September 15, 2009

'Näkis vaan' - tragikomedinen parodia - ensimmäinen näytös, ensimmäinen kohtaus

Hmm. Kuvan nainen muistuttaa tietyin varauksin erästä S:a. Mies ei kuitenkaan muistuta lainkaan minua. Aivan liian komea meikäläiseksi (tai no - kyllä mää vielä parikymppisenä joltain näytin).
*
(Kielimafia täydentää ja viilailee Doriksen repliikkejä - viimeksi klo:19.25 - - - Oh fuck - on tämä tarkkaa puuhaa. Tulee mieleen Oscar Wilde, joka kirjoitti kerran jotenkin tähän tapaan. - - 'Tänään tein runoa koko päivän. Aamupäivällä lisäsin pilkun. Iltapäivällä poistin sen.')
*
Kommentti peeÄR - miehen kommenttiin päreessäni Ajattelemisesta ja itsepetoksesta.

peeÄR-mies kirjoitti em. päreestä:
Tämmösistä jutuista mää tykkään Rauno.
*
Mutta mitäs mää sitten teen, jos en enää luota vilosoohvisen arkumentaatio-apparaatiston pätevyyteen?

Eihän mulle jää sen jälkeen muuta konstia kuin pervormoida eli tramatisoida sanottavaani, jotta mää pystyisin sen eres jotenkin oikeuttamaan - lekitimoinnista nyt puhumattakaan.

No - ei voi mitään. Nyt vaan sitten tramatisoimaan. Noin se alkaa.
***
Prinssi Pathos ja kurtisaani Doris

Tragikomedinen parodia neljässä näytöksessä. Kirjoittanut Wille Pärekeihäs.

Ensimmäinen näytös. Ensimmäinen kohtaus.

(Prinssi Pathoksen huoneistossa).

Pathos:
'Miss olet rakas? En sun kuule ääntäs ma. Huhuu. Pilkkanasko muo piilossasi pitelet?

Doris (viereisessä huoneessa itsekseen):
'Tuo pöljä miekkonen tunteittens vallas liki järjetönnä luulottelee, ett ma häntä muka rakastan. Pitäköön luulons - vaan ma jalon, komean ja rikkaan prinssi Galahadin haluan - en tuota - suurisuista karvaturpaa (jatkaa ääneen): 'Juhuu kulta! Täältä tullaan. Paita hampaissa on mulla. Joko vuoteess asti köllöttelet sa?'

Pathos (itsekseen):
'Ah malta odottaa nyt en. Niin on kyhny olo mulla. Koht armaan kanssa petihommiin pääsen. Hän itse Kleopatraa niiss verrattomamp lienee. (viattoman näköisesti): Niin isot pojat Towerissa mulle kertoivat...'' (ääneen): 'Doris-mussukkani! Tääll odottelen sapelini kans kuin jäykkän vartioss mä seisoisin.'

Doris (itsekseen):
Tään narrimaisen pelle-prinssin, kulissien tavoin ontost kumisevan itsetunnon, ensin taivaisiin ma kohotan. Sitten hänet elävältä syön kuin pentujansa suojeleva karhunaaras uroksens ja syötyäni turhat palat Thamesiin heittelen.' (ääneen): 'Ma tulen nyt. Mut sa et heti tulla saa. Vasta tuiman sänkytaiston jälkeen otan sulta vastaan kiitoksesi tulvavuoksen kiihkeimmän. (itsekseen himokkaasti): Ma taivaallisen saan ruutipaukun nahkain alla tuta silloin itsekin, toisin kuin jos sa pelkäst ensi kosketuksest laukeaisit lailla kurjan musketin. (rauhoitellen viekkaasti): Meill tok aikaa moneen erään tän yönä vielä jää. Siks turhaan huolehdin ma. Siks älä huoli sinäkään. Ole mun. Minä sun.' (hymyilee ivallisesti, kääntyy sitten Pathoksen huoneen puolelle ja juoksee) - Uiiihh! - (tämän suureen sänkyyn vetäen paksun untuvatäkin päälleen).

Pathos (hieman häkeltyneenä mutta pateettisesti):
Oi nymfi. Sa tulit yllättäen kuni säkenöivä keijukainen hiljaa suhisevan usvarannan kaislikost. Vaan nytpä miehen työn ma teen ja sulta samall siivet siinä hommatessain nypin. Et enää karkuun lennä multa. Sen takaan tän yönä sulle kulta.

Doris (hihittää peiton alla):
Näkis vaan.

Esirippu laskee.

Toinen kohtaus.

(to be continued)
*
broadwayworld.com/article/Georgia_Shakespeare...

6 comments:

mikis said...

Olipa tikkaavaa tekstiä!Täytyy tunnustaa. Antaisin n. kuus tähteä viidestä. (Jos olisin arvostelija.)

Rauno Rasanen said...

Mikis,

kiitos vaan. - - Tätä inspiraatiota oli/on mukava kehitellä ja laajentaa. Ainakin mua nauratti sitä kirjoittaessa - ja naurattaa hiukan vieläkin.

*
Filosofi näytelmäkirjailijana - hehheh! - - Terveisiä vaan peeärrälle. Tällaiseksi mä muutun, jos mun filosofista minääni kehutaan. Mä nimittäin 'kiellän' sen puolen itsestäni nykyään.

Homo Garrulus said...

näkis vaa - soonkositsiin?

PeeÄR-mies said...

Rauno, mää tykkään tästäkin. Sulloo ny mitään?;)

Rauno Rasanen said...

peeÄR-mies, HG

ans kattoo ny. - - Täytyy ensin päästä oikeisiin viiliksiin. - - Mää kirjootan melko harvoin tilauksesta yhtään mitään.

Ideoita kyllä löytyy mutta kärsivällisyyttä kehitellä niitä on usein liian vähän. Huolimatta siitä, että kielimafiani viilailee joskus lähes pakkomielteenomaisesti tekstiä (muka) sujuvampaan asuun.

Homo Garrulus said...

Paul Krugman pitää tulla Suomeen sanomaan saman minkä minä sanoin once-and-once again ja again ja again ja again silloin 6-7 vuotta sitten ja silloin ei voinut kukaan kuunnella, ei ei. Piti vain olla olevinaan ja jatkaa sitä mitä oli silloin. Moreofthesame ja Engeström hippui Japanista Sverigeen ja Nokia taittoi puhelimia ja se oli kaikkein tärkeitnä. Ja sitten tuli finanssikriisi kuitenkin ja siksi ketterä informaatio kiilaa ennen kuvaa kuten wordissakin on asetus, että kirjoitus muuttaa tilanteen. Niin se kävi ja TKK:n laskenta pojut tai Pojut saivat nyrpeinä katsoa kuten Galileo aikanaan sai avaruudentutkijat myrtsiksi, kun miljoona laskelmaa ei kelvannutkaan.

Mutta sanoin ja mietin miksi ei saa sanoa. Pitää siis aina olla koko hela porukka mukana ennenkuin saa sanoa ja sitten kun kirkko on sopinut onko litteä vai pyöreä ja onko vauhti niin tai näin ja kuka pyörii kenen ympärillä jne jne niin sitten alkaa uusi show: the show must go on ja keskipiste lännessä on vatikaani. Kysymysmerkki?

Sieltä otetaan nyt uutta vauhtia ja kaikki mitä me narsut täällä suomessa skribataan on sopeudettava näitten arvovaltaisten (mutta ah miten vanhanaikaisten ja tietoa panttaavien tossujen takia asiat menevät todella hitaasti: minulla tulee tunne,että maailman asiat menevät kuten Archie Bunkerissa niin, että rouva Edith pitää ne ensin kuitata tai ainakin ymmärtää ennenkuin elämä saa mennä eteenpäin. On siis annettu typeryys vallita siksi, että typerille on annettu status. Koska näitä Edith Bunker -tyyppejä on eniten ja ovat arvovaltaisia tietysti eivätkä näytä Edithiltä mutta aivot juoksevat yhtä hitaasti niin joutuu aina odottamaan että tämä RIGIDI PORUKKA saisi aivokoppaansa riittävästi aha-elämyksiä, että voi jatkaa. Näin kävi myös Peircelle eli vaikka sen ukon tekstit ovat olleet pian 80 vuotta olemassa ei kukaan ole pahemmin avannut sitä, mistä nyt on kyse ja mikä on tämän päivän vallitsevan tiedon juuri.

Mutta estää voi: herrajestas miten monta ihmistä tekee työtä suorastaan estämisen genrellä.

Oliko se niin tärkeää, se, että kaikki kipsuttavat toistensa perään ja ovat toistensa näköisiä, hajuisia ja värisiä ettei voi kestää ketään, jolla on oma reitti ja omat aivot ja oma tahto.

Ei voinut. Pääasia on, että Enbuske pääsee sanomaan sitä mitä Krugman on tuonut tänne vaikka varsinaisen idean olisi toisenlainen Edith tai Archie suorastaan iskenyt näitten päähän käyttämällä noin tuhat meiliä siihen.

Ihan kuin koulussa olisi luokka jossa vain yksi lapsi saa olla se, joka saa sanoa. Muut saavat toimittaa lapulla sen, minkä se yksi sitten saa sanoa.

Muut eivät saa.

Ei voi mennä näin? Mutta niin se menee. Ja muutos on turhaa odottaa koska naiset (minunlaiset aktiiviset) eivät välitä koska heillä on täysi työ olla vain kateellsia tai vihaisia tai etääntyneitä muista syistä.