten Persut eivät tietenkään päästäisi Suomeen ainuttakaan islam-mutakuonoa]. Ironmistress yksittäisenä bloggarina, tosiasioista-ei-voi- johtaa-arvoja-mantrastaan huolimatta tai juuri sen takia [kuten edellä on osoitettu], edustaa perussuomalaistyyppistä mentaliteettia, jota hän ryydittää ‘uskonnollisella teknokolonialismillaan’ ja tulee siten luokitelluksi protorasistiksi par exellence.

 

Nyt voidaan tietysti kysyä, eivätkö edellisen todistelun perusteella lopulta kaikki ihmiset ja kansat ole jollain tavoin rasistisia tai sitten kukaan tai ketkään eivät ole? 

 

En ole tässä halunnut enkä voinut osoittaa, että jotkut ovat tai eivät ole rasismiin päin kallellaan [lopulta kaikki ovat – jokainen ‘vuorollaan’]. Olen vain halunnut tarkentaa sitä, miten helposti me menemme niin sanottujen tosiasioitten taakse piiloon oikeuttaaksemme omat valtapyrkimyksemme, joiden motiivina mitä ilmeisimmin on tulkita esittämämme tosiasiat myös normatiivisesti, arvoina, mikä [muka] oikeuttaa meidän väliintulomme ja kolonialistiset käännyttämiskäytäntömme ilman, että näkisimme tuossa ‘silmänkääntötempussa’ mitään loogista tai psykologista ongelmaa.

 

Ongelma on tosiasioiden ja arvojen käytön kehämäisyys. Toisin sanoen tulkitsemme omat traditionaaliset arvomme välittömästi tosiasioiksi, jotka ovat pysyviä, oikeita ja ikuisia, vaikka kyseessä ovat tietyn kulttuurialueen sisällä syntyneet uskomukset ja tavat. Relativismia tai ei [itse en ole relativisti ‘perusmoraalin’ suhteen], mutta tämä ongelma pitää ensin tiedostaa kunnolla eikä vain aatehistoriallisella ylioptimismilla doupattuna kehiteltävä kulttuuri-sosiologisen kuvittelun ja jälkiviisauden varassa jotain sarjakuvamaista ihannemaailmaa, josta kaikki ‘huono ja paha’ aines on teknologian ja luterilaisuuden avulla saatu eliminoitua, jotta voitaisiin ‘aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos.’

 

Kun oikein tarkkaan kuuntelen, niin viimeiseen lauseeseen kaiku vastaa ensimmäisen kerran jostain 1960-70-luvulta [näenkö samalla punaisen lipun?], sitten toistamiseen erittäin voimakkaasti ja selvästi jostain 1930-luvulta asti [näenkö nyt hakaristin?]: ‘pitää aloittaa kulttuurillisen paradigman muutos’, ‘pitää aloittaa kulttuurisen paradigman muutos’, ‘pitää al - -‘ [sitten ei kuulu muuta kuin kohinaa, rätinää ja pauketta, sillä aina ennen kuin jotain muutosta ollaan aloittamassa, jotain vanhaa täytyy ensin lopettaa tai ainakin sensuroida].

 

2

Olen osittain samaa mieltä, kuin mitä kuulemani kaiku viestii, mutta kun avaan TV 2:n tai jonkun mainoskanavan [yök!], uskoni korkeatasoisen kulttuurisen muutoksen mahdollisuuteen katoaa lähes tykkänään. Tästä halveksunnan, säälin ja resignaation tunteitten aiheuttamasta pahoinvoinnista saan kiittää liberalismia, demokratiaa, modernisaatiota, globalisaatiota, vapaata kaupankäyntiä, kulttuurien sekoittumista, taiteen tason madaltumista typeräksi viihteeksi ja sekoiluksi, maahanmuuttoa kulttuureihin, joihin muuttaja ei kykene integroitumaan, Schengen-sopimusta, lisääntyvää lentokoneilla matkustelua ympäri maailmaa, ylipäätään monikulttuurisen diversiteetin jatkuvaa lisääntymistä eli traditioon perustuvan yhtenäiskulttuurin yhtaikaista pirstaloitumista ja finansiaalista kaavamaistumista yhdenmukaistavaksi mainosroskakulttuuriksi, jonka perusostohoukuttimina toimivat tietenkin porno ja väkivalta ja jonka ainoa tehtävä on myydä yhä enemmän, jotta jatkuva kasvu eli kestävä kehitys tuottaisivat enemmän voittoa kapitalistille ja pitäisivät julkisen sektorin palvelut nimellisesti mahdollisina, mikäli kapitalisti suostuu maksamaan edes muutaman promillen veroistaan valtiolle ennen kuin siirtää voittonsa veroparatiiseihin.

 

En siis ole mikään kulttuuriliberaali, vaikka poliittisen ontologian lähtökohtani ja perustani onkin liberalistinen: kaikki ihmiset ovat samanarvoisia – ilman mitään rajoituksia. Mutta tämän tunnustuksen jälkeen joudunkin sitten vaikeuksiin, koska inhoan syvästi kapitalistista liberalismia, joka oikeutetaan valtiosääntöjuristien [juristien yleensä] juonimilla demokraattisen representaation/edustuksen positivistis-institutionaalisilla tulkinnoilla [kansalla on äänioikeuden lisäksi erittäin vähän vaikutusmahdollisuuksia parlamentin toimintaan] ja jossa kaupankäynnin häikäilemätön vapaus ja rajaton yksityinen omistusoikeus hyväksytään ihmisten ja kansojen kommunikatiivisen toiminnan perustaksi [esimerkkinä järjestelmän korruptiosta ja suoranaisesta rikollisuudesta on esim. verosuunnitteluksi nimitetty laillistetun veronkierron mahdollisuus ja veroilla keinottelu; lisää esimerkkejä löytyy kymmenittäin]. 

 

Elintasomme ja vaurautemme on varmaankin merkittävästi johdettavissa vapaan kaupan tuottamasta työstä ja veroista, mutta samalla vapaa kauppa monipuolistaessaan tuotevalikoimiamme yksipuolistaa arvomaailmaamme, sillä kapitalismi on darwinistinen prosessi, jossa yksittäinen megayritys evoluution lainalaisuutta noudattaen pyrkii ikään kuin yhtenä populaationa lisääntymään määrättömästi ja siten valtaamaan markkinat kokonaan. Lopputulos on markkinoitten romahtaminen. Mutta mitä tapahtuu oligarkisessa kapitalismissa, jossa vain 2-3 yritystä kilpailevat keskenään? Siellä kulttuuri muuttuu pelkäksi taloudeksi ja kansalaissubjektit pelkiksi taloussubjekteiksi. Tuloksena on rahan ja täysin turhamaisen status-kilpailun mädättämä kilpailusivilisaatio eli pelien ja trivian Idiot-Landia. Uskonnot kuolevat tai muuttuvat nekin pelkiksi viihde- eli/ja kauppakeskuksiksi.

 

Kuka haluaa tällaista kulttuuria? Kuka sitä arvostaa? Monikulttuuriset, kestävän kapitalistisen kehityksen [oxymoron] liberaalitko? - - Minusta ette saa kannattajaa. Taidan äänestää Perussuomalaisia, vaikka yhä edelleen ja loppuun asti olen siis sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat mihinkään ominaisuuksiin katsomatta samanarvoisia. Toiset ovat toki vittumaisempia ja halveksittavampia kuin toiset, eri syistä vain. Täytyy siis yrittää kestää tuo Persujen patologinen mamu-resistenssi. - - Hehheh. Ei taida onnistua. En malta olla vittuilematta sangen pahasti eräille Persujen kaikkein hölmöimmille tai ‘hienostuneimmille’ kansanedustajille. Saattaisivat Juho Eerolan ja Jussi Halla-ahon kaltaiset ‘herkkähipiäiset ja siistit pojat’ vetää herneen nenään - - - . Ei – en aio heittää lokaa niskaanne neidit. - - Ainakaan tänään - - -.

 

3

Nonniin. Nyt keitän kahvit ja leikkaan kohtuullisen palan täytepitkosta, vaikkei se sokeriarvoille hyvää teekään. Mutta eihän tätä kroppaa voi pelastaa enää muu kuin ylösnousemus. Se olkoon tavoitteeni.

*

http://pameladeanne.blogspot.fi/2010/12/islam-is-about-conqueringnot-peace.html

Länsimainen sivilisaatio ratkaisi muille kansoille ja roduille aiheuttamansa 'monikulttuurisuus-ongelman' kapitalismilla ja kristinuskolla - [demokraattinen vapaus ja rakastava Jumala siis oikeuttivat niskuroivien 'nationalistien' orjuutuksen, terrorisoinnin ja kansanmurhat]

Yläkuvassa paikalliset 'nationalistit' aiheuttamassa ongelmia eurooppalaisille maahanmuuttajille. - Keskellä legendaarinen Shawnee-intiaanipäällikkö Tecumseh. -  Alakuvassa valkoiset maahanmuuttajat ovat jo löytäneet ratkaisun monikulttuurisuus-ongelmaan [Tecumseh mukaanluettuna].
*
[Kielimafian lisäys kohtaan 2 koskien Cherokee-heimon hirveää kohtaloa - 6.8]

I
1
http://www.youtube.com/watch?v=zQ6RjP7MlXk
Paul Revere & The Raiders - Indian Reservation [Cherokee People] - live 1971

2
http://www.youtube.com/watch?v=ncIWBN8lgT4
Paul Revere and the Raiders - Indian Reservation
*
Laulun sanoja mukailee kuvasarja Cherokee-heimosta ja siihen kohdistuneesta etnisestä puhdistuksesta, jonka USA:n silloinen presidentti Andrew Jackson hyväksyi vastoin korkeimman oikeuden lausuntoa. Kyseessä on USA:n parlamentaarisen päätöksentekohistorian ehkä anteeksiantamattomin häpeätahra!].
*
[säv./san. John D. Loudermill]

They took the whole Cherokee nation
Put us on this reservation
Took away our ways of life
The tomahawk and the bow and knife
Took away our native tongue
And taught their English to our young
And all the beads we made by hand
Are nowadays made in Japan

Cherokee people, Cherokee tribe
So proud to live, so proud to die

They took the whole Indian nation
Locked us on this reservation
Though I wear a shirt and tie
I'm still part redman deep inside

Cherokee people, Cherokee tribe
So proud to live, so proud to die

But maybe someday when they learn
Cherokee nation will return, will return,
will return, will return, will return
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Indian_Reservation_(The_Lament_of_the_Cherokee_Reservation_Indian)
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Revere_%26_the_Raiders
http://en.wikipedia.org/wiki/Cherokee
http://en.wikipedia.org/wiki/Andrew_Jackson
http://yle.fi/ohjelmat/574942
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tecumseh
http://en.wikipedia.org/wiki/Tecumseh
http://www.thepunch.com.au/tags/multiculturalism/

http://subalternliteratures.blogspot.com/2010/09/australian-and-canadian-policies.html
http://www.squidoo.com/chief-tecumseh
http://dailydumper.blogspot.com/2011/03/reagan-assassination-attempt.html

Ja ihme tapahtui. Rasismi hävisi!

Kirjoitettu takkiraudalle ja vasarahammerille tämän päreessä "Puoliksi raskaana".
(Kyseinen pitkä versio julkaistaan vain tässä blogissa).

ironmistress kirjoitti:
'Jos kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, silloin kannibalismi on pelkkä makuasia.'

Kommentoin matruunaa kysymyksellä:

Jos joku kulttuuri on parempi kuin toiset, niin miksi sen pitäisi olla juuri länsimainen kulttuuri? Sen piirissä asuu sitäpaitsi selkeä vähemmistö maailman ihmisistä. Ovatko he jollakin tavalla parempia ihmisiä kuin suurin osa ihmiskuntaa?

Korkeampi elintaso ja kehittyneempi teknologia eivät riitä perusteluksi, koska niillä oikeutetaan samalla globaalinen oligarkia - elleivät sitten hammer ja matruuna pidä oligarkiaa 'luonnollisena' seurauksena lännen paremmuudesta?

Mutta eivät riitä paremmuuden evidenssiksi myöskään kulttuurisaavutukset, koska länsimaat ovat perineet kaikki kulttuurinsa perusvaikutteet Lähi-Idästä, Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta.
*
Ajaudumme sotiin lähinnä kahdesta syystä:

1) Joku valtio legitimoi yksipuolisesti pyrkimyksensä ylivaltaan tarkoituksena rosvota esimerkiksi luonnonvaroja joltain maalta ja saada lisää 'elintilaa' (Hitlerin Lebensraum-periaate).

2) Fantasmaattinen pelko (joka rationalisoidaan poliittisen filosofian jargoniin/vokabulaariin ikäänkuin asia olisi puhtaasti kansainvälis-oikeudellinen) vieraita kulttuureja sekä niiden oletettua uhkaa kohtaan kasvaa niin suureksi, että ainut keino torjua tuo pelko, on yrittää tuhota ja alistaa kyseiset kulttuurit kokonaan tai ainakin niitten oma, sisäinen, historian ja traditioiden myötä omaksuttu identiteetti.

Tällaista - 'kulttuurihygienistä puhdistusta' esimerkiksi G.W. Bush on oikeastaan tehnyt jo muutaman vuoden ajan Irakissa.

Tosin Bush ei rosvoilunhalussaan, fantasmaattisessa ja torjutun pelon sekaisessa ylemmyydentunteessaan eli asenteissaan, jotka ovat silkkaa rasismia, vaikka takkirauta miten 'todistaisi' toisin, ole ilmeisesti vieläkään tullut oivaltaneeksi, että aliarvioimalla ja halveksimalla jonkun kulttuurin ja kansan historiallisia traditioita - toisin sanoen tuon kansakunnan identiteettiä ja siten sen ihmisten itseymmärrystä ja itsetuntoa kulttuurinsa jäseninä - halveksija joutuu väistämättä leppymättömän vihan kohteeksi näissä maissa.

Onhan selvää, että irakilaiset vihaavat Amerikkaa tänään enemmän kuin koskaan!

Mutta juuri tämä fakta lienee hammerille ja matruunalle itse asiassa loogisesti pätevä todiste siitä, että nuo likaiset arabimuslimit ovat hirviöitä, jotka pitää sulkea reservaatteihinsa haisemaan ja harjoittamaan siellä - eristettyinä kuin vangit tai mielisairaat - kuvottavia rituaalejaan.

Voi V. mitä logiikkaa! Ei syty heillä lamppu päässä oivaltamaan sitä asiaa, että toisen sofistikoitunutkin halveksuminen ja alistaminen johtaa melko varmasti fataaliin konfliktiin hänen kanssaan.

Vai onko syy sotaan sittenkin aina siinä, joka konfliktin ja väkivallan konkreettisesti aloittaa tai vain reagoi halveksuntaan ja painostukseen?

Olisiko tuon halveksitun pitänyt esimerkiksi Amerikan alkuperäisasukkaana, intiaanina, kiittää nöyrästi, kun valistunut valkoinen mies ryöstää hänen maansa, tappaa hänen kansaansa legitimoiden rosvoamisensa lockelaisen oikeudenmukaisuus- ja omistusoikeus-käsityksen dogmilla?

Olisiko hänen pitänyt intialaisena nuolla englantilaisen kolonialisti-isäntänsä saappaita loputtomiin, vaikka tämä ei tee muuta kuin ylenkatsoo häntä, raiskaa hänen kulttuurinsa ja varastaa hänen maansa luonnonvaroja häikälemättömästi ja häpeilemättömästi hänen silmiensä edessä - ja mikä 'kristillisintä': hyvällä omallatunnolla, koska kokee olevansa Jumalan asialla valistamassa pakanallista, primitiivistä ja epäoikeudenmukaista(!) sivilisaatiota omilla oikeudenmukaisuuskäsityksillään, jotka tosin sallivat elleivät jopa oikeuta kolonisoidun maan ja sen ihmisten avoimen riiston (!?)

Joskus minusta todellakin tuntuu siltä, että tuo 1800-luvun amerikkalainen frontier-fasismi ja eurooppalainen kolonialismi-imperialismi olisi suorastaan puhjennut uudestaan kukkaansa ja kukoistukseensa hammerin ja matruunan 'asiantuntevissa' blogeissa.

Mutta lukijan ei tulisi hämääntyä siitä, että kyseessä on kaksi varsin fiksua tyyppiä, joiden tietomäärä on laaja sekä joskus jopa syvällinen, sillä heidän perimmäiset motiivinsa perustuvat projektiiviseen identifikaatioon: he siirtävät omat arvonsa ja uskomuksensa likaisiin arabimuslimeihin ja pyrkivät kontrolloimaan niitä sitten siellä.

Ja koska he eivät ole selvillä fantasmaattisten projektioittensa traumaattisesta luonteesta, heidän on jopa luontevaa langeta splittaamiseen ikäänkuin se olisi mitä perustelluin ja rationaalisin tapa suhtautua muslimeihin - noihin pahoihin otuksiin, jotka uhkaavat pilata meidän hyvien ihmisten lintukodon rauhan.

Tiedän kyllä, että heti kun pääsen sanomasta tämän, matruuna ja hammer väittävät minun käyttävän ad hominem-argumentaatiota, jota pitää kuulemma kammoksua aina, koska se sekoittaa keskenään asiat ja ihmiset, sillä nehän eivät koskaan ole tekemisissä toistensa kanssa.

Nyt vain on niin, että minulle juuri tämä heidän ehdottomuutensa ad hominem-argumentin suhteen kavaltaa heidät itsensä. Heidän lävitseen ei saa kukaan nähdä. Siksipä he niin pakkoneuroottisella tavalla verhoavat sanottavansa loputtomiin rationaalisiin jaarituksiin tosiasioista ja käytännöistä, jotka he tulkitsevat itselleen parhain päin - ikäänkuin tämä ei jo itsessään merkitsisi, että he eivät perimmältään väittele faktojen ja asiakysymysten tasolla (mikä on sitäpaitsi mahdotonta loppuun asti) vaan nimenomaan omien fantasmaattisten pelkojensa, traumojensa ja subjektiivisten intressiensä tasolla.
###
Alla lisää purtavaa aiheen itsekriittiseen käsittelyyn kolmen sitaattipäreeni muodossa, mikäli älliä piisaa enemmän kuin tarvetta ja taipumusta narsistiseen ja pakkoneuroottiseen oikeassaolemiseen.
*
Annan teille hammer ja matruuna ystävällisen vinkin, jotta pystyisitte sijoittamaan minut 'yhteiskuntaopilliselle' kartallenne: minä olen anarkisti-kommunitaristien Seppo Lehto: räävääsuu ja abnormaali intellektuelli.

Sillä täytyyhän teidänkin, omahyväisten ja umpikonservatiivisten kansallisvaltiopragmatistien, jotka väittävät olevansa puhtaita kuin pulmuset, mitä rasistisiin asenteisiin tulee, saada kuulla kunnianne 'intellektuaaliselta sarjasolvaajalta.'

Olen teidän käänteinen peilikuvanne: ehdoton, varma, omahyväinen ja oikeassa oleva kaikissa mielipiteissäni - ja perustellusti (joskaan ei teille helpolla tavalla).
*
PS.
'Reaalipoliittinen jälkikirjoitus'

Tiedostan kyllä, että Bushin perimmäinen syy olla lähtemättä Irakista on tällä hetkellä mitä luultavimmin Iran, jonka ydinaseen uhkaa pelätään tosissaan - ja luultavasti täysin oikeutetusti.
Mutta miksi emme pelkää sitä tosiasiaa, että amerikkalaisilla ja useilla muillakin mailla on ydinase? Tiukan paikan tullen nämäkin maat tulevat ainakin uhkaamaan sillä aivan varmasti.

Nyt on tietysti niin, että Iranin vaikutus Lähi-Idässä on vahva, ja jos Iran pystyisi rakentamaan ydinaseen, sen valta ympäröivillä arabialueilla kasvaa eksponentiaalisesti. Siten islamilaisesta maailmasta tulisi öljyntuotannon lisäksi globaali poliittinen hegemonia, mikä puolestaan merkitsisi poliittista ja taloudellista katastrofia varsinkin amerikkalaiselle imperiumille.

No jo oli aikakin, sanoisi joku. Sen jonkun tulee tietenkin muistaa, että elleivät ydinaseet ole järkevissä käsissä, seurauksena on paljon pahempi 'pelon maantiede' kuin kylmän sodan aikana. Ja tämän vuoksi tuntuu arveluttavalta, että ääriliikkeet ovat saaneet (tai niille on myös annettu) niin paljon toimintavaltaa islamilaisen maailman sisällä.

Ääriliikkeiden ja terroristien kontrollointi on kuitenkin viime kädessä arabivaltioiden sisäinen asia, koska ulkoiset pakotteet ainakin saarron ja sodan muodossa hajottavat valloitetun maan (tässä siis Irakin) poliittisen infrastuktuurin palasiksi, mistä ei voi seurata muuta kuin lisää terroritekoja.

USA:n - siis Bushin hallituksen motiivien ymmärtäjinä meidän tulee tietysti nyt bona fide olla sitä mieltä, että Irak on matkalla - joskin pitkällä sellaisella - kohti länsimaista demokratiaa. Ensin totalitarismi ja diktatuuri piti kuitenkin murskata.

Se on kova hinta demokratiasta, mutta tässä asiassa länsimaat - siis USA - tietää paremmin. Joutuihan sekin sentään käymään monta vuotta omaa sisällisotaansa, jotta orjuus ja rasismi saataisiin kitkettyä pois amerikkalaisten asenteista. Ja ihme tapahtui. Rasismi hävisi!
*
Ennenkuin uskot sitä, mitä viimeisessä lauseessa väitettiin, käy läpi nämä kolme linkkiä:

http://actuspurunen.blogspot.com/2008/06/vapaus-ja-suvaitsevaisuus-nuo.html http://actuspurunen.blogspot.com/2008/06/rasismin-fantasmaattinen-konstituutio.html (alaotsikosta The Window of Fantasy lähtien käydään konkreettisemmin läpi itse rasismiasiaa)
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/04/sitaatteja-zizekilt-6-jota-voi-kytt.html