Kommentti Mika Sipuralle päreessään Kuutamo, kaiho ja katkeruus esittämän, Jussi Halla-ahoa koskevan kirjoitteluni johdosta.
*
*
Kielimafia suoritti aamuverryttelyn etenkin viimeisen kappaleen osuudella klo: 10.25.
*
Minä en kadu nimenomaan sitä, että kirjoitin/-an Halla-ahosta vaan sitä, etten saa ajatuksiani järjestykseen hänestä käydyn rasismipolemiikin 'pintavaahdossa'.
Ikäänkuin liian monet langat sotkeutuisivat tässäkin keskustelussa loputtoman sekavaksi vyyhdeksi, jonka perimmäistä alkua ja päätä ei koskaan 'löydetä' kuin jonkinlaisen credon - siis omiin neurooseihin ja ennakko-oletuksiin perustuvan tunnustuksen vakuuttamana.
Tätä väistämätöntä inhimillisen ajattelun lähtökohtaa eivät rasismi- tai muita 'poikkeavuuskeskusteluja' käyvät kuitenkaan avoimesti tunnusta, minkä vuoksi he lankeavatkin niin usein suoranaiseen itsepetokseen - sitä suurempaan, mitä fanaattisemmin haluavat yleistää näkemyksensä.
Koska olen itse yrittänyt päättäväisesti ottaa ajatteluni perustaksi oletuksen, jonka mukaan rationaalinen päättely ei ainakaan moraalisissa ja ideologisissa kysymyksissä voi välttää ad hominem-postulointeja argumentin perustana, pitää ajattelevan yksilön asettaa niitä itselleen tietoisesti - ikäänkuin provosoidakseen ja horjuttaakseen abstraktin argumentaation 'itsetyytyväisyyttä'.
Muun muassa tällaisen itseprovokaation puitteissa yritän löytää omien neuroosieni 'ytimen' ymmärtääkseni, mitä mieltä oikein olen rasismista ja miten sen lopulta itse käsitän.
En tosin väitä, että pystyisin silloin löytämään muuta kuin sen, minkä jo alunperin olin intuitiivisesti kokenut oikeaksi ja asettanut siten hypoteesikseni, mutta ainakaan en ole spekulatiivisesti vieraannuttanut ajatteluni perustaa itsestäni ja emootioistani.
Jos noudattaisimme abstraktin analyyttisen päättelyn sääntöjä alusta loppuun asti emme ymmärtäisi itsestämme ja todellisuudesta perimmältään yhtään mitään. Sen vuoksi onkin merkillisen ironisella tavalla lohdullista, että ajattelumme on niin inhimillistä (itsekästä ja ennakkoluuloista).
Aito kosketus todellisuuteen ja tietoisuuden itsepetos ovat tälläkin tavoin erottamattomasti limittyneet toisiinsa - toista ei ole ilman toista.
Ajattelun fenomenologia on siis tietoisuuden sisäisen repeytymän ilmentymää. Emme voi eliminoida tuota fundamentaalia kahtiajakoisuutta minkäänlaisilla päättelysääntöjärjestelmillä tai muka ojektiivisen havainnon metodeilla, mutta voimme kyllä performoida ja/tai dramatisoida tätä sisäisen ja ulkoisen peruuttamatonta eroa ('kauheaa, joka on jo tapahtunut'/Heidegger).
*
Viimeisimmän päreeni viimeisin versio - Eläköön privilegioiden yhteiskunta! - onnistuu kaikesta hajanaisuudestaan huolimatta jo ehkä hiukan paremmin selventämään sitä, mitä todella pyrin kritikoimaan Halla-ahon kautta. Toki myös kahdesta aiemmastakin löytyy kohtia, jotka allekirjoitan edelleen.
Jos joku ihmettelee kritiikkini kovuutta ja henkilökohtaisuutta, niin edellä kirjoittamaani viitaten paljastan tässä, että käytän Halla-ahoa häikäilemättömästi hyväksi omien pohdintojeni olkiukkona sekä ad hominem-kritiikkini kohteena. - - Toisin sanoen teen juuri sen, mistä Halla-aho kritikoijiaan syyttää...
Onnistunko tällä 'metodilla' - ikäänkuin avoimen tunnustuksellisella 'itsepetoksella' (verrattuna muodollisesti pätevään päättelyyn) - välttämään käsitteellisen ajattelun abstrakteista koukeroista rakentuvan ja niiden oikeuttaman moraalisen omahyväisyyden/itsetyytyväisyyden (joka on 'väärän' ylpeyden - siis rasismin lähtökohta) sekä ilmaisemaan syvimmät tuntemukseni ja henkilökohtaisen oikeudentajuni 'rippeet' pohdittavan asian suhteen - se jääköön muiden ratkaistavaksi - - vaikkeivät minua paljon muiden mielipiteet hetkautakaan silloin, kun koen löytäneeni oman linjani - siis itseni (toivottavasti tämä on sitä 'oikeaa' ylpeyttä).
***
Pohtikaahan tuota.
The Practice of Self-Deception
"Every man has reminiscences which he would not tell to everyone but only his friends. He has other matters in his mind which he would not reveal even to his friends, but only to himself and that in secret. But there are things which a man is afraid to tell even to himself, and every decent man has a number of such things stored away in his mind." --Dostoyevsky
Minä en kadu nimenomaan sitä, että kirjoitin/-an Halla-ahosta vaan sitä, etten saa ajatuksiani järjestykseen hänestä käydyn rasismipolemiikin 'pintavaahdossa'.
Ikäänkuin liian monet langat sotkeutuisivat tässäkin keskustelussa loputtoman sekavaksi vyyhdeksi, jonka perimmäistä alkua ja päätä ei koskaan 'löydetä' kuin jonkinlaisen credon - siis omiin neurooseihin ja ennakko-oletuksiin perustuvan tunnustuksen vakuuttamana.
Tätä väistämätöntä inhimillisen ajattelun lähtökohtaa eivät rasismi- tai muita 'poikkeavuuskeskusteluja' käyvät kuitenkaan avoimesti tunnusta, minkä vuoksi he lankeavatkin niin usein suoranaiseen itsepetokseen - sitä suurempaan, mitä fanaattisemmin haluavat yleistää näkemyksensä.
Koska olen itse yrittänyt päättäväisesti ottaa ajatteluni perustaksi oletuksen, jonka mukaan rationaalinen päättely ei ainakaan moraalisissa ja ideologisissa kysymyksissä voi välttää ad hominem-postulointeja argumentin perustana, pitää ajattelevan yksilön asettaa niitä itselleen tietoisesti - ikäänkuin provosoidakseen ja horjuttaakseen abstraktin argumentaation 'itsetyytyväisyyttä'.
Muun muassa tällaisen itseprovokaation puitteissa yritän löytää omien neuroosieni 'ytimen' ymmärtääkseni, mitä mieltä oikein olen rasismista ja miten sen lopulta itse käsitän.
En tosin väitä, että pystyisin silloin löytämään muuta kuin sen, minkä jo alunperin olin intuitiivisesti kokenut oikeaksi ja asettanut siten hypoteesikseni, mutta ainakaan en ole spekulatiivisesti vieraannuttanut ajatteluni perustaa itsestäni ja emootioistani.
Jos noudattaisimme abstraktin analyyttisen päättelyn sääntöjä alusta loppuun asti emme ymmärtäisi itsestämme ja todellisuudesta perimmältään yhtään mitään. Sen vuoksi onkin merkillisen ironisella tavalla lohdullista, että ajattelumme on niin inhimillistä (itsekästä ja ennakkoluuloista).
Aito kosketus todellisuuteen ja tietoisuuden itsepetos ovat tälläkin tavoin erottamattomasti limittyneet toisiinsa - toista ei ole ilman toista.
Ajattelun fenomenologia on siis tietoisuuden sisäisen repeytymän ilmentymää. Emme voi eliminoida tuota fundamentaalia kahtiajakoisuutta minkäänlaisilla päättelysääntöjärjestelmillä tai muka ojektiivisen havainnon metodeilla, mutta voimme kyllä performoida ja/tai dramatisoida tätä sisäisen ja ulkoisen peruuttamatonta eroa ('kauheaa, joka on jo tapahtunut'/Heidegger).
*
Viimeisimmän päreeni viimeisin versio - Eläköön privilegioiden yhteiskunta! - onnistuu kaikesta hajanaisuudestaan huolimatta jo ehkä hiukan paremmin selventämään sitä, mitä todella pyrin kritikoimaan Halla-ahon kautta. Toki myös kahdesta aiemmastakin löytyy kohtia, jotka allekirjoitan edelleen.
Jos joku ihmettelee kritiikkini kovuutta ja henkilökohtaisuutta, niin edellä kirjoittamaani viitaten paljastan tässä, että käytän Halla-ahoa häikäilemättömästi hyväksi omien pohdintojeni olkiukkona sekä ad hominem-kritiikkini kohteena. - - Toisin sanoen teen juuri sen, mistä Halla-aho kritikoijiaan syyttää...
Onnistunko tällä 'metodilla' - ikäänkuin avoimen tunnustuksellisella 'itsepetoksella' (verrattuna muodollisesti pätevään päättelyyn) - välttämään käsitteellisen ajattelun abstrakteista koukeroista rakentuvan ja niiden oikeuttaman moraalisen omahyväisyyden/itsetyytyväisyyden (joka on 'väärän' ylpeyden - siis rasismin lähtökohta) sekä ilmaisemaan syvimmät tuntemukseni ja henkilökohtaisen oikeudentajuni 'rippeet' pohdittavan asian suhteen - se jääköön muiden ratkaistavaksi - - vaikkeivät minua paljon muiden mielipiteet hetkautakaan silloin, kun koen löytäneeni oman linjani - siis itseni (toivottavasti tämä on sitä 'oikeaa' ylpeyttä).
***
Pohtikaahan tuota.
The Practice of Self-Deception
"Every man has reminiscences which he would not tell to everyone but only his friends. He has other matters in his mind which he would not reveal even to his friends, but only to himself and that in secret. But there are things which a man is afraid to tell even to himself, and every decent man has a number of such things stored away in his mind." --Dostoyevsky
*
PS.
Jälleen kerran sanon: lukekaa Camus'n Putoaminen (The Fall) ja Dostojevskin Kirjoituksia kellarista (Notes from Underground) niin saatte kiinnekohdan tämän(kin) päreeni lähtökohtiin.
2 comments:
aa syksyä ja camusia. yhteensopivaa, onko siella jo syy ys. ajatus järkeistykseen. paras varmaan olisi tutustua itse halla ahoon henkilona. ei otaksua. on merkillisen ironisella tavalla lohdullista, että ajattelumme on niin epäinhimillistä. kuka määrittelee inhimillisyyden jos
tutustu ihmisee
Tämmösistä jutuista mää tykkään Rauno.
Post a Comment