*
Jenya died on 28th Dec. at 12.30 PM 1941
Grandma died on 25th Jan., 3 PM 1942
Leka died on 17th March at 5 AM 1942
Uncle Vasya died on 13th Apr. at 2 o'clock after midnight 1942
Uncle Lesha on 10th May at 4 PM 1942
Mother on 13th May at 7.30 AM 1942
Savichevs died.
All died.
Only Tanya is left.
I
Päreeni on tällä kertaa sitaatti musiikki- ja kulttuurihistorioitsija Solomon Volkovin erinomaisesta teoksesta Pietari - Eurooppalainen kulttuurikaupunki, jossa Volkov tekee Sankt Peterburgin 'mahdottomasta' perustamisesta alkavan katsauksen Pietarin-Petrogradin-Leningradin-Pietarin kulttuurisesti usein loistokkaisiin mutta myös poliittisen sensuurin ja 1900-luvulla jopa systemaattisen poliittisen terrorin sävyttämiin vaiheisiin.
Pietari on jo alunperin kahtiajakautuneen projektin ja siitä syntyneen ambivalentin myytin tuskallinen ja outo ykseys. Kyseessä on eurooppalaisista vaikutteista innoittuneen tsaari Pietari Suuren mahtikäskyllä alkuun pantu täysin keinotekoisesti eurooppalaistyylinen kaupunki, jota ei oikeastaan pitäisi olla olemassakaan. Sekä maantieteelliset tosiasiat että venäläiskansallinen mentaliteetti [1800-luvun tsaarit ja Stalinin kommunismi mukaanlukien] sotivat sen epävenäläistä ja eurooppalaisille vaikutteille altista olemassaoloa vastaan.
Venäläinen kulttuurieliitti onkin viimeistään Pushkinin Vaskiratsastajasta lähtien ambivalentisti sekä halveksinut poliittista ja byrokraattista Pietaria että puolustanut sen olemassaolon ristiriitaista identiteettiä niin maailmanluokan taiteensa kuin esteettis-teoreettisen ajattelunsakin voimalla.
Varsinkin 1900-luvun Pietaria on pidetty sekä sorron [tsaari ja etenkin Stalin, joka vihasi Pietaria ja sen intellektuaalista avantgardea] että kärsimyksen [Hitlerin ja Stalin uhrien] kaupunkina, ja kun tähän Nevajoen suulla sijaitsevaan suomalaisten kalastajien saareen alunperin rakennetun kaupungin historiaan tutustuu Solomon Volkovin tarjoaman informatiivisen mutta myös koskettavan ja elävän aikamatkan puitteissa, voi vain todeta, että Pietarin myytti on kuin onkin totta: Puskinin Vaskiratsastajasta [ja runon Jevgenistä] on tullut luultavasti todenmukaisin metafora, jolla minkään kaupungin asukkaat missään päin maailmaa ovat identiteettinsä ymmärtäneet ja hahmottaneet.
.........
Olkoon osan II pitkä sitaatti Volkovin kirjasta puolestaan äärimmäinen todiste ja näyttö kaikkein pahimmanlaatuisesta sorrosta ja kärsimyksestä, minkä Pietari ja sen asukkaat ovat milloinkaan joutuneet kokemaan. Lähes 900 päivän aika syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944 oli heidän elämänsä nollapiste.
*
PS. Pushkinin Vaskiratsastajasta ja Sostakovitsin Leningrad-sinfoniasta [1941/1942] pitänee tehdä oma päre.
II
[...]
Historioitsijat väittelevät jatkuvasti siitä, oliko kaupungin puolustaminen tarpeellista tai oikeutettua sotilaalliselta kannalta katsoen. Olisiko Stalinin pitänyt luovuttaa kaupunki ja säästää siviiliväestö siten kärsimyksistään? On lähes varmaa, että Leningradin antautuminen ei olisi pelastanut sitä. Hitler janosi sen hävittämistä enemmän kuin Stalin oli janonnut ennen sotaa. Nämä kaksi pahaa henkeä leijuivat kaupungin yllä ja miltei tuhosivat sen yhteisin ponnistuksin. Monet muut kaupungit olisivat sortuneet tällaisen sorron alla. Mutta Leningradin itsepäinen, ylpeä henki ei ollut kukistettavissa.
Pahin vitsaus oli nälkä. Työläiset saivat päivässä 200 grammaa leipää ja heidän perheensä 175 grammaa, toisin sanoen kaksi ohutta palaa. Toimistotyöntekijät saivat saman verran. Sostakovits, joka oli evakuoitu Kubyseviin [Samara] kirjoitti ystävälleen 1942: 'Saan silloin tällön Leningradista kirjeitä, joita on uskomattoman tuskallista lukea. Esimerkiksi koirani on syöty, samoin monta kissaa'.
Muuan silminnäkijä muisteli kahden leipäjonossa seisseen miehen keskustelua: 'He olivat todenneet, että kissanliha oli varsin hyvää - aivan kuin jäniksen lihaa. Asian epämiellyttävä puoli oli kissan tappaminen. Se puolustaa itseään epätoivoisesti. Jos tekee jotain väärin, saa kamalia naarmuja.'
Saarron ensimmäisinä kuukausina syötiin lemmikkilinnut, papukaijat ja kanarialinnut; sitten tuli muiden kaupungistuneitten lintujen, kuten pulujen ja varisten vuoro. Sen jälkeen nälkä pakotti iskemään hiiriin ja rottiin. Ihmiset yrittivät saada kaiken syötävän irti heitä ympäröivistä asioista hämmästyttävän kekseliäästi: he raapivat jauholiisterin tapeteista ja kirjojen sidoksista, keittivät nahkavöitä, käyttivät kaikenlaisia lääkkeitä ja rohtoja, bensiinihyytelöä ja glyseriiniä. He söivät likaa; Leningradin ympärillä olevaa turvetta pidettiin terveellisenä, joten palan leipää saattoi vaihtaa kahteen mukilliseen turvetta.
Eräissä vaiheissa nälkään kuoli päivittäin 30000 henkeä. Jevgeni Schwarz muisteli: 'Ensimmäisenä meidän talossamme kuoli nälkään muuan näyttelijä nimeltä Kramskoi, jonka huhuttiin olevan samannimisen taiteilijan pojanpoika.. Hän kuoli äkkiä - kupsahti rapussa'. Olga Freidenberg kirjoitti samasta asiasta:
Ihmiset kaatuivat kävellessään, pysähtyivät ja lyyhistyivät. Kadut olivat täynnä ruumiita. Apteekeissa, portaikoissa, ovisyvennyksissä, porrastasanteilla ja kynnyksillä oli ruumiita. Ne lojuivat paikallaan, koska ihmiset olivat heittäneet ne siihen kuin löytölapsen. Ovenvartijat korjasivat ne pois seuraavana aamuna aivan kuin ne olisivat olleet jätettä. Hautajaiset, haudat ja arkut oli unohdettu aikoja sitten. Kysmyksessä oli kuoleman tulva, jota kukaan ei pystynyt hallitsemaan. Sairaaloissa oli tuhansien sinisten ja riutuneiden ruumiiden muodostamia jonoja. Ihmiset kiskoivat vaitonaisia ruumiita pitkin katuja kelkoissa. Ne neulottiin rääsyihin tai yksinkertaisesti vain peitettiin. Ne olivat kaikki pelkkiä riukuja, kuivuneita kuin luurangot - - - - Kokonaiset perheet katosivat, kokonaiset asunnot, joissa oli asunut useita perheitä. Talot, kadut ja korttelit katosivat.
Jälkipolville on jäänyt 12-vuotiaan Tanja Savitsevan sydäntäsärkevä päiväkirja. Hän itsekin kuoli nälkään 1944, mutta sitä ennen hän ennätti kirjoittaa lapsen käsialalla perheensä hirveän kohtalon seitsemälle liuskalle:
Zenja kuoli 12. joulukuuta 1941 puoli yksi aamulla. Mummo kuoli 25. tammikuuta klo: 3 iltapäivällä. Ljoka kuoli 17. maaliskuuta klo: 5 aamulla. Vasin-setä kuoli 13. huhtikuuta 1942 klo: 2 yöllä. Ljosa-setä 10. toukokuuta 1942 klo: 4 iltapäivällä. Äiti kuoli 13. toukokuuta 1942 puoli kahdeksan. Savitsevit ovat kuolleet. Kaikki ovat kuolleet. Vain Tanja on jäljellä.
Oikeat pietarilaiset - jalosukuiset, hillitysti käyttäytyvät, tunnontarkat - kuolivat säännönmukaisesti ensimmäisinä: heidän oli vaikeampi sopeutua olemassaolon epäinhimillisiin ehtoihin ja taistella henkensä edestä. Taiteilja Paul Filonov kuoli työhuoneeseensa 3. joulukuuta 1941 - hän oli jo ennen saartoa supistetuilla annoksilla, eikä hänen riutunut ruumiinsa kestänyt pitkään.
Erityisesti lapset kärsivät nälästä ja muuttuivat varsin nopeasti kuihtuneiksi pikku olioiksi. Aikuisten tavoin hekin ajattelivat ruokaa ja puhuivat ruoasta koko ajan. Muuan leningradilainen nainen muisteli poikaansa, viisivuotiasta Toljaa:
Hän oli niin laiha. että jaksoi nousta vuoteesta vain harvoin. Hän hoki koko ajan: 'Äiti! Voisin syödä kokonaisen kattilan puuroa ja kokonaisen säkin perinoita.' Kerroin hänelle satua, mutta hän keskeytti koko ajan: 'Äiti, minä voisin syödä noin suuren voileivän'; samalla hän näytti kylpyammetta. Minä sanoin: 'Et söisi. Se ei mahtuisi sinun masuusi.' Mutta hän väitti: 'Söisinpäs, soisinpäs. Minä nousisin seisomaan ja söisin ja söisin.' Hän näytti aivan linnunpoikaselta: hänessä ei ollut kuin suu ja suuret ruskeat silmät, surulliset silmät.
Pikku-Tolja ehdotti monta kertaa äidilleen, että hänet tapettaisiin esimerkiksi kaasulla. 'Ensin siitä tulisi päänsärky, mutta sitten minä nukahtaisin'. Monet lapset puhuivat tällaisia saarron aikana. Eräskin tyttö lohdutti äitiään: Jos minä alan kuolla, niin minä kuolen ihan hiljaa, niin etten pelästyä sinua.'
[....]
.....
Solomon Volkov: Pietari - Eurooppalainen kulttuurikaupunki, s. 471-472.
*
PS. Wikipedialla ja Volkovilla on Tanjan muistiliuskojen määrässä eri luvut sekä Zenjan/Jenyan kuolemaa koskien eri päivät joulukuulta 1941.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Solomon_Volkov
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2012/fi_FI/pietari/
http://en.wikipedia.org/wiki/Siege_of_Leningrad
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskiratsastaja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leningradin_piiritys
1 comment:
=)
Post a Comment