April 29, 2012

Sharona ja Terästyttö


Yläkuvassa Terästyttö. Alakuvassa Sharona.

I
1
The Knack oli 70/-80-luvun vaihteessa hetkeksi maailman maineeseen noussut 1½-2 hitin ihme. Los Angelesissa perustetun yhtyeen esiintymiset ja ensimmäinen [My Sharona] sekä toinen [Good girls don't] single saivat eräät tunnetut muusikot [Springsteen, Petty, Manzarek/Roxy Music] kehumaan bändiä ja rockmusiikkitoimittajat [Knackin levy-yhtiötä kompaten] jopa hehkuttamaan, että nyt on uusi Beatles syntynyt, sillä rytmisestä erilaisuudestaan ja sovituksellisesta tiukkuudestaan huolimatta Knackin ensimmäinen LP assosioituu harmonioineen ja stemmoineen selvästi enemmän 50-luvun lopun/60-luvun alun [60-66] pop-rockiin [esim. Buddy Holly, The Beatles, The Who] kuin rythm&bluesiin ja punkiin [jos kohta My Sharonasta voi halutessaan löytää myös 70-luvun lopun punk-vaikutteita].

Mutta toisin kävi. Ilmeisesti biisintekijä/laulaja Doug Fiegerin kasvonpiirteissä haluttiin ensi-LP:n jälkeen nähdä huomattavasti enemmän John Lennon-karismaa, kuin niiden taakse lopulta sisältyikään. Lennoneita, McCartney'ja [tai Fogertyjä] kun ei pop-rock-taivaalle ilmesty edes parinkolmenkymmenen vuoden välein, vaikka [kuten Knackin levy-yhtiön tapauksessa] bändiä/artistia markkinoitaisiin miten massiivisesti tahansa.

Jytisevän tehokas mutta samalla popmaisen kepeä My Sharona on kuitenkin erinomainen debyytti-single eikä sen mukaansatempaavuus ole 30:ssä vuodessa tippaakaan vähentynyt ainakaan minun korvissani ja rock-musiikkimaussani.

2
Ensimmäisessä tuubiversiossa näemme My Sharonan säestyksellä kymmenen kaunista nuorta naista. Listan ykköseksi on asetettu Helen Slater eli Supertyttö tai Terästyttö/Ironmistress niinkuin minä häntä nimitän.

II
1
http://www.youtube.com/watch?v=EOgJEGGdnHw&feature=related
Top 10 most beautiful girls + My Sharona - - Ja kukapas muu siellä on ykkösenä kuin itse Terästyttö/Ironmistress.

2
http://www.youtube.com/watch?v=g1T71PGd-J0
The Knack - My Sharona live (HQ) - - Ainakin minä kuulen Sharonan kitarakomppiosissa The Who-vaikutteita. Lähes täydellinen rock-pop-biisi, taitavasti rakennettu kitarasoolo.

3
http://www.youtube.com/watch?v=Zc3KXwd8ZWQ
Good Girls Don't by The Knack - - Kyllä tämä Knackin toinenkin single on ihan kelpo biisi ja huomatkaa, miten beatlemäiseltä bändi vaikuttaa etenkin, kun katsotaan laulusolisti/rytmikitaristi Doug Fiegeriä, jonka kasvot tosiaan tuovat etäisesti mieleen varhaisen John Lennonin.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/My_Sharona
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Knack
http://en.wikipedia.org/wiki/Get_The_Knack
http://en.wikipedia.org/wiki/Helen_Slater
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helen_Slater
http://fi.wikipedia.org/wiki/Supertytt%C3%B6
http://www.listal.com/viewimage/2057347h

2 comments:

dudivie said...

Puheenaihe: Yhdysvalloissa hyväksytty uusi laki nostaa uskomusopit tieteen rinnalle 30.4

Rauno Rasanen said...

I
1
Doug Fieger taitaakin näyttää hiukan enemmän The Whon rumpali Keith Moonilta kuin John Lennonilta ;\]

Mutta niinpä muistuttaa kitarakomppiosan lisäksi The Whota myös My Sharonan sanoitus ainakin, mitä tulee Roger Daltreyn änkytykseen My Generationissa.

Nimittäin My Generationia on etenkin sanoituksesta vastanneen Fiegerin täytynyt muistella My Sharonaa tehdessään [riffin kehitti jo vuosia aiemmin soolokitaristi Berton Averre] ja näinhän voimme myös wikipediasta päätellä, joskin My Sharona on myös monien muiden kappaleiden vaikutuksen kiteytymä [ja senkin vuoksi 'a hit for a good reason', ks. II].

2
Tsekataan siis pitkästä aikaa tuo mestarillisen hillitön The Who-renkutus eli rock-klassikko My Generation. 'Kuka' oli parhaimmillaan loistava live-akti.

http://www.youtube.com/watch?v=594WLzzb3JI

II
My Sharona - Music and lyrics

The music of the song echoes elements from songs from the 1960s. According to a Trouser Press reviewer, the song's main melodic hook is "an inversion of the signature riff" from "Gimme Some Loving," a 1967 song by the Spencer Davis Group.[1] Fieger has acknowledged that the song's tom-tom drum rhythm is "just a rewrite" of "Going to a Go-Go," a song from Smokey Robinson and the Miracles from 1965.[1] And the song's stuttering vocal effect of the repeated "muh muh muh my Sharona" phrase is reminiscent of the Roger Daltrey's vocals in the 1965 song "My Generation" by The Who.[1] The song's clean production sound was also reminiscent of the sound of 1960s British Invasion.[1] Dick Nusser of Billboard Magazine remarked on the song's "catchy, deliberately awkward, stop-go drum and guitar breaks" and its "quirky lyrics" and "suggestive tone," and that the song will "make you ready, willing and able to hum the refrain at the right moment."[6] Chris Woodstra of Allmusic referred to the song as an "unforgettable hit."[7] The New Rolling Stone Album Guide claimed that the song "was a hit for a good reason. The beat is urgent, the chorus calls out for drunken shouting along and the guitar solo is a firecracker flash - [wiki].