Brändätty Breivik

Anders Behring Breivik luennoimassa ideoistaan julkisuudessa.
*
Tämä silppu on kommenttipäre Zakarie Alin edellisessä päreessäni Hakkaraisen oikeus - ja Breivikin kirjoittamaan kommenttiin. Osasin kyllä odottaa, että joltain konservatiivilta? palaa pinna provokaationi takia.

I
1
Zakarie Ali said: Nyt alitit Räsänen matalamielisyydessä itsesikin. Yritäpä perustella niin, ettei itseäsikin hävetä, miten rinnastat massamurhaajan ja joukkoraiskaajien hyysäämisestä suuttuneen?

Mietin jonkun aikaa, millä tavalla vastaisin tuolle anonyymi-Alille. Valitsin ehkä liiankin rehellisen ja suorasanaisen linjan. Päreeni ei kuitenkaan ole mikään täsmävastaus Alin kysymykseen koskien Teuvo Hakkaraista [joka on minun mielestäni pelkkä populistinen nolla], mutta tulenpahan käsitelleeksi siinä sellaisia vakioaiheitani, joista olen halunnut kirjoittaa hiukan uudesta näkökulmasta vaan en ole ryhtynyt vielä toimeen. Nyt sitten sain sopivan syyn ja 'kannustimen' pohtia tätä psykologisesti ja aatteellisesti kovin ristiriitaisia päätelmiä mieleeni nostattamaa aihetta.

2
Tiesin jo etukäteen, että tämä teksti tulee ajautumaan lähes umpikujaan, joka on toisaalta sekä a] näennäinen että b] aito, koska a] teorioitten puitteissa mitä tahansa voidaan todistaa melkein miten tahansa, mutta b] de facto asioitten ytimessä piilee aina ristiriita [antinomisuus], jota ei voi paeta mihinkään, vaikka miten todistaisimme tuon ristiriidan teorioillamme näennäiseksi ja/eli epätarkan ajattelun tulokseksi.

Itse asiassa juuri ajattelussa piilevän ristiriidan [antinomisuuden] fundamentaalinen luonne mahdollistaa kaiken teorisointimme. Jos perimmäistä de facto-ristiriitaa ei olisi, ei mitään teorioita edes tarvittaisi. Tämä on tavallaan kantilais-humelainen versio ajattelun luonteesta, jota Hegel sittemmin 'korjaili' synteesiin kykenevällä tietoisuuden dialektiikallaan, jossa tietoisuus/ajattelu 'lähestyy' absoluuttia, koska se on sekä erillinen [eriytynyt] että erottamaton [eriytymätön] osa absoluuttia eikä pelkästään 'neutraali väline' [empiristit vakioivat jopa tietoisuuden = metafyysinen alkuehto], joka operationalisoi absoluutin itsestään jättämiä jälkiä ja yleistää ne sitten teorioiksi.

3
Sitäpaitsi demokratia itsessään on paradoksi. Täydellisesti toimiva demokraattinen yhteiskunta on pelkkä tahdoton kone ja siinä elävä ihminen lopulta täysin kyvytön valintoihin [toimivassa automaatissahan intentionaaliset valinnat ovat jo muutenkin tarpeettomia ja siten poissuljettuja]. Kyseessä on tuo Max Weberin kauhistelema byrokraattinen kone, joka alkaa toimia itsestään.

Siinä missä täydellinen demokratia sulkeutuu robottimaiseksi byrokratiaksi, siinä epätäydellisesti toimiva demokratia taas ajautuu kohti traditioiden hajoamista, arvojen pluralismia sekä markkinoitten ja markkinavoimien kaoottista kilpailua.

Paradoksaalisinta lienee, että nämä molemmat ideaalit - 'totaali' demokratia weberiläisenä hallinto- ja hallintakoneena sekä  'vapaa' demokratia yhä suurempaa hajaannusta ['entropiaa'] kohti ajautuvana liberalismina toimivat yhtä aikaa toisiinsa verkostoituneina ja limittäin kapitalistisessa markkinajärjestelmässä.

II
1
Molemmilta herroilta [Breivik ja Hakkarainen] löytyy samantyyppinen aatteellinen tausta.

Ennakkoluuloinen [pohjimmiltaan rasistinen] konservatismi, antidemokraattinen nationalismi, monikulttuurisuuden jyrkkä vastustaminen, vasemmistolaisen ajattelun ja ylipäätään humanismin [etenkin klassisen sivistyksen] halveksiminen, naivi käsitys taiteesta jne. Listaa voisi helposti jatkaa.

Breivikin autistis-systemaattiseen hulluuteen verrattuna Hakkarainen on kuitenkin pelkkä alkoholisoitunut provinssi-poleemikko, joka tekee politiikkaa äärimmäisen naivilla musta-tuntuu-tasolla. Molempia 'arvojohtajia' [haha] yhdistää kuitenkin se, että he ovat valmiita ottamaan oikeuden omiin käsiinsä, ja kun sellainen askel otetaan, niin homma lipeää aina ja varmasti jossain kohtaa rasismin ja terrorin suuntaan.

Tämän tosiasian historia meille opettaa [fasismi, kommunismi] jos se ylipäätään jotain opettaa. Fanaatikot saavat aikaan pelkkää sekasotkua ja lopulta ruumiita.

2
Soini ei uskalla heittää Hakkaraista ulos Persuista kunnallisvaalien takia, mutta minun mielestäni Hakkarainen voisi perustaa jo oman puolueen: Kansallismieliset ilmiantaja-alkoholistit.

Tällaisia tyyppejä ja heidän typeryyttään ei voi vastustaa pelkästään rationaalisin argumentein, koska he eivät ole kykeneviä älyllisesti korkeatasoisen keskusteluun. Heitä voi poleemisesti vain halveksia tai sääliä.

III
1
Mutta.

Jos minulta kystään, niin Breivikin oikeudenkäynnistä on jäänyt jäljelle enää pelkkä farssi, jossa demokraattinen proseduuri kukkahattuarvoineen ja -byrokraatteineen osoittaa perimmäisen kyvyttömyytensä sanktioida siihen kohdistuvia suurimpia uhkia.

Näin ollen Breivik on kuin onkin [joskin perverssillä tavalla] epäsuorasti oikeassa, kun hän kritisoi demokratiaa.

Nyt Breivik nimittäin saa demokraattiselta systeemiltä sellaista julkisuutta, jota hän ei millään muotoa tarvitse oikeudenmukaisen tuomion langettamiseksi vaan päinvastoin muuttuu tuon demokraattisen julkisuuden prosessissa eläväksi esimerkiksi siitä, miten kapitalistis-demokraattinen media ottaa kaiken irti saaliistaan.

Joukkosurmaaja brändätään julkisuuden kohteeksi ja siten tavaraksi, jota myydään ellei peräti kampanjoida uteliaisuudesta kuolaavalle massalle vetoavilla ja mauttomilla lööpeillä.

Tällä tavalla Breivikistä tulee julkkis siinä missä kenestä tahansa hörhöstä, joka saa taakseen suuren markkinoïntikoneiston.

Mutta eikö juuri tämänkaltainen huoraaminen rikollisen teoilla ole osoitus demokraattis-kapitalistisen systeemin perverssistä rakenteesta? Eikö kapitalistisen yhteiskunnan eli tavaraistumisen kaikkialle tunkeva ja esineellistävä voima näy kaikkein irvokkaimmillaan ja perversseimmilään juuri Breivikin saamassa avoimen demokraattisessa kohtelussa?

2
Meidän ei pitäisi kuunnella massamurhaajan puolustuspuheita yhtään enempää kuin puolueettoman oikeuden antaman tuomion kannalta on välttämätöntä.

Mediajulkisuus on jo nyt vesittänyt Breivikin saaman rangaistuksen uskottavuuden. Kai hän saa elää vankilassakin kuin kotonaan. Mikä rangaistus se sellainen on? Breivik ei kadu ja tuskin tulee koskaan katumaan, joten hänen ei pidä myöskään antaa kokea oloaan miellyttäväksi vankeutensa eristyneisyydessä. Rangaistuksen on tässä tapauksessa oltava teon mukainen [käyttäkää mielikuvitustanne].

Tuo kuulosti ehkä kostonhaluiselta, mutta oletan, että Breivik vain naureskelee sellissään, josta häneltä ei puutu kuin omat avaimet. Demokratia suorastaan silittää Breivikiä, kun taas nimenomaan hänen omassa ihanneyhteiskunnassaan [tämä on Breivikin utopioiden sokea piste] hänet olisi tapettu jo tekopaikalle eli Utöyan saarelle tai sitten teloitettu viimeistään laillisen, puolueettoman ja ennenkaikkea nopean oikeudenkäynnin jälkeen.

Mutta miten onkaan käynyt joukkosurmaajalle liberaalissa norjalaisessa demokratiassa? Tapa 100 ihmistä niin pääset julkisuuteen ja voit jopa esittää jättimedialle omat mielipiteesi siitä, miksi murhaaminen oli sinun mielestäsi oikeutettua. Kaiken lisäksi saat koko tämän hollywoodin päälle elää vielä 20 vuotta kelpo elämää luxus-vankilassa.

Joten antakaa vain rajatila-Breivíkin perustella loputtomiin omia murha-motiivejaan. Kiinnostavaa? Eh - - .

Yhtä lailla voitte antaa ilmiantaja-Hakkaraisen paljastaa julkisesti rikollisten nimiä ja käräytellä keitä tahansa vihaamiaan ihmisiä, niin tulette lopulta näkemään ja kokemaan, miten pitkälle demokratiaa voi venyttää ilman, että se muuttuu lässytykseksi vailla intellektuaalista, moraalista ja poliittista tahtoa - sanalla sanoen yhdeksi massapaskanjauhannaksi, jossa jokainen vaatii demokratian nimissä omia oikeuksiaan ja vapauksiaan sotivatpa ne sitten miten paljon, miten epäloogisesti tai epäkäytännöllisesti tahansa toisten oikeuksia ja vapauksia vastaan.

Tällaisen yhteiskunnan eliittiä ovat kapitalistit ja juristit, koska juuri he hyötyvät loputtoman 'demokraattisen' lässytyksen aiheuttamasta informaatio-poliittisesta kaaoksesta hyödyntämällä eli tavaraistamalla sen osaksi omaa ansaintalogiikkaansa [ja Breivik nauraa nähdessään koko tämän liberaali-demokraattisen shown toteutuvan myös omalla kohdallaan].

3
Jos demokratia ei tiedottamisen vapauden nimissä pysty tai halua sanktioida omia perustojaan ja perusteitaan vastaan kohdistuvaa terroria ilman valtavaa kaupallista mediajulkisuutta, voidaan tämäkin sosiaaliporno lukea oireeksi sen hajoamisesta kaoottisen arvomaailmansa pluralismiin, jonka päätepisteenä on anomia [normittomuus].

Tätä arvojen kaaosta ja normien puutetta demokratiaa liekanarussaan pitelevä kapitalismi käyttää hyväkseen kuljettaen suvaitsevan liberaalista ja massa-media-viihteen mädättämää pinnallis-kaupalliseen typeryyteen vajonnutta kulutusmassaa ostotapahtumasta toiseen kuin karjaa, jota lihotetaan, jotta se kykenisi ostamaan yhä vain enemmän ja enemmän ennen mahdollisimman nopeaa kuolemaansa [vanha karja ei enää kuluta tarpeeksi vieden vain tilaa nuorilta multi-imagon rakentajilta ja peli-addikteilta].

4
Demokratian pitäisi pystyä puolustautumaan äärimmäisiä 'aineksia' vastaan eikä vain pyrkiä assimiloimaan niitä järjestelmään ikäänkuin ongelmat ratkeaisivat itsestään, kun murhaajat ja naapurien käräyttäjät saavat kohtelua, jota rikolliset jossain vähemmän demokraattisessa valtiossa suorastaan kadehtivat.

Mutta miten demokratia voi puolustautua, jos itse demokraattinen systeemi on edellä kuvatulla tavalla jo alunperin sisältäpäin rakennettu ohjautumaan kohti hajoamista?

Breivik ja Hakkarainen ovatkin osaltaan oireita sekä demokratian kriisistä että demokratian sisäisestä haavoittuvuudesta - ei suinkaan demokratian ylivertaisesta vahvuudesta muunlaisiin järjestelmiin verrattuna.

Jos paskan annetaan levitä, se mädättää koko huussin. Niinpä toistan vielä edelliseen viitaten, että Breivik on perverssillä tavalla oikeassa kritisoidessaan demokratiaa.

Tietyin varauksin [joita en tässä ryhdy analysoimaan] voi sanoa myös Teuvo Hakkaraisen ilmentävän demokratian sisään pesiytynyttä kaunamentaliteettia, joka vaatii muka oikeaa oikeutta eli valtaa käräyttää ikäviä ja epäillyttäviä ihmisiä samaan tapaan kuin tehtiin Stalinin 'äärikonservatiivisessa' Neuvostoliitossa ja USA:ssa McCarthyn kommunistivainojen aikana.

Hakkaraisessa demokratia muuttuu narsistiseksi kyttäykseksi ja vittuiluksi. Hän on käänteinen pelikuva siitä hörhö-liberaalista punaviher-suvaitsevaistosta, joka puolestaan kyttää niitä, jotka eivät lausu samaa mantraa kuin se itse.

Mutta johonkin pitää asettaa raja, joka 'tarpeen tullen' tukkii näitten paskanjauhaja-poleemikkojen turvat - kummallakin puolella. Jos demokraattis-kapitalistisesta proseduurista ja sen ihmisiä pelkkinä taloussubjekteina kohtelevasta arvo- ja normipluralismista ei siihen ole, niin tarfvittavan 'moderoinnin' tulee tekemään jokin vähemmän demokraattinen 'aktiviteetti'.

5
Juuri tässä on ongelmamme ydin. Medän pitäsi kyetä ja uskaltaa tehdä näille breivikeille ja hakkaraisille juuri se, minkä he yrittävät tehdä meille vahvan 'arvodemokratian' kannattajille - osoittaa heille kaapin paikka julkisessa keskustelussa. Juuri siihen demokratia kuitenkin näyttäisi olevan kykenemätön, koska siitä on tullut kaoottisen vapauden valtakunta.

Tietysti kaikki mielipiteet ovat tässä valtakunnassa periaatteessa yhtä arvokkaita, mutta niiden poliittista ja eettistä arvojärjestystä ei viime kädessä määrää enää [jos koskaan] mikään radikaalisti arvopohjainen keskustelu [joka on samalla skeptisesti kriittistä] ja konventionaaliseen mediaan sitoutumaton vastarinta vaan populistisis-kapitalistisin keinoin masinoitu julkkis-brändi-menestys.

Kuvottavin esimerkki em. 'demokraattisesta viihdemarkkinataloudesta', joka toimii julkista huoraamista arvottavan kysynnän ja tarjonnan lain säätelemänä on tietysti USA.

Demokraattinen enemmistön valta tarkoittaa [toisin kuin perusahne veroparatiisi-Wahlroos uskottelee] myös Suomessa markkina-media-viihteen hallintaa/vallintaa, ja kuten tiedetään, kapitalismi ei edusta sellaisia arvoja tai normeja, jota merkitsisivät sille enemmän tai jotain syvempää kuin raha ja/eli tavara. Kuri ja järjestyskin merkitsevät uusliberalismissa vain markkinarauhan turvaamista - ei mitään muuta. Se, mistä maksetaan eniten, on vallisevan parhaan arvon mitta.

Kapitalistisen demokratian ydinongelma on siis arvojen ja niitä edustavien ihmisten reifikoituminen ostamikseen tavaroiksi ja ylipäätään kuluttamikseen hyödykkeiksi. Tämä realiteetti tyhjentää demokratian ideologioista eli arvopolitiikasta. Vastarintamme on näennäistä, koska systeemi käsittelee meitä taloussubjekteina - 'esineinä', jotka ostavat 'esineitä' kaltaisiltaan 'esineiltä'. Ja jos emme samaistu tai sulaudu kuluttajamassaan, meidät leimataan yhteiskunnan siivelläeläjiksi - [mutta kuka antoi kapitalistille oikeuden pakottaa ihmiset saatanalliseen myllyynsä? Jumalako? Hehe. Sellainen Jumala ei ansaitse 'vapaan hengen' kunnioitusta].

Valintamme ja päätöksemme ovat siten pelkkää ohjelmoitua tavaraistumista ja vapautemme pelkkää kulutusvalintojen suhteellisessa vapaudessa elävän mukavuusautomaatin pakkoneuroosia.

6
Myös breivikit ja hakkaraiset ovat demokratialle pelkkää tavaraistunutta mediaviihdettä. Heti kun astut julkisuuden kenttään muutut tavaraksi ja viihteeksi, olitpa sitten suuri humanisti ja ihmisyyttä julistava Biaudet-Haavisto, Breivikin kaltainen fasistisen antimodernismin puolesta taisteleva joukkosurmaaja tai alkoholisoitunut, oppimaton, poliittisesti naivi mutta silti [tai juuri sen vuoksi] pahoja ihmisiä käräyttämään 'valmistunut' rehti ja yksinkertainen kansanmies Hakkarainen [kansa tietää ja oikeus voittaa: käräytä siis epäillyttävät ihmiset ennenkuin he ehtivät vahingoittaa sinua millään tavoin].

IV
1
Näin olen palannut alkuun, jossa jo ilmoitin, että tulen ajautumaan paradoksiin ja umpikujaan.

Kapitalistista oravanpyörää ei voi hallita tai kontrolloida osallistumalla sitä ylläpitävään kilpailuun, koska juuri kilpailu ja pelaaminen ilmentää kapitalismin evoluutiobiologisesti ja -psykologisesti pakottavinta dynamiikkaa, joka erikoistuessaan ja monimutkaistuessaan ajaa itseään samalla kohti varmaa tuhoa kuten kaikki muutkin liian erikoistuneet ja 'fiksut' lajit ennen sitä.

2
On ryhdyttävä näyttelijäksi. On kirjoitettava satiiria. On oltava teatraalinen ironikko. On tultava jopa hulluksi. Vain jonkinlainen underground-asennoituminen ja radikaali avantgarde on ainoa todellinen vaihtoehto, jolla pääsee irti tästä pelaamisen, mainosmanipuloinnin ja medialässytyksen paskaluukusta.

Tunnen suurta sympatiaa kommunistisen ajan pietarilaista avantgardea kohtaan. Todellinen vastarinta merkitsee uskallusta irrottautua vallitsevan polittisen korrektiuden ja konformismin henkisesti latistavasta ilmapiiristä oman ajattelun ja luovuuden maailmaan. Silläkin uhalla, että korruptoitunut poliittis-taloudellinen eliitti tekee kaikkensa mitätöidäkseen sinut ja jopa lähettääkseen sinut 'hoitoon' tai siirtääkseen sinut yhteiskunnan ulkopuolelle kuten kommunismi pietarilaisille taiteilijoille teki.

Kommunismissa pietarilaisella avantgardella oli kuitenkin vihollinen, jonka pystyi vielä sen massiivisuudesta huolimatta hahmottamaan ja jota vastaan pystyi asettumaan. Kapitalismissa asiat ovat toisin, koska markkinatalous tunkeutuu ihmisten haluissa ja tarpeissa loisivana himona joka paikkaan ja sopeutuu melkein mihin tahansa poliittiseen systeemiin. Jopa undergroud ja avantgarde sulautetaan lopulta markkinatalouteen [media, taidekauppa, poliittinen sirkus], vaikka ne yhä säilyttävätkin oman perimmäisen paikkansa radikaaleimman vastarinnan näyttämönä.

Pelaamista ja kilpailua vastaan on lähes mahdoton asettua, koska ihmiset väistämättä kilpailevat ja/eli pelaavat keskenään statuksia saavuttaakseen. Niinpä ainut jäljelle jäävä vaihtoehto päästä irti tästä anheuden ja typeryyden pelihelvetti-kilparadasta on vain jonkilainen harkitun hulluuden teatteri. Sokrates ja Jeesus. Myrkkymalja ja risti.

3
Myös Anders Behring Breivik yritti päästä ulos kritisoimastaan oravanpyörästä. Omaksi ja muiden onnettomuudeksi hän valitsi mielipuolisen tavan tuohon 'irtiottoon' yrittämällä tappaa mahdollisimman paljon 'syyllisiä' ikäänkuin tappamalla voisi ratkaista yhtään mitään ja ikäänkuin tappaminen saisi ihmiset paremmin vakuuttumaan ideoista ja motiiveista, joita olemme kehitelleet sekavassa päässämme.

Nyt Breivik on joka tapauksessa saanut tilaisuutensa ja ottanut roolin, jonka hänen kritisoimansa demokraattinen kapitalismi hänelle tarjoaa. Breivikistä on tullut oman hulluutensa mainosmies demokratian tavaramarkkinoilla. Ja kauppa - liberaali-demokratinen sosiaaliporno - sen kun käy.

Viekää Breivik pörssiin! Brändätkää Breivik! Myykää ennätysmäärä Angry-Breivik terrorismipelejä ja rikastukaa Breivikillä!

En tiedä pitäisikö tälle irvokkuudelle nauraa vai pitäisikö sen oksettavuutta itkeä, mutta on myönnettävä Breivikin käyttäneen demokratian tarjoaman 'lobbausvaihtoehdon' loistavasti hyväkseen. Samalla hän - luultavasti tiedostamattaan - pystyy asettamaan uusliberalistisen mediademokratian niin outoon valoon, että se alkaa äärimmäisessä avoimuudessaan muistuttaa jotain hyvin perverssiä komediaa.

Mutta juuri tämän asiaintilan Breivik halusikin osoittaa.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2012/04/hakkaraisen-oikeus-ja-breivikin.html
http://www.whatsondalian.com/news-3390-norwegian-killer-anders-breivik-wants-free-death-penalty-or-freedom-for-massacre.html