Filosofinen Wappu-sekoitus

Kielimafia tekee lisäyksiään, korjauksiaan ja tarkistuksiaan - viimeksi: 10.5 klo: 02.05. (Tarkennuksia semanttiseen antideskriptivismiin - etenkin Zizek).

Motoksi:

1) Varmuus ei ole tietoa vaan itsestään selvyyttä ja uskoa. Tietäminen on 'vain' menetelmä, jonka sivutuotteena toki saattaa olla jopa totuus. - - Mutta tämä 'meta-asiaintilakaan' (totuus) ei seuraa tietämisestä/oikeutuksesta vaan jostain 'ylimäärästä', joka tavallaan yllättäen ilmestyy ja sisältyy premisseistä seuraavaan johtopäätökseen - ikäänkuin se olisi ollut siellä jo alusta lähtien - ensimmäisessä premississä/propositiossa.

Kun sanotaan: ihminen on kuolevainen, siitä seuraa, että Sokrates on kuolevainen. Sillä onhan itsestään selvää, että Sokrates on ihminen. Mitään syllogistista kikkailua ei siis tarvita kuin osoittamaan, että intuitio voidaan todistaa muodollisesti oikeaksi. Silti todistus ei lisää mitään olennaisesti uutta ensimmäiseen premissiin/propositioon. - Sama pätee premissin/proposition epätotuuteen. - - Kaikki on loogisessa päättelyssä selvää jo ensimmäisestä askeleesta lähtien. Loppu on pelkkää saivartelua.

- Huom! En sanonut: tarpeetonta, koska todistaminen on 'julkinen velvoite', jolla pyritään eliminoimaan mielivalta eli/ja määrittelemään subjektiivisten mielipide-erojen prioriteetti suhteessa toisiinsa. - Kyse ei siis kuitenkaan ole mistään tämän 'enemmästä' (eli Tiedosta isolla T:llä).

Näin ollen: koska tieto ei ole proseduurin lopputulos vaan itse asiassa pelkkä oikeutusprosessi/proseduuri itsessään, tietoa ei senkään vuoksi voi olla olemassa jonain väistämättämänä seurauksena premissien jatkumosta (en puhu nyt analyyttisista totuuksista, jotka ovat tautologioita). Kyseessä on pikemminkin 'hyppäys' premisseistä totuuteen (vrt. Kierkegaardin uskon hyppy).

Se, mitä kutsumme tiedoksi on siis lopulta aina joko uskoa, jolla uskova uskoo Jumalaansa (ei niinkään sitä, mitä hän uskoo) ja/tai samanlaista varmuutta, jolla G. E. Moore muka 'tiesi' kätensä olevan olemassa - - eli/tai samaa vakuuttuneisuutta, johon kuka tahansa ihminen perustaa oman henkilökohtaisen makunsa pätevyyden.

- - - Toistan yhä: muodollinen oikeutus ei tuo intuitioon mitään sellaista uutta, mikä ei siihen jo alunperinkin sisältyisi, mikäli se on 'totta' (tai 'epätotta' - riippuen mm. yleisestä mielipiteestä, enemmistöpäätöksistä ja esim. valamiehistä; - lainausmerkit siksi, että tässä näkemyksessä(ni) totuus ja epätotuus eivät ole Tietoa vaan todenkaltainen mielipide; - jokaisella on nimittäin aina perusteltu oikeus sanoa, että on sisimmässään eri mieltä, vaikka oikeuden päätös (todistusproseduuri) osoittaisi hänen olevan väärässä!).

2) Perimmältään usko (Jumalaan) ja nihilismi eivät eroa semanttisesti tai epistemologisesti toisistaan. Uskovalla tosin on Raamattu (Ilmoitus) tukenaan, kun taas nihilisti 'uskoo' ilman Raamattua (ilman Ilmoitusta). Silti kummatkin jakavat - yhteisesti! - tuon saman epävarmuuden, mitä olemiseen ja olemassaoloon tulee, sillä kun Jumala on hiljaa ('useimmiten?'), se hiljaisuus on sitä samaa hiljaisuutta, minkä myös nihilisti 'kuulee'.

I
Onhan nyt lama - onhan?

Kuvan mies on joutunut realiteettien eteen. Hänen säästönsä 'takavarikoitiin' lamantorjuntaan. Onko hän oikeistolainen vai vasemmistolainen? Sama se. Suuryritykset ja pankit vievät lopulta kaiken. Aivan kaiken. Niin kapitalismissa kuin valtiojohtoisemmassa suunnitelmataloudessakin.

Ihmisluonto - siis ahneus - on lopulta aina voimakkaampi talouden ja politiikan kannustin kuin ihmisjärki eli pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Yhteiskunnallisesti ymmärretty 'sensus communis' on pelkkä kulloinkin vallassa olevan eliitin (myös työläisten eliitin) ideologinen savuverho, jolla se naamioi omat itsekkäät intressinsä. Tätä sitten kutsutaan parlamentarismissa demokratiaksi - enemmistöhallituksen valtaa. Ja hyvä kai niin, sillä parempia (lue: oikeudenmukaisesti vapaampia) vaihtoehtoja ei oikein taida löytyä tälle retoriikan ja totuutta välttelevän teeskentelyn syövyttämälle päätösproseduurille.

On sitten miltei täysin asia erikseen, mikäli suostumme avoimesti ja harkitusti rajoittamaan vapauttamme yhteisen hyvän nimissä. Tämä asiain- ja tajunnantila kuitenkin vaatii sellaista ideologisen tietoisuuden astetta, jossa on oivallettu ja sisäistetty se varma totuus, että jos oikeudenmukaisuudella halutaan olevan mitään todellista sisältöä, ei vapaus voi olla vain negatiivista eli vapautta rajoitteista ja pelkkää oikeuksien tavoittelua. On olemassa myös perimmäisiä ja periaatteellisia velvollisuuksia - suorastaan käskyjä.

Evoluutioteorian mukaan heikommat häviävät aina. Kyseessä on evoluutiobiologinen lainalaisuus ellei suorastaan 'imperatiivi'. - - Sopeutuvimmat varmaankin selviävät parhaiten hengissä mutta millä hinnalla? Vastaus: joko alistamalla tai alistumalla. Globaali oikeudenmukaisuus a la Kant sen sijaan on evoluutiolle täysin vieras 'keksintö'. Evoluutiobiologien moraali sen sijaan ei - ajautumatta ristiriitaan muiden oletustensa kanssa - voi olla globaalia. Simpanssien käyttäytymisestä ei nimittäin voi tehdä universaaleja oletuksia moraalista ottamatta riskiä joutua loogis-filosofisen päättelyn ehdoista tietämättömän/ymmärtämättömän typeryksen kirjoihin.

Voimme myös perustellusti kysyä, onko mitään evoluutiota ollut olemassakaan, sillä jos muutoksella ei ole päämäärää, niin miten voisi olla olemassa jotain 'kehitystäkään'. Nimittäin - kehityksellähän on aina suunta ja tavoite - pelkällä muutoksella sen sijaan ei sitä ole. Näin ollen evoluutio/kehitys pitäisi korvata lakonisesti ja tylysti pelkästään sanalla muutos tai prosessi.

Sitäpaitsi - loogisesti - jos muutoksella on suunta, tavoite ja jopa päämäärä (eli se on siis kehitystä!), niin silloin sen täytyy johdonmukaisesti ajatellen olla myös etukäteen suunniteltua. Näin ollen evoluutiobiologien reduktionismilla ja todennäköisyyslaskelmilla tieteelliseksi naamioituun funktionalismiin sisältyy aina metafyysis-teologis-teleologinen implikaatio. Mikä merkitsee suoraan sanottuna, ilman sofistikoituneita selittelyjä, että Jumala/jumala on olemassa (ettäs tiedätte!).

Filosofisesti voisin jatkaa aiheesta eteenpäin vaikka tämän kirjan puitteissa: Se ei sittenkään pyöri. - - Biologin ja fyysikon on aina syytä kysyä itseltään, mkä on hänen tarkkailupisteensä suhteessa universumiin ja historiaan, ja miten hän sen voi oikeuttaa. - - Mitä siis seuraa siitä, että ihminen arvioi maailmankaikkeutta ja historiaa omasta perspektiivistään - maasta käsin - ihmisenä? Ei välttämättä niin sanottua objektiivisuutta - ks. linkki.

Ensin tulee toki selvittää, voiko edes propositioihin luottaa eli mikä on kielen semanttinen pätevyys. Ja mikäli kielen (propositioitten) referentiaalisuus eli viittavuus ilmiöihin ja objekteihin osoittautuu kyseenalaiseksi, ei tietoteorialla (tai jollain tieteen teorialla) voi tätä 'vajavuutta' enää paljonkaan korjata.

Saatamme - propositioitten/kielen referentiaalisuuden 'vajavuuden' tai (kausaalisesti epäjatkuvan) kompleksisen välittyneisyyden hyväksyessämme - ajautua postmodernin relativismin hengessä antideskriptivismiin, jossa sanat viittaavat olioihin pelkästään sattumanvaraisesti eli ovat 'tyhjiä' - (Itse en hyväksy näin 'mahdotonta' äärikantaa, joka hajottaa lopulta jopa oman subjektiivisen totuusperustansakin eli ei ole edes kommunikoitavissa - vrt. solipsismi).

Päinvastaisessa vaihtoehdossa (deskriptivismi) propositiot olisivat pelkästään lyhenteitä vallitsevista tosiasiakuvauksista, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska se merkitsisi, että Tractatuksen kuvateoria ja Carnapin toteamus: - 'filosofia on vain tieteen kielen looginen syntaksi', pitäisivät paikkansa. No - Wittgenstein hylkäsi kuvateoriansa nopeasti ja viimeistään Quine osoitti, että Carnap oli väärässä.

- - Emme voi nimetä ketään mustasukkaiseksi, ellemme aina jo etukäteen, esiymmärryksessämme, ole tietoisia siitä, mitä pidämme mustasukkaisuutena ja mitä emme. Mustasukkaisuus ei ole kieleen sisältyvä empiirinen 'ominaisuus', mutta ei se myöskään ole pelkkä sattumanvarainen nimitys jollekin sattumanvaraiselle tunteelle ja käytökselle jotain ihmistä kohtaan vaan pikemminkin on niin, että taipumuksille annetaan nimityksiä, jotka säilyvät psykologisesti/kokemuksellisesti - tai ehkä on osuvinta sanoa Lacaniin ja Zizekiin viitaten fantasianomaisesti perimmältään sellaisina, millaisiksi ne oli aikanaan verbaalisesti 'kastettu'. Tämä tarkoittaa, että tuossa nimityksessä säilyy läpi yhteiskunnallisten ja kulttuuristen muutosten tietty ydin, jota ko. käsite/propositio - esim. mustasukkaisuus/mies on mustasukkainen - ilmentää.

Edellinen esimerkki viittaa erittäin yleisellä tasolla Saul Kripke deskriptivismiin päin kallistuvaan malliin, jonka hän esittää perusteellisimmin kirjassaan Naming and Necessity.

Slavoj Zizek on Kripken 'kasteteoriaan' pohjautuen muokannut oman semantiikan sovellutuksensa hegeliläis-lacanilaisen metodin puitteisiin, jossa korostetaan nimeämisen/nimien kompleksista - sekä historiallista että strukturaalista ('psykoteoreettista') - välittyneisyyttä psykoanalyyttisen fantasia/ideologia-rakenteistumisen teoreettisessa viitekehyksessä. - - Nimet eivät siis ole Zizekille - huolimatta semanttisesta antideskripitivismistä - pelkkiä tyhjiä, sattumanvaraisesti valikoituneita sanoja vailla syvempää kausaalista kytköstä psykososiaaliseen alkuperäänsä, joka voidaan ilmaista edellä mainittujen teoreettisten perustelujen puitteissa.

*
Varmuudesta - jälleen kerran

G. E. Moore nosti kätensä ylös ja sanoi, että tässä on käsi, ja hän tietää sen olevan olemassa, eikä tämä tieto tarvitse oikeutusta. Mutta ei Moore tietämällä tiennyt yhtään mitään. Hänellä toki oli varmuus kätensä olemassaolosta, mutta tietoa se ei ollut. Miksi? Siksi, että hän ei voinut epäillä kätensä olemassaoloa, ja mitä ei voi epäillä, sitä ei voi myöskään todistaa todeksi tai epätodeksi (vrt. Popper ja fallibilismi).

Mooren varmuus ei kuitenkaan ollut uskoa vaan itsestään selvyyttä, koska tuo käsi oli aina ollut osa hänen ruumistaan. Mutta juuri sen vuoksi hän ei myöskään voinut epäillä sitä.

Näin siis puhdas empiirinen havainto on olemassa varmuutena ainoastaan itsestään selvyyden ja siten common sensen introspektiivisista lähtökohdista.

Havaitaan, että paradoksaalista kyllä - common senseen vetoaminen ei Mooren(kaan) tapauksessa periaatteessa eroa loogisesti solipsistin privaatista höpinästä, jonka mukaan hän tietää esimerkiksi, että hänellä on nerokkaita ajatuksia päässään, mutta hänen ei tarvitse todistaa niiden olemassaoloa ;]. Jos muut kuitenkin ovat samaa mieltä hänen kanssaan, niin asia on sillä selvä. Solipsismisyytös kumoutuu silloin pragmaattisesti - mutta ei edelleenkään tiukan loogisesti.

Entä usko Jumalaan? Eikö juuri se ole solipsistista höpinää? Kyseessähän on jonkinlainen kokemuksellis-emotionaalinen varmuus, joka kuitenkin on ikäänkuin ratifioitu spekulaatioilla eli Sanalla (Jumalan Raamatusta löytyvä ilmoitus itsestään). Näin ollen pidän uskoa perimmältään rationaalisena asenteena. Kuitenkin myös uskoon liittyvä ongelma on epistemologisesti lähes samaa loogista muotoa kuin Mooren empiristinen varmuus. Syynä tähän on juuri tuo sama - kuten oman kätensä ei myöskään Jumalan olemassaoloa voi epäillä, koska molemmat ovat olleet aina olemassa - Jumala jopa pitempään kuin oma käteni ;] (Oleellista on tietysti se, että käsi ja Jumala ovat aina olleet osa minua - käsi konkreettisemmin, Jumala abstraktimmin.)

Mutta varmuus Jumalan olemassaolosta ei ole automaattista itsestäänselvyyttä kuten em. käden olemassaolon varmuus vaan uskoa, joka siis on itsereflektiivinen spekulaatio eli rationaalisen vakuuttuneisuuden tulos. Oman käden olemassaolon rationaalinen todistaminen sitäpaitsi vaikuttaa jo itsessään mieleltään järkkyneen ihmisen pohdiskelulta. Mutta niin vaikuttaa - ainakin minun mielestäni - myös Jumalan olemassaolon todistaminen (esim. Svinburne ja muut evidentialistit; - Ergo: pro Pascal, contra Descartes). Sillä eikö yritys todistaa/oikeuttaa jotain, jonka osa itse on, olekin kaikkein suurinta epäuskoa?!

Tämän vuoksi fideismi tulee aina olemaan uskon perimmäinen ydin. Uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon, koska on mahdotonta todistaa näitä perimmäisiä asioita.

Painotan kuitenkin - usko ei fideismissäkään ole itsestäänselvyys kuten oma käteni minulle on. Usko on ja pysyy uskona - mysteerinä. Käsi sen sijaan on jotain triviaalia ja banaalia - jotain jonka olemassaoloon uskominen ei tuo mitään lisää siihen itseensä (vrt. myös Kantin kritiikki ontologista Jumalatodistusta kohtaan), ja jonkakaltainen usko siis vaikuttaisi pikemminkin naurettavalta kuin järkevältä (vaikka looginen järkeily tuntuukin joskus naurettavalta).

Toisin on Jumalan laita. Jumalaan uskova toki saattaa hyvinkin elää jokapäiväistä elämäänsä niin, että Jumala kuuluu siihen itsestään selvänä sisältönä, mutta silti Jumalan olemassaolon itsestäänselvyys syntyy uskosta, kun taas oman käden itsestään selvyys on pelkästään triviaalia varmuutta, johon ei sisälly mitään semanttista 'syvyyttä', mikä taas on Jumalan olemassaoloon uskovan saama 'bonus' uskostaan, mikäli on lupa käyttää tällaista pörssitermiä näistä asioista puhuttaessa...

Hyvää - filosofista - Wappua.

PS.
Muistakaa lopuksi edelleen ja aina, että me emme voi havaita mitään lopullisen objektiivisesti an sich, koska tietoinen havaitseminen on mahdollista vain eron tekemisenä havaittuun. Toisin sanoen se, mikä mahdollistaa tietoisen havainnoinnin samalla estää pääsyn havaitun perimmäiseen 'olemukseen'. Kääntäen: jos havaitsisimme jotain täysin objektiivisesti, emme voisi - eikä sitäpaitsi olisi enää edes 'tarpeen' - tiedostaa sitä. - - Tätä merkitsee minulle ontologinen ero, jota Lacan kutsuu tietoisuuden dialektiikaksi. Tämä on minulle filosofisen ((itse-)reflektoivan: tiedostavan) ajattelun perimmäinen paradoksi. - - Tämän vuoksi zeniläiset koanit eivät voi 'sanoa tai ilmaista' mitään kausaalisesti 'järkevää'; - nehän ovat itsessään ja sellaisenaan 'objektiivisia' ja näin ollen tietoisen/subjektiivisen kokemuksen/havainnon ytimessä. Ja juuri tämän vuoksi ne ovat subjektittomia ja subjektien tavoittamattomissa.

.....

Reduktionismi on todistettavissa vain fenomenologisesti - vaikenemalla. - - Ellet sitten satu olemaan runoilija...

*
II
Älä ota Vappuna liikaa. Muuten käy näin:

http://www.youtube.com/watch?v=cXXm696UbKY

III
Puujalkavitsejä Vapuksi

- Miksi kutsutaan isoa töppäystä Pauligilla?- Juhlamokaksi.

- Miksi Hjallis kutsuu kesäisin Teemu Selänteen mökilleen?- Hän haluaa sinne maailman parhaan laiturin.

- Minkälaisista alaisista yritysjohto pitää?- Johdonmukaisista.

- Miksi suntio lukitsi kirkon ovet?- Seudulla liikkui Raamatun kääntäjä.

- Kuka oli skotlantilaisten esi-isä?- Förskotti.

- Miksi tanssinopettaka otti loparit?- Hän ei kestänyt sitä rumbaa.

- Mistä äänekäs kissa tunnetaan?- Mausta.

- Miksi masokisti nauttii kesälomasta?- Silloin aina sattuu ja tapahtuu.

- Miksi Riverdance syntyi Irlannissa?- Pubeissa on vain yksi vessa.

- Mikä on naimaton diplomaatti?- CD-single.

- Miksi kannibaalit ei ottanut lopareita?- Työnantaja tarjosi lämmintä kättä.

- Miksi näyttelijät menevät niin usein keskenään naimisiin?- He viihtyvät kulissiavioliitoissa.

- Miksi kenguruäidit vihaavat sadepäiviä?- Lapset haluavat silloin leikkiä sisällä.

- Mitä seuraa Nokian ja tampaxin fuusiosta?- Langaton tamppooni.

- Mitä dementiapotilaat laulavat jouluna ?- Koska meillä on joulu?

- Mitä yhteistä on atomipommilla ja Vesivehmaan jenkalla ?- Siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla.

- Miksei spitaalinen päässyt inssistä läpi?- Hänellä jäi jalka kaasulle.

- Mummo ja vaari pelasivat jalkapalloa. Vaari hävisi.

- Etsinnät jatkuvat yhä.- Miksei Meksikolla ole olympiajoukkuetta?- Kaikki juoksu-, hyppy- ja uimataitoiset ovat jo USA:n puolella.

- Miksi naiset panostavat enemmän ulkonäköönsä kuin älyynsä?- Koska miehet ovat pääsääntöisesti tyhmiä muttei sokeita.

- Mistä tunnistaa sokean nudistirannalla?- Velttoudesta.

- Kuinka naisen saa sokeaksi?- Asetetaan hänen eteensä tuulilasi.

- Miksi kuulovammaiset masturboivat vain yhdellä kädellä?- Koska he voihkivat toisella...

- Miksi Pekalla oli jalka paketissa?- Hän kävi salilla pudottamassa painoa.

- Teloittajien työriidassa sopu.- Tästä lähtien vedetään yhtä köyttä.

- Minne Hannes kolehmainen joutui kuoltuaan?- Nurmen alle.
*
http://www.google.fi/search?hl=fi&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=se+ei+py%C3%B6ri+sittenk%C3%A4%C3%A4n&btnG=Hae&meta=
Saul Kripke - Wikipedia, the free encyclopedia

http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=saul+kr&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=saul+kripke

www.voimahali.fi/vh/showthread.php?p=252177
http://iluvsa.blogspot.com/2009/03/r-is-for-recession.html