Goodbye Mister Godot. Farewell!*
Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen Tässäkö se on?, jossa kuullaan ja nähdään Vesa-Matti Loirin viimeisin, maallisen ja 'puolihengellisen' farssinomaiseen rajamaastoon sijoittuva haikean mutta lähes vahingoniloisen sarkastinen hautajaislaulu Hyvää puuta.
I
Nää nyt on näitä jollotuksia, joita kirjoitellaan ja lauletaan vähän ennen kuolemaa varmaan, kun toinen ehti mennä ensin - ellei sitten ajatella Loirin laulavan siinä sivussa hieman myös itselleen - ikäänkuin kaksoisolennolleen.
Tässä tapauksessa toinen ei tosin ollut mikään rakastettu tai pitkäaikainen ystävä vaan ihminen, jota ehdittiin kadehtia ties kuinka kauan - joskus ehkä hampaita kiristellen.
Syntyjään saakka muita parempi vainaja taisi kuitenkin olla varsin vittumainen etuilija, mutta nyt on aika ja mahdollisuus maksaa kalavelat vihonviimeisen kerran takaisin.
'Hän on mennyt. Mutta hyvää puuta on arkkunsa. Niinkuin oli elämänsäkin. Hehheh. Siinähän lepäät. Et enää uhoile ja leveile mulle. Ei tarvi enää mun nöyrtyä, että on se perkele parempi kuin mä. Vaikka kyllä se jaksoi mua siitä paremmuudestaan muistuttaakin. - - Sillä oli kaikki niin hyvin. Mutta niinpä vaan kuoli - - ja onneksi kuoli. Lopullisesti. - - Nyt saan itse vielä vähän aikaa hehkuttaa elävien kirjoissa täällä maan päällä ja sylkäistä haudallensa päin - myötuuleen.'
*
Väsynyt Loiri laulaa väsyneesti ja saa minutkin miltei nukahtamaan. Mutta jotenkin (itse-)tyytyväiseltä hän vaikuttaa. Ei kuitenkaan liian vahingoniloiselta.
Arkkuhan häntäkin kohta odottaa ja varmasti hänenkin hautajaisissaan joku laulaa mielessään tätä samaa biisiä.
Kadehdinko Loiria? No jaa - pikemminkin olen ihaillut.
Miten voi ihminen olla huippulahjakkuus niin näyttelemisessä, 'laulumusiikissa' kuin urheilijana - sekä biljardissa (ja missä vielä).
(Biljardihan ei ole urheilua vaan taiteen ja dokaamisen kohtaamisesta syntynyt hallittu tapa iskeä kepillä pikku pikku palloa, joka on asetettu aidatulle verkapöydälle muiden eriväristen pikku pikku pallojen kiusaksi).
Biisi on oivan sarkastinen samalla kun siitä huokuu stoalaista - on kai kyynisen stoalaisuuden yhteydessä väärin sanoa nöyryyttä mutta mielen jämptiyttä ainakin - olkoonkin siis aika väsynyttä, vaikka emmehän me kukaan? enää Loirin iässä jaksa - eikä ole syytäkään? - ihmeemmin uhoilla.
Loirin väsymys on kuitenkin syvää, seestynyttä ja itseironista myös vainajaan kohdistuvassa sarkastisuudessaan.
Sen vuoksi sitä ei voi pitää pelkästään itsetyytyväistä laulajaa pitkään kalvaneen kateuden, kaunan ja kostonhimon perverssisti helpottuneena lamenttina.
Eikä hautajaislaulua sovi muutenkaan laulaa liian häjysti. Onhan kyseessä jo nytkin sanoiltaan tarpeeksi 'vino virsi' ( mutta ei siis huono).
Eihän jaksa tuo hyväpuisessa tammiarkussa luonnon kiertokulkuun palautuvakaan enää uhota - ellei se sitten satu syntymään uudestaan. Siaksi. Tai öljysheikiksi. - - Ei se kuitenkaan niin hyvin - turhan pollea pelle - elänyt, että olis päässyt ihan Nirvanaan asti ja/tai lokosasti tsiigaileen ikuista jumalallista autuutta (Akvinon Tuomaan beata visio).
II
'Tietoisku' teologiasta
Pelastusta ei anneta ilmaiseksi itse asiassa muualla kuin Lutherin kristinuskon tulkinnassa. Forenssisen vanhurskauttamisen /armon hinta on kuitenkin kova: ihmisen oman tahdon täydellinen menetys Jumalan suhteen.
Näin siis Jumalan 'armolahja' muuttuu kuin mielivaltaisen kosmisen sadistin julistamaksi tuomioksi - olkoonkin, että kyseessä on 'vapauttava' tuomio eli armahdus.
Vai onko kyseessä armahdus? Sitäkään emme voi tietää. Emmekä edes kysyä onko. Emme käyttää omaa tahtoa ja omia tekoja Jumalaa lähestyäksemme. - - Me vain odotamme ja odotamme - kuolemaa. - - We are waiting for Godot - forever and endlessly like tortured little animals.
Mutta eikö meidän pikemminkin pitäisi ahdistavan odottamisen sijaan valita: joko elämä tai kuolema, mutta ei enää tätä ikuista, kalvavaa odotuksen epävarmuutta, joka lamauttaa sekä ajattelun että toiminnan. Siis - haudatkaamme Mr. Godot. Emme odota häntä enää - turhaan.
Kuinka kukaan voi hyväksyä näin nöyryyttävän ja pysyvästi traumatisoivan vanhurskauttamiskäsityksen - alistua siihen tuhkaa päälleen ripotellen ja maassa kieriskellen? Odottaen armahdusta kuin tikariniskua rintaan? - - Eikö tällainen asenne vaadi aivan erityistä kykyä itsensä (ja siinä sivussa lähimmäistensä) henkiseen ja hengelliseen raatelemiseen.
Kyseessä on psyykkinen häiriötila, jossa itsensä satuttaminenkin tuntuu helpottavammalta kuin vaienneen Jumalan kuunteleminen. - - Ja yhä silti tätä painajaista kutsutaan rakkauden uskonnoksi! - - Rakkauden?
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=hyv%c3%a4%c3%a4+puuta
*
http://www.forget-me-not-florists.com/zen/index.php?main_page=product_info&cPath=84&products_id=298
I
Nää nyt on näitä jollotuksia, joita kirjoitellaan ja lauletaan vähän ennen kuolemaa varmaan, kun toinen ehti mennä ensin - ellei sitten ajatella Loirin laulavan siinä sivussa hieman myös itselleen - ikäänkuin kaksoisolennolleen.
Tässä tapauksessa toinen ei tosin ollut mikään rakastettu tai pitkäaikainen ystävä vaan ihminen, jota ehdittiin kadehtia ties kuinka kauan - joskus ehkä hampaita kiristellen.
Syntyjään saakka muita parempi vainaja taisi kuitenkin olla varsin vittumainen etuilija, mutta nyt on aika ja mahdollisuus maksaa kalavelat vihonviimeisen kerran takaisin.
'Hän on mennyt. Mutta hyvää puuta on arkkunsa. Niinkuin oli elämänsäkin. Hehheh. Siinähän lepäät. Et enää uhoile ja leveile mulle. Ei tarvi enää mun nöyrtyä, että on se perkele parempi kuin mä. Vaikka kyllä se jaksoi mua siitä paremmuudestaan muistuttaakin. - - Sillä oli kaikki niin hyvin. Mutta niinpä vaan kuoli - - ja onneksi kuoli. Lopullisesti. - - Nyt saan itse vielä vähän aikaa hehkuttaa elävien kirjoissa täällä maan päällä ja sylkäistä haudallensa päin - myötuuleen.'
*
Väsynyt Loiri laulaa väsyneesti ja saa minutkin miltei nukahtamaan. Mutta jotenkin (itse-)tyytyväiseltä hän vaikuttaa. Ei kuitenkaan liian vahingoniloiselta.
Arkkuhan häntäkin kohta odottaa ja varmasti hänenkin hautajaisissaan joku laulaa mielessään tätä samaa biisiä.
Kadehdinko Loiria? No jaa - pikemminkin olen ihaillut.
Miten voi ihminen olla huippulahjakkuus niin näyttelemisessä, 'laulumusiikissa' kuin urheilijana - sekä biljardissa (ja missä vielä).
(Biljardihan ei ole urheilua vaan taiteen ja dokaamisen kohtaamisesta syntynyt hallittu tapa iskeä kepillä pikku pikku palloa, joka on asetettu aidatulle verkapöydälle muiden eriväristen pikku pikku pallojen kiusaksi).
Biisi on oivan sarkastinen samalla kun siitä huokuu stoalaista - on kai kyynisen stoalaisuuden yhteydessä väärin sanoa nöyryyttä mutta mielen jämptiyttä ainakin - olkoonkin siis aika väsynyttä, vaikka emmehän me kukaan? enää Loirin iässä jaksa - eikä ole syytäkään? - ihmeemmin uhoilla.
Loirin väsymys on kuitenkin syvää, seestynyttä ja itseironista myös vainajaan kohdistuvassa sarkastisuudessaan.
Sen vuoksi sitä ei voi pitää pelkästään itsetyytyväistä laulajaa pitkään kalvaneen kateuden, kaunan ja kostonhimon perverssisti helpottuneena lamenttina.
Eikä hautajaislaulua sovi muutenkaan laulaa liian häjysti. Onhan kyseessä jo nytkin sanoiltaan tarpeeksi 'vino virsi' ( mutta ei siis huono).
Eihän jaksa tuo hyväpuisessa tammiarkussa luonnon kiertokulkuun palautuvakaan enää uhota - ellei se sitten satu syntymään uudestaan. Siaksi. Tai öljysheikiksi. - - Ei se kuitenkaan niin hyvin - turhan pollea pelle - elänyt, että olis päässyt ihan Nirvanaan asti ja/tai lokosasti tsiigaileen ikuista jumalallista autuutta (Akvinon Tuomaan beata visio).
II
'Tietoisku' teologiasta
Pelastusta ei anneta ilmaiseksi itse asiassa muualla kuin Lutherin kristinuskon tulkinnassa. Forenssisen vanhurskauttamisen /armon hinta on kuitenkin kova: ihmisen oman tahdon täydellinen menetys Jumalan suhteen.
Näin siis Jumalan 'armolahja' muuttuu kuin mielivaltaisen kosmisen sadistin julistamaksi tuomioksi - olkoonkin, että kyseessä on 'vapauttava' tuomio eli armahdus.
Vai onko kyseessä armahdus? Sitäkään emme voi tietää. Emmekä edes kysyä onko. Emme käyttää omaa tahtoa ja omia tekoja Jumalaa lähestyäksemme. - - Me vain odotamme ja odotamme - kuolemaa. - - We are waiting for Godot - forever and endlessly like tortured little animals.
Mutta eikö meidän pikemminkin pitäisi ahdistavan odottamisen sijaan valita: joko elämä tai kuolema, mutta ei enää tätä ikuista, kalvavaa odotuksen epävarmuutta, joka lamauttaa sekä ajattelun että toiminnan. Siis - haudatkaamme Mr. Godot. Emme odota häntä enää - turhaan.
Kuinka kukaan voi hyväksyä näin nöyryyttävän ja pysyvästi traumatisoivan vanhurskauttamiskäsityksen - alistua siihen tuhkaa päälleen ripotellen ja maassa kieriskellen? Odottaen armahdusta kuin tikariniskua rintaan? - - Eikö tällainen asenne vaadi aivan erityistä kykyä itsensä (ja siinä sivussa lähimmäistensä) henkiseen ja hengelliseen raatelemiseen.
Kyseessä on psyykkinen häiriötila, jossa itsensä satuttaminenkin tuntuu helpottavammalta kuin vaienneen Jumalan kuunteleminen. - - Ja yhä silti tätä painajaista kutsutaan rakkauden uskonnoksi! - - Rakkauden?
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=hyv%c3%a4%c3%a4+puuta
*
http://www.forget-me-not-florists.com/zen/index.php?main_page=product_info&cPath=84&products_id=298
8 comments:
Hyva Juttu, Taas taiteikjaa viedaan. Runonlausujaa suuressa salissa rakastin. suomalaisuuus..
Luin ihan hirveaa Urho muromasta
ikl
mutta silti
hengen miees
Henki kulkee missa kulkee haha epavarmuutta!
Ennen sitä sanottiin, kun oli täytetty 40 v., että "nyt ne karhut on sitten kaadettu"... (Paitsi että Martti Kitunen olisi pelannut bridgeä Arvo Ylpön satasynttäreillä - jos olisi ollut elossa.)
Miksi Godot on AHM:lle helppo vastata; olisi sota aina muuten.
Kolmas pyörä tekee eettisyyden sanoi Levinas. Kolmas tekee sen, että on pakko joskus miettiä eikä vain rynnätä kohti omaa näkemäänsä parasta. Very helppoa.
Se nostaa myös kunnioituksen, mutta tuntuu siltä, että on olemassa tyyppejä, joita ei voi tässä suhteessa opettaa koska ovat täynnä itseä. Ja kun joku on täynä itseä se ei ole enää vapaa katsomaan miten muut tekevät koska sillä on oma juttu jo kauan sitten silmissä. Kun se sisus on täynnä kuten Äkkijyrkän lehmäpiirrokset: pulppuavat ulos kun on raskaana lehmistä ja niiden viivoista. Samalla lailla oppimaton on täynnä ITSEÄNSÄ
VERY HELPPO - LOPETTAKAA MINUN TERRORISOINTI JOS SELLAISTA ON OLLUT
ILMASSA - HELP AI NIID SAMBAADI HELP NOT JÖST
ENIBADI HEEEEEELP
Astrid on kuten nimikin kova ihminen. Kova akka.
Mutta miksi naiset uskovat kovaa akkaa? Hmm koska eivät tajua, että heillä on mahdollisuus ajatella omilla aivoilla, niitä joita miehet vähättelevät. Mutta Bergström tuntee naisen
sielun ja se on ihanaa, että on oikeita miehiä.
Minä valitsen olla nainen mutta jos saisi valita valitsen aina miehen vierelle. Bergströminlaisen hyväsydämisen, pehmeän mutta rauhoittavan.
Ettei tarttis elää pelossa koko elämänsä.
Miksi elän pelossa? KokaAstrid tuli kuin korppikotka ja siirsi kyntensä vätykseen, jonka nimeä en voi sanoa sillä uskoin joskus tätä ovelaa niljakkaa. Muut näki vain topakan kotkan ja pienen hiiren, joka oli saanut kotkalta ohjeita. Ja tapahtukoon niin, sanoi Jumala - eiku piru.
Ja niin tapahtui. Sydämet hellyivät hiiren kauniiseen tassutteluun ja korppikotkaa kuviteltiin hyvänä. Oli vain Kemppisen kuvaama Korppi - turha hälinä.
Tänään tulevat takaisin Belgiasta. Mieheni opetti, että belgialaisille on aina naurettu: There the belgians come again. Vai miten se meni? Jotain siitä, että nuo belgialaiset taas.
Tintin esille; hahmot tarkasteluun. IDA ei ole vissiin tällä blogilla, pitääpä kysyä Ruukinmatruunalta.
Niin, kuten huomaatte koukeroiset kirjaimet ovat taas takaisin - bla bla bla bla jne rässänen et al
Turpa kiinni hirvi!
Hirvi?
http://www.algenshus.se/sound.html
Klagande Älg (irriterad över rival)
Purnaava hirvi (joka ärtynyt kilpakosijalle)
Klagande Älg (mycket irriterad över rival)
Sama kuin edellä, mutta jo hieman tulisempana
Brunstig Älgtjur (lockrop)
Kiimainen uros (kutsuääni)
Irritationsljud vid bråk om mat (håll dig borta)
Vihainen ääni jossa ärtymystä ruuasta (parempi pysyä poissa)
Lockrop (Kalv som ropar efter sin mamma)
Kutsuhuuto (vasa ääntelee emän jälkeen)
Lockrop brunstig tjur
Kiimasonnin kutsu
Post a Comment