Jethro Tull - A New Day Yesterday [1969]
Satunnainen kommentaattori kirjoittaa asiaa eräästä oman rokkielämäni alun tärkeimmästä biisistä, jossa on ennen kaikkea pidäkkeetöntä v-o-i-m-a-a, kuten vankasti elossa olevalla kai olla pitääkin [voimaa tosin tarvitsee myös vankasti.kuoleman portteja kolkuttava [esim. Kurt Cobain/Lithium]. - - Kuunnelkaa koko Stand Up-Lp ja huomaatte, miten kekseliäs ja monipuolinen Ian Anderson on säveltäjänä [sovittamansa Bachin Boureen Anderson kaappasi omiin nimiinsä - haha].
One of the heaviest tunes ever . Love the basic pile-driving riff .Sounds like something sneaking up on ya at first, then it slams the shit out of ya! That slide down the neck by Martin Barre adds to the eerieness and power of the whole tune. His lead is soulful and bluesy. Great example of dynamics during Anderson's flute solo especially when it comes back in heavy at 2:47. Clive Bunker smoked on the drum track. Listen to his powerful fill at 3:41. Listen to Glenn Cornick's finale on bass!
Jethro Tull - Stand Up [1969, Full Album + bonus tracks]
*
4 comments:
We used to know, jota olen skulaillut yli 35 v., omaa myös niistä Boureen kanssa saman suunnan lähteistä `lainatun´ sointukulun.
Stand Up ylipäätään on erinomainen albumi edelleen. Vintagea. 1969 oli hyvä rock-viini-vuosi. Käytännöllisesti katsoen jo hajonnut Beatleskin julkaisi silloin parhaimpansa eli Abbey Roadin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Abbey_Road
Siinä tapahtui iso nytkähys muutamassa vuodessa; progen klassikot Pawn Hearts, Tarkus, Selling England by the Pound ...
Eivät muistuttaneet enää juuri mitenkään tuota edellisvuosikymmenen läpituloa.
Proge [kuten heavy] ylitti nopeasti musiikillis-rakenteelliset lähtökohtansa, mikä ei tosin välttämättä tehnyt sen uusista innovaatioista kuolemattomia saavutuksia nimenomaan musiikillisesti vaan 'pelkästään' merkillisiä joskin kiinnostavia performaatio-kompositio-kokeiluja. Saatat olla eri mieltä ja hehkuttaa ääriprogen puolesta paljon enemmän, mutta tässä kohtaa minä kyllä jään konservatiiviksi, vaikka mieluusti huomaankin progea aina 'säännöllisin väliajoin' kuuntelevani.
Post a Comment